Syksyyn sopiva kukkamekko

Viime viikonlopun vietin maalla, jonne lähdimme jo torstaina laittamaan paikka talviunille. Perjantaina tein aamupäivän töitä etäyhteyksien avulla ja loppupäivän vietin rennommissa merkeissä. Aurinko paistoi ja lämpötila oli nollan paikkeilla eli sää oli mitä mainioin ulkoiluun. Viikonlopun aikana kävin metsässä pariinkin kertaan. Ensin kävin tarkistamassa pari vakiosuppispaikkaani. Kovin paljon en sieniä löytänyt, mutta parin ruuan verran kohmeisia suppilovahveroita ja kanttarelleja koriin kertyi. Toisella kerralla poimin koriste- ja asetelmamateriaalia kuten mustikan ja puolukan varpuja, kanervaa, sammalta, naavaa ym. Onneksi olin lähtenyt sienimetsään jo perjantaina, sillä lauantaiaamuna pihamaisema näyttikin sitten aivan toiselta. Yön aikana satanut räntä oli kertynyt maahan monen sentin paksuiseksi kerrokseksi, jonka alta sieniä olisi ollut mahdoton löytää.

Asukuvat otettiin lokakuisena lauantaina, jolloin lumesta ei vielä ollut tietoakaan. Pari vuotta sitten ostamani kukkamekko on ollut tauolla, mutta tänä syksynä se on päässyt taas käyttöön. Monen kuukauden käyttämättömyyden jälkeen se tuntuukin oikein freesiltä. Tummasävyisenä se sopii erinomaisesti syys- ja talvikäyttöön jopa ilman neuletta tai jakkua, joilla yleensä pidennän kepeimpien vaatteiden käyttökautta.

Vaikka syksy on edennyt niin pitkälle, että yltäkylläiset värit ja paksut lehtimatot eivät enää samalla tavoin korista ympäristöä kuin viikko-kaksi sitten, minun puolestani talven tulo saisi jonkin aikaa vielä odottaa. Joko sinä kaipaat lunta ja talvea?

Ihanaa syksyn jatkoa!

Kukkamekkopäivä

Pikkuhiljaa alkaa syksy hiipiä meikäläisenkin ajatuksiin ja pukeutumiseen on alkanut tulla kesän hempeilyn jälkeen tummempia sävyjä. Kesävaatteita tosin en ole vielä yhtään laittanut pois ja useimmat asut koostuvatkin kesä- ja syysvaatteiden iloisesta sekamelskasta. Syksyn lähestyminen on tuntunut (nimenomaan tuntunut) myös töissä, sillä helteiden loputtua ilmastointi alkoi toimia normaalisti. Toimistotilat ovat siten entisenlaisesti turhankin viileät, joka puolestaan vaikuttaa vaatevalintoihin. Lyhythihaisia paitoja ei voi kuvitellakaan käyttävänsä sellaisenaan ja on päiviä, jolloin jopa pitkähihaisen paidan päälle kaipaa jotain lisuketta.

Näin kävi myös tiistaina. Valitsin asuksi mustapohjaisen kukkamekon ja työmatkalle aamun viileyttä vastaan varustauduin lisäksi paksulla neuletakilla. Mekko on hieman paksumpaa trikoota ja siinä on puolipitkät hihat. Kuvittelin, että tarkenisin mekossa palelematta, mutta mitä vielä. Neuletakki oli pakko vetäistä päälle myös sisällä. 
Ensi viikoksi on taas luvattu kesäisen lämmintä, joten ehkäpä töissäkin tarkenee ilman neuletta.

Hyvää alkanutta syyskuuta!

Helmat heiluen

Mökkikausi tuli korkattua, kun lähdimme keskiviikkona töiden jälkeen pitkäksi viikonlopuksi maalle. Miniloma maaseudun rauhassa mielettömän upeassa säässä rentoutti niin, että tuntui kuin olisi ollut pidemmänkin aikaa lomalla. Pää ei vain millään meinannut uskoa, että ilma oli kesäisen lämmin: sitkeästi vedin joka aamu jalkaan farkut tai verkkarit pitkähihaisen paidan pariksi vaihtaakseni ne varttitunnin kuluttua shortseihin ja t-paitaan tai hihattomaan toppiin. 

