torstai 16. heinäkuuta 2020

Lomapäivän viettoa


Ensimmäinen kesälomaviikko on sujunut oikein rentouttavissa, joskin täysin erilaisissa merkeissä, mitä vielä muutama kuukausi sitten suunnittelimme. Kerrankin olimme tammikuussa niin ennakoivia, että varasimme yhdellä istumalla niin talviloma- kuin kesälomamatkatkin. Mutta kuinkas sitten kävikään.
Maaliskuinen Kanarian matka jäi väliin, kun lähtöpäivänä alkoi koronan seurauksena ulkomaan matkustuskielto. Samainen pandemia oli syynä heinäkuun alkuun varatun Garda-järvelle suuntautuvan matkan peruuntumiselle. Niinpä vietämmekin tällä kertaa loman täysin kotimaan matkailua suosien, joka sinänsä onkin mitä mainion vaihtoehto.


Viimeiset työpäivät ennen loman alkua tein etätöitä maalta käsin, joten lomakin on ollut luontevaa aloittaa samoilta kulmilta. Eilen kohteenamme oli Ruovesi ja siellä ennen kaikkea Muroleen kanava. Siellä vietimme pari tuntia maisemista ja säästä nauttien ja seurasimme veneiden kulkua kanavan läpi sekä höyrylaiva Tarjanteen pysähtymistä ennen kuin se jatkoi matkaansa. S/s Tarjanne liikennöi keskiviikkoisin ja perjantaisin Tampereelta Muroleen ja Ruoveden kautta Virroille ja torstaisin sekä lauantaisin takaisin Tampereelle. Muroleesta jatkoimme matkaa Ruovedelle, jossa niin ikään kävimme ihastelemassa laivarannan maisemia. Muutaman tunnin visiitti lähialueelle oli mukavan leppoisaa kesäpäivän viettoa.


Sääennuste oli luvannut pilvistä, joskin lämmintä säätä ja sen mukaisesti pohdin päivän asuvaihtoehdoiksi joko mustia pellavahousuja tai hametta. Päädyin loppujen lopuksi hameeseen sekä röyhelösomisteiseen toppiin ja asuvalinta osoittautuikin päivän mittaan onnistuneeksi valinnaksi. Sääennuste piti sinänsä paikkansa, että pilviä kyllä oli taivaalla joka puolella, mutta auringon eteen ne eivät kuitenkaan lipuneet. Lämpötila nousi lähelle hellelukemia, joten vilpoisa hame oli mitä mukavin päällä.



Nilkkapituinen hame oli viime viikkoinen heräteostos ja "markettilöytö" yllätti itseni täysin. Vihreää ei nimittäin minun vaatekaapistani löydy, mutta hameen kukkakuosi oli niin raikkaan kesäinen, että ihastuin siihen täysin. Ja kun kuvioinnissa on vihreän sävyjen lisäksi myös mustaa ja valkoista, sopiva yläosa löytyy helposti vaatekaappini valikoimista.





Tarkkoja jatkosuunnitelmia tai aikatauluja loman suhteen emme vielä ole tehneet. Katsotaan, mitä tuleman pitää.

Aurinkoisia heinäkuun päiviä!


tiistai 19. toukokuuta 2020

Toimistopäivän asu


Olen mennyt jo laskuissa sekaisin, kuinka monta viikkoa olen tehnyt pääasiassa etätöitä. Heti koronaepidemian alussa työnantaja edellytti, että etätyöhön siirtyvät kaikki ne henkilöt, joiden työtehtävät eivät välttämättä edellytä lähityöskentelyä. Tuon jälkeen olenkin käynyt toimistolla harvakseltaan, noin joka toinen viikko. Yhteydet ja tarvittavat ohjelmat toimivat aivan yhtä hyvin meidän maalla, joten huhtikuun puolessa välissä siirsin kotitoimiston maalaismaisemiin. Vaikka kevät on ollut todella kylmä, on ollut mukava, kun työpäivän päätteeksi on voinut puuhastella pihalla ja puutarhassa kevätaskareiden parissa. 

