Ruskean sävyissä

Viikon huipuissa kerroin, että vaihdoin olohuoneeseen ruskean sävyjä. Väri jäi ilmeisesti kummittelemaan mielen sopukoihin, sillä viime viikolla valitsin myös ylleni hyvin mielelläni samoja sävyjä. Tässä yksi noista kokonaisuuksista. Ruskeisiin housuihin yhdistin nuden neulepuseron sekä -takin, jossa on tummanruskeat tekonahkapaikat kyynärpäiden kohdalla. Nahkaa oli myös tekemässäni kaulakorussa sekä leveässä rannekorussa, jonka ostin pari vuotta sitten.

Ruskealla korukivellä varustetut korvikset ovat yksi harvoja ostamiani hopeakoruja. Hankin ne vuosia sitten, jolloin en vielä itse tehnyt koruja. Sinänsä kivoissa korviksissa yksi asia on vaivannut alusta alkaen: vaakatasossa oleva väkänen, jolla korvan läpi sujautettava koukku suljetaan. Väkänen tarttuu vaatteisiin, huiveihin sekä kauluksiin jättäen mm. neuleisiin inhottavia silmuja. Vuosia olen manannut asiaa ja vasta nyt pälkähti mieleen, että minähän voin korjata asian ihan itse! Tuumasta toimeen ja niinpä napsaisin hopealangan poikki ja tein uuden silmukan korukiven kiinnittämiseksi. Välillä ei voi kuin ihmetellä, miten hölmö tai ajattelematon sitä voi olla. Vuosia ärsyttänyt asia korjaantui parissa minuutissa ja nyt korvikset ovat entistä ehommat!

Minä vietän seuraavat muutamat päivät maalla nauttien syksyn upeista näkymistä ja fiiliksistä.
Mahtavaa loppuviikkoa!

Viikon 38 huiput

Syksy alkaa näkyä myös meillä kotona. Yleensä vaihdan olohuoneen tehostevärin 3-4 kuukauden välein. Jossain vaiheessa kevättä vaihdoin vaalean yleisvärityksen kumppaniksi turkoosin, johon sitten jämähdin monen kuukauden ajaksi. Viime viikolla sain aikaiseksi aloittaa kodin yleisilmeen päivittämisen syksyiseksi. Harkitsemani sinisen ja mustan sijaan päädyin lopulta maanläheiseen ruskeaan, jota meillä ei olekaan ollut pitkään aikaan.

Suurin osa parvekkeen kesäkukista jatkaa edelleen kukoistamista, joten ne saavatkin olla vielä jonkin aikaa ruukuissaan. Syysistutushinkua lievittämään hankin kuitenkin kesäkukkien joukkoon muutaman callunan sekä koristekaalin, joista nyt tykkään erityisesti. Espoon kodissa laitoin niitä muutaman kerran syysistuksiin, mutta ne hävisivät nopeasti nälkäisiin suihin, kun rusakot ja citykanit viettivät herkutteluhetkiä.

Toinen viikko 5:2 ruokavaliota on takana ja se on sujunut odotettua helpommin. Paino on tippunut parisen kiloa, niin kuin aina jonkun sortin dieetin tai laihdutuskuurin alussa käy. Mutta ennen kaikkea olotila on jo nyt huomattavasti parempi kuin aiemmin: epämääräiset vatsavaivat, närästys ja ähkyolo ovat vähentyneet merkittävästi. Juuri niitä asioita, joita olen ruokavalion muutoksella hakenutkin.

Mulla ei ole vielä kokemusta ja näppituntumaa nauttimieni ruokien tai ruoka-aineiden kaloreista, joten kaikki täytyy punnita tarkkaan. Niinpä olen toistaiseksi mennyt sieltä, mistä aita on matalin ja syönyt sitä, minkä kalorit ovat helposti laskettavissa tai saatavilla: vähäkalorinen eineskeitto on maistunut kummasti, kun lisäsin siihen yrttejä ja kokeilin myös maustamatonta mifua kasvisten ja tonnikalan kanssa. Suosikkivälipalani eli raejuusto-avokadoyhdistelmän olen vaihtanut paastopäivinä raejuusto-tomaatti-kurkkukombinaatioon. Lisämakua tuo vaikkapa persilja, ruohosipuli tai joskus siivu kinkkua. Tällä nälkä on pysynyt hyvin aisoissa ja päivittäiset kalorit tavoitetason puitteissa. Seuraava steppi onkin se, että alan kokkailla paastopäivän ruuat itse.

