Viikon 40 huiput

Viime viikon vietin osittain vielä maalla, jossa teimme ensimmäisiä talvikauteen valmistautumisia. Aivan täysin emme vielä paikkaa sulkeneet tämän vuoden osalta, sillä aiomme käydä siellä vielä kerran tänä syksynä.

Järviveden lämpötila laski 8 asteeseen, eikä enää yhtään tehnyt mieli uimaan sen enempää kuin saunoakaan rantamökin saunassa. Niinpä laituri jouti talveteloille. Purimme myös minikasvihuoneen ja tyhjensin useimmat kesäkukkaistutukset. Mm. ahkeraliisa kesti pari ensimmäistä pakkasyötä, mutta kolmas oli jo liikaa ja se näytti kertakaikkisen surkealta. Sen sijaan samettiruusut, miljoonakellot sekä miniruusu eivät olleet moksiskaan kylmistä öistä. En vielä sitten raaskinutkaan luopua niistä. Haravointihommiakin riitti edelleen, joten kuntoilupuoli tuli jälleen hoidettua hyötyliikunnan avulla.

Kävimme syyspuuhissa myös Puuhiksen vanhempien mökillä. Ajoimme sinne mulle uutta reittiä pitkin, joka kulki mm. Töysän läpi. Paikkakunnalla on kenkätehdas ja sen myymälässä piti tietenkin pysähtyä. Myönnän, että mulla oli etukäteen aikamoisia ennakkoluuloja tehtaanmyymälän tarjonnan suhteen. Olin kuitenkin positiivisesti yllättynyt, kun pelkkien mummokenkien sijaan myynnissä oli aivan ihania kenkiä, saappaita ja nilkkureita tehtaan omien merkkien lisäksi lukuisilta kenkämerkeiltä Vagabondia myöten. Ajanpuutteen vuoksi monet upeat saapikkaat jäivät kokeilematta, mutta yhdet kävelykengät nappasin mukaan. Ihastuin ruskeisiin, miesten kenkiä muistuttaviin jalkineisiin, jotka vaikuttavat laadukkaasti valmistetuilta ja tuntuvat mukavalta jalassa.

Maalle lähtiessä sää oli vielä sen verran lämmin, että käytin pääasiassa mm. kevyempiä kesätakkeja, joiden alle lisäsin tarvittaessa vaatekerroksia. Olen suorastaan odottanut, että saan paksummat neuleet sekä syystakit ja -jalkineet käyttöön. Viikonloppuna siivosin kaapit ja vaihdoin kesävaatteiden tilalle lämpimämpiä varusteita. Harmaa villakangastakki ja viininpunaiset nilkkurit pääsivät heti käyttöön.

Viikon lempiruoka oli marjapuuro, jota en ole syystä tai toisesta tehnyt yli vuoteen. Nyt vispipuuro maistui niin hyvin, että sitä täytyi tehdä toinenkin satsi, ensimmäisen kun söimme alta aika yksikön.

Olipas tämän postauksen julkaisu työn ja tuskan takana. Kuvien lataaminen ei meinannut onnistua millään; en tiedä, onko syynä käyttäjässä, tietsikassa vai Bloggerissa. Sitkeällä kolmen tunnin työllä sain kuin sainkin lopulta liitettyä ne tekstin joukkoon. Lopetuskuva ei tosin latautunut, joten toimikoon puurokulho perinteisen kukkakuvan korvikkeena.

Hyvää alkanutta viikkoa jokaiselle!

Alkuviikon harmaa asu

Hrrrr, että olen palellut tänään. Tyhmyyksissäni lähdin liikenteeseen liian heppoisissa vetimissä ja siitä kärsin koko päivän. Kesän jatkeena olen sinnitellyt nahkatakeissa sekä muissa kevyissä päällysvaatteissa ajatellen, että paksumpia ehtii käyttää liiankin kanssa. Tarpeen vaatiessa olen harrastanut kerrospukeutumista ja lisännyt ohuen takin alle vaatetusta enemmän tai vähemmän. Tänään arviointikyky petti, enkä osannut lisätä kerroksia riittävästi biker-takin alle. Viluisen päivän jälkeen totesin, että ei kai auta muu kuin alkaa kaivaa esiin syystakkeja, käsineitä ja pipoja.

