Mekkoviikko 2/2

Jatketaanpa sitten viime viikon mekkoesittelyä.

Keskiviikkona päälle valikoitui mennyttä aikaa henkivä pallokuosi. En ole varsinaisesti retrokuvioiden ylin ystävä, mutta aina välillä yllätän itsenikin tykästymällä johonkin normityylistäni poikkeavaan. Mekko on monta vuotta vanha, ostin sen Lontoosta Mark and Spenceriltä ennen kuin kyseinen liike rantautui Suomeen. Kietaisumalli sekä pienet rypytykset ja solmuke vyötäröllä imartelevat vartaloa, mikäpäs sen mukavampaa.

Perjantaina oli vapaapäivä ja tuolloin lähdin kaupungille tyttären makutuomariksi. Hän oli löytänyt synttärijuhliinsa mekon ja halusi vielä ennen lopullisesta ostopäätöstä mielipiteeni asiasta. Shoppailuasuksi valitsin samantyyppisen mekon kuin edellisenä päivänä, nyt tosin hieman maltillisemmalla kuviolla ja värillä. Ohut trikoomekko on mukava hellepäivänä, mutta olen käyttänyt sitä useasti myös säiden viilennettyäkin jakun tai neuletakin kanssa. Tämäkin mekko on muutaman vuoden takainen, ulkomaan reissulta tehty hankinta.

Ja kun mekoista puhutaan, niin tyttären löytämä Mikael Korsin mekko oli aivan ihastuttava, kelpaisi minullekin!

Tyttären lauantaiset synttäripippalot olivat hyvin rennot eikä niissä ollut minkäänlaista määriteltyä pukukoodia; jokainen sai tulla sellaisessa asussa kuin itsestä parhaalta tuntui. Joku olikin pukeutunut shortseihin, toiset hippuisen juhlavammin. Tunnelma oli huipussaan ja hauskaa meillä kaikilla oli. Itse halusin pukeutua mekkoon, joka ei olisi kovin juhlava, mutta kuitenkin astetta parempi kuin arkimekot. Tilaisuuteen sopikin mainiosti tammikuussa Tallinnasta ostamani sininen mekko, jonka kukkakuviot on painettu verkkomaiseen päällyskankaaseen. Puolipitkät hihatkaan eivät tuntuneet lainkaan liian kuumilta, kun tuulen henkäys pääsi vilvoittamaan "verkon" läpi.

Lopuksi vielä pari kuvaa hellemekosta, joka on ollut ahkerassa käytössä tänä kesänä. Sinivalkoista mekkoa pidin niin maalla ollessamme (ensimmäinen kuva venesatamasta Virroilla) kuin monena iltana viime viikolla töiden jälkeen, kun lähdin ulos nauttimaan lämpimästä kesäsäästä.

Kuluva alkuviikko onkin sujunut kesäisten puolihameiden merkeissä. Niistä sitten myöhemmin.

Upeaa loppuviikkoa!

Mekkoviikko 1/2

Näillä helteillä pukeutuisin kaikista mieluiten uikkareihin tai muuhun ranta-asuun. Koska tällaiselle ei-lomalaiselle se ei ole mahdollista, toiseksi paras vaihtoehto on mekko. Olenkin viime viikolla joka päivä valinnut ylleni jonkin kesäisistä mekoistani.  Niinpä ajattelin julkaista parissa erässä katselmuksen viikon mekkoasuihin.

Maanantaina ylläni oli valkoisella pikkukuvionnilla varustettu harmaa mekko. Ostin sen viime syksynä tai talvena Lidlin poistomyyntiliikkeestä muutamalla eurolla sovittamatta ja periaatteella "kai tätä voi vaikka mökillä käyttää". Olinkin ottanut sen mukaani maalle siltä varalta, että käymme ihmisten ilmoilla kaupoissa tai jotain. Virroilla käydessämme en sitä pitänyt, mutta sen sijaan maanantaina, kun suunnistin maalta tultua suoraan töihin käymättä edes kotona vaatteiden vaihdossa, mekko oli mainio vaihtoehto. Äärettömän mukavana ja rypistymättömänä se soveltui erinomaisesti automatkalle, eikä vaatinut edes silitystä kassista penkomisen jälkeen. Vapaa-ajalle tarkoittamani mekko onkin itse asiassa oikein kiva kesätoimistoon.