Ihanaa syyskuun viimeistä viikkoa!

Alkuviikon harmaa asu

Hrrrr, että olen palellut tänään. Tyhmyyksissäni lähdin liikenteeseen liian heppoisissa vetimissä ja siitä kärsin koko päivän. Kesän jatkeena olen sinnitellyt nahkatakeissa sekä muissa kevyissä päällysvaatteissa ajatellen, että paksumpia ehtii käyttää liiankin kanssa. Tarpeen vaatiessa olen harrastanut kerrospukeutumista ja lisännyt ohuen takin alle vaatetusta enemmän tai vähemmän. Tänään arviointikyky petti, enkä osannut lisätä kerroksia riittävästi biker-takin alle. Viluisen päivän jälkeen totesin, että ei kai auta muu kuin alkaa kaivaa esiin syystakkeja, käsineitä ja pipoja.

Alkuviikolla iltapäivän auringossa tarkenin mainiosti tätä päivää kevyemmässä vaatetuksessa. Viihdyn bleisereissä ja tunnen oloni kotoisaksi niissä myös vapaa-ajalla. Sään salliessa musta on oikein mukava käyttää niitä myös ulkotakin korvikkeena. Tiistaina "takkina" toimi harmaa villakangasjakku, jonka alle riitti loistavasti puuvillaneule.

Oikeastaan neuletta pitäisi kutsua puolipuuvillaneuleeksi. Takakappale ei ole neuletta vaan viskoosia tai muuta kangasta, joka sinänsä tuntuu aika miellyttävältä niin päällä kuin jakun allakin pidettävänäkin.

Lopuksi vähän väriä tähän harmaaseen väriskaalaan viime viikonlopun ruusukimpulla.

Ihastuttavaa viikonloppua!

Isän vanhassa paidassa

Jotkut asiat ja mieltymykset eivät vuosien saatossa muutu. Olen huomannut, että tämä koskee myös vaatemakua ja -tyyliä, ja itse asiassa mulla onkin aika monta iki-ihastusta. Joskus teinivuosina innostuin käyttämään miesten kauluspaitoja ja isäni vaatekaapista löytyikin ihania käytössä pehmenneitä ruutupaitoja sekä jostain hänen varastoistaan -60-luvun valkoisia nailonpaitoja. Tykkäsin niistä kovasti ja siitä alkoikin näihin päiviin saakka kestänyt mieltymykseni paitiksiin. Valkoisia paitapuseroita roikkuu kaapissa lukuisia ja ruutupaitojakin aika monta. Into miesten paitojen käyttöön on myös säilynyt. Välillä saattaa olla taukoa jokunen vuosi, mutta sitten taas innostun niistä.

Olen säilönyt kaapissa jo muutaman vuoden ajan kahta isäni vanhaa smokkipaitaa. Vuosi sitten muuttomme yhteydessä laitoin paljon vaatteita kiertoon, mutta paidoista en raaskinut luopua, vaikka ne olivat jääneet minulla käyttämättömiksi. Taittelin ne kaappiin odottamaan käyttöinspiraatiota ja tuo inspis iski tänä syksynä. Maanantaina yhdistin smokkipaitaan rennot tuunatut farkut sekä bandana-huivin.

 

Hihat ovat tietysti tolkuttoman pitkät, mutta onneksi leveät ranskalaiset kalvosimet ovat sen verran pehmeät, että hihat voi helposti kääräistä rullalle. Paidan etumuksessa smokkipaidalle tyypilliset laskokset on korvattu kauniilla kuvioinnilla.

Mukavaa keskiviikkoa!

