Viikonloppujen huiput

Edellisestä viikon huiput -kirjoituksesta on jonkin verran aikaa, mutta tällä kertaa voisin tehdä katsauksen siihen, mitä olen puuhaillut viikonloppujen aikana elo-syyskuussa.

Pitkästä aikaa vietin viime viikonlopun kotona ilman yhtäkään ennakkoon tehtyä suunnitelmaa tai tapaamista. Lauantaina käväisin kaupungilla, sunnuntaina keskityin kotitöihin. Tarkoitus oli vaihtaa kaapeista kesähepenet syksyisempiin, mutta aika hurahtikin ihan toisenlaisessa hommassa: kylppärin pesun ja pyykkäyksen jälkeen koti sai syksyisen ilmeen. Olen koko alkusyksyn ajan yrittänyt metsästää ruskan sävyisiä koristetyynyjä, mutta turhaan. Eilen kaupungilla käydessä löysin vihdoin yhden poltetun tiilen värisen. Tyynyssä oli juuri se väri, mitä halusin. Kuosi sen sijaan tuo auttamattomasti mieleeni villakoiran, joten yksi puudelityyny sai riittää. Yhden tai kaksi ruosteen väristä kuitenkin vielä haluaisin, joten vinkkaapa, jos tiedät kaupan, josta sellaisen saisin.

Edellisenä viikonloppuna teimme kaveriporukan kanssa perinteisin "syysretken", eli lauantaista sunnuntaihin kestävän matkan jonnekin lähitienoolle. Viime vuonna olimme Inkoon saaristossa Elisaaressa, tänä vuonna matkamme suuntautui Porvooseen. Ensin kuitenkin kävimme Fazer Vierailukeskuksessa brunssilla, jonka jälkeen tutustuimme Fazeriin opastetulla kierroksella. Tietysti pääsimme maistelemaan tuotteita ja hävettää tunnustaa, että homma vähän karkasi käsistä. Kaikkea piti tietysti maistaa - monia vieläpä useaan kertaan. Sellaista määrää makeaa en ole koskaan syönyt kerralla!

Porvoossa kiertelimme niin ikään oppaan johdolla ja saimme kuulla mielenkiintoisia yksityiskohtia niin itse kaupungin kuin koko Suomenkin historiasta. Välillä aurinko paistoi, mutta todellisuudessa suurimman osan aikaa oli pilvistä ja sää tuntui hyytävän kylmältä. Majapaikkamme oli kertakaikkisen viehättävä Pariisin Ville. Perinteisen vastaanottotiskin sijaan asiakkaat otetaan vastaan idyllisessä loungessa ja huoneet oli sisustettu yksilöllisesti. Sunnuntaina satoi koko aamupäivän, joten vanhassa kaupungissa kiertely jäi lyhyeksi. Lähes kaikki liikkeet olivat suljettu, mutta Brunbergilta sain ostettua  kotiin viemisiä.

Yleensä vietämme rapujuhlia vaihtelevan ystäväporukan kesken. Nuorisomme on vihjaillut useampaan kertaan, että heidänkin kanssaan voisimme joskus syödä rapuja. Yhtenä elokuisena lauantaina istuimmekin nauttimaan saksiniekkoja oman nuorisomme ja heidän aveciensa kanssa.

Maalle olemme suunnistaneet elo-syyskuun aikana aina kun siihen on ollut tilaisuus. Onneksemme joka kerta sää on suosinut ja olen päässyt viettämään aktiivista ulkoelämää. Sieniä on ollut lähimetsissä vähän, mutta kanttarelleja löysin pariin-kolmeen ruokaan. Syötävän sijaan poimin  useimmiten luonnon materiaaleja - jäkälää, sammalta, varpuja, oksia ja heiniä - syysasetelmiin. Osan toin kotiin, osan käytin pihakoristeisiin.
Iltaisin nautin jälleen kerran hiljaisesta järvimaisemasta ja pimenevistä illoista, joihin lyhtyjen loiste toi tunnelmaa.

Aronian oksat notkuivat marjoista, jotka eivät kuitenkaan olleet vielä ihan kypsiä. Tulevana viikonloppuna lähdemme taas maalle, saa nähdä riittääkö marjoja kerättäväksi vai ovatko linnut herkutelleet pensaan tyhjäksi, kuten kävi viime vuonna.