Alkuviikolla iltapäivän auringossa tarkenin mainiosti tätä päivää kevyemmässä vaatetuksessa. Viihdyn bleisereissä ja tunnen oloni kotoisaksi niissä myös vapaa-ajalla. Sään salliessa musta on oikein mukava käyttää niitä myös ulkotakin korvikkeena. Tiistaina "takkina" toimi harmaa villakangasjakku, jonka alle riitti loistavasti puuvillaneule.

Oikeastaan neuletta pitäisi kutsua puolipuuvillaneuleeksi. Takakappale ei ole neuletta vaan viskoosia tai muuta kangasta, joka sinänsä tuntuu aika miellyttävältä niin päällä kuin jakun allakin pidettävänäkin.

Lopuksi vähän väriä tähän harmaaseen väriskaalaan viime viikonlopun ruusukimpulla.

Ihastuttavaa viikonloppua!

Persikan ja sinisen sävyjä

Monet näyttävät siirtyvän syksyn myötä tummempiin asukokonaisuuksiin - niin minäkin. Ennen kaikkea musta ja harmaa sekä niiden lisäksi tummansininen, ruskea ja burgundi ovat niitä värejä, jotka ovat voimakkaimmin  esillä ja tuntuvat mukavimmilta asuissani tällä hetkellä. Joskus täytyy kuitenkin poiketa mukavuusalueelta.

Heinäkuun lopulla ostin persikan värisen neuleen sekä astetta tummemman kauluspaidan syksyä silmällä pitäen. Jälkikäteen kyllä vähän mietitytti, tulenko loppujen lopuksi kuitenkaan käyttämään näitä värejä syysaikaan, yleensä kun miellän persikan sävyn ennemminkin kevät- ja kesäväriksi. Elokuun ajan neule ja paita odottivat kaapissa, mutta syyskuun tullen innostuin niistä ja varsinkin neule on ollut päällä monet kerrat.

Keskiviikkona oli vaihteeksi paitiksen vuoro. Sen seuraksi valitsin siniset housut ja neuletakin, joihin sain sysäyksen huivin väreistä. Huivi on hankinta Keskisen kyläkaupasta, jossa on toisinaan suorastaan huikeita alennuksia. Ihastuin huivin materiaaliin ja kuosiin niin, että tämän kyseisen lisäksi ostin samanlaisen marjapuuron sävyisenä. Suloisen pehmeä, 60% puuvillaa ja 40% silkkiä sisältävä huivi onkin osoittautunut käytössä erittäin miellyttäväksi. Nyt harmittaa, etten ostanut paria muutakin väriä, joita oli myynnissä. Huivin hinta kun oli vaivaiset 2€, mutta jotenkin ajattelin, ettei näin halpa voi olla hyvää! Ainakin toistaiseksi sanonta ei pidä paikkaansa.

Me olemmekin pitkästä aikaa maalla viettämässä pidennettyä viikonloppua enemmän tai vähemmän hyödyllisistä syistä. Toisaalta emme olisi oikein malttaneet lähteä muuttojärjestelyiden keskeltä mihinkään, mutta toisaalta saimmepa tuotua mukanamme tavaroita, joille ei ole käyttöä kerrostaloasunnossa, mutta joita saatamme tarvita landella. Samalla käymme myös Etelä-Pohjanmaalla auttamassa Puuhiksen vanhempia mm. laiturin nostossa.

Tullessamme iltapäivällä oli vielä kaunis ilma, aurinkokin välillä pilkahteli. Maisema möksän rannalla näytti jo kovin syksyiseltä. Nyt  tuulenpuuskat ovat koventuneet ja selvästi myrsky tekee tuloaan, sähkötkin katkesivat juuri. Todennäköisesti tämä ilta sujuu tunnelmoidessa takkatulen äärellä kynttilöiden välossa ilman tietsikaa tai muita sähköisiä välineitä. Tervetullutta vaihtelua sekin.

Ihanaa viikonloppua!

