keskiviikko 29. heinäkuuta 2015
Vesimelonin sävyjä
Kesä-heinäkuun vaihteessa näin Mäntässä käydessäni vadelmanpunaisen kukkahameen. Mulla on ollut lähes samanlainen hame joskus vuosia sitten ja tuolloin käytin sitä monena kesänä, ennen kuin se tuli käyttönsä päähän. Tykkäsin kovasti hameen kesäisestä väristä, kuosista ja vilpoisasta mallista ja nyt kun vastaava sattui löytymään, ostin sen välittömästi. Harmittavan vähän olen päässyt käyttämään hametta, mutta eilisen lämmin ilma oli oikein sopiva kepeälle kesähameelle.
Lopullisen kimmokkeen eiliseen valkoiseen ja punaiseen asuun antoi Essien kynsilakka. Ostin toissapäivänä elokuun Gloria-lehden, jonka mukana tuli pieni Essien kynsilakkapullo, sävy Watermelon. Sitä piti tietysti heti kokeilla ja kun sävy oli ihanan pirteä ja kesäinen, innostuin lakkaamaan myös varpaan kynnet samalla sävyllä. Olipa sävy sitten vesimelonia tai vadelmaa, lakka ja hame olivat täsmälleen samaa väriä - hauska sattuma!
Yleensä kätköistäni löytyy asun kuin asun väreihin sopivat korut. Nytpä kävi niin, että vaikka vaaleanpunaisia, pinkkejä ja punaisia koruja on useitakin, juuri oikean sävyistä settiä ei tähän asuun löytynytkään. Täytyypä tehdä asialle jotain; vadelmanpunainen rannekoru olisi pirtsakka yksityiskohta.
Ihastuttavaa loppuviikkoa!
maanantai 27. heinäkuuta 2015
Viikon 30 huiput
Viikko sitten viikkokooste jäi väliin ja eilenkin aloittamani teksti jäi kesken, kun saimme kavereilta ex-tempore kutsun. Tässä lopulta muutama kohokohta parin viime viikon ajalta.
Alennusmyynnit ovat toistaiseksi jääneet osaltani lähes
täysin käymättä. Jotain pientä olen ostanut maalla lähipaikkakuntien kaupoista, mm. vaaleansinisen
pellavapuseron ja –jakun sekä puuvillaisen luumunvärisen topin, jonka
kaula-aukon kauniiseen malliin ja kirjailuun tykästyin. Väri tuntui aluksi
hieman erikoiselta kesävaatteen väriksi, mutta yhdistettynä valkoiseen asuun se
onkin aika kiva.
Tulimme loppuviikosta kotiin ja perjantaina kävin tsekkaamassa muutaman kaupan aletarjonnan. Tarvitsisin paritkin uudet siistimmät housut, joita en tällä kertaa löytänyt. Sen
sijaan löysin neuleen sekä paitiksen, joiden persikan väri ovat mukava lisä
normaaliin vaateväritykseeni sekä valkoisen pitsikuviollisen hameen. Kaipasin jo viime kesänä valkoista ajatonta kesähametta,
mutta sopivaa ei sattunut kohdalle. Nyt lykästi.
Muutaman aleostoksen lisäksi olen tänä kesänä tehty löytöjä
maalla kylän kirpputorilta. Sieltä olen saanut hankittua pihatuoleja, istuinpehmusteita
sekä muuta kivaa pientä. Juhannuksen aikoihin bongasin hopeanvärisen
kynttilänjalan ja viime viikolla sieltä löytyi kristallinen. En ole mikään
krumeluurin ystävä, mutta jokin tässä raskaassa kimallekynttelikössä viehätti ja se lähti mukaan. Vielä en ole ehtinyt polttaa siinä kynttilöitä, mutta eiköhän pian ole sen aika, illat kun alkavat olla jo sen verran pimeitä.