Vuosien ajan minulla on ollut tapana kotona ollessa pukeutua rentoakin rennompaan kotiasuun. Jo ennen korona-aikaa otin kuitenkin etäillessä tavaksi vaihtaa aamuisin yökkäri, verkkarit tai kotiasu farkkuihin ja vaikkapa neuleeseen tai collegepaitaan, kuten oheisessa maalla otetussa kuvassa. Saan siten viritettyä itseni tehokkaammin työfiilikseen, joka ei mitenkään onnistuisi yöpaita ja aamutakki päällä.


Mutta vieläkin tärkeämmäksi osoittautui vaatteiden vaihto työpäivän päätteeksi. Etäpäivänä minulle nimittäin jää herkästi työmoodi päälle varsinaisen työajan päätyttyä ja pitkin iltaa tulee vilkaistua sähköposteja, suunniteltua seuraavaa päivää tai pohdittua tiimiläisten asioita. Vapaa-ajan asuun pukeutuminen toimii hyvänä symbolisena eleenä vapaalle siirtymisessä. 



Niin mukavia kuin etäpäivien farkkuasut ovatkin, niin lähityöpäivinä on ollut erittäin kiva etsiä päälle jotain muuta. Kangashousut, mekko tai hame tuovat vaihtelua pukeutumiseen ja jos kuitenkin päädyn farkkuihin, skarppaan kokonaisuuden bleiserillä. 
Toissaviikolla kaivoin esiin kaappien syövereistä muutamia keväisempiä vaatteita. Ensimmäisenä niistä valikoitui ylle beigen-ruskeat kangashousut. Vaikka yhdistin niihin mustapohjaisen paidan ja mustan jakun, olo tuntui todella keväiseltä. Kevät on aina kevät vaikka lämpötila ei vielä kovin korkealle ole noussutkaan!



Monet työkavereistani ovat päätyneet vastaavanlaiseen etäpukeutumismalliin. Miten te pukeudutte etäpäivinä?

Aurinkoista viikkoa!












sunnuntai 2. helmikuuta 2020

Harmaa puuvillaneule

Tosi mukavaa, kun päivät ovat selkeästi alkaneet pidentyä ja työmatkoja ei tarvitse enää kulkea ihan pilkkopimeässä. Lumeton talvi on vain korostanut, kuinka pitkä pimeä jakso meillä on ja olen lopen kyllästynyt tämän viikon vesisateisiin. Onneksi tänään iltapäivällä sää selkeni ja oli oikein mukava käydä kävelyllä.
Tympeästä säästä huolimatta kevät on alkanut hiipiä omiin ajatuksiini. Pastellisävyt ovat jääneet talvikauden ajan lähes täysin käyttämättä, mutta tällä viikolla innostuin kaivamaan paitakaapista vaaleansiniset ja -punaiset paidat esiin. Silitin ne käyttökuntoon, kun olivat päässeet rutistumaan turhan ahtaasti ladotulla tangolla. Pitääpä joku ilta tehdä inventaario ja laittaa kiertoon kaikki ne kauluspaidat, jotka "eivät enää tuota iloa", kuten konmaritus toteaa.


Kamerassa on kuitenkin vielä parit asukuvat, joissa vaatteiden värit toistavat viime viikkojen tyypillistä harmaa-mustaa väritystä. Toissaviikkoinen asu koostui vajaamittaisista housuista, joiden seuraksi valitsin Objectin puuvillaneuleen. Ostin sen parisen vuotta sitten ja olen ollut tosi tyytyväinen, sillä se sopii mainiosti käytettäväksi myös kesällä, kun iltaisin tai viileämpinä päivinä on tarvinnut päälle jotain lämmikettä kesävaatteiden seuraksi.





Useimmiten käyttämäni korut ovat omaa tuotantoani, mutta vaihtelu virkistää ja välillä on kiva turvautua ostotuotteisiin. Kolmekerroksisen teräsketjukorun ostin monta vuotta sitten kirpparilta ja käytän sitä, kun haluan esim. simppeliin neuleasuun ripauksen särmää. Hopeiset korvakorut sen sijaan olen tehnyt itse. Mattapinta on kivasti tummunut ajan myötä, ja sopii siten paremmin tumman kaulakorun seuraksi kuin täysin kirkas hopea.



Osan parvekkeen kausivaloista olin sammuttanut jo aiemmin tammikuussa ja viimeiset, kuvissakin näkyvät, sammuivat tänään.

