Farkkumekko jakkuna ja vähän työkuulumisia

Tämä viikko on sujunut odottavissa tunnelmissa, johon on kuulunut niin haikeita kuin pienoisia jännityksenkin tunteita. Vuosi sitten, helmikuun puolessa välissä, aloitin uudessa työssä ja nyt on jälleen muutoksen aika: huomenna perjantaina aloitan jälleen uusissa työkuvioissa.  Työnantaja pysyy samana, mutta edessä ovat uudet tehtävät toisessa toimipisteessä. Haikein mielin luovun ihanista työkavereista, mutta onneksi uudet tulevat työkaverit vaikuttavat parin tapaamisen perusteella ihan yhtä mukavilta. Vuosi on ollut erittäin antoisa ja mielenkiintoinen. Olen oppinut valtavasti uutta ja vaikka pääsin sisälle työhön aika nopeasti, uutta tietoa ja asiaa on tullut edelleen lähes päivittäin. Ja uuden työn myötä omaksuttavaa tulee olemaan hurjasti. Menneen vuoden aikana kertynyt tietotaito toimii hyvänä pohjana tulevassa uudessa tehtävässä, mutta nyt pääsen syventämään osaamistani tietyillä osa-alueilla. Mielenkiintoinen kevät tulossa!

Asukuvat otettiin eräänä tuulisena päivänä, jolloin poseerasin useimmissa kuvissa kirjaimellisesti tukka putkella. Muutama siistimpi versio löytyi sentään julkaistavaksi.

Mustien, kuluneeksi käsiteltyjen farkkujen ja valkoisen t-paidan seuraksi valitsin mustaharmaan farkkumekon, joka toimii oikein mainiosti jakkuna. Useimmiten olen käyttänyt sitä kuitenkin "oikean" tarkoituksensa mukaisesti mekkona. Asustuksen suhteen tuolloin pitää tosin olla tarkempi: jos mekkoasuun ei lisää näyttäviä asusteita, kuten koruja, huivia, vyötä tms., mekko näyttää mielestäni aivan lottapuvulta. Samaisen kommentin kuulin parilta työkaveriltanikin, kun olin ilman värikkäitä asusteita ja matalat kengät jalassa.

Töitten jälkeen käväisin läksiäisjuomalla entisten työkavereiden kanssa helmikuun alussa avatussa uudessa viihtyisässä after work -paikassa Karaoke Loungessa. Kampin kauppakeskuksen ja Tennispalatsin läheisyydessä, Baanan varrella sijaiseva ravintola oli mukavan ja viihtyisän oloinen, jossa kannattaa piipahtaa uudemman kerran.

Mukavaa loppuviikkoa!

Päivän asu ja työpukeutumismuistelu

Reilun parinkympin ikäisenä opiskeluiden jälkeen ensimmäinen ihka oikea työpaikkani oli eräässä ministeriössä. Toimistoamme johti patriarkaalisin ottein herra Teollisuusneuvos, joka todellakin oli teollisuusneuvos isolla T:llä: leppoisan mukava, mutta kunnioitusta herättävä vanhan ajan johtaja, jolla oli vankat mielipiteet. Yksi hänen järkkymättömistä näkemyksistään oli, että naiset eivät käytä töissä housuja. Piste. Mitäpä minä olin vastaanväittämään ja mukisematta (ainakaan ääneen) pukeuduin kiltisti hameeseen. Ennen eläkkeelle jäämistään herra Teollisuusneuvos oli kuitenkin useaan otteeseen pois ja sen verran kapinahenkeä minussa oli, että käytin tilaisuutta hyväkseni ja käytin niinä päivinä pitkiä housuja. Hyvin usein hän saattoi pelmahtaa toimistoon kesken vuosi- tai sairaslomansa. Hän ei kertaakaan huomauttanut housuasuistani, mutta silti tunsin itseni kuin pahanteosta yllätetyksi.