Mökin linnunpoikaset kehittyivät nopeasti ja oli kiva
seurata, miten lähes höyhenittömistä rääpäleistä kehittyi suloisen pehmeän
näköisiä palleroita. Poikaset nukkuivat suurimman osan aikaa, parin viimeisen
päivän aikana ne kuitenkin tuijottivat vihaisen näköisinä takaisin, kun kävin
kurkkaamassa pesään.
Puuhis sai ikuistettua viime hetkellä kännykällään hetken, kun viimeinen poikasista jätti pesän. Ensin se pyrähti puolen metrin päähän pyykkinarulle, josta sitten lähti ihan oikeasti lentoon. Hassua, miten lyhyessä ajassa linnunpesään tottui ja monta päivää linnunpoikasten lähdön jälkeen tuli useasti vilkaistua, olisiko emo ruokkimassa poikasia. Tuntui ihan oudolta, kun pesä olikin aivan tyhjä.
Puuhis sai ikuistettua viime hetkellä kännykällään hetken, kun viimeinen poikasista jätti pesän. Ensin se pyrähti puolen metrin päähän pyykkinarulle, josta sitten lähti ihan oikeasti lentoon. Hassua, miten lyhyessä ajassa linnunpesään tottui ja monta päivää linnunpoikasten lähdön jälkeen tuli useasti vilkaistua, olisiko emo ruokkimassa poikasia. Tuntui ihan oudolta, kun pesä olikin aivan tyhjä.
Olemme saaneet seurata toisenkin lintuperheen eloa.
1900-luvun alussa rakennettu vanha navetta toimi kunnostettuna usean vuoden ajan mm.
hevostallina. Hevosia ei enää ole muutamaan vuoteen ollut ja viime vuonna
järjestelin itselleni yhteen tyhjäksi jääneeseen karsinaan puuhastelutilan.
Esim. kukkien ja yrttien istutus ruukkuihin hoituu paljon mukavammin, kun sen
voi tehdä pöydän ääressä, jossa kaikki tarvikkeet ovat helposti saatavilla. Tänä
vuonna jaoin työtilan ”alivuokralaisen” kanssa: pääskyset keksivät rakentaa
pesän katon rajaan. Niiden mielestä tosin minä olin se ylimääräinen, joka
häiritsi heidän pesimisrauhaansa. Häirinnästäni huolimatta viisi poikasta
siellä kasvoi ja niin nopealiikkeisiä olivat, etten kunnon kuvia onnistunut
nappaisemaan.
Tuntuu, että nykyisin mulla soi päässä jatkuvasti jokin kappale ihan kyllästymiseen asti. Reilun viikon ajan olen hyräillyt Haloo Helsingin Pulp Fictionia. Tässäpä hyvä korvamato teillekin!
Mukavaa viikkoa!
Mukavaa viikkoa!
tiistai 21. heinäkuuta 2015
Rento kesäasu
Päivän asukuvat on otettu viime viikolla, jolloin pikaisen
kotikäynnin jälkeen lähdimme takaisin maalle. Tarvitsin muutamia
keittiötarvikkeita, koukkuja, tuolin pehmusteita jne. ja kun maalle mennessämme
Tampereen Ikea on sopivasti matkan varrella, pysähdyimme tekemään näitä
tarvikeostoksia sieltä. Samalla oli hyvä hetki napata kuvat rennosta
matka-asusta.
Päivä oli jälleen kerran tälle kesälle niin tyypillinen – ei
kovin lämmin, mutta toisaalta ei kylmäkään. T-paidalla ei siis ihan pärjännyt,
mutta sen päälle riitti hyvin ohut paitis. Mulla on muutama tällainen
puuvillainen tai pellavainen paitis, joita tykkään käyttää nimenomaan kesäisin
takin, jakun tai neuleen korvikkeena. Paitis mahtuu vaikkapa käsilaukkuun, ja
jos ilma muuttuu viileäksi tai tarvitsee suojaa auringolta, se on helppo
vetäistä ylle. Nämä ”kesäpaitikseni” ovat niin kevyitä ja helppoja, joten
yleensä pakkaan aikakin yhden mukaan myös ulkomaan matkoille.
