Ellipsiä

Tänään olikin syksyn ensimmäinen sisäkuvauspäivä. Viimeisten neljän viikon aikana asukuvat on otettu niinä päivinä, kun pääsin kurssilta kotiin sen verran ajoissa, että päivänvalo riitti ulkokuvauksiin. Nyt kun aikataulu normalisoitui, tajusin eilen todenteolla, miten aikaisin hämärä alkaa laskeutua, kun ulkokuvaus ei enää onnistunutkaan. Tänään sitten otettiin kuvat aamulla ennen lähtöä.

Päivän asun teemaa voisi kuvata sanalla ellipsi. Näin puseron viime Hulluilla päivillä ja tykästyin heti sen kuosiin. Pidin myös 3/4 pituisista hihoista sekä vesiputouskauluksesta ja kun vaate tuntui päällä miellyttävältä, pusero tarttui mukaani. 
Pukuhuoneessa arvailin, onko pusero tummansininen vai musta. Päädyin jälkimmäiseen vaihtoehtoon ja vasta kun käytin sitä ensimmäisen kerran, päivänvalo paljasti värin siniseksi.

Ellipsi-kuvio toi jo puseroa sovittaessa mieleeni hopeisen korusetin, jonka tein muutama vuosi sitten. Hauska sattuma on myös se, että korujen ellipsit ovat lähes samankokoiset kuin puserossa.

Huomenna onkin normaalirutiineista poikkeava päivä jälleen, ohjelmassa on nimittäin päiväreissu Tallinnaan hyvän ystäväni kanssa. Tiedossa siis kauppoja ja paljon kävelyä, ihanaa! Yritän kuitenkin pitää jalat maassa, sillä mitään en oikeasti (tai valitettavasti, heh) tarvitse - ehkä...

Hauskaa tiistaita!

Feeling blue

No, onneksi feeling blue –olo ei sentään maanantaista huolimatta koskenut  fiilistä vaan ainoastaan väriä. Ajatus sinisävyiseen asuun lähti taas korusta. Laittelin sunnuntai-iltana paikoilleen paria viikonlopun aikana käyttämääni helyä ja käteen osui sininen korusetti, jota en ole käyttänyt koko kesänä. Siitäpä se ajatus ilmeisesti jäi itämään, sillä aamulla teki mieli pukeutua sävyiseen kokonaisuuteen.

Tummansiniset farkut toimivat mainiosti työasunakin ja tänään yhdistin niihin valkoisen kauluspaidan, joka on miellyttävän pehmeää puuvillaa ja sävyltään murretun valkoinen. Kankaan materiaalin ja värin ansiosta paitis ei ole ihan niin formaalin oloinen kuin valkoiset kauluspaidat yleensä. Farkkujen ja paitiksen lisäksi valitsin sinisävyinen neuletakin, joka oli mukava ja tarpeellinenkin lisäasuste. 

 

Jokin aika sitten näin oheisen neuleen Kappahlissa. Neuletakki näytti ja tuntui päällä niin mukavalta, että se oli ihan pakko ostaa, vaikka kaapissa onkin ennestään jo aika monta villatakkia. Tämä vain on yksi niistä vaatekappaleista, joita on vaikea vastustaa, kun kaupassa mieleinen sattuu eteen tupsahtamaan.

Tässä vielä kuvia korusetistä, josta innostus tänä aamuna lähti.

 

Neuletakin pituus kyllä tuo vähän haasteista ulkotakin suhteen, mutta vielä tänään ei niitä tarvinnut ajatella. Ulkotakkia en ottanut mukaan, sillä autolla liikkuessa neule riitti.

Mulla on aina pienoinen (tai oikeastaan vähän isompikin) haaste, minkälaisen ja minkä pituisen takin puen pitkän neuleen tai neuletakin kanssa. Mikä teidän mielestänne on paras vaihtoehto?

