maanantai 29. syyskuuta 2014
Sinistä ja harmaata
Tämän päivän asuni koostui parista väristä, jotka jakavat mielipiteitä eli sinisestä ja harmaasta. Mulla on monta kaveria, jotka eivät tykkää kummastakaan väristä, eivätkä ikinä pukeudu niihin. Itselleni sen sijaan ne ovat molemmat erittäin mieluisia ja päälläni on aika usein jompaa kumpaa väriä.
Jotta harmaan ja sinisen kombinaation ei näytä päälläni joko liian tunkkaiselta tai toisaalta aivan pliisulta, tykkään käyttää kokonaisuutta, jossa toinen väri on tummana, toinen vaaleana.
Niinpä tänäänkin yhdistin tummansinisiin farkkuihin ja kauluspaitaan vaaleanharmaan jakun, joka kevensi yleisilmettä.
Harmaat ja siniset jakut ovat mustien ohella kaappini luottovaatteita. Väreinä ne eivät hallitse asukokonaisuutta niin vahvasti kuin musta ja sävystä riippuen värit sopivat yhteen miltei minkä muun värin kanssa tahansa. Ja jos ihan rehellisiä ollaan, niin kyllä ne molemmat taitavat sopia omiin väreihinikin paremmin kuin musta.
Musta on varmasti lähes jokaiselle vaatteiden luottoväri, mutta onko jokin muu väri yltänyt samaan kategoriaan?
sunnuntai 28. syyskuuta 2014
Vaaleissa väreissä viikko sitten
Sää oli maalla koko viikonlopun ajan todella kaunis ja kävimme pari kertaa sienimetsällä. Vaikka sienisaalis ei kamalan suuri ollutkaan (vajaa litra kanttarelleja, reilu litra mustatorvisieniä ja saman verran suppilovahveroita), oli älyttömän kiva samoilla syksyisessä metsässä. Edes hirvikärpäsiä ei ollut yhtä paljon kuin viime kerralla.
Sienten lisäksi sain kartutettua myös marjasatoa. Puolukoita ei tänä syksynä meidän lähimetsissä ollut, mutta ensimmäistä kertaa olen innostunut ottamaan talteen pihapiirissä kasvavan marja-aroniapensaan sadon. Marja-aroniahan on varsinaista superfoodia ja sen ravintoarvo kuulemma peittoaa mustikan moninverroin. En ole koskaan aikaisemmin kokeillut tehdä siitä hilloa, mutta kolmisen viikkoa sitten keräsin marjoja hieman (eivät olleet täysin kypsiä vielä) ja tein koe-erän omena-marja-aroniahilloa. Mielestäni siitä tuli oikein hyvää ja maistuu niin smoothien kuin maustamattoman jugurtin tai rahkan kanssa.
Viime vuonna rastaat ehtivät tyhjentää pensaan ennen meitä ja vahingosta viisastuneena koristelimme lähtiessämme pensaan vanhojen videonauhojen pätkillä sekä hopean värisillä nauhoilla. Keino toimi, ja maalle tullessamme pensas oli edelleen täynnä marjoja. Nyt keräsin marjat talteen; osasta tein uuden satsin hilloa, osan pakastin tulevaa käyttöä varten.
Viikonloppu meni siis mökkeilyn merkeissä, eikä asukuvia otettu ainoatakaan. Tai no, näpsäisi Puuhis minusta kuvan sienimetsällä, mutta vaatetus on kaikkea muuta kuin esittelykelpoinen. Viime kerralla kävimme kuvaamassa kivilouhoksella ja nyt tarkoitus oli käväistä hiekkakuopalla. Aika kuitenkin vierähti taas kerran sellaista vauhtia, että en malttanut lähteä kuvaamaan, vaikka hiekkakuoppa aika lähellä onkin.
Niinpä sienestysasun tai hiekkakuoppakuvien sijaan asukuvissa on viime viikon perjantain kokonaisuus. Sää oli reilu viikko sitten niin lämmin, että vahapintaisten housujen ja t-paidan lisäksi riitti neuletakki ja huivi.
