Viikon 35 huiput

On ihan hassua, että alkuviikon helteistä on vain muutama päivä. Sen verran vauhdikas ja tapahtumarikas viikko on ollut, että tuntuu kuin aikaa olisi kulunut enemmänkin.

Tällä viikolla se iski, nimittäin hinku syksyisempään vaatetukseen ja asustukseen. Yleensä tämä tunne valtaa jo aiemmin elokuussa koulujen alkamisten aikoihin, mutta tänä vuonna olen ollut ihan kesäfiiliksissä keskiviikkoon saakka, jolloin kiertelin muutamassa kaupassa katsastamassa syysuutuuksia. Huomasin bongaavani varsinkin kaikki viininpunaiseen, burgundiin, liilaan jne. väriin vivahtavat vaatteet. Ihania suusuutuuksia olisi ollut tarjolla mielin määrin. Mutta niin kovasti kuin uuden syysneuleen tai -hameen hankkiminen kiinnostikin, jätin ostokset tekemättä. Uuden sijaan pitäisi nimittäin enemminkin karsia rankalla kädellä vanhaa vaatevarastoa, jotta saan ne mahtumaan tulevan kotimme kaappeihin.
Burgundin hatun (oikeasti väri on tummempi kuin kuvassa) kohdalla oli kuitenkin pakko tehdä poikkeus. Kokeilin hattua jo viime vuonna, ja nyt kun se oli 70 % alennuksessa, en malttanut olla hankkimatta sitä.

Samojen värisävyjen fiilistely jatkui viikolla myös muissa merkeissä: Ostin joku aika sitten - niin ikään alennusmyynnistä - syyskengät. Tuolloin laitoin ne vielä "kesäsäilöön", mutta nyt kaivoin ne esiin eteisen kenkätelineeseen. Vielä en ole ehtinyt niitä käyttää, mutta josko jo ensi viikolla marsalan sävyiset herrainkengät pääsisivät ensikäyttöön.

Myös huulipunien suhteen aloittelen syyskautta. Kesän ajan olen käyttänyt useimmiten heleämpiä huulipunia; pinkkiä, vaaleanpunaista, vadelmansävyjä, mutta nyt tekee mieli siirtyä syyskauteen myös huulissa. Äidin keväisistä Rooman tuliaisista löytyi monta upeaa syksyyn soveltuvaa sävyä.

Lauantaina vietettiin vuosittaista kaupunkitapahtumaa Espoo-päivää. Meiltä jäi tuo happening kokematta, mutta iloksemme samassa yhteydessä järjestettävän Street Food Carnivalin ruokarekat rantautuivat Tapiolaan jo perjantaina. Katuruokakarnevaali pidettiin ensimmäistä kertaa Espoossa, ja tarjonnassa oli herkullisia ruokia ympäri maailmaa. En ole aikaisemmin maistanut kimchiä, voimakkaasti maustettua korealaista ruokalajia, mutta nyt siihen tarjoutui tilaisuus. Kimchiä (oikealla tuo punainen "mössö"), inkivääri-kookoskanaa ja nuudeleita sisältävä annos oli erittäin maukasta.

Lopuksi vielä viikon tai jopa kuukauden paras ostos!
Olen totaalisen myöhäisherännäinen nudenväristen inliner-rajauskynien suhteen. En ole koskaan ollut erityisen ahkera kajal-kynien käyttäjä. Aikoinaan niitä ei suositeltu käytettäväksi piilareiden kanssa ja kun silmäni vetistivät niistä, lopetin kajalin käytön kokonaan. Niinpä en ole vuosikausiin tutustunut tai kiinnittänyt huomioita uusiin kajal-kyniin.
Mulla on erittäin rutikuivat silmät ja siitä sekä parista muusta vaivasta johtuen silmät punoittavat aina joko enemmän tai vähemmän. Nyt uskaltauduin kokeilemaan Lumenen nuden väristä inliner-kynää. Vaikka olen rajannut silmät vain alaluomen osalta, se on auttanut peittämään silmäluomen punoituksen ja freesannut katseen. Muutaman päivän kokeilun jälkeen tuote ei tuntunut ärsyttävän silmiä lainkaan. Väri on lähellä luonnollista ihon väriä, joten se ei näytä varsinaiselta rajaukselta, ainoastaan kirkastaa ilmeen.
Olen aivan myyty - voi vitsi mikä ihanuustuote tällaiselle punasilmälle! Miten olenkin voinut skipata tällaisen tuotteen olemassa olon?

