Jalkojen hoitoa kotikonstein

Välillä on mukava hemmotella itseään ja yksi oiva keino siihen on jalkahoito. Jalkojen hyvinvoinnilla on suuri vaikutus niin kävelyymme kuin yleiseen hyvinvointiimmekin, joten kerran tai pari kuussa kannattaakin käyttää hetki jalkojen hellimiseen. Kaikista rentouttavinta jalkojen hoito on ammattilaisen tekemänä, mutta kyllä itsekin tehty perusteellinen käsittely saa askeleet höyhenen kevyiksi ja jalat tuntuvat mukavilta vielä usean päivän kuluttuakin - luksusta kotikonstein!

Toissa viikonloppuna järjestin itselleni aikaa jalkojen hoivaamiseen. Ensin keräsin kaikki tarvittavat välineet käden ulottuville (iPadia ja lehteä unohtamatta!). Mikään ei ole niin ärsyttävää kuin se, että kesken kaiken täytyy kuivata jalat hakeakseen jotain unohtunutta. Sen jälkeen poistin vanhat kynsilakat ja sitten olikin jalkakylvyn aika. 

Tykkään lisätä veteen joko kylpysuolaa tai –öljyä, sillä ne edesauttavat mukavasti jalkojen ihon pehmenemistä. Lilluttelin jalkoja varttitunnin verran lisäten välillä lämmintä vettä. Mun mielestä veden täytyy olla koko kylvyn ajan lämmintä, kylmenevä vesi ei tunnu lainkaan mukavalta. Mutta arvatkaapa, muistinko varata vettä saataville? Tietystikään en! Onneksi Puuhis toimi apulaisena ja toi kannullisen kuumaa vettä saataville. Aika kului rattoisasti blogeja ja instaa selaillen, sainpahan samalla mielen rentoutusta.

Kun jalat olivat pehmenneet, kuorin jalkapöydän päältä ihon kuorintavoiteella ja sen jälkeen raspasin varovasti paksuimmat kohdat jalkapohjista. Hohkakivi oli pitkään suosikkini tähän puuhaan, nyt olen ihastunut Schollin paristoilla toimivaan jalkaraspiin, jonka sain äidiltäni joululahjaksi. Kätevä vempain, jota voi ohjeen mukaan käyttää ilman pehmentävää jalkakylpyä. Liian usein jalkoja ei kannata kuitenkaan raspata, sillä tiuhaan tehtynä raspaus vain paksuntaa ihoa entisestään.

Raspissa on kaksi erikarheista vaihtopäätä. Karheammalla kuorin kovettumat, hienommalla vaihtopäällä hoidan viimeistelyn sekä ohuemman ihon kuorimisen. 

Ihmiset jakaantuvat kahteen leiriin, ”varvasastujiin” sekä ”kanta-astujiin”, riippuen siitä, mihin kohtaan jalkapohjaa kovettumat ilmestyvät. Minä kuulun noihin varvasastujiin ja kovettumat vaivaavat erityisesti isonvarpaan sekä päkiän kohdalla. Muutaman käyttökerran jälkeen voisin sanoa, että paristokäyttöisellä laitteella saan jalat kuntoon nopeammin ja kätevämmin kuin tavallisella jalkaraspilla.

Raspauksen, kynsien leikkauksen ja viilauksen jälkeen vuorossa oli jalkojen rasvaus, joka onkin kovettumia vastaan huomattavasti tehokkaampi keino kuin raspaus. Tähän mulla on pitkään ollut kaksi suosikkituotetta: Himalaja Herbalsin Foot Care Cream sekä Generan Crema Piedi/Foot Cream. Ne kosteuttavat todella tehokkaasti jättämättä ihoa tahmeaksi tai öljyisen tuntuiseksi. Itse olen ostanut molemmat tuotteet Tallinnasta, mutta tuota ensin mainittua olen nähnyt myytävän mm. Sokoksella muutaman euron hintaan. 