Ihanaa helmikuuta!






tiistai 28. tammikuuta 2020

Viikon huiput - päivä Tallinnassa

Nostot viime viikon mukavista hetkistä keskittyvät lauantaiseen Tallinnan matkaan.
Monen vuoden ajan olemme tehneet ystäväni kanssa päivämatkan eteläiseen naapuriin tammikuun loppupuolella. Ohjelmaan yleensä kuuluu kaupungilla kiertely, alennusmyyntien ja ensimmäisten kevätuutuuksien katsastaminen, hyvä ruoka ja keskustelut, joiden aiheet poukkoilivat laidasta laitaan.

Sää oli ihanan keväinen, jota kukkaloisto vain korosti. Lukuisissa väreissä hehkuvia kimppuja olisin voinut kuvata vaikka kuinka kauan.



Viikon muotikatsaus tuli tehtyä kierrellessämme paikallisissa kaupoissa. Kukkakuosit nousivat näkyvimmin esille kevätuutuuksien joukosta. Oli mekkoja, hameita, housuja ja paitoja. Maltoin pitää pintani, eikä yksikään näkemistäni kukkivista ihanuuksista päätynyt mukaani - vielä. Ehkäpä sitten myöhemmin keväällä.






Jotain pientä toki hankin, mm. tummanruskeat kapeat keinonahkahousut. Niistä sitten kuvia jossain vaiheessa myöhemmin. Viikon paras ostos oli kuitenkin tummansiniset nahkaa ja mokkaa käsittävät nilkkurit, joihin ihastuin ensisilmäyksellä. Jäljellä olevista kolmesta parista yksi sattui olemaan omaan kokoani, ja kun jo alennetusta hinnasta tuli vielä 20% alennus, en voinut vastustaa kiusausta.


Viikon harmituskin tapahtui samaisella reissulla. Paikan päällä selvisi, että jostain syystä puhelimeni nettiyhteys ei toiminut. Puhelut ja tekstarit onnistuivat kyllä, mutta nettiin pääsy oli mahdotonta. Roaming-asetukset olivat puhelimessa oikein eikä puhelimen buuttauskaan auttanut. Niinpä mm. instan päivitykset jäivät tekemättä. Sunnuntaina sitten chat bottailin Teliaan ja selvisi, että liittymän asetuksissa data roaming oli pois päältä eikä sitä pystynyt näkemään puhelimella. Edelleen on epäselvää, mistä tuo johtui, sillä en ole itse käynyt muuttamassa niitä edellisen reissun jälkeen. No, vahingosta viisastuneena täytyy jatkossa käydä varmuuden vuoksi tsekkaamassa roaming-asetukset ennen ulkomaan matkaa.

Ennen satamaan paluuta kävimme syömässä ja löysimme vanhasta kaupungista viihtyisän italialaisen ravintolan. Tykkään paljon Tallinnan kellariravintoloista ja niiden tunnelmallisesta ilmapiiristä. Valitsemani rapurisotto oli kerrassaan maittavaa!


Meillä oli kerrassaan ihana päivä, jonka aikana ehdimme kaiken muun lisäksi suunnitella seuraavan naisten kesken -matkamme ohjelmaa. Suunnistamme nimittäin helmikuussa viikonlopuksi Lontooseen. Tuskin maltan odottaa!







sunnuntai 26. tammikuuta 2020

Ruutua ja mustaa


Asukuvat on otettu viime lauantaina, kun kävin matkamessuilla. Asu oli hyvin samankaltainen kuin tammikuun alussa näissä kuvissa. Poolopaita ja saappaat ovatkin samat ja kaulakorukin vastaavanlainen. Mutta minkäs teet kun tämän tyyppinen kokonaisuus tuntuu tällä hetkellä mukavalta käyttää vapaa-ajan menoissa.



Farkut vaihtuivat edelliseen kertaan verrattuna ruutukuosisiin housuihin. Housuissa on hieman elastaania, joten ne ovat hurjan miellyttävät jalassa - siistimpi versio kotipöksyistä. Olenkin käyttänyt niitä todella usein. Vapaa-ajalla neule on ollut rennoin vaihtoehto housujen pariksi, ja ruutukuviossa olevien ruskeasävyjen vuoksi olen useimmiten tullut valinneeksi yläosaksi jonkin ruskeista neuleistani. Vaikka yleensä suosin mustia paitoja ja neuleita, näiden housujen kanssa puin ensimmäistä kertaan mustan yläosan. Miten sitä jämähtääkin niin helposti aina samoihin väri- tai vaateyhdistelmiin? Työpäivänä olen usein lisännyt paidan tai neuleen päälle vielä jakun, jolla asu on himpun skarpimpi.