Pikkuruutua perjantaina

Perjantain asu on jälleen hyvä esimerkki kokonaisuudesta sellaisena päivänä, kun ei jaksa/huivita/viitsi miettiä, mitä laittaisi päälleen. Yleensä tuolloin valitsen ylleni joko mekon tai vaihtoehtoisesti mustien housujen/tummien farkkujen seuraksi "jonkun puseron" (= pusero tai paita, joka sattuu kaapista ensimmäisenä silmiini) ja jakun.

Tällä kertaa päädyin pikkuruutuiseen, hennon vaaleanpuna-valkoiseen kauluspaitaan. Tykkään käyttää kauluspaitoja, sillä jo sellaisenaan ilman jakkuakin, paitis muodostaa siistin alaosan kanssa toimivan ja asiallisen yhdistelmän. Onhan kokonaisuus vähän tylsä ja yksitoikkoinen, mutta toisaalta tarkoituksenmukainen.

 

Kaulaan ripustin kiiltävistä viistehiotuista onyx-kivistä ja hopeasta kootun kaulaketjun ja korviin pujotin pisaranmuotoiset onyx-korvikset.

Onpa ihanaa, kun on perjantai-ilta ja koko viikonloppu edessä!

Valkoista ja ripaus hopeaa

Täällä sitä kirjoitellaan illan suussa blogia möksän terassilla kuurosadetta pidellen. Ukkonenkin vähän jyrähteli ja sähköt katkesivat vajaan tunnin ajaksi, mutta aivan kohdalle ei ukonilma tullut. Viimeksi täällä ollessa pari viikkoa sitten saimme oikein kunnon myrskyn, joka mm. hajotti jääkaappipakastimen. Eihän siinä muu auttanut kuin käydä ostamassa uusi tilalle. Onneksi rikkoutunut laite oli jo monta vuotta vanha ja olimmekin jo jonkin aikaa osanneet odottaa sen hajoamista.

Mainitsinkin jo edellisessä postauksessa, että ensi maanantaina suunnistan mökiltä suoraan kurssille. Olen jo yli kymmenen vuoden ajan viettänyt lähes joka kesä viiden-kuuden viikon kesälomastani yhden viikon ”omaa lomaa”. Tuon viikon – tai oikeastaan viiden arkipäivän – ajan olen osallistunut kesäkurssille yleensä heinäkuussa, mutta varsinkin muutaman viime vuoden ajan oma loma on ajoittunut kesäkuun puolelle. 

Vaikka liputan ammatillisen osaamisen ja itsensä kehittämisen puolesta, kesäkurssille osallistuminen on puhtaasti harrastukseeni liittyvä toiminto. On aivan ihanaa, kun voi viiden päivän ajan keskittyä vain omaan harrastukseen. Odotan todella innokkaana ensi viikon sessiota!

Lopuksi vielä muutama asukuva. Minulla on meneillään ns. valkoinen kausi eli käytän valkoisia vaatteita tosi paljon. Valkoisesta on tullutkin kesäajan ”musta”. Valkoinen asukokonaisuus on eiliseltä päivältä, jolloin kokovalkoiseen yhdistin hopean sävyjä kengissä, laukussa ja koruissa. Yksi minulle kesään kuuluva juttu on se, että vaihtelen käyttämiäni käsilaukkuja jopa päivittäin. Useimmat kesälaukuistani ovat "merkittömiä", mutta minusta on hauska yhdistää huolettomiin kesäasuihin erilaisia ja erikuosisia laukkuja.

 

 

 

Sadekuuron jälkeen aurinkoa. Ihanaa viikonloppua!

Vaaleita värejä ja kirjakommentteja

Ihanan keväinen aamu sai taas etsimään päälle jotain vaaleaa. Kiva, kun on kaivanut kesävaatteet, -kengät ja takit esille, tulee jälleen tehtyä uudenlaisia asu- ja väriyhdistelmiä. Harmaita housuja olen käyttänyt kevään aikana monesti, mutta yhdistettynä vaaleanpunaiseen jakkuun ja kevyempiin kenkiin ne tuntuivat kuin uusilta. En olekaan aikoihin käyttänyt harmaan ja vaaleanpunaisen yhdistelmää, joten värikombinaatiokin tuntui oikein virkistävältä vaihtelulta.

