keskiviikko 22. maaliskuuta 2017

Kevät on tullut - raitapaidat esiin


Kevät on jo edennyt sen verran, että meikäläinenkin kaivoi viime viikolla esiin raitapaidat. Ja kun eräänä aurinkoisena aamuna laitoin yhden niistä ylleni, pitihän ottaa myös asukuvat. Itseä kyllä vähän huvitti, sillä vastaavia otoksia eli "vuoden eka raitapaita-asu" -kuvia löytyy varmaan joka vuosi ja voisin veikata, että nimenomaan maaliskuulta.

Tykkään yhdistää raikkaaseen raitapaitaan, joko musta- tai sini-valkoraitaiseen, ripauksen punaista. Toinen suosikkiasusteeni raitapaidan seurana on bandanahuivi. Tässä asussa yhdistin nuo kaksi ja kietaisin kaulaan punaisen bandanan. Sailoriasu, totesi Puuhis minut nähdessään.
Punaista löytyi myös korvakoruissa, vyössä ja nenänpäässä, heh. Sää ei ollut ollenkaan niin lämmin, miltä se vaikutti ja vaikka napsimme kuvat aika pikaiseen tahtiin, kylmähän siinä ehti tulla.





Seuraavaksi voisikin kaivaa esiin raitahameet ja -mekot. Onko teillä raidat käytössä ympäri vuoden vai kuuluvatko kevääseen ja kesään?

Mukavaa keskiviikkoiltaa!



maanantai 20. maaliskuuta 2017

Viikon 11 huiput

Eilisen harmaan ja pilvisen päivän jälkeen tämän päivän keväinen sää piristi kummasti maanantaita. Vietin laatuaikaa itseni kanssa ja kiersin Seurasaaren ympäri rantoja pitkin. Vaikka pikkulammet ja meri ympärillä olivat vielä jäässä, kevään pystyi aistimaan kaikin tavoin. Aurinko lämmitti suloisesti ja linnut pitivät yllä mahtavaa konserttia. Instagram Stories -osiossa näet muutamia kuvia, joita nappasin kävelyreittini varrelta.






Vantaan Tammistossa on normaalin Lidlin kupeessa viime syksynä avattu Lidl outlet-myymälä, jossa myydään sesonkimyynnistä poistettuja tavaroita. Viime viikolla kävin kiertämässä paikan ja kaikkea mahdollista näytti olevankin tarjolla: vaatteita, astioita, toimistotarvikkeita, elektroniikkaa jne. ja hinnat erittäin alhaiset. Minäkin innostuin shoppailemaan. Olen joskus aiemmin ostanut Lidlistä joitakin urheiluvaatteita, joihin olen ollut ihan tyytyväinen. Nyt löysin todella simppelin, mutta kivan oloisen kesämekon, jossa 52% pellavaa ja 48% puuvillaa. Hinta vaivaiset 3€!!! Mekon lisäksi tein myös riskiostoksen, ostin nimittäin alusvaatteita kokeilematta niitä. Enpä ole tuollaista tehnyt aiemmin. Kolmet pitsirintaliivit (à 2€) sekä 4 pitsipikkarit (2 kpl:een paketti 1€) tarttuivat mukaan. Toisaalta hölmöä ostaa alusvaatteita kokeilematta, mutta ajattelin, ettei suurta vahinkoa synny, jos ne eivät sovi minulle. Kaikeksi onneksi ne olivat juuri passelit, olen oikein tyytyväinen riskinottooni.




Tiistaina meillä jatkui italialaisten viinien testailu, tällä kertaa oman viiniklubimme puitteissa. Tastingissä oli mukana Veneton alueen viinejä, pari valkoviiniä ja kolme punaista. Suosikikseni nousi Amarone della Valpolicella Classico, jota harmikseni ei saa Alkosta. Sen suhteen sattui  myös aika harvinainen tapaus, ensin laseihimme kaadettiin korkkivikaista viiniä. Päivittelin sen tympeää ja tunkkaista tuoksua useampaan kertaan pöytäseurueelle ja kun maistelimme lopulta tätä viimeisenä vuorossa ollutta viiniä, totesin sen heti korkkivikaiseksi. Lasiin kaadettu uusi maisteluannos olikin aivan toista maata, pehmeän maukasta, täyteläistä ja mausteista. Nykyisin korkkivikaisia viinejä sattuu harvoin kohdalle, ystäväni kohdalla sellaista ei ollut osunut vielä kertaakaan aiemmin, minullekin edellisestä kerrasta on aikaa vuosia.