Kuvissa näkyvän paidan aplikoitu kuosi sopii täydellisesti kesään ja yhdistettynä t-paitaan, canvas tennareihin sekä kuluneisiin farkkuihin tämäkin kauluspaita on kaikkea muuta kuin tärkeän virallinen.
Oikein mukavaa viikon jatkoa!
keskiviikko 15. heinäkuuta 2015
Raitamekossa
Tänään tulimme käymään kotona pikavisiitille ja lähdemme jo huomisaamuna takaisin maalle. Syynä pikaiseen kaupungissa käyntiin on eräs asunto, josta olemme kiinnostuneita ja jossa oli tänään näyttö. Olemme jo pidemmän aikaa pohtineet asunnon vaihtoa ja nyt kun kiinnostavassa kohteessa oli esittely, halusimme käydä katsomassa sen.
Olin toiveikkaana vienyt monet kesämekoistani ja sandaaleista maalle, enkä ottanut sieltä vajaan vuorokauden mittaiselle reissulle mukaan kuin likapyykin. Maalta lähtiessä farkut, t-paita ja neuletakki oli passeli asu, mutta kun kotona sää oli paljon odotettua lämpimämpi, piti kaivella jotain säähän sopivampaa ylle. Kaappien kätköistä löytyi viime kesänä ostamani midi-pituinen raitamekko, jota en ole vielä kertaakaan käyttänyt tänä vuonna. Se osoittautuikin loppujen lopuksi oikein mukavaksi vaihtoehdoksi näin lämpimänä päivänä.
Asunto oli vieläkin parempi, mitä olimme ajatelleet. Nähtäväksi jää, tuleeko siitä uusi kotimme.
Aurinkoista loppuviikkoa!
Olin toiveikkaana vienyt monet kesämekoistani ja sandaaleista maalle, enkä ottanut sieltä vajaan vuorokauden mittaiselle reissulle mukaan kuin likapyykin. Maalta lähtiessä farkut, t-paita ja neuletakki oli passeli asu, mutta kun kotona sää oli paljon odotettua lämpimämpi, piti kaivella jotain säähän sopivampaa ylle. Kaappien kätköistä löytyi viime kesänä ostamani midi-pituinen raitamekko, jota en ole vielä kertaakaan käyttänyt tänä vuonna. Se osoittautuikin loppujen lopuksi oikein mukavaksi vaihtoehdoksi näin lämpimänä päivänä.
Asunto oli vieläkin parempi, mitä olimme ajatelleet. Nähtäväksi jää, tuleeko siitä uusi kotimme.
Aurinkoista loppuviikkoa!
maanantai 13. heinäkuuta 2015
Viikon 27 huiput
Viime viikolla palasimme maalle loman viettoon. Olimme kaupungissa vain muutaman päivän ja siinäkin ajassa oli monta asiaa muuttunut ja edistynyt. Ennen niitä kuitenkin muutama sananen parista kosmetiikan ikisuosikeistani.
Tallinnan reissulla shoppailut jäivät minimiin, enkä myöskään sortunut laivan tax-freessä ylettömiin ostoksiin. Pari suosikkituotetta kyllä hankin ja viikon aikana olen jälleen kerran todennut, että ne molemmat ovat tuotteita, joihin en ole löytänyt itselleni sopivampia vastineita.
Cliniquen kasvovettä olen käyttänyt vuosikausia ja hinta-laatusuhteeltaan se on erinomainen. Vaikka puhdistaisin ihoni millä tuotteilla tahansa, vasta tällä saan viimeisteltyä ihoni putipuhtaaksi kuivattamatta sitä liikaa. Olen huomannut, että jo parin päivän jälkeen ihooni ilmestyy epäpuhtauksia ja näppyjä, jos tuotteen käyttö on jäänyt väliin. Niinpä tätä kasvovettä on aina mukana lähdinpä sitten reissuun minne tahansa.
