Loppiaista odotellessa

Välipäivät sujuivat kohdallani oikein rennosti ja ilman aktiivirannekettakin tiedän, että viikko hurahti jopa liiankin leppoisasti. Oikein hävettää, että useampana päivänä rannekkeen ilmoittama tavoitetaso ei täyttynyt, vaikka aikaa ja mahdollisuuksia liikkumiseen olisi ollut. Aktiivisen päivittäisen liikunnan sijaan olen lukenut, laiskotellut ja ennen kaikkea napostellut herkkuja. Leffoja ja katsomatta jääneitä sarjajaksoja olen tuijotellut tallennuksesta ja vuokraversioina enemmän kuin yleensä koko kuukauden aikana. Eilen tosin asiat olivat jo toisin ja kylläpä pitkä kävelylenkki ja paluu kevyempään ruokailuun sekä herkuttelun poisjättäminen tuntuikin hyvältä.
Parin viikon aikana vuorokausirytmikin heitti härän pyllyä; luin tai tuijottelin tv:tä myöhään yöhön, jonka johdosta aamuheräämiset venyivät. Nyt onkin sitten vaikea tottua normaaliin päivärytmiin ja aamulla en meinannut millään saada itseäni ylös sängystä ajoissa. Mutta eiköhän normirutiinit taas lähde rullaamaan, kun loppiainen toimii pehmeänä laskuna arkeen.

Käynnistysvaikeuksia tuntuu olevan myös pukeutumisen suhteen. Asuvalintaa ei yhtään huvittanut tänään miettiä, joten vetäisin päälleni "perusunivormun" eli mustat housut ja mustan neuleen. Paksu turkoosin ja vaaleanruskean sävyinen kuviohuivi toimi mukavana lisälämmikkeenä tällaisella pakkasella. Toihan se samalla myös väriä kokonaisuuteen.

Huivi pysyi mukavasti paikoillaan, kun kiinnitin sen toisen olan puolelta rintaneulalla. Lehden muoto sopii mielestäni hyvin huivin paisley-kuvioihin.
Vaahteranlehtineula oli ensimmäisiä hopeakoruja, joita tein aloitellessani koruharrastuksen lähes 15 vuotta sitten. Tykkään kovasti tammesta ja niitä kasvoi useita silloisen kotimme lähellä. Niistä se ajatus rintaneulaankin syntyi.

Niin se on joulu ohi ja pyhäpäiväkausi saadaan huomenna päätökseen. Koti on siivottu joulusta ja rekvisiitta varastoitu odottamaan ensi vuotta. Joulun ajan punaiset ja punavalkoiset tyynyt ja koristeet saivat väistyä ja tilalle vaihdoin mustaa. Edellinen mustan tehostevärin kausi oli toissa talvena, joten väri tuntuu taas oikein mukavalta vaihtoehdolta.

Punaiset Iittalan tuikutkin siirsin jo kaappiin, mutta Maria Drockilan lintukynttilä palaa vielä parhaillaankin.
Lokoisaa loppiaista!

Ruskeanharmaata torstaina

Mulla on ollut viime päivinä - tai oikeastaan aamuina - hieman vaikea valita säähän sopivia vaatteita. Kun aamulla on harmaan sumuista, on vaikea uskoa, että iltapäivän auringossa riittää vähempikin vaatetus. Saan oikein tsempata, etten tumppaa liikaa vaatteita ylleni, joissa sitten hikoilen koko päivän. Tänäänkin aioin ensin valita päälle neuleen, mutta onneksi loppujen lopuksi päädyin 3/4-hihaiseen t-paitaan.

Mustavalkoista pusero-hame -yhdistelmää täydensin ruskeanharmailla yksityiskohdilla. Jakku toimi mainiosti takin korvikkeena ja oikeastaan puoliviiden maissa kuvia ottaessa sekin oli vähän liian kuuma. Mutta ei pidä valittaa, ihana kun on niin lämmintä, että voi vielä käyttää kevyitä avokkaita. Vaikka vähän kyllä jo mieli tekisi kaivaa nilkkurit säilöstä käyttöön.

 

 

Kaulaan kietaisin kaulakorun sijaan silkkisen paisley-kuvioisen huivin. Ranteeseen ja korviin lisäsin sen sijaan savunsävyiset kivikorut.

Onpa viikko taas vilahtanut nopeasti ja huomenna on jo perjantai. Hyvää illan jatkoa!