keskiviikko 23. tammikuuta 2019

Vaaleanruskea jakku


Minusta on aina mielenkiintoista kuulla, millä tavoin eri värejä ja värisävyjä kuvaillaan. Tässä yksi esimerkki: Syksyllä hankimme töissä naispuolisille työntekijöille Marimekon pienet Unikko laukut, joita voimme käyttää tietyissä tilanteissa kännyköille, avaimille, ID-korteille ym. pikkutavaralle. Yksi valittavista väreistä oli ruskea, jota pomoni kuvaili minulle termillä "oravan värinen". Osuva termi! Tiesin heti, minkälaisesta ruskean sävystä oli kyse, vaikkei juuri tuo vertaus ollut koskaan tullut mieleeni.

kuva lainattu netistä
Harmillista kyllä, en ikinä itse muista kuulemiani hauskoja tai muotijutuista lukemiani houkuttelevia ilmaisuja. Joskus sentään saatan käyttää esim. ruskeasta väristä puhuttaessa konjakin tai suklaan ruskeaa -ilmaisuja, mutta useimmiten käytän perinteisen tylsiä ja epä-trendikkäitä vaaleanruskea, tummanruskea jne. termejä.

Mutta mennäänpä sitten asukuviin, jotka otettiin "aikaa ennen lumen tuloa", jolloin tarkenin tuulesta huolimatta poseerata hetken aikaa ilman päällystakkia. Klassinen farkut ja valkoinen paita -luottoasu sai seurakseen bleiserin, joka mielestäni on nimenomaan vaaleanruskea. Väri toi mieleeni tuulahduksen keväästä ja muutenkin jakku tuntui oikein mukavalta vaihtelulta neuleille ja paksummille villajakuille, joita olen useimmiten käyttänyt talven aikana.






Mitä mieltä olet, mikä on bleiserin väri? Vaaleanruskea, hiekka, toffee, kameli, orava vai jokin ihan muu?

Hyvää keskiviikkoiltaa!


















keskiviikko 16. tammikuuta 2019

Kokomusta hameasu

Niin paljon kuin tykkäänkin mustista vaatteista, olen tietoisesti yrittänyt jatkaa monta kuukautta sitten aloittamaani linjaa, jonka mukaisesti yritän valita pirteämpiä värejä ylleni. Kokomustaa käytänkin töissä paljon harvemmin kuin ennen, mutta vapaa-ajalla syystä tai toisesta sen sijaan mustat asukokonaisuudet ovat edelleen suosikkejani.


Toissa viikolla päädyin pitkästä aikaa kokomustaan toimistotyyliin. Olen kovasti tykästynyt puolihameeseen, jossa helman pliseeraus, valkoinen koristenauha ja soma kukka toimivat kivoina katseenvangitsijoina. Kauempaa hame näyttää tasaisen mustalta, mutta lähempi tarkastelu paljastaa sen eläväisen pinnan, jossa on häivähdys vaaleampaa sävyä.


Hame sopii hienosti osaksi "parempaa" asua, kun sen pariksi valitsee vaikkapa silkki- tai pitsipaidan. Arkeen sopivaksi se muokkautui mustan poolopaidan avulla.





Huomisaamuna ei tarvitse edes haaveilla lähtevänsä töihin hameeseen pukeutuneena, kun tiedossa on talven kovin lumimyräkkä. Mielelläni jäisinkin kotiin etätöihin, mutta eipä onnistu, kun tiedossa on osastopäivä. Sinänsä mukavaa, varsinkin, kun tällä kertaa pidämme sen Oodin tiloissa. Onko sinulla tiedossa kotikonttoripäivä?

Pirteää lumipyrypäivää!












perjantai 11. tammikuuta 2019

Asu ja tunnelmia viikon takaa


Viikonloppu on alkamassa, mutta meikäläinen palaa vielä viime viikonloppuun kuvin ja muutamin sanoin.

Työviikon jälkeen, vaikkakin rauhallisen sellaisen, perjantai sujui rentoutumisen merkeissä. Olin välipäivät töissä, joten yltiöleppoinen perjantai tuntui taivaalliselta. Hyvää ruokaa, pikkuisen telkkarin tuijottelua ja aimo annos lukemista - eipä sitä muuta kaivannut työstä palautumiseen.