Generan voiteeseen en valitettavasti ole törmännyt Suomessa. Löysin sen parisen vuotta sitten sattumalta ruokakaupan (Rimin) kosmetiikkahyllystä. Siitä lähtien olen rahdannut voidetta niin omaan käyttööni kuin äidille, anopille ja muille tutuille ja kaikki, joille olen sitä tuonut tai suositellut, ovat pitäneet tuotteesta erittäin paljon. Mikäli käytte Tallinnassa, Generan voide kannattaa testata, hintakin on vain pari-kolme euroa.

Hoidon päätteeksi kynnet saivat uuden lakkapinnan. Kyllä kelpasi taas tassutella!

Muistatko sinä huolehtia jaloistasi säännöllisesti?

Viikon 12 huiput - pääsiäistunnelmia

Meidän pääsiäinen sujui erittäin rauhallisissa merkeissä, voisinpa jopa sanoa, että laiskotellen. Omassa mielessä olin laatinut pienimuotoista to do -listaa pitkän viikonlopun ratoksi - ihan kivoja tekemisiä ilman pakkopullaa - mutta loppujen lopuksi nekin jäivät pääosin sinne listalle odottelemaan.
Sen sijaan päivät täyttyivät ulkoilusta, lukemisesta ja muusta rennosta oleskelusta. Eilen kävimme Helsingin keskustassa, jossa haahuilimme mm. pitkin Espaa ja Kauppatoria ilman sen kummempia suunnitelmia. Nautimme pilvettömältä taivaalta paistavasta auringosta ja ihastelimme kaupunkia. Tänään kävelimme Munkkiniemen rantaan ja olin vähän yllättynyt, että meri oli vielä aivan jäässä, lunta kun ei muuten ole kuin nimeksi. Tässä kuvaspämmiä ja osin jo instassa esiteltyjä fiiliksiä ja otoksia pääsiäisen tunnelmistamme:

Omalla parvekkeella lämpöä riitti parinkymmenen asteen tienoille, ja ensimmäistä kertaa tänä keväänä istuin parvekkeella lähes pari tuntia. Oli suorastaan pakotettava itsensä sieltä pois ja ruuan laittoon. Hyvästä ruuasta olemmekin nauttineet pitkin viikonloppua milloin nuorison eli tyttärieni ja Puuhiksen poikien kanssa, milloin kahdestaan. Niin suolaiset kuin makeatkin herkut ovat maistuneet ihan liikaakin, huh. 

Oikein ihanaa kesäaikaan siirtymistä ja viikon alkua!

Keskiviikko mokkajakussa

Tiistai-iltana etsin viimevuotisia pääsiäiskuvia ja siinä samalla tuli vilkaistua viime maaliskuussa otettuja asukuvia. Hyvin näköjään tarkenin poseerata ilman takkia, ja muutamissa asukuvissa ylläni on pitkä mokkatakki. Herttileili, että sää näytti lämpimän keväiseltä, vielä ei ole tullut pieneen mieleenkään hakea takkia kellarista. Kaipuu mokka- ja nahkatakkikauteen iski kunnolla, sillä samana aamuna kotoa lähtiessä olin huokaillen ja lämpimämpiä säitä kaivaten pukeutunut talvitakkiin ja kaivanut pipon päähän, pakkasta kun oli kahdeksan maissa vielä reippaasti. Sen verran mokkatakkikuvat jäivät kummittelemaan mielen perukoille, että seuraavana aamuna valitsin mustan asun seuraksi mokkajakun. Eipä aikaakaan, kun jakkua voi käyttää takin asemasta.

 

Olen vuosien mittaan tuhonnut mokkavaatteistani ainakin yhden hameen, housut ja liivin tiputtelemalla tai kaatamalla päälleni jotain (ruokaa, juomaa, rikkoutunut tussi jne.), jota en ole onnistunut putsaamaan mokkaa suojaavasta suihkeesta huolimatta. Minkään muun vaatteen kanssa en ole tunaroinut niin rankasti, mutta  mokkavaatteissa on jokin käsittämätön taika, joka saa mut sähläämään. Toistaiseksi tämä bleiseri on pysynyt puhtaana, mutta joka kerta sitä käyttäessäni olen tavallista varovaisempi.