Mukavaa alkavaa viikkoa jokaiselle!

Sateisen perjantain asu

Nautin tosi paljon ylilämpimistä ja aurinkoisista päivistä enkä koskaan valita tai ole valittanut, että Suomessa sää olisi liian kuuma. Viime kesän hellejakso oli kertakaikkisin ihanaa ja samaa olisin toivonut tälle kesälle ja olenkin nauttinut suunnattomasti näistä elokuun lämmöistä. Uskokaa tai älkää, siitä huolimatta tämän päiväinen sadekeli oli mielestäni aivan ihanaa! Luonto sai kaipaamaansa vettä ja ilma tuntuu raikkaalta ja fressiltä saderintaman jälkeen.

Ja kun sadetta oli tiedossa, ei aamulla kauaa tarvinnut miettiä päivän asua: farkut!

Tämän päiväiset farkut eivät ole sieltä kaikista siisteimmästä päästä, mutta kummasti valkoinen kauluspaita, silkkihuivi ja korkkarit auttoivat asiaa ja niiden avulla jo vähän kulahtaneet farkut näyttivät ihan toimistokelpoisilta.

En ole moneen viikkoon käyttänyt farkut + valkoinen paita -yhdistelmää ja tunnustettava on, että ihan ihanan "omalta" asu tuntui taas kesätauon jälkeen. Vuodet ja vuosikymmenet vaihtuvat, mutta minä vain jaksan innostua samasta yhdistelmästä edelleen: Sen sitä saa, kun innostuu teini-ikäisenä käyttämään isän vanhoja -60-luvun kauluspaitoja.

Samat farkut olivat yllä, kun kävin hankkimassa lahjat lauantain 50+50 -synttäreille ja käväisin Tapiolan Street Food Carnival -tapahtumassa. Paidan ja kenkien vaihdon myötä kokonaisuus oli huomattavasti huolettomampi, mutta ne kuvat sitten myöhemmin.

Leppoisaa viikkistä!

Kynähame ja kietaisupusero

Pikainen piipahdus tänne blogin puolelle ennen kuin lähden vielä nauttimaan lämpimästä illasta. Tällä ilmalla ei malta pysyä sisällä, varsinkin kun ennusteiden mukaan helteiset säät ovat tämän kesän osalta ohi.

Viime aikoina olen ollut hamefiiliksissä, kuten kuvistakin on ollut havaittavissa. Yksi syy on ollut se, kun ei ole tarvinnut tälläytyä sukkahousuihin; niitä saa ja joutuu pitämään riittävästi myöhemminkin.
Harmaan, paksua trikoota olevan kynähameen seuraksi valitsin kirjavan paidan. Tykkään kovasti puseron mallista, ja tajusin, että mulla on itse asiassa aika monta kietaisumallista puseroa, paitaa ja mekkoa. En ole kuitenkaan koskaan tietoisesti etsinyt tai hankkinut nimenomaan tuon mallisia vaatteita. Niitä on vain tullut ostettua, kun kiva vaate on osunut kohdalle.

Nyt lähden tunnustelemaan, josko ennustettua trooppista yötä edeltäisi trooppinen ilta.

Tiikerililjat aloittivat maalla kukkimisen vasta viime viikolla. Nuppuja oli yli 80, kun lähdimme kotiin. Siellä ne nyt sitten kukkivat keskenänsä. Mutta ihanaa, kun ehdin ihastella kuitenkin muutamaa kaunokaista.

Lämmintä tiistai-iltaa!

Viikon 34 huiput

Sunnuntaikooste painottuu edelleen hyvin maalaisfiiliksiin- ja aiheisiin. Maalla olo, siellä puuhastelut sekä seesteiset maisemat ovat kuitenkin niitä asioita, joiden parissa rentoudun ja joissa sielu lepää. Toisaalta, kotiin ja kaupunkielämän asioihin ehtii hyvin paneutua tulevien kuukausien aikana, kun emme käy landella.

Mistä oli kulunut viikonloppu tehty? Kesäisen lämpimästä säästä nauttimisen ja hyvän ruuan sekä juoman lisäksi ainakin marjoista ja betonista.

