Etsimättä löytää

Viikonloppuna tuli taas todistetuksi, että parhaat löydöt ja ostokset tekee silloin kun ei etsi mitään tiettyä.

Mulla on mukavat ja ihan kivan näköiset pitkävartiset talvisaappaat. Ne ovat palvelleet hyvin monen vuoden ajan, joskaan eivät enää ole ihan priimakunnossa. Päätin kuitenkin, että ne saavat kelvata vielä tämän talven ja uusia alan etsiä sitten ensi vuonna. Mutta toisin kävi.

Viime viikonloppuna Tallinnassa kävimme myös kenkäkaupoissa ja eikös vain astuttuani sisään yhteen niistä iskin silmäni ensimmäisenä mustiin saappaisiin. Puoleen hintaan alennetuista jalkineista oli jäljellä kolme paria ja onnekseni yksi niistä oli omaa kokoani. Sen verran olen oppinut, että jos Tallinnassa kohdalle osuu jotain mielenkiintoista, tilaisuuteen on tartuttava. Sieltä ei noin vain lähdetä hakemaan ostamatta jäänyttä vaatetta, kenkiä tai muuta.

Tykkään, kun kengissä tai saappaissa on jokin "juttu". Vaikka vain pieni yksityiskohta, joka tekee niistä mielenkiintoisemmat. Näissä saappaissa sellaista ei ollut, mutta oikeastaan saappaat ovat paremman näköiset ilman sen kummempia koristuksia. Yksinkertainen on kaunista!
Ainoa "ylimääräinen" lisuke on takaosan vetoketju, joka avattuna tuo sopivasti väljyyttä varteen, jolloin saappaat on huomattavan paljon helpompi vetää jalkaan farkkujen tai housujen päälle.

Asukuvat otettiin aamulla. Tiesin jo etukäteen, että vietän työpäivän tiiviisti omissa työtiloissa. Niinpä pystyin pukeutumaan tavallista rennompaan asuun. Farkut, paita ja neuletakki oli täydellisen mukava asu työpäivän mittaiseen tietokoneen ääressä istumiseen.

Parin päivän kokemuksen jälkeen voin todeta olevani äärimmäinen tyytyväinen ostokseeni. Parempia saappaita en olisi voinut löytää, vaikka olisin etsimällä etsinyt.

Aivan ihanaa, kun tammikuu on ohi ja huomenna alkaa helmikuu!
Upeaa viikonloppua kaikille!

Tammikuiset Tallinnan matkat

Tammikuussa tulin käyneeksi Tallinnassa kahteen otteeseen. Reilu pari viikkoa sitten kävin siellä mieheni kanssa, viime viikonloppuna suuntasin sinne ystäväni kanssa. Olemme kaverini kanssa käyneet jo usean vuoden ajan katsastamassa tammikuun alennusmyynnit. Viime vuoden matkasta kerroin täällä.

Miehen kanssa tehty matka oli pikainen, sillä maissaoloaikaa oli vain kolmisen tuntia.
Kaupungilla kiertelyn lisäksi ehdin käydä parissa vakiokaupassa, jossa yhdessä silmät iskeytyivät käärmekuvioiseen pitkään paitaan. Siitä lisää asukuvissa lähiaikoina.

Minulla ei ollut minkäänlaista käsitystä paluumatkan esiintyjästä ja olimmekin iloisesti yllättyneitä, kun artistiksi paljastui Paula Koivuniemi. Uskomattoman karismaattinen ja upea viihdetaiteilija, joka sai yleisön mukaansa!

Viime viikonlopun reissun teimme Eckeröllä, joten aikaa oli paljon enemmän. Mutta eikös käynyt kuten aina ennenkin, että loppujen lopuksi aika loppui kesken ja laivaan tuli kiire. Vanhan kaupungin taloja ja maisemia jaksaa ihastella kerta toisensa jälkeen. Tosin totesin ystävälle, että viime vuosina olen käynyt Tallinnassa niin usein, että valokuvaus jää nykyisin hyvin vähäiseksi. Kuvattavaa varmasti kyllä olisi, mutta kun miljöö on jo aika tuttu, ei kuviakaan tule napsituksi entiseen malliin. Tällä kertaa otin katukuvia lähinnä muistin virkistykseksi: Tämän kadun varrelta löytyy tämä suklaapuoti jne. Karu Talu Sokolaad oli muuten kertakaikkisen ihana paikka! Sinne on ehdottomasti päästävä ensi kerrallakin. Puodissa oli toinen toistaan herkullisempia suklaita ja päivän vaikein tehtävä olikin valita niistä jotakin kotiin viemisiksi.

