Viikonlopun fiilistelyä ja päivän asu

Takana on erittäin mukava viikonloppu, jonka vietin appivanhempien luona. Emme ole käyneet siellä pitkään aikaan ja nyt otin yhden päivän töistä vapaaksi, jolloin meille jäi hippuisen enemmän aikaa viettää heidän luonaan. Perjantaiaamuna suuntasimme kohti Etelä-Pohjanmaata, jossa ennen appivanhempien luokse menoa kävimme Seinäjoella. En ollut lainkaan innostunut seuraamaan vierestä miehen hoitamia vanhan ja uuden auton kauppamuodollisuuksia. Mieluummin jäin keskustaan tutustumaan muutamiin seinäjokelaisiin kauppoihin. Niistä löytyikin pari kivaa paitaa sekä mukavat kengät, joista sitten lisää joskus myöhemmin.

Rauhallinen viikonloppu rentoutti kummasti: ei tarvinnut huolehtia mistään ja sain jopa aina istua valmiiseen ruokapöytään herkullisten kotiruokapatojen ääreen. Se jos mikä on luksusta!

Kotimatkalla päätimme tehdä pienen koukaisun ja kävimme katsomassa, miltä oma kesänviettopaikka näyttää. Periaatteessa vanha maalaistalo on talviasuttavassa kunnossa, mutta me käymme siellä vain keväästä syksyyn. Tunnin verran ihmettelimme lumista pihaa ja fiilistelimme tunnelmaa, mutta niin paljon rantaan menevällä mökkitielläkin oli lunta, että emme viitsineet sitten lähteä päätalon pihapiiristä käymään rantamökillä. Voi kesä, tule pian!

Asukuvat on toissaperjantailta, jolloin hempeiden kevätvärien sijaan valitsin vaihteeksi ylleni mustaa. Paitaa koristavat pienet strassikuviot ja niiden innoittamana etsin korviini Prahasta ostamani Swarovski-kristalliset korvakorut. Joskus on päiviä, jolloin kaipaa kimallusta arkeen.

Maallekaipuuta lieventämään keräsin muutaman omenapuun, sireenin, tuomen ja mustaviinimarjan oksia kotiinvietäväksi. Nyt vaan odottelen, että risukimpun oksat alkavat jossain vaiheessa vihertää. Sireeninoksissa ainakin on jo valmiiksi lupaavat silmut.

Upeaa huhtikuun alkua!

Viikon 12 huiput

Kevät tulee kohisten ja sen myötä parvekkeen kevätkunnostus on alkanut pyöriä mielessä. Ruukkuihin en ole kuitenkaan vielä vaihtanut istutuksia, mutta muutaman helmililjan ja narsissin olen ostanut. Keväisin iskee myös hinku kevätkylvöihin ja monesti olenkin esikasvattanut kesäkukkia tai yrttejä. Toistaiseksi tyydyin aloittamaan herneenversojen idättämisellä. Jostain syystä en koskaan tule kasvattaneeksi niitä talvisin, vaikka yhtä hyvin ne silloin onnistuisivat.

Pari viikko sitten kokeilin miniluumutomaattien kuivattamista uunissa. Ne onnistuivat erinomaisesti, ja maistuivat esim. leivän päällä ja salaatissa. Sattumien kautta meillä oli viikon loppuna yli kilo kirsikka- ja miniluumutomaatteja, joten käytin osan jälleen kuivatukseen. Maustoin puolitetut kirsikkatomaatit oliiviöljyllä ja valkosipulinkynnellä, lisäsin silputtua persiljaa sekä ripauksen suolaa ja ruokosokeria. Laitoin pellille kumotut tomaatit 150 asteiseen uuniin reiluksi tunniksi, jonka jälkeen katkaisin virran. Tomaatit saivat kuitenkin vielä olla uunissa muutaman tunnin ajan. Helppoa ja hyvää!

Sunnuntaijärjestelyt jatkuvat ja viimeisimpänä kävin työhuoneeni ja siellä olevan kirjahyllyn kimppuun. Vuosia vanhaa hyllyä en kelpuuttanut viimeisimmän muuton yhteydessä enää kirjoille vaan se päätyi korutarvikkeiden säilytykseen. Nyt päätin kokeilla, soveltuisiko siitä hylly tai pari käsilaukuille. Parin päivän kokeilun jälkeen idea tuntuu toimivalta.