Tiistaina etsin kaapin uumenista Noomin sinivalkoisen raitamekon, jonka hankin jokunen vuosi sitten. En ollut aiemmin erityisen innostunut raitamekoista, mutta tämän mekon ostin nimenomaan eri levyisten raitojen vuoksi. Ne kun loivat mielestäni paljon mielenkiintoisemman vaikutelman kuin vähän tylsäksi kokemani tasaraita. No, mielipide on sittemmin muuttunut ja kaapista löytyy parikin tasaraitamekkoa.

Keskiviikkona pukeuduin tummansiniseen  mekkoon. Napakka, hieman elastaania sisältävä mekko on malliltaan erittäin simppeli ja sen ainoa juttu on venemallinen kaula-aukko. Kaikessa yksinkertaisuudessaan mekko on helppo muuntaa moneen tilanteeseen sopivaksi asusteita vaihtamalla. Nyt pidin lisukkeet minimissä ja asustin sen tekemilläni minimalistisilla hopeakoruilla.

Helteistä heinäkuun jatkoa!

Viime - ja vähän kuluvankin - viikon huiput

Viikon huipuissa sitä sun tätä viimeisen puolentoista viikon ajalta.

Ovatko puuterilaput tuttuja? Itse innostuin niistä jossain vaiheessa -90-luvulla ja taputtelin kasvoja milloin minkäkin merkkisillä lapuilla kiillon poistamiseksi. Unohdin lappupuuterin olemassa olon vuosikausiksi, kunnes viime viikolla kosmetiikkaosastolla laput osuivat silmiini.  Pitihän niitä sitten ostaa ihan nostalgian vuoksi ja yllättävän käteviltä ne tuntuvat edelleen. Kevyt, pieni vihkonen menee pieneen tilaan ja yhdellä lappusella saa nopeasti imeytettyä varsinkin t-alueelle kertyvän ylimääräisen rasvan.

Nautinnolliset aamukahvihetket olen monena arkena viettänyt kauppatorilla. Aamuisin kahdeksan maissa torilla on vielä melko hiljaista, joten kahvit saa nauttia kaikessa rauhassa seuraten torin heräämistä ja merta ihaillen. Munkkipossut olen toistaiseksi jättänyt väliin, vaikka ne näyttävätkin herkullisilta.

Makoisimmat välipalat haen torilta: kotimaisten mansikoiden ja herneiden lisäksi kirsikat ja aprikoosit maistuvat helteelläkin.

Viikon mukavin työympäristö oli maanantaina. Vaikka oma työni ei Trumputin-järjestelyihin liittynyt millään tavoin, maanantain fyysisen työpaikkaan sillä oli vaikutus. Toimiston sijaan työtä tehtiin kirjaimellisesti hiki otsalla siirtolapuutarhamökin pihalla. Työpäivän päätteeksi raikas juoma vilvoitti.

Olimme menneet maalle pitkän viikonlopun viettoon keskiviikkoiltana ja kun sain tiedon maanantain epätavallisesta työpäivästä, joka alkoi hieman normaalia myöhemmin, päätimme, että lähdemme Helsinkiä kohti vasta maanantai aamuna aikaisin. Järviveden lämpötila oli edellispäivänä kohonnut 25 asteeseen ja lähes samoissa lukemissa se oli myös maanantaiaamuna, kun kävin puoli kuuden aikaan aamu-uinnilla. Kaunis usva leijaili järven yllä, eikä miellyttävämpää aloitusta arkiaamulle tai työviikolle voi toivoa.

Nautin kesän lämmöstä enkä koskaan valita, että Suomessa on liian kuuma.  Enpä siis valita nytkään, vaikka viime päivinä olen mieluummin vetäytynyt varjoon kuin paistatellut auringossa. Kaiholla muistelemme näitä lämpötiloja syksyn harmaudessa, joten nautitaan helteistä täysin siemauksin.

Mukavaa viikkoa!

Punaista ja röyhelöä

Kevättalvesta lähtien olen ollut hirmuisen innostunut käyttämään punaisen eri sävyjä. Viininpunainen on tosin jäänyt kesäkuukausien aikana vähemmälle, mutta sitäkin useammin olen pukeutunut kirkkaanpunaiseen tai vaaleanpunaisen eri sävyihin. Innostuin jopa ostamaan loaferit näissä väreissä ja kaiken huipennuksena löysin kesäalesta punaisen käsilaukun, jota olen pitkään himoinnut.