Koska päivän teemana oli alennusmyynnit, pääosa ajasta meni tietysti kenkä- ja vaatekaupoissa kiertelyyn. Viime vuonna teimme vastaavan matkan suunnilleen samoihin aikoihin, mutta tuntuu siltä, että tänä vuonna aletarjonta oli hieman suppeampi. Hyviä löytöjä teimme joka tapauksessa. Tällä kertaa huomasin innostuvani vaatteista, jotka olivat sinänsä simppeleitä, mutta joissa on jokin juju. Beigen neuleen katseenvangitsijana ovat hihat mustine pitsisomisteineen ja valkoinen peruskauluspaita saa erilaisen ilmeen ruutukauluksen tai kimaltelevien koristeiden ansiosta. Mustassa paidassa on nypyläpinnan lisäksi hauska röyhelöreunainen kaula-aukko.

Mielettömän hyvän rapupastalounaan nautimme viihtyisässä miljöössä elävän takkatulen ääressä. Ravintolan nimeä en muista, mutta onneksi tiedän paikan, josta löydän sen jatkossa.

Jostain syystä en ole koskaan aiemmin ostanut Lancomen hajuvesiä, mutta nyt innostuin La vie est belle L'Eclat tuoksusta. Tykästyin tuoksuun niin, että se onkin ollut käytössä päivittäin siitä lähtien, kun ostin sen jo tuon ensimmäisen matkan aikana. Onko tuttu tuoksu teille?

Mukavaa viikkoa!

Vaaleanruskea jakku

Minusta on aina mielenkiintoista kuulla, millä tavoin eri värejä ja värisävyjä kuvaillaan. Tässä yksi esimerkki: Syksyllä hankimme töissä naispuolisille työntekijöille Marimekon pienet Unikko laukut, joita voimme käyttää tietyissä tilanteissa kännyköille, avaimille, ID-korteille ym. pikkutavaralle. Yksi valittavista väreistä oli ruskea, jota pomoni kuvaili minulle termillä "oravan värinen". Osuva termi! Tiesin heti, minkälaisesta ruskean sävystä oli kyse, vaikkei juuri tuo vertaus ollut koskaan tullut mieleeni.

kuva lainattu netistä

Harmillista kyllä, en ikinä itse muista kuulemiani hauskoja tai muotijutuista lukemiani houkuttelevia ilmaisuja. Joskus sentään saatan käyttää esim. ruskeasta väristä puhuttaessa konjakin tai suklaan ruskeaa -ilmaisuja, mutta useimmiten käytän perinteisen tylsiä ja epä-trendikkäitä vaaleanruskea, tummanruskea jne. termejä.

Mutta mennäänpä sitten asukuviin, jotka otettiin "aikaa ennen lumen tuloa", jolloin tarkenin tuulesta huolimatta poseerata hetken aikaa ilman päällystakkia. Klassinen farkut ja valkoinen paita -luottoasu sai seurakseen bleiserin, joka mielestäni on nimenomaan vaaleanruskea. Väri toi mieleeni tuulahduksen keväästä ja muutenkin jakku tuntui oikein mukavalta vaihtelulta neuleille ja paksummille villajakuille, joita olen useimmiten käyttänyt talven aikana.

Mitä mieltä olet, mikä on bleiserin väri? Vaaleanruskea, hiekka, toffee, kameli, orava vai jokin ihan muu?

Hyvää keskiviikkoiltaa!