Käytin monen kuukauden ajan erimerkkisiä ripsivärejä ja ihan ok:lta ne vaikuttivat. Mikään ei kuitenkaan herättänyt Tätä täytyy ostaa uudelleen -tunnetta. Nyt sitten otin jälleen käyttöön vanhan suosikkini eli Sensain 38°C maskaran. Aivan ihana tuote, ei varise tai leviä päivän aikana silmien alle, ei kirvele, kestää kosteuden ja helppo puhdistaa (monet ovat tosin tästä eri mieltä). Otan mielelläni vastaan hyviä vinkkejä korvaavasta (vesiliukoisesta) tuotteesta, mutta tauon jälkeen 38 ripsari tuntuu taivaalliselta.
Sitten näihin luonto- ja maallaolon iloihin.
Lähtiessämme lintuemo jäi hautomaan mökin seinustalle viittä munaa. Kolme niistä loppujen lopuksi kuoriutui. Poikaset näyttivät onnettomilta ja höyhenittömiltä nukkuvilta rääpäleiltä, kun ensimmäisen kerran kurkistin pesään ja todennäköisesti ne olivat kuoriutuneet vain muutamaa tuntia aikaisemmin. Jo parin tunnin kuluttua nokat kuitenkin aukenivat kummasti ruokaa odottaen.
Minikasvihuoneessakin oli tapahtunut edistystä: Kirsikkatomaattien varret olivat kasvaneet ihan älyttömästi ja hipovat jo minikasvihuoneen kattoa. Enpä ollut tajunnut latvoa niitä ajoissa ja sitä ei varmaan voi enää tässä vaiheessa tehdä, vai! Mutta ensi vuonna olen sitten taas viisaampi, kun tuli tämäkin asia opeteltua kantapään kautta. Toisessa pensastomaatissa alkaa näkyä jo jokunen raakile.
Suurimman yllätyksen tarjosi kuitenkin yksi chileistä. Siihen oli ilmestynyt monta senttiä pitkä raakile ja pari pienempääkin oli jo kehittymässä. Vähänkös olen ylpeä elämäni ensimmäisistä chileistä, vaikka epäilenkin, että ne eivät ole vaatimattomien puutarhuritaitoni vaan pikemminkin minikasvihuoneen ansiota.
Kirsikat sekä kotimaiset herneet ja mansikat ovat niitä heinäkuun herkkuja, joita voisin syödä litratolkulla ja oikeasti täytyy pitää huoli, etten ahmi niitä ihan ylettömiä määriä. Ensin sitä ottaa yhden maistijaisiksi, sitten toisen, kolmannen, neljännen.... Lohduttaudun sillä, että ovathan ne parempi vaihtoehto kuin vaikkapa suklaa, jota myös voin syödä kerralla vaikka kuinka paljon. Ja vaikka vesimelonia on tarjolla ympäri vuoden, kesäisin se maistuu erityisen hyvältä ja käytän sitä tosi paljon esim. salaateissa.
Ensimmäiset liljat olivat puhjenneet kukkaan poissaolomme aikana. Vaikka oranssi ei ole lempivärejäni, niin
hehkuvat kukat ovat kertakaikkisen upeita.
Kivaa kesäviikkoa!
Tallinnan reissulla shoppailut jäivät minimiin, enkä myöskään sortunut laivan tax-freessä ylettömiin ostoksiin. Pari suosikkituotetta kyllä hankin ja viikon aikana olen jälleen kerran todennut, että ne molemmat ovat tuotteita, joihin en ole löytänyt itselleni sopivampia vastineita.
Cliniquen kasvovettä olen käyttänyt vuosikausia ja hinta-laatusuhteeltaan se on erinomainen. Vaikka puhdistaisin ihoni millä tuotteilla tahansa, vasta tällä saan viimeisteltyä ihoni putipuhtaaksi kuivattamatta sitä liikaa. Olen huomannut, että jo parin päivän jälkeen ihooni ilmestyy epäpuhtauksia ja näppyjä, jos tuotteen käyttö on jäänyt väliin. Niinpä tätä kasvovettä on aina mukana lähdinpä sitten reissuun minne tahansa.
