sunnuntai 2. helmikuuta 2020

Harmaa puuvillaneule

Tosi mukavaa, kun päivät ovat selkeästi alkaneet pidentyä ja työmatkoja ei tarvitse enää kulkea ihan pilkkopimeässä. Lumeton talvi on vain korostanut, kuinka pitkä pimeä jakso meillä on ja olen lopen kyllästynyt tämän viikon vesisateisiin. Onneksi tänään iltapäivällä sää selkeni ja oli oikein mukava käydä kävelyllä.
Tympeästä säästä huolimatta kevät on alkanut hiipiä omiin ajatuksiini. Pastellisävyt ovat jääneet talvikauden ajan lähes täysin käyttämättä, mutta tällä viikolla innostuin kaivamaan paitakaapista vaaleansiniset ja -punaiset paidat esiin. Silitin ne käyttökuntoon, kun olivat päässeet rutistumaan turhan ahtaasti ladotulla tangolla. Pitääpä joku ilta tehdä inventaario ja laittaa kiertoon kaikki ne kauluspaidat, jotka "eivät enää tuota iloa", kuten konmaritus toteaa.


Kamerassa on kuitenkin vielä parit asukuvat, joissa vaatteiden värit toistavat viime viikkojen tyypillistä harmaa-mustaa väritystä. Toissaviikkoinen asu koostui vajaamittaisista housuista, joiden seuraksi valitsin Objectin puuvillaneuleen. Ostin sen parisen vuotta sitten ja olen ollut tosi tyytyväinen, sillä se sopii mainiosti käytettäväksi myös kesällä, kun iltaisin tai viileämpinä päivinä on tarvinnut päälle jotain lämmikettä kesävaatteiden seuraksi.





Useimmiten käyttämäni korut ovat omaa tuotantoani, mutta vaihtelu virkistää ja välillä on kiva turvautua ostotuotteisiin. Kolmekerroksisen teräsketjukorun ostin monta vuotta sitten kirpparilta ja käytän sitä, kun haluan esim. simppeliin neuleasuun ripauksen särmää. Hopeiset korvakorut sen sijaan olen tehnyt itse. Mattapinta on kivasti tummunut ajan myötä, ja sopii siten paremmin tumman kaulakorun seuraksi kuin täysin kirkas hopea.



Osan parvekkeen kausivaloista olin sammuttanut jo aiemmin tammikuussa ja viimeiset, kuvissakin näkyvät, sammuivat tänään.

Ihanaa helmikuuta!






tiistai 28. tammikuuta 2020

Viikon huiput - päivä Tallinnassa

Nostot viime viikon mukavista hetkistä keskittyvät lauantaiseen Tallinnan matkaan.
Monen vuoden ajan olemme tehneet ystäväni kanssa päivämatkan eteläiseen naapuriin tammikuun loppupuolella. Ohjelmaan yleensä kuuluu kaupungilla kiertely, alennusmyyntien ja ensimmäisten kevätuutuuksien katsastaminen, hyvä ruoka ja keskustelut, joiden aiheet poukkoilivat laidasta laitaan.

Sää oli ihanan keväinen, jota kukkaloisto vain korosti. Lukuisissa väreissä hehkuvia kimppuja olisin voinut kuvata vaikka kuinka kauan.



Viikon muotikatsaus tuli tehtyä kierrellessämme paikallisissa kaupoissa. Kukkakuosit nousivat näkyvimmin esille kevätuutuuksien joukosta. Oli mekkoja, hameita, housuja ja paitoja. Maltoin pitää pintani, eikä yksikään näkemistäni kukkivista ihanuuksista päätynyt mukaani - vielä. Ehkäpä sitten myöhemmin keväällä.






Jotain pientä toki hankin, mm. tummanruskeat kapeat keinonahkahousut. Niistä sitten kuvia jossain vaiheessa myöhemmin. Viikon paras ostos oli kuitenkin tummansiniset nahkaa ja mokkaa käsittävät nilkkurit, joihin ihastuin ensisilmäyksellä. Jäljellä olevista kolmesta parista yksi sattui olemaan omaan kokoani, ja kun jo alennetusta hinnasta tuli vielä 20% alennus, en voinut vastustaa kiusausta.