Olen tehnyt muutaman pidemmistä helminauhoistani siten, että niillä on kaksi erilaista käyttömahdollisuutta. Lisäsin helmijonon keskelle renkaan, johon voi näppästi kiinnittä ID- tai kulkukortin. Töistä lähtiessä kortin voi irrottaa ja kääntää renkaan niskaan, jolloin koru toimii "normaalina" kaulanauhana. Raskasta avainnippua eivät korut tietenkään kestä, mutta muovisen kulkukortin tai -avaimen painon ne kestävät hyvin. Mulla on tähän koruun myös erillinen, samoista helmistä tehty riipus, jota olen tykännyt pitää joko kortin kanssa tai ilman.

Eilen päivitin toiseen blogiini meidän pääsiäiseen liittyviä tapoja, käypä kurkkaamassa.
Mitä suunnitelmia teillä on pääsiäispyhiksi?

Mukavaa kiirastorstain iltaa ja oikein hyvää pääsiäisen aikaa!

Farkkua ja farkkua

Kuvien leveälahkeiset farkut hankin 5-6 vuotta sitten ja vaikka muoti on suosinut kapeampaa mallia, olen tykännyt käyttää niitä silloin tällöin. Vaaleasta farkkukankaasta huolimatta ne jollain tapaa ovat enemminkin siistien suorien housujen tapaiset kuin farkkujen. Varsinkin valkoisen kauluspaidan ja jakun kanssa ne muodostavat yllättävän asiallisen kokonaisuuden.

Reilu pari viikkoa sitten päädyin valkoisen paitiksen sijaan kuitenkin farkkupaitaan ja jottei asu ollut yhtä sinistä farkkua, lievensin vaikutelmaa mustalla jakulla. Kaulaan sitaisin sini-harmaa-mustan leopardikuvioisen pikkuhuivin, jota toimitti kaulakorun virkaa.

Blogeissa on näkynyt kivoja farkkutuunailuja. Mulla sama projekti odottaa inspistä. Nämä farkut ajattelin jättää normaalimittaisiksi, mutta parit leveälahkeiset farkut ajattelin lyhentää nilkkapituisiksi. Saapas nähdä, miten niitä tottuu käyttämään.

Hyvää tikkutiistaita!

Viikon 11 huiput

Muutama päivä ja sitten onkin jo pääsiäinen ja valmisteluja olen tehnyt verkkaiseen tahtiin. Viikko sitten kävelylenkin yhteydessä keräämieni eri puiden ja pensaiden oksiin on alkanut puhjeta lehtiä ja kun alkuun on päästy, ne kasvavat huimasti yhden päivän aikana. Eilen otetun kuvan jälkeen tämäkin lehti on tuplannut kokonsa.
Rairuohot näyttivät eilen vielä hieman onnettomilta, mutta eivätköhän nekin ehdi muutaman päivän aikana tuuheutua ja saada väriä. Kasvatan niitä aina pari-kolme päivää muovin alla, jolloin siemenet itävät nopeammin. Väriä ruohoon tulee kuitenkin vasta kun ne saavat kunnolla valoa.

Viime viikolla piipahdin Tallinnassa. En käynyt Vanhassa kaupungissa, en ottanut kuvia, en edes ehtinyt shoppailla (paitsi ihan ihan vähän...). Mutta pari ihan mukavaa asiaa tuonkin matkan saldona oli: ruutupaitis ja hyvä lounas, joka sai minut kokeilemaan samantyyppistä annosta kotonakin.

Viimekertaisesta shoppailureissusta Tallinnassa jäi vähän kaivelemaan ruudullinen paitis. Ennen kuin bongasin paidan, olin jo ostellut sitä sun tätä ja paitiksen kohdalla päädyin sitten jättämään sen tankoon. Jälkeen päin harmitti moneen otteeseen ja nyt kun tuli mahdollisuus, niin kävin tsekkaamassa, oliko paita vielä myynnissä. Olihan se. Omaa kokoani ei kylläkään ollut enää jäljellä valkoisena, mutta jotta ei tarvitse toistamiseen haikailla samaisen ruutupaidan perään, ostin valkoisen sijaan mustan. Ihan hyvältä vaihtoehdolta sekin vaikuttaa.