Noin 2,5 kuukautta sitten laitoin multaan inkiväärin paloja. Olin jo luopunut toivosta niiden itämisen suhteen, sillä muutama päivä sitten kun kastelin ruukun, ei pinnalla näkynyt minkään sortin taimen alkua. Ykskaks mullasta törrötti monen sentin mittainen varsi! Hyvä, että edes yksi neljästä palasesta lähti kasvamaan.

Etelä-Suomessa vallitsee jo terminen kevät ja tänään on kevätpäiväntasaus. Huippuihanaa, kun talvi on takana!

Kivaa viikkoa!










lauantai 18. maaliskuuta 2017

Uusi koru asun piristeenä

Heräsin eilisaamuna aikaisin siihen, kun sade pieksi makuuhuoneen ikkunaa ja peltistä ikkunalautaa. Silmien raosta näin, että herätysvalo, joka alkaa lisääntyä vähitellen puoli tuntia ennen asettua herätysaikaa, oli vielä pimeä. Käänsin kylkeä, vedin peiton korviin ja kiittelin, ettei ihan vielä tarvinnut nousta ja lähteä sateen armoille. Takaraivossa käväisi ajatus, "se on sitten tummansinisten tai mustien farkkujen päivä". Kävelytyylini on nimittäin sellainen, että märällä säällä rapa roiskuu kantapäistä polvitaipeisiin saakka. Tummissa housuissa ei niin selkeästi näy märät roiskeet ja toisaalta napakka denim pitää kosteutta paremmin kuin moni muu kangas.

Niinhän siinä sitten kävi, että vaatteita valitessa mustat farkut valikoituivat päivän asuun jakun ja vaaleansinisen t-paidan seuraksi. Farkut osoittautuivatkin oivaksi valinnaksi myös eilen. Sinänsä asu oli perussettiä, mutta itseäni piristi suunnattomasti juuri valmiiksi saamani kaulakoru "Kevät". Se toi pienen ripauksen keväistä henkäystä kokonaisuuteen.


Jokunen vuosi sitten tein kaulakorun "Syksy", joka on näkynyt moneen otteeseen asukuvissa, viimeksi tässä postauksessa. Joku saattaa muistaakin, kun kerroin Viikon 9 huipuissa, että ostin Wanhan sataman käsityömessuilta korukiviä. Suunnittelin tekeväni Syksyä vastaavan korun, mutta vaaleammista kivistä. Tällä viikolla sain valmiiksi kaulakorun, joka väriensä lisäksi on ilmavampi myös malliltaan. Kiviä ja kivikerroksia on vähemmän, jolloin koru on kepeämmän oloinen. Korussa on useita eri värejä, joten se on yhteensopiva hyvin monen asun kanssa. Korvakoruja ja rannekorua en ole vielä ehtinyt tehdä, joten ranteeseen valitsin simppelin hopeaketjun ja korviin toisen korusetin korvikset.






Leppoisaa lauantaita!










torstai 16. maaliskuuta 2017

Broileri-nuudelikeitto

Arkena pitää usein saada tehtyä hyvää ruokaa nopeasti ja vaivatta. Itse hyödynnän tuolloin pakastevihanneksia ja muita puolivalmisteita, joiden avulla voin loihtia maukasta kotiruokaa. Kirjoitin tänne
helpon broileri-nuudelikeiton ohjeen, käypä vilkaisemassa.