Lauantaina suunnistimme stadiin, jossa ensin kävimme syömässä ja sen jälkeen suunnistimme ihailemaan samana päivänä alkaneen Lux Helsinki -tapahtuman valoteoksia.
Yhtä ainoaa lempiteosta on vaikea nimetä, mutta lyhtypuisto jaksoi innostaa minua tänäkin vuonna. Hakasalmen huvilan ympäristöön sijoitettuja teoksia olisin voinut ihastella ja kuvata tuntitolkulla. Kiasman sateenkaaren väreissä loistava ikkunaseinä vaihtuvine ihmisfiguureineen ei kuulunut Lux-näyttelyn teoksiin. Sitä olen kuitenkin ihastellut niin monesti viime aikoina, joten en malttanut olla napsimatta siitä kuvia.






Sunnuntain olin varannut kotipuuhasteluun. Siivosimme joulun pois ja kun veimme koristeet ja valot kellariin odottamaan ensi vuotta, intouduin samalla järjestelemään kellaria vähän enemmänkin. Siinä sitten menikin koko päivä.
Puna-valkoisen joulukauden jälkeen olohuone sai muutaman vuoden tauon jälkeen sinisen sävyjä.  Varastoista löytyi alkajaisiksi jokunen koristetyyny, torkkupeitto ja muuta pikku rekvisiittaa, mutta Ikeasta tai muualta pitää vielä jotain kivaa löytää.





Lopuksi vielä kuvapläjäys yhdestä viikonlopun asuista. Asun piristeväriin sain kimmokkeen takista. Ruudullisen takin värien mukaan olen syksyn mittaan tykännyt useimmiten asustaa takin punaisella kaulahuivilla ja käsineillä. Sen mukaisesti valitsin tällä kertaa myös korut, jotka toivat mustaan mekkoasuun sopivasti pirteyttä. Takki on oikeastaan välikausitakki, mutta soveltuu ihan hyvin käytettäväksi myös pienessä pakkassäässä, kun alle pukee lämpimän neuleen.







Huomenna on edessä piipahdus eteläiseen naapurimaahan.
Ihastuttavaa viikonloppua!







perjantai 4. tammikuuta 2019

Ripaus säkenointiä arkeen




Olin välipäivät eli torstain ja perjantain töissä ja tässä kuvat viikon takaisesta, yksinkertaisen simppelistä asusta. Tiedossa ei ollut asiakaskontakteja eikä muutenkaan mitään sen kummempaa, joten neuleen ja kangashousujen yhdistelmä tuntui kaikista parhaimmilta vaihtoehdolta - mukava, mutta riittävän siisti kokonaisuus leppoisiin välipäiviin. Kenties joulukuusen koristeiden ja loistavien jouluvalojen johdosta innostuin etsimään ylleni ripauksen bling-blingiä. Vaaleanruskeiden housujen pariksi valitsin neuleen, jonka pienet paljetit taittavat kauniisti valoa. Pieni säkenöinti piristää kummasti arkiasua. 
Sinänsä mukava neule tuntuu välillä pikkuisen karhealta ihoa vasten, joten t-paita tai vastaava on aina puettava neuleen alle. Tällä kertaa päädyin luonnonvalkoiseen silkkipaitikseen.
 





Lisää loistetta olisi tiedossa huomenna, jolloin alkaa Lux Helsinki. Sen valoteoksia olen suunnitellut lähteväni ihastelemaan viikonlopun aikana. 


Loistavaa viikonloppua!






lauantai 29. joulukuuta 2018

Käärmekuosinen mekko

Koko syksyn ajan olen ihastellut kaupoissa ja kuvissa käärmekuosisia vaatteita ja mieli on tehnyt hankkia trendihame itsellekin. Soutaessa ja huovatessa ostaako vai eikö osta -päätöksen kanssa, muistin, että jokunen vuosi sitten ostin mekon kyseisessä printissä. Muistelin laittaneeni mekon kierrätykseen muuton yhteydessä, mutta pienen etsimisen jälkeen se löytyi kuin löytyikin kaapin kätköistä. Joulukuun alkupuolella mekko pääsi jälleen käyttöön parin vuoden tauon jälkeen.  