Alunperin tarkoituksena oli käydä syömässä Tallinnan Kalamajan alueella, jossa on erittäin hyviä ruokapaikkoja. Aikataulullisista syistä jätimme kuitenkin Kalamajan väliin ja sen sijaan lounastimme Foorum keskuksessa sijaitsevassa Vapiano-ravintolassa. Helsingin keskustassa Mikonkadulla olevassa vastaavassa ravintolassa en ole koskaan käynyt, mutta lahden takainen kokemus oli oikein positiivinen. Kansainvälisesti toimivan Vapiano-ketjun pastat, salaatit ja pizzat tilataan yksittäisistä tilauspisteistä suoraan kokeilta, jotka valmistavat annokset asiakkaan toiveitten mukaisesti. Tilaamani scampi-annos oli niin maukas, että varmasti tulen kokeilemaan myös Helsingin ravintolan antimia.

Makoisan jättikatkarapuannoksen innoittamana kokeilin viikonloppuna omaa versiotani ruuasta. Kirjoitin reseptin Lifestyle and meals -blogini sivuille ja voit käydä kurkkaamassa ohjeen täältä.

Varhaisteininä hurahdimme kaverini kanssa jääkiekkoon. Kävimme katsomassa kaikki Helsingin IFK:n kotimatsit ja seuraavan päivän lehdestä leikkasin talteen otteluselostukset. Ikävä kyllä kansio, johon liimasin ne, on jossain vaiheessa kadonnut. Nyt olisi hienoa lukea vielä kerran nuo tapahtumat ja muistella nuoruuden innokkuutta asiaan. Totuuden nimissä on sanottava, että viime vuosina en ole seurannut jääkiekkoa aktiivisesti. Silti on todella kiva käydä kerran tai pari kauden aikana seuraamassa matsia paikan päällä. Perjantai-iltana kävin ensimmäistä kertaa tällä kaudella jääkiekko-ottelussa. Tunnelma oli huikea ja oman suosikkijoukkueen voitto tietysti sinetöi illan! Hyvä HIFK!

Kivaa pääsiäisviikon alkua!

Raitahame

Viime viikkoinen heräteostokseni - raidallinen puolihame - pääsi alkuviikolla ensikäyttöön.
Kun näin hameen pop up -myymälän tangossa, ensimmäinen ajatukseni oli "Ai kun kiva kesähame". Pyöriteltyäni hametta käsissäni jonkin aikaa huomasin sen soveltuvan aivan mainiosti käytettäväksi myös muulloin. Mulla on muutama hame, jotka neutraalista kuosista huolimatta ovat niin ohuita ja heppoisen oloisia, että niiden käyttö rajoittuu vain kesäkauteen. Raitahame sen sijaan on napakkaa kangasta, joten ajattelin, että se ei näytä yhtään hullummalta paksujen sukkisten ja neuleenkaan kanssa. Keväisen lämmin sää ei kuitenkaan maanantaina houkuttanut niiden käyttöön, joten sen sijaan päädyin valitsemaan hameen seuraksi 3/4-hihaiseen paidan ja lyhyen jakun.

A-mallisessa hameessa on korkea vyötärö ja vyötäröllä olevat laskokset tuovat mukavasti väljyyttä. Kangas laskeutuu kauniisti korostamatta vatsan seutua, kuten mulla usein käy tämän mallisten hameiden kanssa. Midi-pituinen hame on kyllä ihana, kun se on jotenkin paljon huolettomampi kuin polven yläpuolelle yltävä hame.

Lasiset tikkukorvikset sekä mustavalkoisen statement-riipuksen olen tehnyt pari-kolme vuotta sitten sulatuslasikurssilla.

Hyvää loppuviikkoa!

Viikon 10 huiput

Tammi- ja helmikuun aikana tein tavallista enemmän vaatehankintoja, joten päätin vähäksi aikaa ottaa etäisyyttä vaatekauppoihin, varsinkaan kun en ole välttämättä tarvinnut mitään uutta. Varsinaiseen ostoslakkoon en ryhtynyt, mutta tauko shoppailuun oli aiheellista. Viime viikolla kävin Kannelmäen Kaaressa asioilla, ja huomasin siellä pop up -myymälän, jossa oli myynnissä Objectin ja Vilan vaatteita. Pitkän aikaa pyörittelin käsissäni raitamekkoja pähkäillen otanko vai jätänkö. Koska mulla on mekkoja aika monta, jätin raitamekon loppujen lopuksi ostamatta. Viereisellä tangolla roikkui kuitenkin yksi ainokainen raidallinen puolihame, joka sattui olemaan kokoani. En pystynyt vastustamaan kiusausta, vaan midimittainen hame lähti mukaani. Kesähameeksi sitä alunperin suunnittelin, mutta laitoinkin sen jo tänään päälleni. Kuvia tulossa asusta jossain vaiheessa.