Mulla on monen vuoden ajan ollut tapana kesäloman ja –viikonloppujen ratoksi touhuta maalla jonkinlaisen kesäprojektin parissa. Jokunen vuosi sitten innostuin tekemään kaadetun koivun risuista koristeita, seuraavana vuonna kokeilin pajun punontaa. Viime kesänä näpertelin munankennoista ja steariinista sytykeruusuja. Betonisten raparperilaattojen valamista olen kokeillut jo parina kesänä aiemmin, mutta tänä kesänä tehtailin rapskunlehtiä urakalla ja polun 122 betonilehdistä suurin osa onkin tämän kesän aikaansaannoksiani. Eilen sijoitimme viimeiset laatat paikoilleen ja nyt polku möksän edustalta laiturille on viimeistelyä vaille valmis. Myönnän, että olen enemmän kuin tyytyväinen!

Marjapuskat työllistivät edelleen myös tänä viikonloppuna. Vadelmia oli edelleen pilvien pimein kerättäväksi, mutta nyt poimin niiden lisäksi herukoita. Minä olen kerännyt viinimarjat jo monena vuonna poimurilla, homma sujuu todella nopeasti sen avulla. Lapsena kuulin aina sanottavan, että marjat pitää poimia kantoineen, jotta satoa tulee seuraavanikin vuonna. Mutta pensaissa näyttäisi marjoja riittävän vuodesta toiseen, vaikka kannat pensaisiin jäävätkin.

Kesän kasvatukset eivät kaikilta osin ole sujuneet ihan odotetusti. Tomaatti ja chili eivät millään meinaa tuottaa kypsiä hedelmiä. Chilit ovat edelleen aivan raakileita, tomaateissa sen sijaan muutama kypsä yksilö löytyy. Minikasvishuoneesta huolimatta kesä on tainnut olla liian kylmä.

No, joku istuttamistani vihenneksista sentään kasvaa. Toukokuussa laitoin yrttipenkkiin kaupan ruukkusalaatin jämät. Se alkoi kasvaa ja parin viikon kuluttua otinkin muutamia lehtiä salaattiin. Sitten salaatti intoutui todella ja nyt sen keskeltä sojottaa toista metriä korkea torni, jonka päässä on iso kukinnon tapainenkin. Annanpa kasvaa ja kehittyä rauhassa; hauska nähdä, mitä tuleman pitää.

Mun mielestä kesällä pitää viettää ainakin yksi ”Kuoharia ja mansikoita –päivä” laiturilla. Viime vuonna se toteutui….

…  mutta eipäs olla tänä vuonna sellaiseen vielä saatu mahdollisuutta: on ollut puute sopivan helteisestä säästä ja jos sellainen on ollut, ei ole ollut kuoharia, mansikoita tai laituria. Perjantaina iltapäivällä landelle saavuttua ja kauppa- ym. kassit purettua päätimme relata. Laituria ja mansikoita ei ollut edelleenkään, sen sijaan ”Kuohari ja picnic rannalla” –teema onnistui mainiosti. Olipa kiva ”työleirin” lomassa laiskotella, vaikka paria tuntia enempää emme malttaneetkaan toimettomana pysytellä. Saunan lämmitys kutsui!

Olen miettinyt, miksi viime viikkoina on päässä pyörinyt aiempaa useammin korvamato. Syy selkeni: normaalisti radio on päällä vain herätyksen verran, kun kelloradio tulee päälle. Kesän aikana radiota tulee kuunneltua pitkillä automatkoilla ja myös maalla on tullut tavaksi näpsäistä keittiöradio auki heti aamusta ja se on auki alkuiltaan saakka. Niinpä hittibiisit tarttuvat korvaan välittömästi ja niitä sitten lauleskelee mielessään. Ärsyttävintä on se, kun korvaan jää soimaan uusi kappale, jonka sanoituksesta ei osaa muuta kuin kertosäkeestä pienen pätkän. Olisihan kiva osata sävelen lisäksi muutakin kuin sanan tai pari, käy nimittäin vähän yksitoikkoiseksi omassakin mielessä hyräily. Tällä viikolla onkin niin ”……ihanaa ti-di-dii-di, ihanaa …ta-daa-da-daada ihanaa... ” 

Ihanaa viikkoa!