Aurinkoista sunnuntain jatkoa!
perjantai 26. syyskuuta 2014
Perjantain väreinä vaaleansinistä ja -ruskeaa
Keskiviikon ruskean ja sinisen yhdistelmän inspiroimana intouduin kokeilemaan samaa väriyhdistelmää, mutta vaaleammissa sävyissä. Vaaleanruskeissa housuissa on tummanruskeiden, valkoisten ja sinisten viivojen muodostamia hillittyjä ruutuja. Kun housuissa on näin monia värejä, on niihin aika helppo yhdistää erilaisia värikombinaatioita. Useimmiten olen käyttänyt housujen kanssa valkoista kauluspaitaa ja tummanruskeaa jakkua, mutta tänään päädyin vaaleansiniseen kauluspaitaan ja pehmeän vaaleanruskeaan neuleeseen. Kokonaisuus tuntui heti paljon rennommalta.
Viikonloppuna mökkeillään ja toiveena olisi suppilovahverosaalis. Viimeksi maalta lähtiessä marja-aroniapensaaseen jäi vielä kamalan paljon marjoja ja toivonkin, että ne eivät ole päätyneet parempiin eli rastaiden suihin kuten viime vuonna.
Lupsakkaa viikonloppua!
Viikonloppuna mökkeillään ja toiveena olisi suppilovahverosaalis. Viimeksi maalta lähtiessä marja-aroniapensaaseen jäi vielä kamalan paljon marjoja ja toivonkin, että ne eivät ole päätyneet parempiin eli rastaiden suihin kuten viime vuonna.
Lupsakkaa viikonloppua!
keskiviikko 24. syyskuuta 2014
Sinistä ja tummanruskeaa
On sitten sitten säitä pidellyt ja oikein kunnon syyssäitä! Mikäs
siinä, eihän syksyssä mitään vikaa ole, päinvastoin. Sääkin on vain
pukeutumiskysymys ja sehän ei ole vaikeaa. Tai ei ainakaan pitäisi olla, mutta on se! Aika ajoin joudun toteamaan vähemmän miellyttävän kokemuksen
kautta, että kannattaisi miettiä sään mukaisesta pukeutumista vähän tarkemmin.
Pari esimerkkiä:
Maanantaina satoi iltapäivällä kaatamalla ja mieleen tuli, että
kumisaappaat olisivat olleet tosi kivat jalkineet. Vaikka sellaiset pitkävartiset,
pirteän väriset, lämpimällä vuorella varustettuna, joissa jalat pysyvät kuivina
ja lämpiminä. Mutta onhan mulla sellaiset - mökillä. Samoin sadetakki. No, en
sentään ihan läpikotaisin kastunut, vaikka tyydyin kävelykenkiin ja sateenvarjoon. Ehkäpä kuitenkin
muistan tuoda kunnon sadevarusteet kotiin ensi mökkikäynnillä.
Tiistaiaamuna en meinannut uskoa silmiäni, kun vilkaisin seitsemän
maissa lämpömittaria: nippa nappa lämpöasteiden puolella.
Päälle kunnon takki ja kaulahuivi ja kengilläkin pärjäsi. Matkalla
tajusin, mitä unohtui. Käsineet. Voi että katselin kateellisena niitä fiksuja, jotka
olivat tajunneet kaivaa nahkahanskat käyttöön. Tänä aamuna
sitten minäkin etsin sellaiset käsiini!
Luulisi, että tähän ikään mennessä olisi jotain oppinut,
mutta kun ei. Jotkut asiat pitää edelleen kokea ja kärsiä kantapään kautta.
Eiliset asukuvat otettiin alkuillasta, ja onneksi tuuli oli hiukan laantunut ja tarkenin ilman päällystakkia. Hirveästi ei kuitenkaan naurattanut....
Asun väreihin päädyin huivin innoittamana. Tummanruskean
ja sinisen kombinaatio on aika kiva, eikö?
Miltähän näyttäisi asu, jossa toistuvat samat värit, mutta
vaaleampina, hmmmm. Tätä yhdistelmää voisi kokeilla joku päivä.
Yllättikö syyssää vai oletko onnistunut pukeutumaan sään mukaisesti!
maanantai 22. syyskuuta 2014
Viininpunaista ja harmaata
Yleensä olen joka vuosi into pinkeänä odotellut syysvaatteiden esiin kaivamista ja mahdollisesti uusien hankkimista. Vaikka niin kovasti lämpimistä ilmoista ja helteistä nautinkin, tunnen syysasut kuitenkin enemmän omikseni, ja olen siirtynyt aina niiden käyttämiseen mahdollisimman pian loman loputtua.