Olin unohtanut ottaa sateenvarjon mukaani ja minun tuurillani matkalla alkoi sataa. Kastuneet hiukset eivät todellakaan olleet kauneimmillaan eikä olo muutenkaan tuntunut kovin freesiltä. Siitä huolimatta otimme muutamat kuvat kiertelyn lomassa.



Olen jättänyt matkamessut väliin parina edellisenä vuonna. Meillä oli pieni ajatuksen poikanen niin talviloman vietosta kuin kesämatkastakin ja nyt päätimme käydä katsomassa, voisimmeko varata matkat tai saisimmeko muita lomavinkkejä ja -ideoita. Toiveena oli vanhan ajan keskustelu asiantuntijan kanssa eri vaihtoehdoista nettiselaisun sijaan. Rehellisesti on kuitenkin myönnettävä, että olin hieman pettynyt messujen antiin. Matkojen ja maiden esittelijöitä kyllä riitti, mutta tällä kertaa ne ei eivät osuneet yksiin meidän toiveittemme kanssa. Tulipahan messut käytyä ja matkat varasimme sunnuntaina netistä.



Leppoisaa sunnuntai-iltaa ja oikein hyvää alkavaa tammikuun viimeistä viikkoa!







keskiviikko 15. tammikuuta 2020

Vaihteeksi vihreää



Sain joululahjaksi Suunto 3 Fitness urheilukellon. Kaikkia sen ominaisuuksia en vielä täysin hyödynnä, mutta mm. askelkertymää, stressitasoa, sykettä ja harjoittelun kertymistä tulee seurattua ahkerasti. Aluksi pidin kelloa myös öisin, mutta viikko sitten luovuin tuosta käytännöstä. Tykkään enemmän nukkua ilman ylimääräisiä "lisukkeita". Huomasin, että kello ei yleensä noteerannut, jos esim. olin valvonut yöllä ja saatoin olla aamulla pitkään hereillä ennen kuin kello havahtui. Niinpä totesin, että tiedän itse kelloa paremmin, olenko nukkunut yöni hyvin vai huonosti.


Yksi asia, johon olen kiinnittänyt huomiota vanhaan Polarin aktiivisuusrannekkeeseeni verrattuna, on askelten kertyminen. Polariin askeleita näytti kertyvän monesti yllättävän helposti. Nyt 10 000 askeleen täyttyminen ei ole lainkaan itsestään selvää. On oikeastaan aika herättävää huomata, että ilman kävelylenkkejä tai muuta liikuntaa askelten määrä jää normaalina arkipäivänä 5000-8000 paikkeille. Sama tilanne taitaa olla kyllä muillakin toimistotyötä tekevillä. Mutta kyllä sitten tuntuu sitäkin mukavammalta, kun pienen reippailun ansiosta kello tärisee askelmäärän täytyttyä.


Sitten päivän asuun. Kaivelin jälleen kaappien uumenista vaatteita, jotka olen hankkinut vähintään pari-kolme vuotta sitten ja joita en ole käyttänyt aikoihin. Kuviopaidan olioista sain kimmokkeen vihreään paitaan, joka toimi jakun korvikkeena. Vajaamittaiset farkut tuovat vihreään taittavat nilkkurit hyvin esille. Vihreää käytän erittäin harvoin, joten asu tuntui oikein virkistävän erilaiselta.




Asua täydensin ikivanhalla vyöllä, josta en ole jostain kumman syystä luopunut. Sen hieman kulahtanut ulkonäkö ja tyyli sopi mielestäni hyvin vihreään paitaan, joka on armeijan ylijäämätuotteita.


Korviin ripustin spiraalikorvikset ja ranteeseen 3-kerroksisen ketjun, jota kutsutaan nimellä Persialainen. Tein ketjusta sekä 1- että 3-kerroksisen version jo vuosia sitten, ja harmikseni en oikein enää muista, miten punonta tehdään. Pitää joku päivä kaivaa ohjeet esiin ja opetella malli uudelleen.



Kivaa loppuviikkoa!