Alkusyksyn kuulumisia

Farkkutakki vie pitsihameelta liiallisen sievistelyn

Pitkästä aikaa palailen linjoille. Asukuvat eivät tällä kertaa tue millään tavoin tekstiä, mutta tuleepa julkaistua, kun ne on joskus napsittu. Kuvateksteihin lisäsin sentään joitain kommentteja asuista.

Monesti olen täällä maininnut, että viikko tai kuukausi on kulunut nopeasti. Toistan itseäni, mutta nyt sanon saman: en muista, milloin kuukauden-puolentoista aika on hujahtanut ohi näin nopeasti. 

Pitsihelma on hameen juju - rakastan mustan ja pitsin komboa!

Suurin syy tähän löytyy arkielämästä, vaihdoin nimittäin työtehtäviä elokuun loppupuolella ja olen niin innoissani, joskin "takki tyhjänä", että olen tietoisesti jättänyt joitain asioita elämässä pienemmälle huomiolle. Alun perin mietin, että en mainitse täällä blogissa asiasta mitään: annanko itsestäni ihan huithapeli-kuvan, kun vaihdan työtehtäviä tuon tuosta. Mutta kun itse tiedän, ettei siitä ole kyse, haluan kertoa asiasta myös täällä.

Elokuun lopulla vielä tarkeni sandaaleissa. Laatikkomallinen pellavajakku ja -paita jakaa mielipiteeni:...

toisaalta kiva, mutta joku ei toimi. Käytin kerran tai kaksi tänä kesänä.

Minulla oli ihan mukava työ, mutta sisimmässäni kaipasin siihen jonkinlaista syvyyttä ja monipuolisuutta. Sitten kuulin, että eräs tiimi tai oikeastaan pari, oli vailla esimiestä. Pesti kiehtoi kovasti, sillä se sivusi puolentoista vuoden aikaisia tehtäviäni nykyisen työnantajan palveluksessa. Toisaalta voisin hyödyntää siinä vieläkin enemmän taitoja ja kokemusta, joita minulle on aiempien vuosien varrella ja muiden työnantajien palveluksessa kertynyt. Miinuspuolena oli, että tehtävä oli sijaisuus sekä lyhyt visiitti sen hetkiseen työhöni (olen aina suosinut pitkiä työ- tai tehtäväsuhteita) ja muutama muukin enemmän tai vähemmän järkisyy. Lisäksi "roolin vaihto" nousi isoksi pohdinnan aiheeksi. Olen aiemmin toiminut vuosia esimiehenä ja nähnyt sen hyvät ja haastavat puolet. Sittenmin vaihdoin asiantuntijatehtäviin ja nyt mietin, haluanko takaisin esimiesvastuuseen: sen sijaan, että vastaisin vain omista tekemisistäni, vastuullani tulisi olemaan tiimin tai kahden toiminta. Loppujen lopuksi totesin, että minkäs sille luonteelleen/toiminnalleen/tai mihin tahansa kategoriaan asiaa voikaan sijoittaa, ja päädyin juhannusviikolla ratkaisevaan päätöksen tehtävien vaihtamisesta. Kohti uusia haasteita - kävi miten kävi!

Hihaton hörhelötoppi on ihan favorite! Täydellinen osa kerrospukeutumista.

Huikeallae neljän viikon kokemuksella voin vain todeta, että hetkeäkään en vaihtaisi pois. Organisaatio tuntuu omalta, työkaverit ja tiimiläiset tosi mukavia, minut on otettu avosylin vastaan ja moni piilossa pysynyt taito ja tieto on kaivautunut esiin. Päivät ovat täpötäynnä erilaisia ja -tyyppisiä tehtäviä sekä päätettäviä asioita, mutta työminäni on "liekeissä", herännyt eloon! 

Viikko sitten vietin ystävien kanssa laatuaikaa. Rennolla asulla kohti Fazerin

vierailukeskusta ja Porvoota

Sen verran päivät ovat vieneet energiaa, että iltaisin olen keskittynyt ihan muihin asioihin kuin koneen äärellä istumiseen. Joku kumma tässä blogimaailmassa kuitenkin kiehtoo ja vaikka itse olen harvakseltaan päivityksiä tehnyt, sitäkin ahkerammin seuraan muiden kirjoituksia. 

Nyt perjantai-illan ja viikonlopun viettoon!