Huomenna voi sitten taas panostaa vähän enemmän. Mitähän sitä tekisi, onko ehdotuksia?




keskiviikko 15. maaliskuuta 2017

Puuterin sävyinen neule


Roosa,  puuteri, vaalea persikka, mummon kalsarit, vaalea lohi, angora, hento vaaleanpunainen.... Monella nimellä olen kuullut kutsuttavan neuleen herkän vaaleaa väriä. Yhtä kaikki, puuvillaneuleesta on lyhyessä ajassa tullut kevään suosikkivaatteeni. Olen käyttänyt sitä farkkujen kanssa, jolloin kokonaisuus on ollut rento. Toimistokelpoinen asu puolestaan on syntynyt, kun alaosaksi olen valinnut siistit housut tai hameen tai lisännyt neuleen päälle bleiserin. Vaaleisiin farkkuihin tai nuden väriin yhdistettynä asu on ollut erittäin keväinen, musta alaosa on tuonut voimaa ja särmää hempeään puseroon. Viime viikolla valitsin neuleen pariksi harmaat housut. Harmaan eri sävyt toistuivat myös kashmirhuivissa sekä kivikoruissa. Viihdyin asussa erinomaisesti, mutta täytyy myöntää, että odotan kovasti lämpimämpiä säitä, jotta nilkkurit voisi vaihtaa kepeimpiin kenkiin.






Harvoin hävitän korvakoruja, mutta näistä toinen katosi harmikseni kuvausta seuraavana päivänä. Kaulassani oli paksu kaulahuivi, joka ilmeisesti oli nostanut korvakorun pois paikaltaan ja koru putosi jonnekin kotimatkalla. Onneksi helmivarastossa on vielä jäljellä muutama samoja kivihelmiä, joten voin tehdä uuden korviksen kadonneen tilalle.

Keväisen aurinkoista viikon jatkoa!






maanantai 13. maaliskuuta 2017

Viikon 10 huiput


Viime viikolla pääsin ensimmäistä kertaa kokeilemaan nyhtökauraa. Meidän lähikauppaan tulee kerran viikossa pieni määrä nyhtökauraa, mutta koskaan aiemmin en ole onnistunut sitä saamaan. Nyt hyllyssä oli muutama paketti jäljellä, joten pitihän minunkin sitä kokeilla. Nyhtökauraa myydään myös valmiiksi maustettuna, meidän kaupassa oli vain maustamatonta. Nyhtökauran koostumus muistuttaa ylikypsää revittyä lihaa. Mulla ei ollut minkäänlaista käsitystä, mitä voisin nyhtökaurasta valmistaa, joten tein siitä loppujen lopuksi tomaattikastikepohjaisen pastan. Maku jäi hieman vaisuksi, sillä minun olisi kannattanut maustaa nyhtökaura reippaammin ennen kuin lisäsin sen tomaattikastikkeeseen tai antaa hautua kastikkeessa pidempään, jolloin se olisi imenyt makua itseensä. Testiksi paistoin osan pannulla ennen kastikkeeseen lisäämistä. Puuhis ei ollut kovin innoissaan tuotteesta, minä sen sijaan kokeilisin mielelläni myös valmiiksi maustettuja versioita.





Perjantaina käväisin Vanhalla ylioppilastalolla, jossa järjestettiin La Dolce Vita -tilaisuus. Kyseessä oli Viini-lehden järjestämä italialaisen viinin ja ruuan tapahtuma. Ruokatarjonta käsitti antipastoja, pastaa ja pizzaa ja lukuisten viininäytteilleasettajien valikoimista löytyi monta hyvää uutta viinituttavuutta. Esimerkiksi kuvassa vasemmalla oleva Passata Vivaldi oli pehmeän maukas, eikä hintakaan ole kuin kympin paikkeilla. Viinimaistelu innoitti  meidät ostamaan kotiinkin lauantaina pullon hyvää italialaista punkkua.