Kokobeige

Viime kirjoituksessani mainitsin tämän kesän innostuksestani beigeen ja varsinkin kokobeigeen asuun. Siitä hyvänä esimerkkinä kuvien kokonaisuus.

Silkkipaita esiintyikin asukuvissa jokin aika sitten niin ikään kokobeigessä kokonaisuudessa tässä jutussa. Chinos-housujen ja tennareiden yhdistelmä oli rento, nyt paita oli yllä osana astetta asiallisempaa vaatetusta.

Farkkuhameen tyylisen hameen ostin talvella samaan aikaan paidan kanssa. Etukäteen kuvittelin, että siitä tulee yksi kesän käytetyimmistä vaatteistani. Mitä vielä! Alkukesän viileistä säistä johtuen sen käyttö jäi kokonaan ja melkein jo unohdin hameen olemassa olon kokonaan. Onneksi se sattui silmiini vaatetangolta yhtenä päivänä, kun etsin yhtä toista hametta.

Piparkakuksi nimeämäni kaulakorun suunnittelin ja tein useita vuosia sitten. Kaikessa yksinkertaisuudessaan  ja keveydessään se on mitä mainioin kesäkoru yhdistettäväksi kepeisiin vaatteisiin.

Rentoa lauantai-iltaa!

Mustaa ja nudea

Nude on yllättäen ollut yksi tämän kesän suosikkiväreistäni. Vaikka jo keväällä käytin beigeä ja vaaleanruskeaa melko usein, kesän myötä sen käyttö vain lisääntyi. Kokomustien ja -valkoisten asujen lisäksi olen aika usein pukeutunut kokobeigeen. Lisäksi olen tykännyt yhdistää sitä tummansiniseen, harmaaseen tai mustaan, kuten näissä asukuvissa.

Korusetin tein kesäkuun hopeakurssilla aivojenlepuutustyönä. Tällaisia helppoja ja yksinkertaisia koruja on mukava tehdä vaativimpien korutöiden välissä tai rinnakkaistyönä. Tällöin kädet, luovuus ja tarkkuus saavat ansaittua lepoa ennen seuraavia haastavampia koitoksia.

Korusetista tuli "ihan ok", vaikka yleensä en ole innostunut spriraalista kuviona. Jotkut pitävät enemmän kulmikkaista, toiset taas pyöreistä muodoista. Oletko koskaan ajatellut, mikä kuvio miellyttää sinun silmääsi eniten tai mistä et piittaa lainkaan?

Lämmintä loppuviikkoa!

Mekkokuvia kesäisissä maisemissa

Kuten olen pariin otteeseen ohimennen maininnut, meillä on syksyn mittaan edessä muutto. Lähes 30 vuotta sitten muutin Helsingin puolelta Espooseen, jossa olen viihtynyt erittäin hyvin. Lapset syntyivät, kasvoivat ja kävivät koulua mukavassa ja viihtyisässä ympäristössä ja omassa elämässäni tapahtui muutos jos toinenkin. Aikansa kutakin ja nyt on asumisen suhteen uusien tuulien aika.

Kodin vaihdon lisäksi edessä on nimittäin asumiseen liittyviä muitakin muutoksia. Kodin lisäksi meillä muuttuu niin asuinalue kuin kotikaupunkikin. Lisäksi paritalo vaihtuu kerrostaloasuntoon ja luonnonläheinen asuinympäristö kaupunkimaisemaan. Viime viikolla tutustuimme lähemmin uuteen asuinympäristöömme ja samalla napsimme asukuvat tulevan kotimme huitteilla.

Kaupunkiasumista haluamme, mutta sen verran olen kuitenkin Espoo-vuosieni myötä tottunut luonnon läheisyyteen, että olin enemmän kuin iloinen, kun tajusin, kuinka vehreää ympäristö on myös tulevalla asuinalueellamme. Aivan kaupunkimaisen alueen vieressä on viihtyisät ulkoilumaastot laajoine viher-, puisto- ja merialueineen.

Ihan Helsingin ytimeen emme muuta, mutta keskustaan pääsee sujuvasti bussin lisäksi myös ratikalla. Niinpä tunnen, että piiiitkän ajan jälkeen minusta tulee ei pelkästään helsinkiläinen vaan stadilainen! Mieltä kutkuttava ajatus!