Viikon harmituskin tapahtui samaisella reissulla. Paikan päällä selvisi, että jostain syystä puhelimeni nettiyhteys ei toiminut. Puhelut ja tekstarit onnistuivat kyllä, mutta nettiin pääsy oli mahdotonta. Roaming-asetukset olivat puhelimessa oikein eikä puhelimen buuttauskaan auttanut. Niinpä mm. instan päivitykset jäivät tekemättä. Sunnuntaina sitten chat bottailin Teliaan ja selvisi, että liittymän asetuksissa data roaming oli pois päältä eikä sitä pystynyt näkemään puhelimella. Edelleen on epäselvää, mistä tuo johtui, sillä en ole itse käynyt muuttamassa niitä edellisen reissun jälkeen. No, vahingosta viisastuneena täytyy jatkossa käydä varmuuden vuoksi tsekkaamassa roaming-asetukset ennen ulkomaan matkaa.

Ennen satamaan paluuta kävimme syömässä ja löysimme vanhasta kaupungista viihtyisän italialaisen ravintolan. Tykkään paljon Tallinnan kellariravintoloista ja niiden tunnelmallisesta ilmapiiristä. Valitsemani rapurisotto oli kerrassaan maittavaa!


Meillä oli kerrassaan ihana päivä, jonka aikana ehdimme kaiken muun lisäksi suunnitella seuraavan naisten kesken -matkamme ohjelmaa. Suunnistamme nimittäin helmikuussa viikonlopuksi Lontooseen. Tuskin maltan odottaa!







sunnuntai 26. tammikuuta 2020

Ruutua ja mustaa


Asukuvat on otettu viime lauantaina, kun kävin matkamessuilla. Asu oli hyvin samankaltainen kuin tammikuun alussa näissä kuvissa. Poolopaita ja saappaat ovatkin samat ja kaulakorukin vastaavanlainen. Mutta minkäs teet kun tämän tyyppinen kokonaisuus tuntuu tällä hetkellä mukavalta käyttää vapaa-ajan menoissa.



Farkut vaihtuivat edelliseen kertaan verrattuna ruutukuosisiin housuihin. Housuissa on hieman elastaania, joten ne ovat hurjan miellyttävät jalassa - siistimpi versio kotipöksyistä. Olenkin käyttänyt niitä todella usein. Vapaa-ajalla neule on ollut rennoin vaihtoehto housujen pariksi, ja ruutukuviossa olevien ruskeasävyjen vuoksi olen useimmiten tullut valinneeksi yläosaksi jonkin ruskeista neuleistani. Vaikka yleensä suosin mustia paitoja ja neuleita, näiden housujen kanssa puin ensimmäistä kertaan mustan yläosan. Miten sitä jämähtääkin niin helposti aina samoihin väri- tai vaateyhdistelmiin? Työpäivänä olen usein lisännyt paidan tai neuleen päälle vielä jakun, jolla asu on himpun skarpimpi.


Olin unohtanut ottaa sateenvarjon mukaani ja minun tuurillani matkalla alkoi sataa. Kastuneet hiukset eivät todellakaan olleet kauneimmillaan eikä olo muutenkaan tuntunut kovin freesiltä. Siitä huolimatta otimme muutamat kuvat kiertelyn lomassa.



Olen jättänyt matkamessut väliin parina edellisenä vuonna. Meillä oli pieni ajatuksen poikanen niin talviloman vietosta kuin kesämatkastakin ja nyt päätimme käydä katsomassa, voisimmeko varata matkat tai saisimmeko muita lomavinkkejä ja -ideoita. Toiveena oli vanhan ajan keskustelu asiantuntijan kanssa eri vaihtoehdoista nettiselaisun sijaan. Rehellisesti on kuitenkin myönnettävä, että olin hieman pettynyt messujen antiin. Matkojen ja maiden esittelijöitä kyllä riitti, mutta tällä kertaa ne ei eivät osuneet yksiin meidän toiveittemme kanssa. Tulipahan messut käytyä ja matkat varasimme sunnuntaina netistä.



Leppoisaa sunnuntai-iltaa ja oikein hyvää alkavaa tammikuun viimeistä viikkoa!







keskiviikko 15. tammikuuta 2020

Vaihteeksi vihreää



Sain joululahjaksi Suunto 3 Fitness urheilukellon. Kaikkia sen ominaisuuksia en vielä täysin hyödynnä, mutta mm. askelkertymää, stressitasoa, sykettä ja harjoittelun kertymistä tulee seurattua ahkerasti. Aluksi pidin kelloa myös öisin, mutta viikko sitten luovuin tuosta käytännöstä. Tykkään enemmän nukkua ilman ylimääräisiä "lisukkeita". Huomasin, että kello ei yleensä noteerannut, jos esim. olin valvonut yöllä ja saatoin olla aamulla pitkään hereillä ennen kuin kello havahtui. Niinpä totesin, että tiedän itse kelloa paremmin, olenko nukkunut yöni hyvin vai huonosti.