Alkuvuodesta Tallinnasta ostamani kukkamekko soveltui aika kivasti talvipukeutumiseen ja itse asiassa kevyt sifonki ja kukkakuosi yhdistettynä paksuun neuleeseen tai karvaliiviin loivat mielenkiintoisen kontrastin. Siitä huolimatta mekon käyttö jäi talvella pariin kertaan, mutta nyt mekko pääsee käyttöön sitäkin useammin. 

Asukuvat otettiin toissa viikolla, jolloin kokonaisuus tuntui älyttömän kepeältä ja keväiseltä, kun tuuli leyhytteli helmoja. Tuolloin en olisi uskonut, että vain reilu viikkoa myöhemmin sää on niin helteinen, että pitkähihaisessa mekossa ja nahkatakissa olisi paistunut. Kukkaprintti-ihastukseni jatkuu edelleen ja vinoon leikattu helma tuo oman kivan säväyksen.

Kesäistä kevätviikkoa!

Kukkamekossa

Olen itsekin hieman yllättynyt, kuinka innostunut olen kukkakuosista. Vaatekaapissa on perinteisesti ollut jokunen kukkapaita ja kesähame, mutta varsinainen kukkakuosifriikki en ole koskaan ollut. Muutaman kuukauden aikana ihastus kukkakuvioon on kasvanut tasaista tahtia ja tammikuisella Tallinnan matkalla intouduin ostamaan kukkavaatteita useammankin ja yksi noista hankinnoista oli mustapohjainen mekko. Ostin sen sillä silmällä, että otan mekon käyttöön joskus keväämmällä. Mutta mitäpä sitä kevättä odottelemaan, kun keinonahkaisella karvaliivillä ja tukevilla nilkkureilla asustettuna se soveltuu aivan yhtä hyvin myös talvipukeutumiseen.

Ihastuin mekossa moniin pieniin yksityiskohtiin: Kankaan kuvioissa on monta väriä, joista voi napata ideoita asusteiden väreiksi. Pelkästään punaisen sävyjä on monta aina hempeän puuterista viininpunaiseen. Helman vino leikkaus on näyttävä ja mekon pituus tuo rentoutta. Pussihihat sekä ranteiden leveät kuminauharypytykset vievät ajatukset menneille vuosikymmenille.

Tekemäni korukivikorvikset tuovat mieleen punaiset marjatertut ja ne sopivat mekon tyyliin.

Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille!

Kukkakuosinen maksimekko

Viikon huipuissa näittekin jo vilauksen maksimekosta, jota käytin viime viikolla. Mainitsin myös, miten vuosi sitten niin helle- kuin maksimekotkin jäivät harmillisen pienelle käytölle. Nytpä käytin muutaman hellepäivän heti hyväkseni ja pukeuduin kepeään maksimekkoon. Se olikin ihanan vilpoisa ja huoleton.

Nyt vedän hieman takaisin aikaisempia toteamuksiani: Olen monesti todennut, että kukkakuosit eivät ole se kaikista luontevin ja yleisin kuvio vaatteissani. Taidan kuitenkin olla kukkakuosien saladiggari, sillä käydessäni läpi kesävaatteitani huomasin, että mulla onkin yllättävän monta kukkavaatetta. Varsinkin mekkoja ja hameita kyseisellä kuvionnilla olen hankkinut monia. Mikäs siinä, kukat sopivat kesään kuin nenä päähän.

Kuumasta säästä huolimatta spagettiolkaimellinen yläosa ei tällä kertaa oikein tuntunut miellyttävältä, joten puin mekon päälle kesäpaidan. Asu tuntui heti paljon mukavammalta ylläni eikä ohut paita ollut lainkaan kuuman tai tukalan tuntuinen.

