Burgundia pitkästä aikaa

Meillä itsenäisyyspäivä sujui erittäin rauhaisissa merkeissä kotoillen. Ei ollut juhlia, kyläilyjä ystävien luona tai vierailijoita. Sen verran päätimme kuitenkin juhlistaa kotimaan syntymäpäivää, että panostimme päivälliseen hippuisen normaalia enemmän. Pääruoaksi valmistin vorschmackia, joka sai hautua reilut neljä tuntia suussa sulavaksi. Lähipäivinä laitan tänne ohjeen, jolla tein sen.

Sunnuntain vieton ihanuutta lisäsi vielä se, että maanantaina oli edessä vapaapäivä. Plussatunteja on parissa kuukaudessa kertynyt yli työviikon verran, joten nyt oli hyvä hetki "kuluttaa" niitä ylimääräisen vapaan merkeissä. Kuin tilauksesta maanantaina oli kerrassaan mahtava sää, joka houkutti pitkälle kävelylenkille. Kierros Seurasaaren ympäri teki hyvää niin fyysisesti kuin psyykkisestikin, sillä ulkoilu on jäänyt parin viime viikon aikana turhan vähäiseksi.

Ja sitten asukuviin. 

Viininpunainen on väri, jota yleensä käytän syksyisin muodossa jos toisessa erittäin paljon. Etätyöskentely - sekin suurelta osin maalta käsin - on vaikuttanut siihen, että tänä syksynä voi laskea yhden käden sormilla ne kerrat, kun ylläni on ollut jotain burgundia. Maalla minulla on "landevaatteet", joiden joukossa ei taida olla mitään viininpunaista. Kotona ollessa olen enimmäkseen valinnut ylleni harmaan ja mustan ohella ruskean tai beigen sävyjä, kuten viime kertaisissa asukuvissa näkyikin.

Tammikuussa, aikaa ennen koronaa, ehdin käväistä jo perinteeksi muodostuneella alennusmyyntireissulla Tallinnassa ystävättäreni kanssa. Tein aika kivoja ale-löytöjä, joista yksi oli viininpunainen bleiseri. Olin sellaista kaivannut jo jonkin aikaa, joten oli mukava sattuma, kun mieluisa löytyi etsimättä.

Minulle jakut ovat vaatekaapin peruspilareita, joita käytän usein ja lemppareita niistä monen vuoden ajan. Tänä syksynä siivosin kaapista kiertoon vielä viime vuonna asukuvissakin esiintyneitä bleisereitä, joista jotkut olen hankkinut 10-15 vuotta sitten. Klassiset perusjakut kestävät muodin muutokset vuodesta toiseen. 

Hyvää loppuviikkoa!

Syksyyn sopiva kukkamekko

Viime viikonlopun vietin maalla, jonne lähdimme jo torstaina laittamaan paikka talviunille. Perjantaina tein aamupäivän töitä etäyhteyksien avulla ja loppupäivän vietin rennommissa merkeissä. Aurinko paistoi ja lämpötila oli nollan paikkeilla eli sää oli mitä mainioin ulkoiluun. Viikonlopun aikana kävin metsässä pariinkin kertaan. Ensin kävin tarkistamassa pari vakiosuppispaikkaani. Kovin paljon en sieniä löytänyt, mutta parin ruuan verran kohmeisia suppilovahveroita ja kanttarelleja koriin kertyi. Toisella kerralla poimin koriste- ja asetelmamateriaalia kuten mustikan ja puolukan varpuja, kanervaa, sammalta, naavaa ym. Onneksi olin lähtenyt sienimetsään jo perjantaina, sillä lauantaiaamuna pihamaisema näyttikin sitten aivan toiselta. Yön aikana satanut räntä oli kertynyt maahan monen sentin paksuiseksi kerrokseksi, jonka alta sieniä olisi ollut mahdoton löytää.

Asukuvat otettiin lokakuisena lauantaina, jolloin lumesta ei vielä ollut tietoakaan. Pari vuotta sitten ostamani kukkamekko on ollut tauolla, mutta tänä syksynä se on päässyt taas käyttöön. Monen kuukauden käyttämättömyyden jälkeen se tuntuukin oikein freesiltä. Tummasävyisenä se sopii erinomaisesti syys- ja talvikäyttöön jopa ilman neuletta tai jakkua, joilla yleensä pidennän kepeimpien vaatteiden käyttökautta.