Käytin monen kuukauden ajan erimerkkisiä ripsivärejä ja ihan ok:lta ne vaikuttivat. Mikään ei kuitenkaan herättänyt Tätä täytyy ostaa uudelleen -tunnetta. Nyt sitten otin jälleen käyttöön vanhan suosikkini eli Sensain 38°C maskaran. Aivan ihana tuote, ei varise tai leviä päivän aikana silmien alle, ei kirvele, kestää kosteuden ja helppo puhdistaa (monet ovat tosin tästä eri mieltä). Otan mielelläni vastaan hyviä vinkkejä korvaavasta (vesiliukoisesta) tuotteesta, mutta tauon jälkeen 38 ripsari tuntuu taivaalliselta.
Sitten näihin luonto- ja maallaolon iloihin.
Lähtiessämme lintuemo jäi hautomaan mökin seinustalle viittä munaa. Kolme niistä loppujen lopuksi kuoriutui. Poikaset näyttivät onnettomilta ja höyhenittömiltä nukkuvilta rääpäleiltä, kun ensimmäisen kerran kurkistin pesään ja todennäköisesti ne olivat kuoriutuneet vain muutamaa tuntia aikaisemmin. Jo parin tunnin kuluttua nokat kuitenkin aukenivat kummasti ruokaa odottaen.
Minikasvihuoneessakin oli tapahtunut edistystä: Kirsikkatomaattien varret olivat kasvaneet ihan älyttömästi ja hipovat jo minikasvihuoneen kattoa. Enpä ollut tajunnut latvoa niitä ajoissa ja sitä ei varmaan voi enää tässä vaiheessa tehdä, vai! Mutta ensi vuonna olen sitten taas viisaampi, kun tuli tämäkin asia opeteltua kantapään kautta. Toisessa pensastomaatissa alkaa näkyä jo jokunen raakile.
Suurimman yllätyksen tarjosi kuitenkin yksi chileistä. Siihen oli ilmestynyt monta senttiä pitkä raakile ja pari pienempääkin oli jo kehittymässä. Vähänkös olen ylpeä elämäni ensimmäisistä chileistä, vaikka epäilenkin, että ne eivät ole vaatimattomien puutarhuritaitoni vaan pikemminkin minikasvihuoneen ansiota.
Kirsikat sekä kotimaiset herneet ja mansikat ovat niitä heinäkuun herkkuja, joita voisin syödä litratolkulla ja oikeasti täytyy pitää huoli, etten ahmi niitä ihan ylettömiä määriä. Ensin sitä ottaa yhden maistijaisiksi, sitten toisen, kolmannen, neljännen.... Lohduttaudun sillä, että ovathan ne parempi vaihtoehto kuin vaikkapa suklaa, jota myös voin syödä kerralla vaikka kuinka paljon. Ja vaikka vesimelonia on tarjolla ympäri vuoden, kesäisin se maistuu erityisen hyvältä ja käytän sitä tosi paljon esim. salaateissa.
Ensimmäiset liljat olivat puhjenneet kukkaan poissaolomme aikana. Vaikka oranssi ei ole lempivärejäni, niin
hehkuvat kukat ovat kertakaikkisen upeita.
Kivaa kesäviikkoa!
lauantai 11. heinäkuuta 2015
Perjantain torikäynnillä sinistä ja nudea
On se hassua, kuinka normaalit ja pienetkin asiat tuovat
päivärutiineihin vaihtelua, kun viettää aikaa ja lomaa maalla. Eilen tämä pieni
lisä normikauppareissuun oli torilla käynti isäni ja Puuhiksen kanssa. Viikonlopun ostosreissumme suuntautui Mänttään,
jossa sopivasti sattui olemaan viikon toripäivä. Lähitienoon pienillä paikkakunnilla
on nimittäin vain kerran viikossa toripäivä ja mahdollisuuksien mukaan sehän on
tietysti hyödynnettävä. Vaikkei toreilta aina ostoksia teekään, on silti mukava
kierrellä ja katsella niin kojuja kuin kanssakävijöitäkin.