Syksyisten tuulahdusten asu

Kuten olen todennut jo aiemmin, viime viikolla innostuin kaivelemaan päälle astetta syksyisempiä kokonaisuuksia. Viikko sitten casual friday -asuun onkin koottu monta yksityiskohtaa, jotka tuntuvat tällä hetkellä syyspukeutumisessa mukavilta: poolopaita, herrainkengät sekä väreinä burgundi ja harmaa.

Lyhythihainen poolo on oikeastaan aika mukava tämän kauden vaate. Kaulus luo fiiliksen syysvaatteesta, mutta lyhythihaisena pusero ei ole liian kuuma edes ohuen neuleen alla. Lisäksi kolmivärinen paita antaa lukuisia mahdollisuuksia erinäköisiin ja -tyylisiin kokonaisuuksiin, kun vain vaihtaa housujen tai hameen sekä neuleen tai jakun värejä ja yhdistelmiä. Pitäisikin joku kerta kokeilla ja kuvata niitä tänne.

Viininpunainen on yksi kestosuosikkiväreistäni ja tällä kertaa valitsin poolon seuraksi burgundit housut. En ole käyttänyt niitä sitten viime talven, mutta nyt ne sopivat mielestäni hyvin niin paidan raitoihin kuin alennusmyynnistä ostamieni kenkienkin kanssa.

Korujen suhteen mulla on ollut monta viikkoa kausi, jolloin olen useimmiten valinnut asuun hopeakorut ilman korukiviä tai helmiä. Tähän asuun raskaat sulatuslasikorut sopivat kuitenkin paljon paremmin kuin hopeaketjut tai riipukset.

Kaunista syksyistä viikonloppua!

Tiistain blue and black-asu

 Tällä viikolla olen pukeutumisessa jättänyt kesäisemmät kokonaisuudet taakse ja siirtynyt "kevyesti syksyyn" -vaiheeseen. Asut ovat olleet jotakin kesäisten kevyiden ja syksyn lämpimien kokonaisuuksien väliltä.
Tiistain asuna oli B & B-kokonaisuus eli sini-musta asu. Siistien, toimistokelpoisten farkkujen sekä mustan jakun seuraksi valitsin sinisen sifonkipaitiksen, jossa on mustat kaulukset sekä kalvosimet. Ostin paidan reilu kuukausi sitten, mutta tähän saakka se on kaapissa odottanut syksyn saapumista. Sininen shaali oli mukana lisälämmikkeenä.

Syksyn saapumista ovat myöskin odotelleet tummansiniset herrainkengät, jotka ostin kesäkuussa Virroilta. Mokka- ja nappanahkaiset kengät olivat nekin siten ensi kertaa käytössä ja päivän jälkeen oli todettava, että tulipa tehtyä huippulöytö, kun uudet kotimaiset kahdeksan euron kengät osoittautuivat käytössäkin todella mukaviksi.

Viikonloppuna on edessä mukava reissu lähikaupunkiin hyvien ystävien seurassa ja blogin seuraava päivitys onkin edessä siten vasta maanantaina.

Huippuihanaa ja rentouttavaa viikonloppua jokaiselle!

Viikon 35 huiput

On ihan hassua, että alkuviikon helteistä on vain muutama päivä. Sen verran vauhdikas ja tapahtumarikas viikko on ollut, että tuntuu kuin aikaa olisi kulunut enemmänkin.

Tällä viikolla se iski, nimittäin hinku syksyisempään vaatetukseen ja asustukseen. Yleensä tämä tunne valtaa jo aiemmin elokuussa koulujen alkamisten aikoihin, mutta tänä vuonna olen ollut ihan kesäfiiliksissä keskiviikkoon saakka, jolloin kiertelin muutamassa kaupassa katsastamassa syysuutuuksia. Huomasin bongaavani varsinkin kaikki viininpunaiseen, burgundiin, liilaan jne. väriin vivahtavat vaatteet. Ihania suusuutuuksia olisi ollut tarjolla mielin määrin. Mutta niin kovasti kuin uuden syysneuleen tai -hameen hankkiminen kiinnostikin, jätin ostokset tekemättä. Uuden sijaan pitäisi nimittäin enemminkin karsia rankalla kädellä vanhaa vaatevarastoa, jotta saan ne mahtumaan tulevan kotimme kaappeihin.
Burgundin hatun (oikeasti väri on tummempi kuin kuvassa) kohdalla oli kuitenkin pakko tehdä poikkeus. Kokeilin hattua jo viime vuonna, ja nyt kun se oli 70 % alennuksessa, en malttanut olla hankkimatta sitä.

