keskiviikko 15. tammikuuta 2020

Vaihteeksi vihreää



Sain joululahjaksi Suunto 3 Fitness urheilukellon. Kaikkia sen ominaisuuksia en vielä täysin hyödynnä, mutta mm. askelkertymää, stressitasoa, sykettä ja harjoittelun kertymistä tulee seurattua ahkerasti. Aluksi pidin kelloa myös öisin, mutta viikko sitten luovuin tuosta käytännöstä. Tykkään enemmän nukkua ilman ylimääräisiä "lisukkeita". Huomasin, että kello ei yleensä noteerannut, jos esim. olin valvonut yöllä ja saatoin olla aamulla pitkään hereillä ennen kuin kello havahtui. Niinpä totesin, että tiedän itse kelloa paremmin, olenko nukkunut yöni hyvin vai huonosti.


Yksi asia, johon olen kiinnittänyt huomiota vanhaan Polarin aktiivisuusrannekkeeseeni verrattuna, on askelten kertyminen. Polariin askeleita näytti kertyvän monesti yllättävän helposti. Nyt 10 000 askeleen täyttyminen ei ole lainkaan itsestään selvää. On oikeastaan aika herättävää huomata, että ilman kävelylenkkejä tai muuta liikuntaa askelten määrä jää normaalina arkipäivänä 5000-8000 paikkeille. Sama tilanne taitaa olla kyllä muillakin toimistotyötä tekevillä. Mutta kyllä sitten tuntuu sitäkin mukavammalta, kun pienen reippailun ansiosta kello tärisee askelmäärän täytyttyä.


Sitten päivän asuun. Kaivelin jälleen kaappien uumenista vaatteita, jotka olen hankkinut vähintään pari-kolme vuotta sitten ja joita en ole käyttänyt aikoihin. Kuviopaidan olioista sain kimmokkeen vihreään paitaan, joka toimi jakun korvikkeena. Vajaamittaiset farkut tuovat vihreään taittavat nilkkurit hyvin esille. Vihreää käytän erittäin harvoin, joten asu tuntui oikein virkistävän erilaiselta.




Asua täydensin ikivanhalla vyöllä, josta en ole jostain kumman syystä luopunut. Sen hieman kulahtanut ulkonäkö ja tyyli sopi mielestäni hyvin vihreään paitaan, joka on armeijan ylijäämätuotteita.


Korviin ripustin spiraalikorvikset ja ranteeseen 3-kerroksisen ketjun, jota kutsutaan nimellä Persialainen. Tein ketjusta sekä 1- että 3-kerroksisen version jo vuosia sitten, ja harmikseni en oikein enää muista, miten punonta tehdään. Pitää joku päivä kaivaa ohjeet esiin ja opetella malli uudelleen.



Kivaa loppuviikkoa!







lauantai 11. tammikuuta 2020

Kokomustaa ja eläinkuosia



Tammikuu on melkein puolessa välissä, mistä olen enemmän kuin iloinen. Vuoden ensimmäinen kuukausi ei kuulu suosikkeihini, mutta ensimmäiset pari viikkoa ovat kuluneet kuin siivillä. Osaltaan siihen ovat vaikuttaneet vajaat työviikot, osaltaan myös se, että olen yrittänyt olla mahdollisimman aktiivinen.
Viime postauksessa mainitun Amos Rexin lisäksi käväisin HAMissa, jossa oli näytteillä mm. Ellen Thesleffin maalauksia sekä Tove Janssonin teoksia ja hänen elämästään kertovia valokuvia. Pidin paljon Jaakko Niemelän videoanimaatioista, joista Nostalghia oli näytteillä myös kauppatorilla osana Lux Helsinkiä. Mielestäni "oikeampi" paikka animaatiolle oli kuitenkin HAM, jossa sen sanoma tuli paremmin esiin ja suorastaan vangitsi katsomaan.



Upeaa valotaidetta kävin ihailemassa Lux Helsinki -tapahtumassa. Hienoa, että tällainen festivaali järjestetään keskellä pimeintä talvea.
Olette varmasti kaikki nähneet instassa ja facebookissa otoksia mm. tuomiokirkon ja Töölönlahden ympäristön valopilkuista. Sen sijaan kaupungintalon sekä sen sisäpihan kohteet jäivät ainakin omassa ystäväpiirissäni monelta näkemättä.



Asujen suhteen vuoden alku on lähtenyt liikkeelle tummissa merkeissä. Asut ovat lähes poikkeuksetta olleet mustan, harmaan ja tumman ruskean sävyisiä. Kokomustia asukokonaisuuksia olen syksyn aikana käyttänyt harvinaisen vähän, mutta nyt nekin ovat taas päässeet suosioon.