Tarjonta oli hyvin tyypillinen
näille ”pikkutoreille” eli tuoretarvikkeiden lisäksi vaatteita, laukkuja, koruja,
koriesineitä, kirppistavaroita jne. Kaikki kojut tuli käytyä läpi sekä mansikat
ja herneet maisteltua. Tietysti piti katsastaa myös korumyyjien kojut ja samoin
kuin muutama vaaterekki, joista pilkotti pitsiasuja. Nehän täytyy aina käydä
läpi, ties mitä löytöjä voi eteen tupsahtaa, vaikka vähän huvittaakin nuo
jätesäkkiä muistuttavat vaatevarastot. Tällä kertaa pitsi-ihanuudet samoin kuin korutkin jäivät
rekkeihin ja telineisiin.
Toriostokset jäivät lopulta pariin hernelitraan,
mansikoitakin kun päätimme hakea ”luottotoimittajaltamme” eli läheiseltä
mansikkatilalta. Sieltä olen jo useamman vuoden ajan käynyt noukkimassa niin
päivittäiset herkuttelumansikat kuin pakastettavatkin marjat talven varalle.
Eilinen sää oli oikein aurinkoinen ja yllättävän lämmin. Torikäynnin jälkeen totesinkin, että ohut neuletakki alkoi tuntua liiankin
kuumalta lisältä asuun. Muuten sinisen ja nuden sävyinen asu oli oikein rennon huolettoman
tuntuinen. Koruina mattahopeinen setti, jonka tein monta vuotta sitten. Kevyt
ja simppeli malli sopii kepeään kesäpukeutumiseen ja olenkin käyttänyt setin
koruja usein nimenomaan kesäisin.
Ihanaa viikkistä!
keskiviikko 8. heinäkuuta 2015
Viime viikolla Tallinnassa
Viime viikon torstaina vietimme päivän Tallinnassa ja
tavallisen kaupoissa kiertelyn sijaan kiertelimme kaupunkia. Olin kuullut
paljon sataman läheisyydessä, vanhan kaupungin kupeessa sijaitsevasta Kalamajan
alueesta, mutta en ollut aiemmin käynyt siellä. Nyt kun päivä oli mitä kaunein,
päätimme tutustua alueeseen.
Kalamaja on noussut parin vuoden aikana Tallinnan
trendikkäimmäksi alueeksi. Se on kaupungin vanhimpia asuinalueita ja toiminut nimensä
mukaisesti kalasatamana, myöhemmin sinne nousi myös lukuisia tehtaita. Viime
vuosien aikana vanhoja teollisuusrakennuksia sekä aikoinaan asuintaloiksi
rakennettuja taloja on kunnostettu ja niihin on avattu pieniä putiikkeja,
gallerioita, kahviloita, baareja, sisustusliikkeitä jne.
Näiden lisäksi alueella on lukuisia ravintoloita, baareja ja
kahviloita, joiden hintataso on huomattavasti alhaisempi kuin esim. vanhassa
kaupungissa.
Me kävimme syömässä Kalamajan tunnetuimmassa ravintolassa,
F-Hoonessa. Paikka oli tupaten täynnä ja asiakaskunta näytti koostuvan
pääasiassa turisteista toisin kuin monet muut ravintolat, joiden ohi kävelimme.
Paikka tuntui rennon viihtyisältä ja ruoka oli erittäin hyvää.
Kalamaja on ehdottomasti tutustumisen arvoinen paikka. Vaikka
vietimmekin siellä monta tuntia, näkemättä ja kokematta jäi vielä monta
mielenkiintoista kohdetta. Seuraavan Tallinnan matkan aikana täytyy alueella
käydä uudelleen. Onko Kalamaja teille tuttu?
Hauskaa viikon jatkoa!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)