Viikon 37 huiput

Viikonlopun vietin rauhallisissa merkeissä kotiympyröissä. Edellisestä kotiviikonlopusta olikin jo aikaa useampi viikko ja nyt emme halunneet sopia ennalta mitään aktiviteettia tai tapaamisia. Lauantaina piipahdin Helsingin rautatientorilla, jossa pidetään Kansainväliset Suurmarkkinat. Niiden ajatuksena on tarjota eri maiden tai alueiden laadukkaita erikoistuotteita tavallisille kuluttajille. Nähtävää, koettavaa ja maisteltavaa riitti. Oli nahkatuotteita, koruja, kukkia ja kukkasipuleita, saippuaa, kosmetiikkaa ja monipuolisia kädentaidon tuotteita sekä isona osana tietysti syötäviä ja juotavia herkkuja ympäri maailman. Ihmisiä oli aika ajoin tungokseen saakka, mutta silti oli kiva kierrellä tutustumassa tuotteisiin. Markkinat kestävät 25.9.2016 saakka ja olenkin suunnitellut poikkeavani siellä uudemman kerran.

Ihanasta houkutuksista huolimatta jätin herkut tällä kertaa ostamatta (paitsi pari palaa englantilaista fudgea, jota en voinut vastustaa), sillä viime viikolla päätin kääntää ruokavalioni terveellisempään moodiin. Hyvän geeniperimän vuoksi olen voinut lähes koko ikäni syödä mitä tahansa ilman että se näkyi painossa. Muutaman viime vuoden aikana tilanne on kuitenkin muuttunut ja tuntuu siltä, että nykyään jo pelkkä herkkujen ajattelu näkyy vyötäröllä. Kesän aikana painoa kertyi hieman lisää, niinpä kuntokuuri ja ruokavalion muutos on tarpeen.

5:2 dieettiä kokeilin ensimmäisen kerran pari vuotta sitten, mutta tuolloin se tyssäsi heti alkuunsa. Ohjelmassa oli tuolloin niin paljon kaikkea muuta, että paastopäivien aikatauluttaminen sekä ruokien suunnittelu osoittautui turhan hankalaksi. Nyt päätin kokeilla pätkäpaastoa uudemman kerran. Ensimmäisen viikon paastopäivät sujuivat huomattavan paljon paremmin, mitä olin osannut kuvitellakaan. Toki ruokien suunnittelu, punnitseminen sekä kaloreiden laskeminen vie näin tottumattomalta aika paljon aikaa, mutta eiköhän tuohon ajan mittaan totu. Kerron jossain vaiheessa kuulumisia, miltä 5:2-dieetti on tuntunut.

Saattaa kuulostaa ristiriitaiselta, mutta paastopäivistä ja ruokavalion keventämisestä huolimatta viime viikkoon mahtui jopa parikin viininmaistelutilaisuutta. Tiistaina kokoonnuimme syksyn ensimmäiseen viiniklubitapaamiseen ravintola Basessa. Maistelun kohteena olivat sieni- ja riistaviinit. Toisen kerran maistelin viinejä Vanhalla ylioppilastalolla Mikä Viini -tapahtumassa.

Muutamaa paitahankintaa lukuun ottamatta käyttövaatteiden ostokset ovat jääneet tekemättä. Niiden sijaan olen satsannut urheiluvaatteisiin ja tehnyt muutamia hyvältä tuntuvia hankintoja. Esim. Karhun tekniset paidat ovat varmaan parhaita, mitä mulla on koskaan ollut ja vaikka Merrelin kengät eivät kauneudella häikäise, ne ovat osoittautuneet kertakaikkisen loistaviksi käytössä. Nyt ei liikunnan lisääminen ole ainakaan varusteista kiinni!

Tänään on taas paastopäivä. Jokunen kalori on vielä käyttämättä päivittäisestä 500 kcal:n satsista, joten taidan lähteä nauttimaan iltapalaksi riisikakun raejuustolla.

Mukavaa maanantai-iltaa!