Asuun sopi mainiosti viime syksyn alennusmyynnistä ostamani hennon vaaleanpunainen takki, jota en ehtinyt ennen syksyn kylmiä säitä käyttää kuin pari kertaa.

Koruina hopeasta ja vaaleanpunaisista lasihelmistä tehdyt ketjut ja sormus. Kivien väri on niin hento, että kuvissa ne näyttävät aivan läpikuultavan kirkkailta.

Muutama sananen lopuksi Anna-Leena Härkösen Takana puhumisen taito -kirjasta.

Kirja on kokoelma muutaman sivun mittaisia lyhyitä pakinoita tai tarinoita, joissa Härkönen ottaa kantaa teräväsanaisesti ilmiöihin, ihmisiin, tapahtumiin ja moneen muuhun nykyajan tuttuihin asioihin. Teksti on ironialla ja huumorilla höystettyä sujuvaa sanailua ja koska näkökulma on keski-ikäisen viisikymppisen naisen, minun oli helppo olla yhtä mieltä monesta hänen osuvista kirjoituksistaan. Viihdyttävä ja nopealukuinen kirja on ehdottomasti lukemisen arvoinen.

 

Pinkkiä päivän piristykseksi

Kevät vaikuttaa selkeästi joka-aamuiseen vaatevärivalintaani. Yhä useammin tekee mieli pukeutua mustan tai tummien vaatteiden sijaan kirkkaampiin väreihin tai vähintään asustaa tumma vaatetus väriläiskällä. Tänään vaihtoehtoina oli vaalea liila, mintunvihreä ja pinkki. Lopulta päädyin pinkkiin lähinnä mukavan neuletakin vuoksi.

Vaikka pinkin neuleen sekä mustien housujen ja puseron asukokonaisuus ei ole millään tavoin erityisen keväinen, itselleni kirkas väri toimi piristysruiskeena päivään.

En ole ollut sairaana koko talvena ja nyt yritän pitää pari-kolme viikkoa taka-alalla muhinutta flunssan poikasta aisoissa pukeutumalla riittävän lämpimästi. Viime viikolla asukuvia ottaessa ehti pari kertaa tulla hieman kylmä ja heti kurkku tuntui karhealta. Autolla kulkiessa olen käyttänyt pikkukenkiä jo muutaman kerran, mutta jos liikun bussilla, mieluummin edelleen vetäisen nilkkurit jalkaan enkä ole esim. trenssiäkään kaivanut vielä esille.

Koruissa on hopean lisäksi erimuotoisia ja -sävyisiä simpukankuorihelmiä sekä muutama ruusukvartsi ja makeanvedenhelmi. Rannekorun pitkulaiset "kivet" olivat alunperin yhtä tumman pinkit kuin kaulakorun pyöreät helmet. Muutamassa kuukaudessa väri haalistui ja nyt koru on pääosin hennon vaaleanpunainen. Korua ostaessa arvelinkin näin käyvän, ja vähän harmittaa, että sorruin ostamaan huonolaatuisen tuotteen epäilyksistäni huolimatta. Onneksi koru on ihan mukiinmenevä tuonkin värisenä.
Onneksi koru on ihan ok tuonkin värisenä.

Onpa loistavaa, kun aurinkokin alkoi taas illansuussa paistaa! Mahtavaa maanantaita!

Tiistain asu

Loman jälkeen on ollut hieman vaikeata päästä normaalirytmiin ja tuntuu siltä, että tehtävien asioiden lista lyhenee kovin hitaasti. Blogikin päivittyy parin päivän viiveellä, kun illat vierähtävät muiden askareiden parissa.