Tänä vuonna olen kuitenkin viimeiseen saakka sinnitellyt ja käyttänyt kesäisempiä vaatteita ja kenkiä ainakin osana asukokonaisuuksia poikkeuksellisen pitkälle syksyyn. Neuleet ovat pysyneet hyllyllä lähes koskemattomina (paitsi neuletakit, joita käytin myös kesällä), paksummat takit varastossa ja kaulahuivienkin käyttö lisääntyi vasta viime päivinä.
Eilen huomasin innostuvani ihan tosissani syksyvaatteista ja käyväni läpi neuleitani samalla miettien, minkälaisiin vaatteisiin niitä yhdistelisin. Olen yrittänyt tietoisesti opetella ja kokeilla uusia kombinaatioita sen sijaan että aamutuoksinassa kiskaisen ylle vaatteet tuttujen kaavojen ja väriyhdistelmien mukaisesti. Vanhemmatkin vaatteet tuntuisivat lähes uusilta, kun useammin yhdistäisi ne uudella tavalla tai eri värien kanssa kuin yleensä.
Tämän aamun valinnassa ei kyllä ollut mitään uutta ja ihmeellistä. Viininpunaisen ja harmaan yhdistelmä on ollut vuosia yksi lemppareistani ja siihen sitten päädyin tänäänkin. Puuvillaneuleen alle lisäsin silkkisen kauluspaidan ja kaulaan kepeän neliöriipuksen.
Hyvää syksyistä iltaa!
Tänä vuonna olen kuitenkin viimeiseen saakka sinnitellyt ja käyttänyt kesäisempiä vaatteita ja kenkiä ainakin osana asukokonaisuuksia poikkeuksellisen pitkälle syksyyn. Neuleet ovat pysyneet hyllyllä lähes koskemattomina (paitsi neuletakit, joita käytin myös kesällä), paksummat takit varastossa ja kaulahuivienkin käyttö lisääntyi vasta viime päivinä.
Eilen huomasin innostuvani ihan tosissani syksyvaatteista ja käyväni läpi neuleitani samalla miettien, minkälaisiin vaatteisiin niitä yhdistelisin. Olen yrittänyt tietoisesti opetella ja kokeilla uusia kombinaatioita sen sijaan että aamutuoksinassa kiskaisen ylle vaatteet tuttujen kaavojen ja väriyhdistelmien mukaisesti. Vanhemmatkin vaatteet tuntuisivat lähes uusilta, kun useammin yhdistäisi ne uudella tavalla tai eri värien kanssa kuin yleensä.
Tämän aamun valinnassa ei kyllä ollut mitään uutta ja ihmeellistä. Viininpunaisen ja harmaan yhdistelmä on ollut vuosia yksi lemppareistani ja siihen sitten päädyin tänäänkin. Puuvillaneuleen alle lisäsin silkkisen kauluspaidan ja kaulaan kepeän neliöriipuksen.
sunnuntai 21. syyskuuta 2014
Kauhtunutta mustaa
Olen nauttinut suunnattomasti, kun viikonloppu on pitkästä aikaa sujunut lähinnä kotoilun merkeissä. Onhan todella kivaa, kun on hauskaa äksonia sekä tapaamisia ja menoja sinne tänne, mutta välillä on ihana, kun voi rauhassa vain olla ja nauttia viikonlopusta. Jätin jopa Wanhan Sataman käsityömessut väliin, vaikka yleensä aina niissä käyn piipahtamassa.
Ennen lauantain rauhallista koti-iltaa päivällä oli yksi meno, johon onneksi pystyin pukeutumaan rennosti. Ostin kesällä kauhtuneen mustat housut, joita en hellepäivinä tullut pitäneeksi. Lomien jälkeen kotiin palatessa en ollenkaan muistanut housujen olemassa oloa ennen kuin tällä viikolla "löysin" ne siististi roikkumasta muiden housujen joukosta. Housujen seuraksi laitoin kuluneen nahkatakin sekä Soyaconceptin puseron, jonka ostin keväällä Tuurin kyläkaupassa käydessä.