Viikon lempparituotteista molemmat ovat Acolta. Olen käsi- ja huulirasvojen suurkuluttaja ja varsinkin huulirasva pitää aina olla mukana ja saatavilla. Molempien suhteen olen vaativa, ja tuote jää helposti käyttämättä, jos en siitä pidä. Käsirasvassa saa olla mieto, miellyttävä tuoksu, mutta ei liian voimakas. Rasvan pitää imeytyä nopeasti, se ei saa olla liian rasvainen eikä jättää kalvomaista tunnetta käsiin. Silti rasvan pitää kosteuttaa hyvin ja jättää kädet pehmeän tuntuisiksi.
Huulirasva ei saa maistua, sen pitää pehmentää eikä vain jättää huulia kiiltäviksi. Aconin huuli- ja käsirasva täyttävät kaikki edellytykset ja niistä tuli heti lempituotteitani.

Asukuvaaminen on edelleen ollut vähäistä, mutta laitetaanpa lopuksi kuva viime aikaisesta lempiasustani. Verkkarit ja fleecetakki ovat vain niin ihanat päällä.

Aurinkoisia kevätpäiviä!

Vihreä armeijan paita

Sunnuntai pitäisi kai olla lepopäivä, mutta itselläni on tilanne ollut aivan toinen viimeisten viikkojen aikana. Aina kun olemme olleet kotona ilman sen kummempia menoja, olen viettänyt päivän tiiviisti erilaisten kotihommien parissa. Varsinkin kaappien järjestäminen ja tavaran karsiminen on ollut pinnalla ja olen ryhtynyt puuhaan aina hetken mielijohteesta. Yhtenä sunnuntaina käytin useamman tunnin järjestäen keittiössä parin kaapin sisältöjä, toisena innostuin käymään läpi täpötäysiä vaatekaappejani. Niissä oli iso kasa "Sitten kun -vaatteita", jotka olivat pitkään olleet käyttämättöminä odottamassa: Sitten kun innostun tuosta väristä, otan tämän paidan käyttöön, Sitten kun karistan pari kiloa, mahdun tuohon hameeseen, Sitten kun menen kirpparille, laitan nuo vaatteet myyntiin. Nyt päätin, että poistan kaapeista rankalla kädellä kaikki Sitten kun -vaatteet. Ensimmäisen karsinnan tuloksena oli kolme isoa Ikea-kassillista pois laitettavia vaatteita. Mielettömän vapautunut olo, kun vihdoinkin olen päässyt kunnolla alkuun kaappien tyhjentämisessä. 

Paitakaappia läpikäydessä löysin vihreän paidan, jonka edellisestä käyttökerrasta on vuoden verran aikaa. Ostin paidan parisen vuotta sitten Varustelekasta, jossa myydään armeijan ylijäämätavaraa. Paita oli uuden oloinen ja väristä huolimatta tykästyin siihen. Vihreä ei ole lempivärejäni, ja mietinkin, laitanko paidan kiertoon. Toistaiseksi paita sai vielä jäädä ja se tuntuikin oikein kivalta farkkujen ja valkoisen pitkähihaisen paidan kanssa. Seuraavaksi voisikin kokeilla, miltä armeijapaidan ja hameen kombinaatio näyttää.

Seuraavan karsimisinspiraation iskiessä käyn läpi takit, jakut ja toistaiseksi vielä kellarissa olevat kesävaatteet. Niiden joukosta löytyy taas aikamoinen kasa kierrätykseen lähteviä vaatteita.

Kivaa iltaa!

Farkut kuin silloin ennen

Olen monesti pohtinut, miten paljon nykyisissä pukeutumismieltymyksissäni ja tyylissäni on vaikutteita, jotka ovat saaneet alkunsa jo teini-iässä. Toki pukeumiseen vaikuttaa kulloinkin vallitseva muoti ja onhan vuosien mittaan mieltymyksetkin ehtineet muuttua. Siitä huolimatta on vaatteita, malleja ja värejä, joissa viihtyy vuodesta toiseen.