Koruina suht yksinkertaiset ketjut niin kaulassa kuin ranteessakin. Ilmavan ja kevyen ketjun yksittäiset lenkit muistuttavat mielestäni sitruunaa, joten nimesin hopeasetin sen mukaisesti Sitruunaksi. Ranteessa lisäksi Cordell-ketju sekä Cordell-tyyppinen ketjumalli.

Kivaa torstaita!

Viikon 22 huiput

Tähänkin viikkoon mahtui taas sekä maalais- että kaupunkilaistunnelmia. Alkuviikon nautimme lähes 30 lähentelevistä hellepäivistä.

Suurimpia ilon aiheita kuluneella viikolla niin kuin oikeastaan koko keväänkin ajan, on ollut seurata luonnon kehittymistä.

Olen maalla käydessämme napsinut kuvia silloin tällöin päätalolta mökille johtavasta tiestä ja näkymästä. Muutama päivä sitten luonto näytti ihastuttavan rehevältä ja pirteältä keltaisena hehkuvine voikukkineen. Pari viikkoa aikaisemmin näkyi vielä jälkiä edellisvuoden kasveista ja puut olivat vasta heräilemässä kevääseen.

Toukokuun alussa maisema oli vielä harmaanruskean ankea, päivälleen kuukautta aikaisemmin jopa talvinen.

 

Ilokseni viime vuonna urakoimani raparperipolun kaikki betonilehdet olivat säilyneet ehjänä talven yli. Osan polun lehdistä junttasin jo syksyllä tiukemmin hiekkaan laittamalla väleihin savipitoista maata. Olin kesän aikana valanut monen säkillisen verran lehtiä ja syksyllä koko homma alkoi vähän maistua puulta. Niinpä myös pieni pätkä polku jäi vielä odottamaan kiinnittämistä. Nyt kun olen katsellut kevään raparperien upeita lehtiä, mieli tekee käyttää niitä uusien betonilaattojen muottina. Pitää vielä keksiä paikka, johon lehtiä "tarvitaan".

Ensimmäiset tomaatin- ym. taimet pääsivät Puuhiksen viime kesänä nikkaroimaan minikasvihuoneeseen. Pieneltä ne vielä näyttävät, mutta eivätköhän ne pikapuolin rehevöidy.

Viikkoon mahtui myös pari uutta kokkailukokeilua. Intoni villivihanneksiin jatkuu edelleen ja nyt keräsin puoli korillista tuoreita nokkosen lehtiä sekä pari litraa kuusenkerkkiä.

Viime vuonna valmistin nokkosista lettuja, nyt tein ensimmäistä kertaa keittoa. Se oli todella maukasta, täytyy kiehauttaa uusi keitto heti, kun seuraavan kerran menemme maalle.

Kuusenkerkistä keitin siirappia. Olin vähän ennakkoluuloinen siirapin suhteen, mutta lopputulos ylitti odotukseni. Keräsinkin heti kuusenkerkkiä pakastimeen, jotta voin syksymmällä kiehauttaa uuden siirapin.

Viikon hajuvesi on Calvin Kleinin Sheer Beauty. CK:n Beauty on ollut pitkään yksi lempparituoksuista arkikäytössä, Sheer Beautyn hankin toukokuussa. Sen kukkaiset aromit sopivat mielestäni kivasti kesään ja otin tuoksun tällä viikolla käyttöön.

Tällä viikolla käyttöön pääsi ensimmäistä kertaa pariin vuoteen maksimittainen kukkaleninki. Viime vuonna helle- ja maksimekkojen käyttö oli minimaalista, nyt oli kiva pitkästä aikaa pukeutua kepeisiin hepeniin. Kuvia asusta tulossa blogiin myöhemmin.

Parveke on ollut jälleen kerran ahkerassa käytössä. Musta on aivan ihanaa istua siellä ja nauttia lämmöstä ja kesäisestä näkymästä aina vain kun siihen on aikaa. Siellä nautimme viikonloppuna kesän ensimmäisen mansikoita ja kuohuviiniä -hetken.

Aurinkoista viikkoa!