Koruiksi valitsin paksuhkot, mutta kuitenkin aika eleettömät hopeaketjut, jotka mielestäni sopivat pitsin, haalistuneen mustan sekä vetskareiden seuraksi.
No, ei tästä ihan niin laiska päivä tullut kuin olin suunnitellut. Olin kuvitellut päivittäväni oman blogini jo aamupäivällä, lukevani sen jälkeen mukavaa kirjaa sekä toisten blogeja, katsovani tallenteelta kivan leffan tai jonkun sarjan. Toisin kävi. Ennen koneen ääreen istumista oli tarkoituksenani tehdä vain joku pikku kotihomma. Mutta tiedättehän sen tilanteen, kun yksi asia johtaa toiseen, joka taas vie johonkin kolmanteen jne. ja ykskaks huomaa, että alkuperäinen juttu tai aikomus on tyystin unohtunut. Päivä täyttyi siis moninaisista puuhasteluista, enkä tähän mennessä en ole vielä ehtinyt avata kirjaa tai tv:tä enkä edes surffata netissä. Mutta onpahan hyvä fiilis, kun sain tehtyä monenlaisia rästihommia (esim. olohuoneen tehostevärin vaihtamisen), jotka loppujen lopuksi olivatkin aika rentouttavia.
Lokoisaa sunnuntai-iltaa!
Ennen lauantain rauhallista koti-iltaa päivällä oli yksi meno, johon onneksi pystyin pukeutumaan rennosti. Ostin kesällä kauhtuneen mustat housut, joita en hellepäivinä tullut pitäneeksi. Lomien jälkeen kotiin palatessa en ollenkaan muistanut housujen olemassa oloa ennen kuin tällä viikolla "löysin" ne siististi roikkumasta muiden housujen joukosta. Housujen seuraksi laitoin kuluneen nahkatakin sekä Soyaconceptin puseron, jonka ostin keväällä Tuurin kyläkaupassa käydessä.
Koruiksi valitsin paksuhkot, mutta kuitenkin aika eleettömät hopeaketjut, jotka mielestäni sopivat pitsin, haalistuneen mustan sekä vetskareiden seuraksi.
No, ei tästä ihan niin laiska päivä tullut kuin olin suunnitellut. Olin kuvitellut päivittäväni oman blogini jo aamupäivällä, lukevani sen jälkeen mukavaa kirjaa sekä toisten blogeja, katsovani tallenteelta kivan leffan tai jonkun sarjan. Toisin kävi. Ennen koneen ääreen istumista oli tarkoituksenani tehdä vain joku pikku kotihomma. Mutta tiedättehän sen tilanteen, kun yksi asia johtaa toiseen, joka taas vie johonkin kolmanteen jne. ja ykskaks huomaa, että alkuperäinen juttu tai aikomus on tyystin unohtunut. Päivä täyttyi siis moninaisista puuhasteluista, enkä tähän mennessä en ole vielä ehtinyt avata kirjaa tai tv:tä enkä edes surffata netissä. Mutta onpahan hyvä fiilis, kun sain tehtyä monenlaisia rästihommia (esim. olohuoneen tehostevärin vaihtamisen), jotka loppujen lopuksi olivatkin aika rentouttavia.
Lokoisaa sunnuntai-iltaa!
perjantai 19. syyskuuta 2014
Torstain asu
Eilen oli vaatetuksen suhteen jälleen kerran oman tyylini mukainen perussettipäivä: vaaleanharmaat housut, valkoinen t-paita ja musta jakku vastapainoksi rennoille housuille.
Kaipasin vähän piristystä kokonaisuuteen, joten lisäsin ripauksen punaista kenkien ja korujen muodossa. Olin edellisiltana lakannut kynteni todella pitkästä aikaa kirkkaan punaisella lakalla, joten ajatus pirtsakasta tehosteväristä jäi varmaan kytemään siitä.
Keskiviikkona käytin mustaa nahkaista kaulakorua ja kun se kaikessa "painottomuudessaan" tuntui mukavalta, valitsin myös eilen nahkaisen korun kaulaan.