Sittemmin siirryin yksityisen työnantajan palvelukseen, jossa pukeutumiskoodi oli paljon vapaampaa. Tuon ensimmäisen työpaikkani puolentoista vuoden ajanjakso on kuitenkin vaikuttanut työpukeutumiseen näihin päiviin saakka. Suurinta osaa vaatteistani käytän toki sekä töissä että vapaa-ajalla, mutta on myös jokunen ns. työvaate sekä toisaalta tosi rentoja vaatteita, joihin ei tulisi mieleenkään pukeutua töihin lähtiessä. Yksi tämän hetken lemppariasuistani on konjakin värisen hameen ja mustan yläosan yhdistelmä, jota tykkään käyttää niin toimistossa kuin vapaallakin. Leveähelmainen hame on aika ohut ja sopii oikeastaan paremmin käytettäväksi lämpimämmillä säillä. Paksut sukkahousut ja neule tai poolo päivittävät sen kuitenkin mitä mainioimmaksi talviasun osaksi.

Ihanaa loppuviikkoa!

Helmikuun alun huiput

Helmikuu on jo ehtinyt pitkälle, mutta palataanpa muutamaan kuukauden alun huippuun.

Clarinsin meikkivoiteen ostin jo jokunen viikko sitten laivan tax freestä. Olin uuden meikkivoiteen tarpeessa ja etsin sopivaa sävyä sekä Sensailta että Cliniquelta, joita olen käyttänyt aiemmin. Kosmetologi houkutteli kuitenkin kokeilemaan Clarinsia, jolla meikkasi kasvoni näyttääkseen, miltä se näytti kasvoillani. Ihoni näytti kertakaikkisen hyvältä, joten siihen lopulta päädyin. Olen nyt käyttänyt meikkivoidetta parin viikon ajan ja voin vain todeta, että onpas tuote, joka sopii omalle iholleni loistavasti. Ohut voide levittäytyy tasaisesti ja saa ihon tuntumaan mukavan pehmeältä. Keveydestään huolimatta se peittää hyvin ja saa ihon näyttämään heleältä. Uusi suosikkituote!

Laivalla ihoni näytti niin hehkuvalta, että meinasin laittaa tapojeni vastaisesti kasvoselfien instaan. Sain aikaiseksi vain suoraan sanoen kamalia posliiniposkikuvia, kun en tajunnut tuolloin suht uuden kännykkäni selfie-säädöistä mitään. Juu, olisihan se kiva, jos uusi meikkivoide tekee noin rypyttömäksi, mutta ei tuollaista nukkenaamakuvaa kehdannut instaan laittaa.

Olen ollut viime viikot erityisen ihastunut valkoisiin kukkiin, enkä ole juuri muun värisiä kotiin hankkinut, vaikka yleensä tykkään vaihdella viikkokimppujen väriä. Joulutähti kukkii edelleen vähän turhankin hyvin, eikä onneksi värinsä vuoksi tunnu niin jouluiselta. Mutta sen lisäksi olohuonetta on koristanut jatkuvasti muutkin valkoiset ruukku- ja leikkokukat.

Kun tyttäret olivat kouluiässä, olin sitä mieltä, että kevään odotus alkoi, kun hiihtoloma oli vietetty. Kiireisen lapsiperhearjen pyörteissä valon lisääntymisen huomasi selvästi vasta kun oli viettänyt viikon pois kotimaisemista. Nyt sen sijaan olen jo tammikuusta lähtien ihastellut päivä päivältä lisääntyvää valoisaa aikaa. Kummasti piristää mieltä, kun töihin mennessä päivä sarastaa ja aurinko paistaa vielä kotiin tullessa. Viikonlopun kävelylenkillä bongasin ensimmäiset kukkivat kukat! Ihanaa!

Ostan välillä kuivattuja inkiväärin paloja ja halusin ottaa niitä pienen määrän mukaan töihin. Muistin vanhan kikan maitotölkkien korkeista tehdystä rasiasta. Olin joskus ottanut talteen parin tölkin korkit sekä yhdestä tölkistä korkin kierteet. Tungin kierrerinkulan toiseen korkkiin, jossa se pysyy hyvin paikoillaan ja toinen korkki toimii kantena. Näpsäkkä "pillerirasia" oli valmis. Kylläpä tunsin itseni näppäräksi! Rasia toimii ihan oikeasti myös pillerirasiana. Olen joskus käyttänyt vastaavaa, kun en ole yhtä tai kahta lääketablettia varten viitsinyt pakata mukaan kokonaista lääkepurkkia tai -levyä.