Samojen värisävyjen fiilistely jatkui viikolla myös muissa merkeissä: Ostin joku aika sitten - niin ikään alennusmyynnistä - syyskengät. Tuolloin laitoin ne vielä "kesäsäilöön", mutta nyt kaivoin ne esiin eteisen kenkätelineeseen. Vielä en ole ehtinyt niitä käyttää, mutta josko jo ensi viikolla marsalan sävyiset herrainkengät pääsisivät ensikäyttöön.

Myös huulipunien suhteen aloittelen syyskautta. Kesän ajan olen käyttänyt useimmiten heleämpiä huulipunia; pinkkiä, vaaleanpunaista, vadelmansävyjä, mutta nyt tekee mieli siirtyä syyskauteen myös huulissa. Äidin keväisistä Rooman tuliaisista löytyi monta upeaa syksyyn soveltuvaa sävyä.

Lauantaina vietettiin vuosittaista kaupunkitapahtumaa Espoo-päivää. Meiltä jäi tuo happening kokematta, mutta iloksemme samassa yhteydessä järjestettävän Street Food Carnivalin ruokarekat rantautuivat Tapiolaan jo perjantaina. Katuruokakarnevaali pidettiin ensimmäistä kertaa Espoossa, ja tarjonnassa oli herkullisia ruokia ympäri maailmaa. En ole aikaisemmin maistanut kimchiä, voimakkaasti maustettua korealaista ruokalajia, mutta nyt siihen tarjoutui tilaisuus. Kimchiä (oikealla tuo punainen "mössö"), inkivääri-kookoskanaa ja nuudeleita sisältävä annos oli erittäin maukasta.

Lopuksi vielä viikon tai jopa kuukauden paras ostos!
Olen totaalisen myöhäisherännäinen nudenväristen inliner-rajauskynien suhteen. En ole koskaan ollut erityisen ahkera kajal-kynien käyttäjä. Aikoinaan niitä ei suositeltu käytettäväksi piilareiden kanssa ja kun silmäni vetistivät niistä, lopetin kajalin käytön kokonaan. Niinpä en ole vuosikausiin tutustunut tai kiinnittänyt huomioita uusiin kajal-kyniin.
Mulla on erittäin rutikuivat silmät ja siitä sekä parista muusta vaivasta johtuen silmät punoittavat aina joko enemmän tai vähemmän. Nyt uskaltauduin kokeilemaan Lumenen nuden väristä inliner-kynää. Vaikka olen rajannut silmät vain alaluomen osalta, se on auttanut peittämään silmäluomen punoituksen ja freesannut katseen. Muutaman päivän kokeilun jälkeen tuote ei tuntunut ärsyttävän silmiä lainkaan. Väri on lähellä luonnollista ihon väriä, joten se ei näytä varsinaiselta rajaukselta, ainoastaan kirkastaa ilmeen.
Olen aivan myyty - voi vitsi mikä ihanuustuote tällaiselle punasilmälle! Miten olenkin voinut skipata tällaisen tuotteen olemassa olon?

Mukavaa alkavaa viikkoa jokaiselle!

Viikon 26 huiput

Me olemme juhannuksen jälkeen jatkaneet lomailua maalla ja koska näin kesällä asiat voi ottaa rennosti, koostekin tulee ’mañana’-meiningillä vasta tänään maanantaina.