Ostin kesällä Pohjanmaalla käydessäni parit nilkkurit; täällä blogissakin aiemmin näkyneet punaiset sekä kuvien leopardikuvioiset.
Eräänä aamuna kaipasin bleiserin ja keinonahkahousujen komboon jotain särmää ja leopardinilkkurit toivatkin asuun juuri sen kaivatun lisän. En ollut lainkaan kaulakorutuulella, mutta yläosa kaipasi jotain tasapainotusta. Laatikoiden kätköistä löytyi vanha eläinkuosinen huivi, joka hoiti tuon puolen kuntoon.





Keinonahkahousut ovat edelleen yksi suosikkivaatteistani. Ne ovat todella mukavat päällä, joustavat puristamatta eivätkä hiosta lainkaan. Lisäksi eritavoin asustettuna ne sopivat niin työasuksi kuin vapaa-ajalle.




Viihtyisää viikonlopun jatkoa!




sunnuntai 5. tammikuuta 2020

Päivän asu ja Amos Rex


Viime viikon lauantaina kävin Amos Rexissä, jossa oli Birger Carlstedtin näyttely Kultainen kissa. Näyttely avautui jo lokakuussa, mutta itse pääsin sinne vasta nyt mattimyöhäisenä.
En juurikaan tuntenut taiteilijan tuotantoa etukäteen, vaan tietämykseni perustui pariin kuvaan hänen tauluistaan. Olinkin yllättynyt, minkälainen moniosaaja hän on ollut. Taidemaalausten lisäksi Carlstedt teki sisustussuunnitteluja, teatterilavastuksia ja muotoilua ja lisäksi näyttelyssä on esimerkkejä hänen suunnittelemistaan puvustuksista ja muotiluomuksista.



Carlstedt oli suomalaisen modernismin ja abstraktin taiteen edelläkävijä. Hänen -30 luvun alussa pitämänsä näyttely keräsi kuitenkin murskakritiikin, jonka jälkeen hän ryhtyi maalaamaan esittävää taidetta. Tuolta ajalta näyttelyssä on esillä mm. värikylläisiä sirkusmaalauksia, asetelmia sekä tauluja, joihin hän sai innoitteensa Pohjois-Afrikkaan suuntautuneelta matkaltaan tai kesäpaikastaan Matinkylän Nokkalassa.
1940-luvulla Carlstedt alkoi vähitellen siirtyä takaisin abstraktimpaan ilmaisuun ja hänen teoksissa näkyy myös vahva innostus musiikkiin. Viehätyin myös hänen surrealistisista töistään.







Lopuksi vielä kuvat tuon päivän asusta. Ruutuhousut ja neule soveltui mainiosti myös yhdeksi kuluneen viikon työasuksi. Koruina ohuen kaulaketjun lisäksi suunnittelemani korvikset.








Mikäli näyttely on jäänyt käymättä, vielä ehdit, sillä Carlstadin tuotantoon pääset tutustumaan 12.1.2020 saakka.

Hyvää loppiaista!






torstai 2. tammikuuta 2020

Shoppailupäivän asu


Aiemmin, kun olin töissä Helsingin keskustassa, Aleksin ja Espan liikkeisiin oli helppo piipahtaa kotimatkalla. Yleensä en mitään ostanut, mutta oli kamalan kiva ihan vain katsastaa kauppojen tarjontaa. Nykyisen työpaikan lähettyvillä ei kauppoja ole ja kotimatkan varrellekin houkutuksia ilmaantui vasta kauppakeskus Triplan avauduttua. Viime perjantaina pidin lomapäivän ja päätin pitkästä aikaa lähteä kunnon kauppakierrokselle. Keskustan sijaan päädyin uuteen Triplan kauppakeskukseen, jossa olin muutaman kerran käynyt täsmäiskuna "oikeilla asioilla". 




Reilun puolentoista tunnin kiertelyn jälkeen olin löytänyt parit housut, joita olin toivonut saavanikin. Hakusessa oli myös mekko, mutta mieleistä ei vielä löytynyt. Jos väri, kuosi ja malli muuten miellyttivät silmää, mekon pituus nousi esteeksi: monet nimittäin olivat lähes nilkkapituisia. Sinänsä pitkät hameet ja mekot ovat viehättäviä ja naisellisia, mutta en nyt kaipaa sellaista työasukseni. Mekko jäi siten vielä hankintalistalle.




Shoppailupäivän asu oli rennon mukava - farkut ja poolo. Mustan paidan seuraksi valitsin tekemäni paksun hopeisen ketjun, jonka punosta kutsutaan Tuplalenkki cordelliksi sekä sydänriipuksen. Hopeakorut, varsinkin mustaa taustaa vasten, ovat mielestäni vaikeimpia kuvauskohteita. Nytkään en monen yrittämisen jälkeenkään saanut korvakoruista tarkkaa kuvaa eikä niiden taottu pinta tule kuvassa esiin.




Mahtavaa alkanutta vuotta 2020!