Toisaalta olen iloinen, että lumivaippa ei vielä tullut jäädäkseen. Minusta ei löydy niin paljoa talvi-ihmistä, että jaksaisin innostua lokakuun lopusta kevääseen saakka kestävästä viiden kuukauden mittaisesta lumijaksosta. Arvostan suuresti neljää vuodenaikaamme, ja mieluummin koen syksyn syksynä, vaikka ankea harmaus ei aina kovin mieltä ylentävältä tunnukaan. Ja minusta on oikein mukavaa, että vielä voin käyttää ohutpohjaisia syyskenkiä tai -nilkkureita kunnon talvijalkineiden sijaan eikä vielä tarvitse ottaa käyttöön niitä kaikista paksuimpia takkeja tai neuleitakaan. Kuvien asu sen sijaan on sellainen, jota uskon käyttäväni monesti myös tulevan talven aikana.
Viime perjantaina kaipasin päälleni jotain mukavaa ja lämmintä. Töissä ei ollut tiedossa mitään sellaista tapahtumaa, joka olisi vaatinut muodollisempaa pukeutumista, joten pystyin valitsemaan ylleni suht rennon asun. Niinpä päädyin jälleen kerran keinonahkaisiin housuihin, joiden pariksi valitsin leopardikuosisen Soyaconceptin puseron. Paidan ja housujen tummanpuhuvaan yleisilmeeseen vaalea puuvillainen neuletakki toi sopivasti raikkautta.
Paidan ostin tänä syksynä ja olen kovasti tykästynyt siihen. Mustan bleiserin kanssa se istuu mainiosti asialliseen kokonaisuuteen, mutta aivan yhtä hyvin se käy rennomman asun osaksi. Perjantainen asu oli niin miellyttävä, että niissä suunnistin myös lauantaina kirjamessuille. Olen vuosien mittaan tottunut siihen, että työ- ja vapaa-ajanasut poikkeavat toisistaan. Nyt tuntuukin ihan oudolta, kun samat vaatteet ja vaateyhdistelmät soveltuvat molempiin.