Illansuussa kävimme Mikä Viini! -tapahtumassa, joka järjestettiin Vanhalla ylioppilastalolla. Oli mielenkiintoista maistella itselle ennen kokemattomia viinejä ja löysimme pari niin maistuvaa uutta tuttavuutta, että niitä täytyy kokeilla ruuan kanssa kotona.
Uskoisitko, että näissä pulloissa on viiniä? Itselle tulee lähinnä mieleen shampoopullot.
Ja niin vanhanaikainen olen, että mielestäni kuohuviinin kuuluu olla perinteisessä pullossa eikä tällaisessa modernissa versiossa, vaikka onkin italialaista uutta muotoilua.
Ostaisitko kuohuvaa tällaisessa pullossa?
Ihanaa viikkistä!
Kaipasin vähän piristystä kokonaisuuteen, joten lisäsin ripauksen punaista kenkien ja korujen muodossa. Olin edellisiltana lakannut kynteni todella pitkästä aikaa kirkkaan punaisella lakalla, joten ajatus pirtsakasta tehosteväristä jäi varmaan kytemään siitä.
Keskiviikkona käytin mustaa nahkaista kaulakorua ja kun se kaikessa "painottomuudessaan" tuntui mukavalta, valitsin myös eilen nahkaisen korun kaulaan.
Illansuussa kävimme Mikä Viini! -tapahtumassa, joka järjestettiin Vanhalla ylioppilastalolla. Oli mielenkiintoista maistella itselle ennen kokemattomia viinejä ja löysimme pari niin maistuvaa uutta tuttavuutta, että niitä täytyy kokeilla ruuan kanssa kotona.
Uskoisitko, että näissä pulloissa on viiniä? Itselle tulee lähinnä mieleen shampoopullot.
Ja niin vanhanaikainen olen, että mielestäni kuohuviinin kuuluu olla perinteisessä pullossa eikä tällaisessa modernissa versiossa, vaikka onkin italialaista uutta muotoilua.
Ostaisitko kuohuvaa tällaisessa pullossa?
Ihanaa viikkistä!
keskiviikko 17. syyskuuta 2014
Puolirennosti ja melkein kokomustassa
Kintereilläni on jo pidemmän aikaa hiippaillut Aikavaras, joka salakavalasti nappaa tunnin sieltä toisen täältä. Näpistysten seurauksena välillä tuntuu siltä, että oma aika ei riitä mihinkään, tunnit hupenevat huomaamatta, asioiden hoitaminen ja tekeminen siirtyy tai joskus jopa unohtuu. Aikavaras ei välitä, onko arki vai loma tai olenko maalla vai kotona; yhtä viekkaasti se nipistää tehokkaasta työskentelyajasta itselleen osan.
Aikavarkaan tekosten seurauksena tajusin viikonloppuna, että passini on mennyt vanhaksi jo kuukausi sitten. Loppukeväästä olin huomannut, että passi on uusittava kesän lopulla, mutta sen jälkeen ei asia tullut mieleen ennen kuin nyt. Ei siis muuta kuin uutta passia hankkimaan.
Kaikkialla varoiteltiin pitkistä jonotuksista ja kehotettiin varamaan aika poliisilaitokselta hakemuksen jättämistä varten. Suositusten mukaisesti yritin eilen illalla tehdä varausta, mutta selvisi, että seuraava vapaa aika on yli kolmen viikon päästä! En halunnut siirtää hakemuksen tekoa niin pitkälle, joten päätin käydä hoitamassa passiasian kuntoon jonottamisen kautta. Loppujen lopuksi asia järjestyi odotettua nopeammin. Kuvittelin, että lounasaikaan jono on vielä pidempi, mutta vain reilun puolen tunnin odotuksen jälkeen sain asian toimitettua. Jee!
Aamulla en oikein ehtinyt miettiä sen kummemmin päivän asua ja päälle valikoitui semi-rento kokonaisuus pitkine neuletakkeineen ja mukavine housuineen. Takin korvikkeena toimi musta viitta, joka vielä näillä säillä riittää varsinkin kun liikuin autolla. Kaulakoruksi valitsin mustan nahkakorun.