Vaikka syksy on edennyt niin pitkälle, että yltäkylläiset värit ja paksut lehtimatot eivät enää samalla tavoin korista ympäristöä kuin viikko-kaksi sitten, minun puolestani talven tulo saisi jonkin aikaa vielä odottaa. Joko sinä kaipaat lunta ja talvea?

Ihanaa syksyn jatkoa!

Työkiireitä ja syysasu

Lokakuu on ollut töissä hirvittävän hektistä aikaa. Normaalitöiden lisäksi päivät ovat täyttyneet jos jonkinlaisesta säätämisestä, selvittelystä, sovittelusta, suunnittelusta ja kokouksista. Ja kun viime perjantain piti olla vaihteeksi rauhallinen, tiimin huoneessa halkesi patteri suihkuttaen vettä yltympäriinsä ja kastellen kokolattiamaton, työpöydät, tietokoneet, näytöt ym. Vesivahinko aiheutti monen tunnin ajaksi ylimääräistä hommaa, ja romutti omat suunnitelmani lähteä töistä ajoissa I love me -messuille. Asiat eivät aina mene niin kuin on suunnitellut!

Kaikesta yltiökiireestä huolimatta viihdyn työssäni äärimmäisen hyvin enkä tunne itseäni lainkaan stressaantuneeksi kiireestä huolimatta. Itse asiassa tykkään siitä, että töissä on mieluummin hieman kiire kuin siitä, että töitä on liian vähän. Olen silloin parhaimmillani, toimin tehokkaasti ja saan paljon aikaiseksi. Joskus kun on ollut pidempiä jaksoja, jolloin töitä on ollut liian vähän, tuntuu, että en saa sitä vähääkään tehtyä kunnolla.

Kaiken pyörityksen ja tohinan johdosta viikonloput ovat olleet enemmän kuin tarpeen. Perjantai-illat olen viettänyt zombina kotona toipuen työviikosta ja lauantaisin onkin sitten ollut jo aivan toisenlainen jaksaminen. Asukuvat otettiin pari viikkoa sitten, kun olimme lähdössä kaupungille hoitamaan vähän asioita. Samassa yhteydessä oli tarkoitus käydä syömässä.
Tavallisin asu viikonloppuisin on rentoakin rennompi, vaikkapa farkut ja neule. Nyt teki mieli pukeutua hippusen siistimmin, joten päädyin hameeseen. Viime aikoina olen suosinut midi-mittaisia hameita ja mekkoja ja polven yläpuolelle ulottuva kynähame oli kivaa vaihtelua niille. Ruutukuosin seuraksi valitsin raikasta punaista nilkkureiden innoittamana. Ostin ne jo kesällä, ja ehdin moneen otteeseen haikailla niiden perään ennen kuin otin ne syyskeleillä käyttöön.

Kesken kuvauksen alkoi sataa tihuuttaa eikä auttanut muu kuin kaivaa sateenvarjo esiin. Sade onneksi loppui yhtä nopeasti kuin alkoikin.

Hyvää loppuviikkoa!

Syyssävyistä ruskeaa

Monen mielestä ruskea on tylsä ja tunkkainen väri. Monet ystävistäni eivät koskaan käytä mitään ruskeaan vivahtavaakaan. Minulle se sen sijaan on aina ollut yksi vaatekaappini perusväreistä. Tumman- tai keskiruskeat housut, hameet ja jakut ovat toimiva perusta asukokonaisuuksille, joihin on helppo yhdistää lähes mikä tahansa väri. Ja klassinen farkkujen ja kamelinruskean kombinaatio pysyy vuodesta toiseen lempparina.

Jo kesällä valitsin päälleni hyvin usein beigeä, maitokahvia, khakia tai viljaa ja syksyn edetessä sävyvalikoima on laajentunut kattamaan myös tummemmat lämpimät ruskean sävyt. Luonnonläheisestä ruskeasta onkin tullut tämän syksyn suosikkivärini ja se on vähentänyt mm. kokomustien asukokonaisuuksien käyttöni lähes täysin. 

