Keskiviikkona päälle valikoitui mennyttä aikaa henkivä pallokuosi. En ole varsinaisesti retrokuvioiden ylin ystävä, mutta aina välillä yllätän itsenikin tykästymällä johonkin normityylistäni poikkeavaan. Mekko on monta vuotta vanha, ostin sen Lontoosta Mark and Spenceriltä ennen kuin kyseinen liike rantautui Suomeen. Kietaisumalli sekä pienet rypytykset ja solmuke vyötäröllä imartelevat vartaloa, mikäpäs sen mukavampaa.
Perjantaina oli vapaapäivä ja tuolloin lähdin kaupungille tyttären makutuomariksi. Hän oli löytänyt synttärijuhliinsa mekon ja halusi vielä ennen lopullisesta ostopäätöstä mielipiteeni asiasta. Shoppailuasuksi valitsin samantyyppisen mekon kuin edellisenä päivänä, nyt tosin hieman maltillisemmalla kuviolla ja värillä. Ohut trikoomekko on mukava hellepäivänä, mutta olen käyttänyt sitä useasti myös säiden viilennettyäkin jakun tai neuletakin kanssa. Tämäkin mekko on muutaman vuoden takainen, ulkomaan reissulta tehty hankinta.
Ja kun mekoista puhutaan, niin tyttären löytämä Mikael Korsin mekko oli aivan ihastuttava, kelpaisi minullekin!
Tyttären lauantaiset synttäripippalot olivat hyvin rennot eikä niissä ollut minkäänlaista määriteltyä pukukoodia; jokainen sai tulla sellaisessa asussa kuin itsestä parhaalta tuntui. Joku olikin pukeutunut shortseihin, toiset hippuisen juhlavammin. Tunnelma oli huipussaan ja hauskaa meillä kaikilla oli. Itse halusin pukeutua mekkoon, joka ei olisi kovin juhlava, mutta kuitenkin astetta parempi kuin arkimekot. Tilaisuuteen sopikin mainiosti tammikuussa Tallinnasta ostamani sininen mekko, jonka kukkakuviot on painettu verkkomaiseen päällyskankaaseen. Puolipitkät hihatkaan eivät tuntuneet lainkaan liian kuumilta, kun tuulen henkäys pääsi vilvoittamaan "verkon" läpi.
Lopuksi vielä pari kuvaa hellemekosta, joka on ollut ahkerassa käytössä tänä kesänä. Sinivalkoista mekkoa pidin niin maalla ollessamme (ensimmäinen kuva venesatamasta Virroilla) kuin monena iltana viime viikolla töiden jälkeen, kun lähdin ulos nauttimaan lämpimästä kesäsäästä.
Upeaa loppuviikkoa!