Oikein mukavaa tiistai-iltaa!

Viikonlopun fiilistelyä ja päivän asu

Takana on erittäin mukava viikonloppu, jonka vietin appivanhempien luona. Emme ole käyneet siellä pitkään aikaan ja nyt otin yhden päivän töistä vapaaksi, jolloin meille jäi hippuisen enemmän aikaa viettää heidän luonaan. Perjantaiaamuna suuntasimme kohti Etelä-Pohjanmaata, jossa ennen appivanhempien luokse menoa kävimme Seinäjoella. En ollut lainkaan innostunut seuraamaan vierestä miehen hoitamia vanhan ja uuden auton kauppamuodollisuuksia. Mieluummin jäin keskustaan tutustumaan muutamiin seinäjokelaisiin kauppoihin. Niistä löytyikin pari kivaa paitaa sekä mukavat kengät, joista sitten lisää joskus myöhemmin.

Rauhallinen viikonloppu rentoutti kummasti: ei tarvinnut huolehtia mistään ja sain jopa aina istua valmiiseen ruokapöytään herkullisten kotiruokapatojen ääreen. Se jos mikä on luksusta!

Kotimatkalla päätimme tehdä pienen koukaisun ja kävimme katsomassa, miltä oma kesänviettopaikka näyttää. Periaatteessa vanha maalaistalo on talviasuttavassa kunnossa, mutta me käymme siellä vain keväästä syksyyn. Tunnin verran ihmettelimme lumista pihaa ja fiilistelimme tunnelmaa, mutta niin paljon rantaan menevällä mökkitielläkin oli lunta, että emme viitsineet sitten lähteä päätalon pihapiiristä käymään rantamökillä. Voi kesä, tule pian!

Asukuvat on toissaperjantailta, jolloin hempeiden kevätvärien sijaan valitsin vaihteeksi ylleni mustaa. Paitaa koristavat pienet strassikuviot ja niiden innoittamana etsin korviini Prahasta ostamani Swarovski-kristalliset korvakorut. Joskus on päiviä, jolloin kaipaa kimallusta arkeen.

Maallekaipuuta lieventämään keräsin muutaman omenapuun, sireenin, tuomen ja mustaviinimarjan oksia kotiinvietäväksi. Nyt vaan odottelen, että risukimpun oksat alkavat jossain vaiheessa vihertää. Sireeninoksissa ainakin on jo valmiiksi lupaavat silmut.

Upeaa huhtikuun alkua!

Viikon 27 huiput - viikonlopun fiiliksiä

Viime perjantaina odotin edessä häämöttävää viikonloppua ja parin päivän vapaata tavallista innokkaammin. Olin ollut poikkeuksellisesti edellisen viikonlopun töissä ja takana oli 12 päivän työrupeama. Perjantaiksi olin sopinut päivällistreffit isäni ja Puuhiksen kanssa Salveen, mutta muuten en ollut laatinut minkäänlaisia ennakkosuunnitelmia. Aikomus oli tehdä mitä mieleen juolahtaa - tai olla tekemättä yhtään mitään.

Vuonna 1897 perustettu ja aikoinaan merimieskapakkana tunnettu Salve on paikka, jossa tykkään käydä silloin tällöin syömässä. Klassikkolistalta löytyvien silakoiden, Salven pannun tai wieninleikkeen sijaan päädyimme nauttimaan Salven taidemenuun. Kermainen kukkakaalikeitto sekä siika parsarisotolla olivat kerrassaan maittavia ja aterian kruunasi simppeli, mutta täydellisesti kesään sopiva jälkiruoka jäätelö ja tuoreet mansikat. Ruoka oli aivan yhtä hyvää kuin aina ennenkin!

Lauantaiaamuna Puuhis ehdotti, että lähtisimme liikkeelle kaupunkipyörillä ja suuntana Linnanmäki. Siellä onkin pitänyt jo jonkin aikaa käydä fiilistelemässä - hurjia laitteita ei pää enää kestä kuten nuorena - mutta loppujen lopuksi en jaksanut innostua asiasta. Niinpä keskityimme käyskentelemään pitkin Kalliota ja Sörnäistä "turistina" Pussikalja-elokuvastakin tutuksi tulleissa maisemissa. Yhden yhtä kuvaa en muistanut Kalliossa ottaa, mutta laitanpa muutaman asukuvan mukavaakin mukavammasta raitamekosta, joka oli ylläni niin lauantaina kuin sunnuntainakin. 