Yksi asia, johon olen kiinnittänyt huomiota vanhaan Polarin aktiivisuusrannekkeeseeni verrattuna, on askelten kertyminen. Polariin askeleita näytti kertyvän monesti yllättävän helposti. Nyt 10 000 askeleen täyttyminen ei ole lainkaan itsestään selvää. On oikeastaan aika herättävää huomata, että ilman kävelylenkkejä tai muuta liikuntaa askelten määrä jää normaalina arkipäivänä 5000-8000 paikkeille. Sama tilanne taitaa olla kyllä muillakin toimistotyötä tekevillä. Mutta kyllä sitten tuntuu sitäkin mukavammalta, kun pienen reippailun ansiosta kello tärisee askelmäärän täytyttyä.


Sitten päivän asuun. Kaivelin jälleen kaappien uumenista vaatteita, jotka olen hankkinut vähintään pari-kolme vuotta sitten ja joita en ole käyttänyt aikoihin. Kuviopaidan olioista sain kimmokkeen vihreään paitaan, joka toimi jakun korvikkeena. Vajaamittaiset farkut tuovat vihreään taittavat nilkkurit hyvin esille. Vihreää käytän erittäin harvoin, joten asu tuntui oikein virkistävän erilaiselta.




Asua täydensin ikivanhalla vyöllä, josta en ole jostain kumman syystä luopunut. Sen hieman kulahtanut ulkonäkö ja tyyli sopi mielestäni hyvin vihreään paitaan, joka on armeijan ylijäämätuotteita.


Korviin ripustin spiraalikorvikset ja ranteeseen 3-kerroksisen ketjun, jota kutsutaan nimellä Persialainen. Tein ketjusta sekä 1- että 3-kerroksisen version jo vuosia sitten, ja harmikseni en oikein enää muista, miten punonta tehdään. Pitää joku päivä kaivaa ohjeet esiin ja opetella malli uudelleen.



Kivaa loppuviikkoa!







lauantai 11. tammikuuta 2020

Kokomustaa ja eläinkuosia



Tammikuu on melkein puolessa välissä, mistä olen enemmän kuin iloinen. Vuoden ensimmäinen kuukausi ei kuulu suosikkeihini, mutta ensimmäiset pari viikkoa ovat kuluneet kuin siivillä. Osaltaan siihen ovat vaikuttaneet vajaat työviikot, osaltaan myös se, että olen yrittänyt olla mahdollisimman aktiivinen.
Viime postauksessa mainitun Amos Rexin lisäksi käväisin HAMissa, jossa oli näytteillä mm. Ellen Thesleffin maalauksia sekä Tove Janssonin teoksia ja hänen elämästään kertovia valokuvia. Pidin paljon Jaakko Niemelän videoanimaatioista, joista Nostalghia oli näytteillä myös kauppatorilla osana Lux Helsinkiä. Mielestäni "oikeampi" paikka animaatiolle oli kuitenkin HAM, jossa sen sanoma tuli paremmin esiin ja suorastaan vangitsi katsomaan.



Upeaa valotaidetta kävin ihailemassa Lux Helsinki -tapahtumassa. Hienoa, että tällainen festivaali järjestetään keskellä pimeintä talvea.
Olette varmasti kaikki nähneet instassa ja facebookissa otoksia mm. tuomiokirkon ja Töölönlahden ympäristön valopilkuista. Sen sijaan kaupungintalon sekä sen sisäpihan kohteet jäivät ainakin omassa ystäväpiirissäni monelta näkemättä.



Asujen suhteen vuoden alku on lähtenyt liikkeelle tummissa merkeissä. Asut ovat lähes poikkeuksetta olleet mustan, harmaan ja tumman ruskean sävyisiä. Kokomustia asukokonaisuuksia olen syksyn aikana käyttänyt harvinaisen vähän, mutta nyt nekin ovat taas päässeet suosioon.

Ostin kesällä Pohjanmaalla käydessäni parit nilkkurit; täällä blogissakin aiemmin näkyneet punaiset sekä kuvien leopardikuvioiset.
Eräänä aamuna kaipasin bleiserin ja keinonahkahousujen komboon jotain särmää ja leopardinilkkurit toivatkin asuun juuri sen kaivatun lisän. En ollut lainkaan kaulakorutuulella, mutta yläosa kaipasi jotain tasapainotusta. Laatikoiden kätköistä löytyi vanha eläinkuosinen huivi, joka hoiti tuon puolen kuntoon.





Keinonahkahousut ovat edelleen yksi suosikkivaatteistani. Ne ovat todella mukavat päällä, joustavat puristamatta eivätkä hiosta lainkaan. Lisäksi eritavoin asustettuna ne sopivat niin työasuksi kuin vapaa-ajalle.




Viihtyisää viikonlopun jatkoa!