Perjantaina kävimme Virroilla ja siellä mm. paikallisessa kirpputorimyymälässä. Kyltti ”Uusia kenkiä kirpputorihinnoilla” herätti kiinnostuksen, vaikka yleensä en oikein innostu ajatuksesta kirppiksellä myytävistä uusista tuotteista. Mikä kirppis se sellainen on! No, nyt tsekkasin kuitenkin kenkähyllyn ja sieltäpä silmään pisti kivan näköinen kenkäpari. Tummansiniset herrainkengät sopivat täydellisesti jalkaani ja 8 euron hinta nahkaisista uusista kengistä kuulosti aivan uskomattomalta. Eipä siis tarvitse arvailla, ostinko kengät!!!

Yksi viikon tyytyväisyyden hetkistä ovat sijoittuneet ruokailuun. Enkä nyt tarkoita ihastusta ruokaan vaan sen sijaan ruokailupaikkaan. Päätalon veranta on vuosia ollut samannäköinen ja muuttumaton sisustukseltaan ja sen tehtävä on ollut toimia kulkuväylänä sisätiloihin sekä erinäisten tavaroiden säilytyspaikkana. Tänä keväänä järjestelin verannan uuteen uskoon: vaihdoin kalustusten paikkaa, poistin turhaa tavaraa, vaihdoin pöydän toiseen jne. Tilasta tuli aivan ihastuttava ja nyt siellä on mukava viettää aikaa. Säiden salliessa tykkään syödä ulkona, mutta toistaiseksi ilmat eivät ole sitä juuri suosineet. Milloin on liian kylmä, tuulista, sadekuuroista, hyttysiä jne. mutta  nyt uudelleen järjestetyllä kuistilla ruokailu on todella mieluista. Olemmekin juhannusviikonlopusta lähtien nauttineet ateriamme useimmiten verannalla.

Pöydällä oleva kynttelikkö on muuten myös yksi kirppislöydöistäni. Kylällä on kirpputori, joka myy niin omistajansa tuotteita kuin lahjoituksena tulleita tavaroita, joiden tuotto menee hyväntekeväisyyteen. Juhannusviikonloppuna löysin sieltä tämän kauniin kynttelikön. Todennäköisesti vien sen jossain vaiheessa kotiin, mutta toistaiseksi se on käytössä verannalla. Löysin myös monta makeanveden helmistä tehtyä kaulanauhaa, jotka ovat jo sellaisenaan kauniita, mutta joista kenties saan hopeaan yhdistettynä tehtyä jotain kivaa.

Möksän seinustalle pesän tehneestä pikkulinnusta kerroin viikko sitten. Aivan varma linnun lajista emme ole, mutta veikkaamme sitä pajulinnuksi. Munien määräksi jäi loppujen lopuksi viisi ja niitä emo on uutterasti hautonut. Yhteiselommekin on alkanut sujua, sillä vaikka kävelemme silmien korkeudella olevan pesän ohi vain noin metrin päässä, lintu tarkkailee tilannetta, eikä lähde lentoon. Nyt jännitämme, milloin munat alkavat kuoriutua ja miten emo silloin suhtautuu läsnäoloomme.

 

Monet ovat odotelleet lämpimiä säitä ja "kesän tuloa". Kieltämättä itsekin tykkäisin kunnon helleaallosta, mutta ilman sitäkin olen täysin siemauksin nauttinut kesästä. Luonnon vehreys ja kukkiminen, kukkien tai koivikon tuoksut ja uskomaton valo ovat niitä asioita, joista olen todella paljon iloinnut. Jopa sellainen pieni asia kuin yrttien kukoistus on tuottanut mielihyvää. Enkä jaksa olla ihmettelemättä, miten upeasti kaupan ruukkusalaattien jämät ovat innostuneet kasvamaan uudelleen, kun roskiksen sijaan istutin ne maahan.

Juhannusruusut ovat vasta puhkeamaisillaan kukkaan ja nuppujen määrästä päätelleen ne tulevat kukoistamaan upeasti. Parin päivän aikana ovat kurtturuusun ensimmäiset kukat alkaneet avautua ja mulle nimeltä tuntemattoman ruusupensaikon lukuisat pienet nuput auenneet. Muutama päivä sitten vallalla ollut valkoisten kukkien loisto vaihtuu pinkkiin.

Ihanaa ja aurinkoista viikon jatkoa!