Teini-iässä oli kausi, jolloin pillifarkut olivat kova sana. Stretch-denimistä ei ollut tietoakaan, joten jos kaupan farkut eivät olleet tarpeeksi kapeat, ne kavennettiin itse. Minäkin kavensin äidiltä salaa kaikkien farkkujen lahkeet ja eräidenkin Levisten saumoista otin niin paljon sisälle, että housut olivat erittäin vaikea saada jalkaan. Sitten muoti alkoi muuttua ja Mic Mac toi markkinoille porkkanamalliset farkut. Yksi luokkani tytöistä oli ostanut sellaiset ja aikani kinuttua minäkin sain lopulta itselleni himoitsemani Mic Macin farkut. Ai että ne olivat supermageet! Löysissä farkuissa oli normaalitaskujen lisäksi toisessa reidessä pitkulainen kapea tasku ja toisen reiden puolelle oli lisätty "vasaralenkki".

Vuosi sitten Tallinnassa bongasin mustat, valkoisin tikkauksin varustellut farkut, jotka suorastaan huusivat päästä mukaani. Farkut esittelin mm. näissä asukuvissa.

Vaikka farkut eivät olekaan olleet kuluneen vuoden aikana ne kaikkein eniten käyttämäni, ovat ne aina tuntuneet jotenkin kotoisilta ylläni. Lopulta tajusin, että ne muistuttavat hyvin paljon noita teini-ikäisenä käyttämiäni legendaarisia Mic Macin farkkuja, vaikka lisätasku ja työkalulenkki puuttuvat, väri on sinisen sijaan musta ja farkkuihin on ommeltu prässi. Jotkut mieltymykset näyttävät pysyvän.

Tällä kertaa farkut päätyivät osaksi työasua. Niiden ja t-paidan rennon yhdistelmän skarppasin toimistokelpoiseksi ruutubleiserillä. Konjakin väriset asusteet sekä helmikorvikset viimeistelivät päivän tyylin.

Olipa muuten kiva, kun tänään tarkeni mainiosti nappaamaan kuvat ilman, että olisin ollut kuvissa umpikylmissäni ja nenä punaisena.

Hauskaa viikonlopun odottelua!

Huivista innoitus asun väreihin

Kolme ensimmäistä päivää uudessa duunissa on takana ja työhön sisälle solahtaminen on mennyt sujuvammin kuin olisin etukäteen olettanut. Muistissa on vielä hyvin vuoden takainen aika, jolloin työn vaihtumisen myötä olin iltaisin aivan puhki parin-kolmen viikon ajan, enkä jaksanut tehdä kotona yhtään mitään. Kyllä nytkin hieman tavallista väsyneempi olen päivän tietotulvan jälkeen, mutta siltikin asiat osaa loksauttaa aivoissa paikoilleen helpommin kuin viime vuonna.

Toki jaksamiseen auttaa myös entistä valoisammat ja pidemmät päivät, jotka ovat saaneet minut aivan kevättunnelmiin. Haaveilen parvekkeen kevätkukista ja oikein harmittaa, kun en ole ehtinyt lähteä narsissiostoksille. Fiilis heijastuu myös pukeutumiseen. Pastellisävyiset paidat, neuleet ja jakut ovat olleet viikkoja käyttämättöminä, ja nyt on ollut virkistävää etsiä niitä ylleen. Puuteriroosan lisäksi olen innostunut useampana päivänä pukeutumaan vaaleansiniseen.

Tähän asuun ajatus lähti suloisen pehmeästä kashmirhuivista, jonka sain äidiltäni tuliaisena. Ihastuin ikihyväksi sen vaaleansinisen, beigen ja taupen väriyhdistelmään ja samoja sävyjä valitsin sitten koko asuun. Taupen värisiin kangashousuihin olen yleensä yhdistänyt tumman yläosan. Vaalealla puuvillaneuleella ja mokkanilkkureilla nekin päivittyivät kevätkauteen.

Hyvää laskiaistiistain iltaa!