Olen monesti pohtinut, miten paljon nykyisissä pukeutumismieltymyksissäni ja tyylissäni on vaikutteita, jotka ovat saaneet alkunsa jo teini-iässä. Toki pukeumiseen vaikuttaa kulloinkin vallitseva muoti ja onhan vuosien mittaan mieltymyksetkin ehtineet muuttua. Siitä huolimatta on vaatteita, malleja ja värejä, joissa viihtyy vuodesta toiseen.
Teini-iässä oli kausi, jolloin pillifarkut olivat kova sana. Stretch-denimistä ei ollut tietoakaan, joten jos kaupan farkut eivät olleet tarpeeksi kapeat, ne kavennettiin itse. Minäkin kavensin äidiltä salaa kaikkien farkkujen lahkeet ja eräidenkin Levisten saumoista otin niin paljon sisälle, että housut olivat erittäin vaikea saada jalkaan. Sitten muoti alkoi muuttua ja Mic Mac toi markkinoille porkkanamalliset farkut. Yksi luokkani tytöistä oli ostanut sellaiset ja aikani kinuttua minäkin sain lopulta itselleni himoitsemani Mic Macin farkut. Ai että ne olivat supermageet! Löysissä farkuissa oli normaalitaskujen lisäksi toisessa reidessä pitkulainen kapea tasku ja toisen reiden puolelle oli lisätty "vasaralenkki".
Vuosi sitten Tallinnassa bongasin mustat, valkoisin tikkauksin varustellut farkut, jotka suorastaan huusivat päästä mukaani. Farkut esittelin mm. näissä asukuvissa.
Vaikka farkut eivät olekaan olleet kuluneen vuoden aikana ne kaikkein eniten käyttämäni, ovat ne aina tuntuneet jotenkin kotoisilta ylläni. Lopulta tajusin, että ne muistuttavat hyvin paljon noita teini-ikäisenä käyttämiäni legendaarisia Mic Macin farkkuja, vaikka lisätasku ja työkalulenkki puuttuvat, väri on sinisen sijaan musta ja farkkuihin on ommeltu prässi. Jotkut mieltymykset näyttävät pysyvän.
Tällä kertaa farkut päätyivät osaksi työasua. Niiden ja t-paidan rennon yhdistelmän skarppasin toimistokelpoiseksi ruutubleiserillä. Konjakin väriset asusteet sekä helmikorvikset viimeistelivät päivän tyylin.
Olipa muuten kiva, kun tänään tarkeni mainiosti nappaamaan kuvat ilman, että olisin ollut kuvissa umpikylmissäni ja nenä punaisena.
Hauskaa viikonlopun odottelua!