Näissä maisemissa otetaan sitten jatkossakin asukuvia ja asunnosta sekä muutosta kuulette varmasti vielä lisää kyllästymiseen saakka.

Aurinkoisia päiviä!

Viikon 33 huiput

Omissa ajatuksissani on kuluneella viikolla eniten pyörinyt tuleva koti, muutto ja niihin liittyvät käytännön seikat. Pikkuisen hirvittää, mihin joudun tavarapaljouden kanssa: vaatteita, huonekaluja ja pikkukrääsää on kertynyt vuosien aikana paljon, ja nyt on pakko laittaa osa kiertoon, osa roskikseen ja osa maalle. Onkin ollut jo pidemmän aikaa suunnitelmissa karsia kaappien ja varastojen sisältöä ja nyt se tulee lopultakin tehtyä.

Innoissamme kävimme eräs iltapäivä jälleen kiertelemässä tulevaa asuinaluettamme. Vaikka tunnen alueen entuudestaan jotenkuten, olin yllättynyt, että hyvinkin urbaanin asuinalueen reunamilla maisema on kaikkea muuta kuin kaupunkilaista. Käynnin jälkeen odotan entistäkin innokkaammin muuttoa. Näistä asuntokuviosta ja –aatoksista sekä alueesta enemmän myöhemmin.

Elokuinen koulujen alkaminen on mulle yleensä merkki syksyn alkamisesta – olkoonkin sää kuinka lämmin tahansa. Tänä vuonna ei jostain syystä näin ole, vaan olen edelleen ollut aivan kesäfiiliksissä niin ajatusten kuin pukeutumisenkin osalta. Koko viikon olen käyttänyt hyvinkin kesäisiä asuja ja kevyt hame tai mekko on ollut päällä useampana päivänä. Olen kuitenkin sydänjuuriani myöten farkkuihminen ja ykskaks tajusin, etten ole lähes kolmeen viikkoon käyttänyt farkkuja. Vieroitusoireitahan siitä melkein syntyi ja perjantaina maalle lähtiessä oli ihan pakko vetäistä farkut jalkaan. Voi että ne osasivatkin tuntua mukavilta! Kuulostaako ihan kamalalta kun sanon, että tuolloin mielen sopukoissa kävi toiveen omainen ajatus syksyisemmistä vaatteista ja asuista. Farkkujakin tulisi taas käytettyä useammin. Heh, oikean syksyn koittaessa muistelen kuitenkin sitten kaiholla tämän viikon lämpimiä ”hame”ilmoja.

Marjat olivat oleellisin syy tämänkertaiseen landella käyntiin ja niitähän riitti. Vadelmat ovat tänä vuonna aivan järkyttävän suuria! En ole koskaan nähnyt meidän puskissa noin suuria marjoja ja kun ne kaiken lisäksi ovat pariin viime vuoteen verrattuna erittäin puhtaita eli matoja ei juurikaan ole, pensaista ei malttanut millään lähteä pois. Mustaherukat eivät vielä olleet keräyskypsiä, mutta kyllä sieltä jokunen marja syötäväksi löytyi. Meillä ei ole kotona marjapensaita, mutta maalla käytän marjoja kaikkeen mahdolliseen: aamujugurttiin, -tuorepuuroon tai -smoothieen, vesipulloon, jälkiruokiin jne. Eilen lisäsin muutaman vadelman jopa grillikuuman kasvisnyytin päälle. Antoivat muuten oikein kivan säväyksen.

Kerroin joku aika sitten, että korvamatona soi Haloo Helsingin Pulp Fiction. Edelleen se pyörii päässä usein, mutta sen rinnalle on kiilannut pari muuta radiossa soitettavaa biisiä. Useammin hyräilemäni jääköön esiteltäväksi ensi viikkoon. Sen kuulee radiosta niin usein, että todennäköisesti lauleskelen kappaletta ensi viikollakin.
Tämän linkin takaa löytyy kappale, joka jo jäi pariksi päiväksi unholaan, kunnes eilisestä lähtien on jälleen kaikunut korvissa löydettyäni kylmäsäilöön unohtamani ituiset perunat. 

Tiedossa edelleen kesäisen lämpimiä päiviä, joten upeaa viikkoa!