Sain äsken hoidettua toisenkin Aikavarkaan jalkoihin jääneen asian. Hankkimani callunat ja hopealehdet ovat jo pitkän aikaa odottaneet ruukkuihin laittamista. Nyt sain vihdoinkin tehtyä ensimmäiset syysistutukset, ihanaa! Seuraavaksi pitäisi olohuoneeseen vaihtaa syksyinen tehosteväri. Kesäajan pinkin olen ajatellut korvata viininpunaisella, mutta ehkäpä jätän tuon homman huomiseksi ja sen sijaan lösähdän sohvan nurkkaan telkkaria katsomaan ja neulomaan...
Onko Aikavaras teille tuttu?
Aikavarkaan tekosten seurauksena tajusin viikonloppuna, että passini on mennyt vanhaksi jo kuukausi sitten. Loppukeväästä olin huomannut, että passi on uusittava kesän lopulla, mutta sen jälkeen ei asia tullut mieleen ennen kuin nyt. Ei siis muuta kuin uutta passia hankkimaan.
Kaikkialla varoiteltiin pitkistä jonotuksista ja kehotettiin varamaan aika poliisilaitokselta hakemuksen jättämistä varten. Suositusten mukaisesti yritin eilen illalla tehdä varausta, mutta selvisi, että seuraava vapaa aika on yli kolmen viikon päästä! En halunnut siirtää hakemuksen tekoa niin pitkälle, joten päätin käydä hoitamassa passiasian kuntoon jonottamisen kautta. Loppujen lopuksi asia järjestyi odotettua nopeammin. Kuvittelin, että lounasaikaan jono on vielä pidempi, mutta vain reilun puolen tunnin odotuksen jälkeen sain asian toimitettua. Jee!
Aamulla en oikein ehtinyt miettiä sen kummemmin päivän asua ja päälle valikoitui semi-rento kokonaisuus pitkine neuletakkeineen ja mukavine housuineen. Takin korvikkeena toimi musta viitta, joka vielä näillä säillä riittää varsinkin kun liikuin autolla. Kaulakoruksi valitsin mustan nahkakorun.
Sain äsken hoidettua toisenkin Aikavarkaan jalkoihin jääneen asian. Hankkimani callunat ja hopealehdet ovat jo pitkän aikaa odottaneet ruukkuihin laittamista. Nyt sain vihdoinkin tehtyä ensimmäiset syysistutukset, ihanaa! Seuraavaksi pitäisi olohuoneeseen vaihtaa syksyinen tehosteväri. Kesäajan pinkin olen ajatellut korvata viininpunaisella, mutta ehkäpä jätän tuon homman huomiseksi ja sen sijaan lösähdän sohvan nurkkaan telkkaria katsomaan ja neulomaan...
Onko Aikavaras teille tuttu?
maanantai 15. syyskuuta 2014
Viininpunaista maanantaita
Viikonlopun olin tietsikan ja netin ulottumattomissa ja perjantaina surullisissa merkeissä ei ollut fiilistä julkaista asukuvia. Mutta nyt muutaman päivän blogitauon jälkeen on aika taas palata asukuvien pariin.
Olen tosi tyytyväinen, kun viininpunaisia vaatteita on taas ollut parin-kolmen vuoden ajan kauppojen valikoimissa. Se on nimittäin väri, josta olen tykännyt aina. Lukiossa muistan käyttäneeni paljon viininpunaista liiviä ja opiskeluaikana lempivaatteeni oli viininpunainen neuletakki, jota käytin mm. samanväristen loafereiden ja harmaiden housujen kanssa. Samaa väriyhdistelmää ja samantyyppistä asua tykkään käyttää edelleen.
Tänään oli kuitenkin hamepäivä ja valitsin päälle Bordeaux'n punaisen pliseeratun sifonkihameen, jonka ostin vuosi sitten. Hame on ollut kovassa käytössä ja kuviinkin se on päässyt useamman kerran. Neuletakin kanssa se muodostaa kokonaisuuden, joka on siisti, mutta tuntuu päällä kuitenkin mukavan huolettomalta.
Lasisen rannekorun ja sormuksen olen tehnyt itse sulatuslasikurssilla.
Perjantai oli meille surupäivä, kun pikku koirulimme nukkui pois. Lähes 15 vuoden ajan se ilahdutti meitä iloisella olemuksellaan ja oli touhukkaana mukana tekemisissämme. Kiitos!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)