Muutama lomakuva olisi vielä tulossa, mutta laitetaanpa vaihteeksi kuvia arkiasusta. Maanantaina ei tullut otettua kuvia päivän asusta, nämä otokset ovat tiistailta.

 

   

Jakun avulla muuten kivan rento 'housut ja t-paita' -asu muuntui asialliseksi. Tykkään jakun tummanruskeista nahkakanttauksista (tai tekonahkaahan ne ovat), jotka korostavat kaulusta ja tuovat eloa jakun etumukseen.

 

Silkkihuivin lisäksi asua piristivät hopeakorut, joiden kivet ovat savukvartsia.

Tiistai-iltana oli kuukausittaisen viiniklubin aika ja illan teemana Pinot Noir. Maisteltavaksi Antti Uusitalo oli valinnut esimerkit viiden eri maan tuotannosta.

Pinot Noir -viinien väri on läpikuultavan punainen ja ne ovat monitahoisia ja vivahteikkaita viinejä. Yleensä ne ovat vähätanniinisia, keskitäyteläisiä tai keveitä. Ne sopivat usean ruokalajin seuraksi eivätkä peitä ruuan aromeja. Viinin luonnostaan hyvä hapokkuus leikkaa ruuan rasvaisuutta ja suolaisuutta ja mekin pääsimme testaamaan asiaa maistelulautasen herkkujen kera. Lautaselle oli koottu savulohta, kylmäsavustettua possun niskaa sekä Mouhijärven Metsuri-juustoa.

Pinot Noir vaatii totuttelua ja täytyy myöntää, että minä olen vasta viime kuukausien aikana oppinut edes hieman pitämään sen mausta. Suosikkini illan viineistä oli yhdysvaltalainen Hahn Pinot Noir, joka sopi erittäin hyvin kaikkien maistelulautasen herkkujen seuraksi.

Aurinkoista torstai-iltaa!

Perjantaina beigen, farkun ja konjakin sävyjä

Kevään lähestyminen alkaa näkyä myös vaatevalinnoissani. Olen kovasti tykästynyt tällä hetkellä beigen/vaaleanruskean ja sinisen kombinaatioon ja aavistelen, että tulen käyttämään väriparia paljon kevään aikana. Mitään uuttahan ei tässä väriyhdistelmässä ole, mutta välillä sitä löytää uudelleen jonkun vaatteen tai värin, joka on ollut itsellä unohduksissa jonkin aikaa.

Mieluiten yhdistän vaalean vaatteen haalistuneeseen farkkupaitaan tai -takkiin. Tämän päivän asussa konjakin väriset asusteet korostivat jakun ja housujen ruskeaan taittuvia sävyjä.

Vaaleanruskeiden housujen ja jakun seuraksi puin kauhtuneen sinisen farkkupaidan. Paita on ikivanha ja se on pehmennyt ja kulunut lukuisista pesuista. Se tuntuu kuitenkin päällä paljon miellyttävämmältä kuin uudemmat farkkupaitani, joten käytän suosikkiani yhä uudelleen.

Vaalea jakku on kaulukseton, joten käytän sen kanssa mielelläni kauluspaitaa. Taskuissa on puiset koristeet, ja niistä sain ajatuksen päivän koruihin.
Löysin muutama vuosi sitten mummoni korujäämistöstä kaulanauhan, jossa puuhelmet oli solmittu yhteen paksulla silkkilangalla. En yleensä pidä puukoruista ja tämäkin koru oli tunkkaisen ja raskaan oloinen.
Kun puuhelmet yhdisti yksittäin hopean avulla ketjuksi, yleisvaikutelma raikastui.

 

Loppujen lopuksi saappaat menivät vielä vaihtoon juuri ennen lähtöä. Karvavuoriset nilkkurit laitan kohta talteen odottamaan ensi talvea, mutta ennen sitä ehdin käyttää niitä vielä muutaman kerran. Kevyempien saappaiden vuoro on sitten myöhemmin.

Rentoa perjantai-iltaa!