Sininen neuletakki

Alkusyksy on vierähtänyt hurjaa vauhtia ja on uskomatonta, että olemme jo marraskuussa. Tänään pimeyden laskeuduttua kävi ensimmäistä kertaa mielessä, että parvekkeelle voisi jo mainiosti ripustaa kausivalot tunnelmaa ja valoa tuomaan.

Lokakuun aikana olen potenut jonkinmoista asukriisiä ja inspiraatio vaihtelevien ja kiinnostavien asujen kokoamiseen on ollut hukassa. Asujen kuvaaminenkin on ollut niukkaa, kun aamulla päälle kiskaistuja neule ja housut -yhdistelmiä ei pahemmin kannata esitellä täällä tai kuvien ottaminen ei enää onnistu hämärän vuoksi. Kamerasta löytyi vielä yhdet julkaisemattomat kuvat, nämä on otettu pari kuukautta sitten.

Heinäkuu oli hädin tuskin vaihtunut elokuuksi, kun aloin haikailla paksumpien neuleiden perään. Viileällä kesällä oli varmasti osansa asiassa; helteiden tai edes lämpimien säiden puuttuessa syksy sai minun puolestani saapua. Ihan heti en tuolloin kuitenkaan kaivanut niitä esille, mutta elo-syyskuun vaihteessa käytin usein päällysvaatteena neuletakkeja trenssin tai nahkatakin sijaan. Varsinkin tummansininen pitkä neule valikoitui ylleni erittäin usein, se kun on yhteensopiva niin hameiden kuin housujenkin kanssa. Samoihin aikoihin pukeuduin monesti kokonaisuuksiin, joissa sininen oli vallitseva väri, joten siinäkin mielessä neule tuntui tarkoituksenmukaiselta. 

Silkkinen hapsuhuivi toimi kaulakorun vaihtoehtona, korviin kiinnitin siniseksi emaloidut hopeakorvakorut.

Mahtavaa marraskuun alkua!

Mustavalkoinen vappupäivä

Niin se on taas vappu takana ja viimeinen kevätkuukausi alussa. Eikö ole ihanaa, että ensi kuu onkin jo virallisesti kesäkuukausi!

Meidän vappuun ei kuulu oikeastaan minkäänlaisia kiveen kirjoitettuja traditioita. Tippaleivät, simat sun muut perinteiset vappuherkut saattavat jäädä joku vuosi nauttimatta, tänä vuonna tuli syötyä tippaleipiä pariinkin otteeseen. Muutenkin vapun viettomme vaihtelee laidasta laitaan. Joskus olemme pysytelleet niin vappuaaton kuin -päivänkin kotioloissa, toissa vuonna vietimme vappua maalla. Toisinaan sitten ohjelmaa kertyy molemmille päiville kuten viime vuonna, jolloin aattona meillä oli kavereita iltaa istumassa ja vappupäivänä olimme lounaalla ystävien luona. Helsingin hulinoissa en ole käynyt vuosikausiin, laiskuuttani en ole jaksanut lähteä ihmisvilinään, mutta vappubrunssi ystävien seurassa kuuluu ohjelmaan aika usein, niin tänäkin vuonna.

Vappu innosti kaivamaan kaapista esiin keväisempää päälle. Valkoisia housuja en ole tänä vuonna vielä pitänyt, mutta eilen ne tuntuivat itsestään selvältä valinnalta vappuasuksi. Niiden seuraksi halusin pitsiä, mutta puseron valinta ei sitten ollutkaan niin helppoa. En nimittäin millään meinannut osata päättää, mitä väriä halusin ylleni: valkoista, kermaa, vaaleanpunaista, sinistä vai mustaa. Miten voikin välillä olla vaikeata päättää noinkin yksinkertainen asia.

Kaikkia kokeilin, mutta niinhän siinä sitten kävi, että lopulta päädyin itselleni tavainomaisimpaan eli mustaan. Römpsökauluksisen puseron olen joskus ostanut Tallinnasta, ja olen tykännyt siitä kovasti. Yleensä puen sen alle mustan paidan tai topin, mutta nyt sain yläosaan kepeyttä valitsemalla mustan pitsin alle valkoisen puseron.

Yksi erittäin iso syy mustan paidan valintaan oli myös se, että siten pystyin laittamaan jalkaani messuilta ostamani rusettiavokkaat. Sen lisäksi, että ne ovat kivan näköiset, ne ovat jalassa niin mukavat, että niillä jaksaa seistä ja kävellä pidempäänkin. Ihanteelliset juhlakengät siis!

Sateesta huolimatta mukavaa ja leppoista lauantai-iltaa!

Raitamaximekko ja uusi laukku

Torstaina ennen stadiin lähtöä oli aikaa käydä muutamassa kaupassa katsastamassa alennusmyyntitarjontaa. Varsinaisesti en ollut uusien vaatteiden tarpeessa, mutta silti on aina kiva kierrellä tutkailemassa, jos vaikka jotain kivaa löytyisi. Ja löytyihän sieltä.

Shoppailuasu oli mukava ja kesäinen. Olen niin tykästynyt maxihameisiin, että taas päädyin sen ja farkkutakin yhdistelmään. Näin heinäkuussa, kun lomafiilis on korkeimmillaan, harmaa-valkoraitainen mekko tuntui oikein sopivalta; aivan kuin olisi yöpaita päällä ja pisteenä iin päälle jalassa kotitossut.

Tätä yökkäritunnelmaa lievensin lisäämällä mekon päälle brodeeratun paitiksen ja harmaan vyön. Ohutta puuvillaista paitista tykkään käyttää kesällä niin takin korvikkeena kuin suojaamassa auringon paahteeltakin. Monikäyttöinen vaate siis!

Harmaista makeanvedenhelmistä ja hopeaketjuista koostuva kaulakoru poistivat myös osaltaan yöpukufiilistä – edes minä en yleensä nuku helyt päällä.

Bleiserityyppinä sorruin taas hankkimaan pari perusjakkua, joista kuvia aikanaan. Niiden lisäksi satuin bongaamaan Stockalla hyvässä alennuksessa olevan RLLn mustan laukun. Tilava, muttei kuitenkaan liian suuri koko, kivat yksityiskohdat, monta taskua ja klassinen tyyli miellyttivät silmääni kovasti. Silti harkitsin laukun hankintaa suuntaan jos toiseenkin. Loppujen lopuksi Puuhis kyllästyi jahkailuuni ja teki päätöksen. Hän osti laukun minulle ”joksikin lahjaksi”. Olkoon sitten vaikka kesälahja, sillä synttärit, nimpparit ja kaikki muutkin mahdolliset merkkipäivät ovat monen kuukauden päässä. Olipa ihana kesälahja!

Laukkua en ole vielä kokeillut käytännössä, sillä en ottanut sitä mökille mukaan. Toivottavasti se osoittautuu yhtä toimivaksi kuin miltä näyttää.

Oletteko te kierrelleet alennusmyynneissä ja tehneet hyviä alelöytöjä? 

Leppoisaa sunnuntaita!