Sunnuntaina päätimme lähteä Seurasaareen eväitten kera. Kaupunkipyörillä matka taittui muutamassa minuutissa Seurasaaren sillan kupeeseen, saareenhan ei pyörillä saa mennä. Kävelijöitä ja retkeläisiä oli liikkeellä paljon, mutta onnistuimme löytämään suht rauhallisen ja tuulelta suojaisan picnic-paikan. Aurinkoinen ilma muuttui pilviseksi, mutta sää pysyi siitä huolimatta hyvin lämpimänä. Viihdyimme meren äärellä monta tuntia ja jopa minä ikuisena vilukissana tarkenin mainiosti hihattomassa hellemekossa. 

Kotimatkalla pyöräilimme Meilahden arboretumin ruusutarhan läpi. Paras kukinta-aika oli jo ohi, mutta vielä näkyi monta upeaa kukkivaa lajiketta.

Pikkupurtavasta huolimatta kotimatkalla yllätti nälkä eikä miehelle tarvinnut kuin vihjaista, niin löysimme itsemme pizzalta. Ruuanlaitto on kivaa puuhaa varsinkin viikonloppuisin, jolloin siihen voi panostaa enemmän aikaa ja vaivaa. Tänä viikonloppuna tuli ravintolaruokaa syötyä turhan usein, mutta kieltämättä oli kertakaikkisen rentouttavaa unohtaa pariksi päiväksi kaikki kotityöt. 

Upeaa heinäkuista viikkoa!

Mökkityyliä ja -hommia

Päivät hurahtivat maalla hirvittävää vauhtia, kun tehtäviä riitti enemmän kun niitä viitsi/jaksoi/huvitti tehdä. Tavallisten koti- ja sisähommien lisäksi varsinkin ulkona töitä riitti yllinkyllin. Puhummekin, että ei meidän mökillä päivisin mitään lomaa tai vapaa-aikaa vietetä vaan työleirimeiningillä mennään.

Ohjelmassa oli haravointia, marjapensaiden tukemista, puiden kaatoa ja pilkkomista, oksien polttamista, saunan lämmitystä ja veden kantoa. Puiden kaataminen ja hakkaaminen on yleensä meillä perinteisesti miesten töitä, mutta kun en ole koskaan aikaisemmin kokeillut moottorisahalla sahausta, piti sitä testata. Se oli kivaa!

Aherruksen vastapainoksi osasimme kyllä laiskotella ja hemmotella itseämme vaikkapa brunssin merkeissä. Ja iltaisin oli mukava nauttia saunan jälkeen takkatulen loimusta lueskellen tai neuloen. Unohdin ottaa lehtiä mukaani, eikä paikallisessa pienessä kyläkaupassa muotilehtiä myydä. Nytpä bongasin sieltä uusimman Cosmopolitanin, vautsi.

Möksäpukeutumiseni onkin sitten oma lukunsa. Tärkeintä mökkipukeutumisessa on vaatteiden käytännöllisyys ja mukavuus. Vaatteissa täytyy olla riittävästi liikkumatilaa, jotta puuhastelu niissä on miellyttävää ja niiden täytyy olla niin rennot, ettei tarvitse joka hetki varoa likaantumista tai repeytymistä. Minulla onkin ihan konkreettisesti mökkivaatteita eli puseroita, housuja, paitoja ym. joita käytän vain maalla ja kotiin tuon ne vain pestäväksi. Jotkut vaatteista on niitä, jotka olen poistanut (jo vuosia sitten) ”kaupunkikäytöstä” ja tuonut maalle, toisaalta olen myös hankkinut esim. farkkuja vain möksäkäyttöön. Näissä kuvissa asut ovat jotakuinkin kuvauskelpoiset, mutta useimmiten kuljen niin kamalissa vetimissä, ettei niillä kehtaa lähteä edes kyläkaupalla käymään saatika julkaista kuvissa.

Minun äitienpäivä meni mökkeillessä ja sovimme, että vietämme sitä tyttärien kanssa jälkikäteen. Toivottavasti teillä oli ihana äitienpäivä! Oikein mahtavaa äitienpäiväiltaa!