Tänä talvena - aivan kuten jokaikinen vuosi - on iskenyt jälleen himotus sitrushedelmiin. Appelsiineja, veriappelsiineja ja klementiinejä olen syönyt kilokaupalla sellaisenaan tai smoothieen lisättynä. Vitamiinit ja silmänilo samassa paketissa!

Aurinkoisia päiviä!

Ikisuosikkini ruutu

Ruutu on minulle raitaakin mieluisampi kuosi ja olipa se sitten muodissa tai ei, vaatekaapissani on aina ollut ruudullisia vaatteita. Välillä ruutua voi olla vain yhdessä tai kahdessa paidassa, mutta sen vastapainoksi saatan pitkiksi ajoiksi innostua ruuduista kaikissa mahdollisissa vaatteissa: housuissa, hameissa, jakuissa ja takeissa. Toissa vuonna kaupoissa alkoi näkyä ruutua enemmän kuin aikoihin ja niistä inspiroituneena ostin jakkupuvun, jonka bleiseriä ja housuja olen käyttänyt yhdessä ja erikseen lukuisat kerrat. Ahkerasta käytöstä huolimatta en ole vieläkään kyllästynyt kuosiin ja voisinkin todeta, että ruutu on oman vaatekaappini klassikko, josta jaksan innostua vuodesta toiseen.

Kuvien asussa on toinenkin vaatekaappini peruspilareita, nimittäin valkoinen kauluspaita. Tallinnassa satuin löytämään alennusmyynnistä paidan, jonka erikoisuutena on ruudulliset kaulukset. Ihastuin oitis vaatteeseen, jossa yhdistyvät kaksi kestosuosikkiani. Bling-bling koristeet ovat hauska lisä. Asiallinen ruutu ja kimaltavat koristeet on yhdistelmä, jota itse en olisi keksinyt tehdä, mutta kieltämättä kontrasti on mielenkiintoinen. Kaulusten kuviointi sopii täydellisesti housujen ruutuihin, mutta paita on ihan yhtä kiva yhdistettynä yksiväriseen alaosaan.

Puhutaan sinisestä hetkestä, mutta huomasitteko, miten ihana vaaleanpunainen hetki oli tänä aamuna?

Mukavaa iltaa!

Lauantaina käärmekuosissa

Koko viime viikon odotin tavallista innokkaammin viikonloppua ja varsinkin perjantaita. Edellisestä kampaajakäynnistä oli kulunut ikuisuus ja nyt olin vihdoinkin menossa laitattamaan hiukset kuntoon. Olin asennoitunut siihen, että leikkautan hiukset ihan lyhyiksi, mutta kampaaja sai minut toisiin aatoksiin. Hän halusi vain lyhentää pituutta ja laittaa niihin hieman tummemman sävyn. Myönnyin hänen ehdotukseensa ja sovimme, että lyhyttä mallia ja vaaleaa sävyä mietimme uudemman kerran kesän kynnyksellä.
Olen oikein tyytyväinen lopputulokseen, väri on luonnossa kiiltävä ja kaunis ja hyvän leikkauksen johdosta ohuet hiukseni näyttävät paksuilta.

Asukuvat ovat lauantailta, jolloin päädyin valitsemaan mustan poolon ja mustien farkkujen seuraksi käärmekuvioisen paidan. Mulle on iskenyt pienimuotoinen eläinkuosi-innostus ja viikkoa aiemmin löysin paidan Tallinnasta. Se on malliltaan hyvin reilun kokoinen ja väljyytensä ansiosta sopii erinomaisesti jopa neuleen päälle puettavaksi ilman että asu tuntuu "tunkkaiselta" tai kuumalta.

 
Juuri ennen lähtöä tulin saappaiden suhteen katumapäälle ja vaihdoin nilkkurit pitkiin saappaisiin. Kokeilin myös asuun vyötä, ja vaikka se näytti ihan kivalta, jätin sen kuitenkin tällä kertaa pois.

Hyvää helmikuista viikon alkua!