Kokomusta hameasu

Niin paljon kuin tykkäänkin mustista vaatteista, olen tietoisesti yrittänyt jatkaa monta kuukautta sitten aloittamaani linjaa, jonka mukaisesti yritän valita pirteämpiä värejä ylleni. Kokomustaa käytänkin töissä paljon harvemmin kuin ennen, mutta vapaa-ajalla syystä tai toisesta sen sijaan mustat asukokonaisuudet ovat edelleen suosikkejani.

Toissa viikolla päädyin pitkästä aikaa kokomustaan toimistotyyliin. Olen kovasti tykästynyt puolihameeseen, jossa helman pliseeraus, valkoinen koristenauha ja soma kukka toimivat kivoina katseenvangitsijoina. Kauempaa hame näyttää tasaisen mustalta, mutta lähempi tarkastelu paljastaa sen eläväisen pinnan, jossa on häivähdys vaaleampaa sävyä.

Hame sopii hienosti osaksi "parempaa" asua, kun sen pariksi valitsee vaikkapa silkki- tai pitsipaidan. Arkeen sopivaksi se muokkautui mustan poolopaidan avulla.

Huomisaamuna ei tarvitse edes haaveilla lähtevänsä töihin hameeseen pukeutuneena, kun tiedossa on talven kovin lumimyräkkä. Mielelläni jäisinkin kotiin etätöihin, mutta eipä onnistu, kun tiedossa on osastopäivä. Sinänsä mukavaa, varsinkin, kun tällä kertaa pidämme sen Oodin tiloissa. Onko sinulla tiedossa kotikonttoripäivä?

Pirteää lumipyrypäivää!

Asu ja tunnelmia viikon takaa

Viikonloppu on alkamassa, mutta meikäläinen palaa vielä viime viikonloppuun kuvin ja muutamin sanoin.

Työviikon jälkeen, vaikkakin rauhallisen sellaisen, perjantai sujui rentoutumisen merkeissä. Olin välipäivät töissä, joten yltiöleppoinen perjantai tuntui taivaalliselta. Hyvää ruokaa, pikkuisen telkkarin tuijottelua ja aimo annos lukemista - eipä sitä muuta kaivannut työstä palautumiseen.

Lauantaina suunnistimme stadiin, jossa ensin kävimme syömässä ja sen jälkeen suunnistimme ihailemaan samana päivänä alkaneen Lux Helsinki -tapahtuman valoteoksia.
Yhtä ainoaa lempiteosta on vaikea nimetä, mutta lyhtypuisto jaksoi innostaa minua tänäkin vuonna. Hakasalmen huvilan ympäristöön sijoitettuja teoksia olisin voinut ihastella ja kuvata tuntitolkulla. Kiasman sateenkaaren väreissä loistava ikkunaseinä vaihtuvine ihmisfiguureineen ei kuulunut Lux-näyttelyn teoksiin. Sitä olen kuitenkin ihastellut niin monesti viime aikoina, joten en malttanut olla napsimatta siitä kuvia.

Sunnuntain olin varannut kotipuuhasteluun. Siivosimme joulun pois ja kun veimme koristeet ja valot kellariin odottamaan ensi vuotta, intouduin samalla järjestelemään kellaria vähän enemmänkin. Siinä sitten menikin koko päivä.
Puna-valkoisen joulukauden jälkeen olohuone sai muutaman vuoden tauon jälkeen sinisen sävyjä.  Varastoista löytyi alkajaisiksi jokunen koristetyyny, torkkupeitto ja muuta pikku rekvisiittaa, mutta Ikeasta tai muualta pitää vielä jotain kivaa löytää.

Lopuksi vielä kuvapläjäys yhdestä viikonlopun asuista. Asun piristeväriin sain kimmokkeen takista. Ruudullisen takin värien mukaan olen syksyn mittaan tykännyt useimmiten asustaa takin punaisella kaulahuivilla ja käsineillä. Sen mukaisesti valitsin tällä kertaa myös korut, jotka toivat mustaan mekkoasuun sopivasti pirteyttä. Takki on oikeastaan välikausitakki, mutta soveltuu ihan hyvin käytettäväksi myös pienessä pakkassäässä, kun alle pukee lämpimän neuleen.

Huomenna on edessä piipahdus eteläiseen naapurimaahan.
Ihastuttavaa viikonloppua!