Valkoisin kukkasin varustettu paita on ollut yksi punaisten yläosieni suosikeista. Raikkaan värin lisäksi pienet röyhelöt kaula-aukossa, hihansuissa ja helmassa ovat paidat juju, jota maltillinen kukkakuvionti ei jätä varjoonsa. Helmaröyhelö tulee kivasti esiin lyhytmallisen neuletakin tai jakun alta, mutta parhaimmillaan paita on kuitenkin sellaisenaan. Ainoa miinuspuoli on ainakin työpukeutumis hieman liian avara kaula-aukko, jonka vuoksi alle on aina puettava toppi.

Omaan pukeutumiseen kaipaisin uskallusta niin värien kuin kuosienkin uudenlaiseen yhdistelyyn. Kuvissa ja muiden päällä huomiota herättävät kombinaatiot ovat kerrassaan upeita, itsellä ruutujen, raitojen ja kuvioiden "sekamelska" tuntuu oudolta ajatukselta. Nippa nappa rohkenin valita  kukkapaidan pariksi housut, joiden kuosi on pientä ruutua :).

Toissa viikonlopun työrupeaman vastapainoksi vietän loppuviikon vapaalla. Niinpä suunnistimme eilen maalle, jossa ainakin tämä päivä on kulunut helteisissä merkeissä.

Ihanaa torstai-iltaa!

Viikon 27 huiput - viikonlopun fiiliksiä

Viime perjantaina odotin edessä häämöttävää viikonloppua ja parin päivän vapaata tavallista innokkaammin. Olin ollut poikkeuksellisesti edellisen viikonlopun töissä ja takana oli 12 päivän työrupeama. Perjantaiksi olin sopinut päivällistreffit isäni ja Puuhiksen kanssa Salveen, mutta muuten en ollut laatinut minkäänlaisia ennakkosuunnitelmia. Aikomus oli tehdä mitä mieleen juolahtaa - tai olla tekemättä yhtään mitään.

Vuonna 1897 perustettu ja aikoinaan merimieskapakkana tunnettu Salve on paikka, jossa tykkään käydä silloin tällöin syömässä. Klassikkolistalta löytyvien silakoiden, Salven pannun tai wieninleikkeen sijaan päädyimme nauttimaan Salven taidemenuun. Kermainen kukkakaalikeitto sekä siika parsarisotolla olivat kerrassaan maittavia ja aterian kruunasi simppeli, mutta täydellisesti kesään sopiva jälkiruoka jäätelö ja tuoreet mansikat. Ruoka oli aivan yhtä hyvää kuin aina ennenkin!

Lauantaiaamuna Puuhis ehdotti, että lähtisimme liikkeelle kaupunkipyörillä ja suuntana Linnanmäki. Siellä onkin pitänyt jo jonkin aikaa käydä fiilistelemässä - hurjia laitteita ei pää enää kestä kuten nuorena - mutta loppujen lopuksi en jaksanut innostua asiasta. Niinpä keskityimme käyskentelemään pitkin Kalliota ja Sörnäistä "turistina" Pussikalja-elokuvastakin tutuksi tulleissa maisemissa. Yhden yhtä kuvaa en muistanut Kalliossa ottaa, mutta laitanpa muutaman asukuvan mukavaakin mukavammasta raitamekosta, joka oli ylläni niin lauantaina kuin sunnuntainakin. 

Sunnuntaina päätimme lähteä Seurasaareen eväitten kera. Kaupunkipyörillä matka taittui muutamassa minuutissa Seurasaaren sillan kupeeseen, saareenhan ei pyörillä saa mennä. Kävelijöitä ja retkeläisiä oli liikkeellä paljon, mutta onnistuimme löytämään suht rauhallisen ja tuulelta suojaisan picnic-paikan. Aurinkoinen ilma muuttui pilviseksi, mutta sää pysyi siitä huolimatta hyvin lämpimänä. Viihdyimme meren äärellä monta tuntia ja jopa minä ikuisena vilukissana tarkenin mainiosti hihattomassa hellemekossa. 

Kotimatkalla pyöräilimme Meilahden arboretumin ruusutarhan läpi. Paras kukinta-aika oli jo ohi, mutta vielä näkyi monta upeaa kukkivaa lajiketta.

Pikkupurtavasta huolimatta kotimatkalla yllätti nälkä eikä miehelle tarvinnut kuin vihjaista, niin löysimme itsemme pizzalta. Ruuanlaitto on kivaa puuhaa varsinkin viikonloppuisin, jolloin siihen voi panostaa enemmän aikaa ja vaivaa. Tänä viikonloppuna tuli ravintolaruokaa syötyä turhan usein, mutta kieltämättä oli kertakaikkisen rentouttavaa unohtaa pariksi päiväksi kaikki kotityöt. 

Upeaa heinäkuista viikkoa!