Harmaa neulemekko

Syksyn myötä huomaan jättäväni vaaleat vaatteet yhä useammin kaappiin ja niiden sijasta päälle valikoituu tummia sävyjä: mustaa, sinistä, ruskeaa ja burgundia. Viime päivinä varsinkin harmaa on vetänyt vastustamattomasti puoleensa ja lähes joka päivä asuissa onkin ollut tuota väriä vähintään jakun tai neuletakin verran. Tänään vuorossa oli neulemekko, jonka ostin elokuun alkupuolella. Viihdyn mainiosti mekoissa ja varsinkin neulemekot ovat suosikkejani. Hengittävä neulos lämmittää ja joustaa, joten neulemekot tuntuvat päällä huippumukavilta. Yksinkertaisimmillaan pelkistetty mekko ei kaipaa seuraksi kuin korun tai huivin. Toisaalta jakun tai neuletakin avulla se muuntautuu sopivaksi tilanteeseen kuin tilanteeseen. Nyt valitsin mekon seuraksi pitkän mustaharmaan neuletakin.

Hyvää torstai-iltaa!

Viikon 36 huiput

Tässäpä jälleen otoksia viikon varrelta.
Alkuviikon vietimme vielä maalla ja luonto näytti jälleen parhaita puoliaan. Saimme nauttia kauniista alkusyksyn säästä, aurinko lämmitti ihanasti monena päivänä ja aamusumu pehmensi maiseman utuiseksi. Harmillista, että en saanut kuvattua upeaa tähtitaivasta, revontulia enkä tähdenlentoja, joita ihailin eräänä iltana.

Perjantaina pääsin pitkästä aikaa kampaajalle. Edellisestä käynnistä oli vierähtänyt todella pitkä aika, joten nyt "uusi pää" virkisti olemusta ja mieltä sitäkin enemmän. Annan kampaajalle aina melko vapaat kädet niin mallin kuin värinkin suhteen. Tällä kertaa hän ehdotti syksyyn sopivaa tummempaa sävyä, jota piristettiin muutamalla vaaleammalla raidalla. Olen oikein tyytyväinen hänen valitsemaansa sävyyn.

Meillä on ollut vuosien ajan perinteenä tehdä syyskuun alussa lauantaista sunnuntaihin kestävä reissu kahdeksan pariskunnan kesken. Lyhyt matka on suuntautunut esim. Tallinnaan, Tartoon tai johonkin suht lähellä sijaitsevaan kotimaan kaupunkiin. Matkan organisoiva pariskunta vaihtuu vuosittain ja järjestäjä saa päättää matkakohteen sekä -ohjelman. Viime vuonna matkasimme meidän toteuttamalle reissulle Hämeenlinnaan, tänä vuonna kohteena oli Vierumäen liikunta- ja vapaa-ajankeskus.

Lauantain ohjelmaan kuului ratkiriemukkaan yhdessäolon sekä hyvän ruuan ja juoman lisäksi sopivasti  liikuntaa. Päivä alkoi tanssillisella osuudella, jolloin meitä opastettiin niin hip-hopin kuin cha cha chaan ja rumban saloihin. Hauskaa oli, vaikkei askeleet ihan kohdalleen osuneetkaan.
Kukaan meistä ei ollut aiemmin pelannut kin-ballia, mutta nyt pääsimme testaamaan sitäkin. Tosi hauska peli, kannattaa kokeilla, jos siihen tulee tilaisuus. Niin reipasta meno oli, että Polarin ranneke näytti päivän päätteeksi huikean aktiivisuustoteuman, 241%. Vastaavaan en ole puolentoista vuoden aikana koskaan päässyt.

Kotimatkalla pysähdyimme jalasjärveläisen Juustoportin Mäntsälässä sijaitsevassa kahvila-ravintolassa. Omien herkullisten juustojen lisäksi heillä oli myynnistä muitakin ihanuuksia mm. kotimaisilta pientuottajilta. Muutaman juuston lisäksi ostin tällä kertaa vain pienen purkin viikunahilloa, mutta seuraavan kerran kun matkaamme Etelä-Pohjanmaalle, täytyy käydä ostoksilla heidän päätoimipisteessään.

Kivaa viikkoa!