Tiistaina osallistuimme parin kuukauden tauon jälkeen viiniklubin wine tastingiin. Klubi kokoontuu kerran kuukaudessa, mutta viime kerta jäi väliin Rukan matkamme vuoksi. Vähän kyllä harmittaa, aiheena oli ollut viini ja suklaa! Mulle ihan vastustamaton parivaljakko.

Tällä kertaa maistelimme viinejä puolisokkotastinginä eli tiesimme, että kaikki viisi maisteltavaa punaviiniä olivat syrah (tai toiselta nimeltään shiraz) rypäleistä tehtyjä ja meille kerrottiin viinien nimet ja mistä maasta ne tulivat. Meidän tehtäväksi jäi arvuutella viinit oikeaan maistelujärjestykseen. Sokkotastingin lisäksi testasimme samalla viinien sopivuutta maistelulautasen herkkujen kanssa. Syrah-viinit ovat tummia ja täyteläisen mausteisia ja ne sopivat loistavasti vahvojen liharuokien, varsinkin riistan ja lampaan seuraksi. Myös suolaiset kovat juustot ovat oiva pari näille vahvoille viineille. Kaikki viinit soveltuivatkin hienosti maistelulautasemme appenzellerille, naudanfileelle sekä vorschmackille. Maisteluviinien joukosta kaksi oli minun makuuni: australialainen Hewitson Le Secateur Shiraz 2014 (hinta Alkossa n. 17€) sekä chileläinen Leyda Single Vineyard Canelo Syrah 2013 (n. 14,50€). Näistä jompi kumpi saattaa päätyä pääsiäispöytäämmekin.
Niin, ja mitenkäs puolisokkotasting onnistui? Huonosti. En tiennyt yhtään viineistä oikein, mutta onneksi moni muukin konkarikävijä oli yhtä epätietoinen. Heh, onpahan syytä ja tarvetta jatkaa viininmaistelua.

Viikon aikana olen moneen otteeseen pohtinut, että kyllä on kummallista, kun aina on joku mieliteko päällä. Nyt en tarkoita suklaa- tai makeanhimoa, joka on päällä aina enemmän tai vähemmän; toisinaan se kiusaa päivittäin, toisinaan väijyy ainakin taka-alalla. Nyt tarkoitan muuta ruoka- tai juomahinkua. 
Mulla kesti monta kuukautta intohimo raejuusto + avokado -yhdistelmään, jota söin väli- tai iltapalana päivittäin. Tuo himotus on hieman hellittänyt, mutta sen tilalla vaihtelevat sitten muut mieliteot. Viime aikojen himotuslistalla ovat olleet hapankorppu ja tee yhdessä tai erikseen, uudet Fazerin juuresleivät ja nyt viimeisimpänä erään kaupan maistiaisten innoittamana Wasan Delikatess-näkkileipä. 

Ja arvatkaapa, mikä on tällä hetkellä lempileivänpäällinen? Persilja! Leivälle tai näkkärille sipaus margariinia, ohut siivu juustoa ja paljon persiljaa. Niin hyvää! Onneksi nämä mieliteot eivät ole niitä kaikista epäterveellisimpiä.

Olen pikku hiljaa aloittanut pääsiäisvalmistelut. Ostin lisää narsisseja, ja etsin pääsiäiskoristeitakin, mutta vielä toistaiseksi en ole onnistunut löytämään niitä. Taas yksi asia, joka on muuton jäljiltä jossain todella hyvässä paikassa säilössä. Rairuohon siemetkin olen jo ostanut, täytyypä lähteä kylvöpuuhiin.

Upeaa viikkoa!