Viime viikko oli kohdallani itsehoitoviikko. Kampaajalla sain hiukset kuosiin, kävin verikokeissa ja "vuositarkastuksissa" tsekattiin yhtä sun toista paikkaa. Hammaslääkärin tuolissa istuessa tuli mieleen viime kesäinen hammaslääkärikäynti. Maalla ollessani lohkesi yksi takahammas, jonka kävin paikkauttamassa Mäntässä. Kattoon oli kiinnitetty parvi kauniita eri kokoisia perhosia. Paljon mukavampi niitä oli katsella kuin kolkkoa valkoista kattoa. Tuo käytäntö saisi levitä laajemminkin käyttöön.


Ensimmäinen kevätkukka on hankittu parvekkeen pöydälle. 
Hyvää maanantai-iltaa!







torstai 9. maaliskuuta 2017

Hiukset kuntoon Morocconoil-hoitoöljyllä

 

Yleensä talven kovat pakkaset vaikuttavat jonkin verran niin ihooni kuin hiuksiinikin. Vaikka olemmekin välttyneet paukkupakkasilta, viime viikkojen aikana olen kärsinyt "kuivuusongelmista". Kasvoissa iho on ollut hieman tavallista kuivempi, mutta pysynyt kuitenkin aika hyvässä kunnossa kosteuttavien ja hoitavien tuotteiden ansiosta. Kädet sen sijaan ovat huomattavasti normaalia kuivemmat ja karheat, eikä edes niiden rasvaus monta kertaa päivässä tunnu auttavan. Kynnet liuskottuvat ja napsahtavat helposti poikki osuessaan johonkin. Varsinainen murheenkryyni ovat kuitenkin hiukset. Ne ovat natisevan kuivat ja hauraat säännöllisistä kampaajakäynneistä huolimatta. Ne ovat myös hyvin sähköiset ja aamuisin on pakko suihkauttaa niihin lakkaa taltuttaakseni lennokkaat haituvat.

En ole ollut mikään hiusöljyjen ystävä ja kaikki kokeilemani öljytuotteet ovat jääneet kaappiin muutaman kokeilukerran jälkeen. Ne ovat jättäneet ohuet hiukseni tahmaisiksi, veltoiksi ja likaisen näköisiksi. Ja jos olen vähentänyt öljyn määrää, siitä ei ole ollut mitään hyötyä hiuksille. Niinpä jossain vaiheessa päätin, että öljykokeilut saavat osaltani riittää ja siten paljon kehuja saaneet Morocconoil-hoitoöljytkin ovat osaltani jääneet testaamatta.

Nyt sain kokeeksi pienet pullot Morocconoil-öljyjä; Morocconoil Treatment öljyn sekä Morocconoil Treatment Light version. Öljyt sisältävät arganpuun pähkinöistä uutettua, runsaasti antioksidantteja sisältävää arganöljyä, joka auttaa hiuksia palauttamaan niitä vahvistavia vitamiineja, proteiineja ja rasvahappoja.



Öljy lupaa elvyttää ja vahvistaa hiukset ja parin viikon koekäytön jälkeen olen enemmän kuin tyytyväinen. Olen levittänyt pienen määrän öljyä joka pesun jälkeen pyyhekuiviin hiuksiin tai muotoilutuotteen joukkoon sekoitettuna kuiviin hiuksiin. Hoitoöljy on tehnyt hiuksistani pehmeät ja joustavat ja ne näyttävät ja tuntuvat terveiltä ja kimmoisilta. Sähköisyyskin on tipotiessään. Ensimmäinen kerta, kun hoitoöljy ei jätä hiuksia päätä nuoleviksi ja rasvaisen näköisiksi naruiksi.


Rutikuiviin hiuksiini olen useimmiten käyttänyt kaikille hiuslaaduille soveltuvaa Treatment-hoitoa, mutta olen kokeillut myös Light-öljyä, joka on tarkoitettu hennoille hiuksille. Uskon, että normaalikuntoisiin hiuksiini kevyemmän koostumuksen öljykin olisi riittävän hoitava tuote.

Olen niin vaikuttunut ja vakuuttunut Morocconoil-hoitoöljyjen tehosta, että käytettyäni testipullot aion käydä ostamassa joko riittoisan 100ml pullon (44-50€) tai näppärän kokoisen 25ml pullon (10-15€). 

Heippa ja viikonlopun odotusta!