Viikonloppuna olisi tarkoitus käydä I love me -messuilla ja uusi Triplakin olisi kiva käydä katsastamassa.  Onko sinulla samansuuntaisia suunnitelmia?

Mukavaa viikonloppua!

Keltaista

Takana on pitkä rentouttava viikonloppu maalla, jonne lähdimme torstaina suoraan töistä. Minä pidin perjantain vapaata ja Puuhis puolestaan etäpäiväili. Hänen ahkeroidessaan minä rentouduin mm. samoilemalla metsässä, kuvaamalla syksyisiä näkymiä ja kun lounaan jälkeen laiskotutti, asettauduin sohvalle lukemaan. Ja mikä ihaninta, otin lyhyet päikkärit! Minulle ei usein ole mahdollista lekotella keskellä arkipäivää.

Matkalla landelle ihastelin upeita ruskan värjäämiä puita ja pensaita. Meidän lähitienoot sen sijaan loistivat pääosin keltaisen eri sävyissä. Varsinkin järven rannalla saimme kokea hienoja keltaisia hetkiä, kun ilta-auringon säteet saivat metsän lehtipuut suorastaan hehkumaan.

Olen aina pitänyt keltaisesta väristä, mutta vaatteissa sitä ei minulle ole ollut kuin joskus parikymppisenä. Tuolloin omistin mm. lähes nilkkoihin ulottuvan sitruunan keltaisen kesätakin, joka oli mielestäni superihana. Samoihin aikoihin käytin myös sinapinkeltaista ja muistan vieläkin neulemekon, josta niin ikään tykkäsin hurjasti. Monesti noiden aikojen jälkeen mieleni teki keltaista paitaa tai neuletta, mutta en koskaan mukamas löytänyt sellaista sävyä, joka ei olisi latistanut kasvojeni omaa väriä.

Muutaman kerran olin käynyt hypistelemässä lämpimän keltaisen sävyistä neuletakkia, ja lopulta päätin, että sopikoon väri minulle tai ei, haluan sen joka tapauksessa. Samalla shoppailukerralla löysin sattumoisin mustapohjaisen paidan, jonka kukissa oli samaa väriä.

Löytyykö sinun vaatekaapistasi keltaista?

Upeaa hehkuvaa lokakuuta!

Alkusyksyn kuulumisia

Farkkutakki vie pitsihameelta liiallisen sievistelyn

Pitkästä aikaa palailen linjoille. Asukuvat eivät tällä kertaa tue millään tavoin tekstiä, mutta tuleepa julkaistua, kun ne on joskus napsittu. Kuvateksteihin lisäsin sentään joitain kommentteja asuista.

Monesti olen täällä maininnut, että viikko tai kuukausi on kulunut nopeasti. Toistan itseäni, mutta nyt sanon saman: en muista, milloin kuukauden-puolentoista aika on hujahtanut ohi näin nopeasti. 

Pitsihelma on hameen juju - rakastan mustan ja pitsin komboa!

Suurin syy tähän löytyy arkielämästä, vaihdoin nimittäin työtehtäviä elokuun loppupuolella ja olen niin innoissani, joskin "takki tyhjänä", että olen tietoisesti jättänyt joitain asioita elämässä pienemmälle huomiolle. Alun perin mietin, että en mainitse täällä blogissa asiasta mitään: annanko itsestäni ihan huithapeli-kuvan, kun vaihdan työtehtäviä tuon tuosta. Mutta kun itse tiedän, ettei siitä ole kyse, haluan kertoa asiasta myös täällä.

Elokuun lopulla vielä tarkeni sandaaleissa. Laatikkomallinen pellavajakku ja -paita jakaa mielipiteeni:...

toisaalta kiva, mutta joku ei toimi. Käytin kerran tai kaksi tänä kesänä.