Työvaatetus ja eläinkuosit on yhdistelmä, joka trendikkyydestään huolimatta jakaa mielipiteitä: joidenkin mielestä eläinprintit eivät mauttomuudessaan kuulu missään nimessä työpukeutumiseen, toisten mielestä ne tuovat piristävän tuulahduksen toimistotyyliin. Itse kuulun tuohon jälkimmäiseen ryhmään. Käärmekuvioiset housut tai kirkkaat kuosivärit eivät tosin ole makuni tai tyylini mukaiset, mutta pienessä määrin tai yhdistettynä yksivärisiin, neutraaleihin sävyihin eläinprintti sopii vallan mainiosti omaan työpukeutumiseeni.

Mekon ruskeasävytteinen kuviointi on suhteellisen maltillinen ja kun vielä lisäsin ylleni lämmikkeeksi beigen neuletakin, kokonaisvaikutelma rauhoittui entisestään.




Olen viime kuukausina vähentänyt vaatehankintoja radikaalisti. Voinkin taputtaa itseäni selkään, että olinpas nokkela, kun jälleen kerran uuden vaatteen ostamisen sijaan päädyin ottamaan uudelleen käyttöön hyväksi havaitun, vanhan vaihtoehdon!

Viihtyisää lauantaita!











torstai 27. joulukuuta 2018

Jouluisia tunnelmia

Joulu tuli ja meni. Tässä kuvin ja sanoin tunnelmia meidän joulun vietostamme.


Joskus muinoin koristelin kodin jouluksi vain punaisilla koristeilla. Sittemmin väri vaihtui täysin valkoiseen ja pari viime vuotta koti on sonnustautunut puna-valkoiseen asuun. Siihen päädyin myös tänä vuonna ja punainen ja valkoinen näkyi niin koriste-esineissä ja -tyynyissä, kukissa kuin joulupöydässäkin. Myös kuusen melko minimalistinen koristelu toisti samaa värimaailmaa.









Vuosi vuodelta on joulustressitasoni laskenut ja nykyään osaan ottaa joulun vastaan rennosti ja turhia huolehtimatta. Ensimmäisen ja ainoan työlistan laadin aatonaattona aamukahvia juodessa ja senkin vain siksi, että hahmotin paremmin hommat, jotka pystyin tekemään jo sunnuntaina. Kinkun paistuessa mm. valmistui bataattilaatikko ja rosolli. Viime vuonna olin pyhästi päättänyt, että hankin ja paperoin lahjat hyvissä ajoin ennen joulua. Toisin kävi ja viimeiset lahjat käärin vasta sunnuntai-iltana. Siitäkään en kuitenkaan ottanut paineita ennakkoon.


Aattona kokoonnuimme meille perinteiseen malliin isolla porukalla. Blogissa julkaistavia kuvia en ottanut yhtäkään; joulusaunan jälkeen aattoillan valmisteluiden aikana kuvaaminen ei edes juolahtanut mieleen, myöhemmin keskityin läheisten kanssa vietettävään laatuaikaan.

Tyttäreni jäivät meille yöksi ja kun he joulupäivänä olivat lähteneet jatkamaan joulun viettoa isänsä luokse, meidän joulumme jatkui kahden kesken. Jouluruokien jälkeen oli ihanaa rentoutua kirjojen ja elokuvien parissa suklaata nauttien höystettynä tilkalla viiniä tai glögiä.



Tänäkin vuonna toistui yksi jouluperinne - nimittäin ylensyönti. Mätileipiä ja muita kalapöydän antimia samoin kuin perinteisiä laatikoita ja kinkkua tuli nautittua aivan liikaa ja suklaakin maistui enemmän kuin olisi ollut järkevää. Häpeäkseni tunnustan, että vietin sekä jouluaaton että -päivän tyystin sisätiloissa. Niinpä tapanina olikin kerrassaan ihana lähteä päiväkävelylle sulattelemaan parin päivän syömisiä ja tuulettamaan päätä upean raikkaassa talvisäässä.






Viiden kiireettömän vapaapäivän jälkeen työt taas kutsuivat.
Oikein mukavia välipäiviä ruudun toiselle puolelle olitpa sitten vapaalla tai töissä!