Minulla oli ihan mukava työ, mutta sisimmässäni kaipasin siihen jonkinlaista syvyyttä ja monipuolisuutta. Sitten kuulin, että eräs tiimi tai oikeastaan pari, oli vailla esimiestä. Pesti kiehtoi kovasti, sillä se sivusi puolentoista vuoden aikaisia tehtäviäni nykyisen työnantajan palveluksessa. Toisaalta voisin hyödyntää siinä vieläkin enemmän taitoja ja kokemusta, joita minulle on aiempien vuosien varrella ja muiden työnantajien palveluksessa kertynyt. Miinuspuolena oli, että tehtävä oli sijaisuus sekä lyhyt visiitti sen hetkiseen työhöni (olen aina suosinut pitkiä työ- tai tehtäväsuhteita) ja muutama muukin enemmän tai vähemmän järkisyy. Lisäksi "roolin vaihto" nousi isoksi pohdinnan aiheeksi. Olen aiemmin toiminut vuosia esimiehenä ja nähnyt sen hyvät ja haastavat puolet. Sittenmin vaihdoin asiantuntijatehtäviin ja nyt mietin, haluanko takaisin esimiesvastuuseen: sen sijaan, että vastaisin vain omista tekemisistäni, vastuullani tulisi olemaan tiimin tai kahden toiminta. Loppujen lopuksi totesin, että minkäs sille luonteelleen/toiminnalleen/tai mihin tahansa kategoriaan asiaa voikaan sijoittaa, ja päädyin juhannusviikolla ratkaisevaan päätöksen tehtävien vaihtamisesta. Kohti uusia haasteita - kävi miten kävi!

Hihaton hörhelötoppi on ihan favorite! Täydellinen osa kerrospukeutumista.

Huikeallae neljän viikon kokemuksella voin vain todeta, että hetkeäkään en vaihtaisi pois. Organisaatio tuntuu omalta, työkaverit ja tiimiläiset tosi mukavia, minut on otettu avosylin vastaan ja moni piilossa pysynyt taito ja tieto on kaivautunut esiin. Päivät ovat täpötäynnä erilaisia ja -tyyppisiä tehtäviä sekä päätettäviä asioita, mutta työminäni on "liekeissä", herännyt eloon! 

Viikko sitten vietin ystävien kanssa laatuaikaa. Rennolla asulla kohti Fazerin

vierailukeskusta ja Porvoota

Sen verran päivät ovat vieneet energiaa, että iltaisin olen keskittynyt ihan muihin asioihin kuin koneen äärellä istumiseen. Joku kumma tässä blogimaailmassa kuitenkin kiehtoo ja vaikka itse olen harvakseltaan päivityksiä tehnyt, sitäkin ahkerammin seuraan muiden kirjoituksia. 

Nyt perjantai-illan ja viikonlopun viettoon! 

3 x burgundia

Innostukseni viininpunaiseen on jatkunut koko syksyn ajan voimakkaana ja olen käyttänyt väriä vaatetuksessa vähintään kerran viikossa. Asukuvia olen viime viikkojen aikana ottanut harvoin ja eikös useimmat niistä ole sattumoisin juuri niinä päivinä kun ylläni on jotain burgundia. Kokosin tähän kuvat kolmesta tällaisesta asusta.

Musta-viininpunaisen tunikan ja keinonahkaisten housujen yhdistelmä oli ylläni viime lauantaina. En useinkaan suosi pukeutumisessani tunikoita, mutta tästä kyseisestä olen pitänyt erittäin paljon. Malli on leikkauksen ja rypytysten ansiosta mukavan väljä, mutta ei kuitenkaan telttamainen. Vesiputouskaulus ja etumuksen pystynappirivistö toimivat myös kivoina yksityiskohtina.

Marraskuun puolivälissä tekemälleni Tallinnan matkalle varustauduin burgundiin neuletakkiin ja nilkkureihin sonnustautuneena. Nilkkurit ostin pari vuotta sitten Tallinnasta. Ne ovat äärettömän hyvät jalassa, itse asiassa paljon mukavammat kuin sneakersini. Ne jalassa jaksoin hyvin kävellä pitkin vanhankaupungin mukulakivikatuja.

Lopuksi työasu marraskuun alkupuolelta. Puolipoolo neule ja väljät vajaamittaiset housut muodostavat rennon, mutta riittävän siistin toimistoasun. Yhtenäistä kaikille kolmelle kokonaisuudelle ovat nilkkurit ja kivihelmistä tekemäni korvakorut. Korvikset nimesin aikoinaan Rypäleeksi, sillä ne tuovat elävästi mieleeni viinirypäleet.

Tässä oli kerralla nyt sellainen burgundipläjäys, että lupaan olla postaamaatta piiiitkään aikaan viinipunaisia asuja.

Hyvää itsenäisyyspäivää!