Ripaus säkenointiä arkeen

Olin välipäivät eli torstain ja perjantain töissä ja tässä kuvat viikon takaisesta, yksinkertaisen simppelistä asusta. Tiedossa ei ollut asiakaskontakteja eikä muutenkaan mitään sen kummempaa, joten neuleen ja kangashousujen yhdistelmä tuntui kaikista parhaimmilta vaihtoehdolta - mukava, mutta riittävän siisti kokonaisuus leppoisiin välipäiviin. Kenties joulukuusen koristeiden ja loistavien jouluvalojen johdosta innostuin etsimään ylleni ripauksen bling-blingiä. Vaaleanruskeiden housujen pariksi valitsin neuleen, jonka pienet paljetit taittavat kauniisti valoa. Pieni säkenöinti piristää kummasti arkiasua. 

Sinänsä mukava neule tuntuu välillä pikkuisen karhealta ihoa vasten, joten t-paita tai vastaava on aina puettava neuleen alle. Tällä kertaa päädyin luonnonvalkoiseen silkkipaitikseen.

 

Lisää loistetta olisi tiedossa huomenna, jolloin alkaa Lux Helsinki. Sen valoteoksia olen suunnitellut lähteväni ihastelemaan viikonlopun aikana. 

Loistavaa viikonloppua!

Ostoksilla miesten vaatekaupassa

Pidemmän aikaa hankintalistallani on ollut harmaa perusneule. Olen syksyn aikana käynyt vaatekaupoissa aika harvakseltaan, eikä noilla kerroilla eteeni ole sattunut sopivalta tuntuvaa neuletta.
Ennen joulua lähdimme Puuhiksen kanssa kaupoille ja hän bongasi eräästä miesten vaateliikkeestä merinovillaneuleita. Neulepaidat, -takit ja -liivit olivat tuntuvassa alennuksessa ja minä ostin neuleen joululahjaksi mm. isälleni. Kassalla myyjän kanssa manasimme, miksei naisille löydy vastaavia tuotteita yhtä hyvään hintaan. Puuhiksen vielä valitessa omia neuleitaan keksin, että kukapa minua kieltää ostamasta villapaitaa myös itselleni. Ensimmäisen kerran hankin miesten osastolta vaatteen, kun olimme kaverini kanssa 16-vuotiaina kielikurssilla Englannissa. Kyseessä oli tuolloin vastaavanlainen neule vaaleanruskeana ja isäntäperheen äiti ihastui ostokseeni niin, että kävi seuraavana päivänä hankkimassa samanlaiset pojalleen ja miehelleen. Silloin tällöin tein myöhemminkin hyviä löytöjä miesten vaateosastoilta, viime vuosien aikana tuo tapa on jotenkin jäänyt ja unohtunut. 

Neuleen alle puin helmenvalkoisen silkkipaidan ja kaulaan valkoiset helmet. Voiko klassisempaa yhdistelmää olla? Jottei hienostelu olisi mennyt ihan överiksi, valitsin alaosaksi tuunaamani farkut. Revityt lahkeet toivat kokonaisuuteen rentoutta ja särmää.

Nyt kun taas pitkän tauon jälkeen "löysin" miesten vaatekaupat, tulen varmasti jatkossakin tarkistamaan ainakin neuleiden osalta vaatetarjonnan myös niissä. Oletko sinä ostanut neuleita tai muita vaatteita miesten puolelta?

Ajatelkaa, enää pari päivää ja vuosi vaihtuu!
Mukavaa loppuvuotta!

Nudea ja mustaa

Eilen vietin tällä erää viimeistä iltaa maalla ja tänään on kotiin lähdön aika. Kesä on sujunut enemmän tai vähemmän "asutaan maalla, käydään välillä kotona" -periaatteen mukaisesti, ja nyt on aika siirtyä takaisin arkirutiineihin ja normaaliin elämänrytmiin. Pukeutumisessakin on vaihdettava päälle astetta asiallisempi moodi ja siitä muistutuksena asukuvat, jotka otettiin parvekkeellamme toukokuun puolessa välissä.

Keväällä yhdistin usein mustaan beigen, nuden tai luonnonvalkoisen sävyjä ja yksi lempiasuistani oli mustien housujen, luonnonvalkoisen silkkipaitiksen ja neuletakin oloisen paitatakin/tunikan yhdistelmä. Se on mukavavaihtoehto perinteiselle bleiserille: huomattavasti rennompi, mutta kuitenkin sillä saa kokonaisuuden puetumman oloiseksi. Lisäksi henkäyksen ohut sifonkinen etuosa ja syvät halkiot tekevät takista ihanteellisen lisukkeen kesäajan asuun.

Kesän aikana hiukset ovat venähtäneet pituutta ja vaativat kipeästi kampaajakäyntiä, kunnon ihonhoito tekisi terää ja on aika kaivaa kaapista esiin muutakin kuin huolettomia kesäasuja, joita on näkynyt blogikuvissakin. Maalla on mukavaa, mutta tuntuu ihanalta palata taas kaupunkilaisempaan elämään.

Kivaa torstaita!

Sinivalkoista

Me olemme viettäneet vielä alkuviikon maalla enkä millään malttaisi lähteä kotiin. Mutta eikös se ole niin, että täytyy lähteä, jotta voi tulla uudelleen.

Tänään olemme saaneet monipuolisen kattauksen sääolosuhteita ja pakkasta lukuun ottamatta luonto on näyttänyt monipuolisuutensa. Välillä tumman puhuvat pilvet peittivät taivaan ja toivat tihkusateen mukanaan. Hetken kuluttua aurinko paistoi täydeltä terältä ja juuri kun pääsin ulos pihahommiin, rankka sadekuuro ryöpsähti niskaan. Raekuurokin ropisi iltapäivällä, mutta rakeet onneksi sulivat saman tien. Jälleen kerran mieleen tupsahti lausahdus vanhasta lasten kirjasta, jota luin aikoinaan tyttärille: Huhtikuu hullu kuu. 

Sadekuurosta ei sen sijaan ollut tietoakaan viikko sitten, kun nämä asukuvat otettiin.  Reilu vuosi sitten ostamani kapeat tummansiniset housut ovat tänä keväänä nousseet suosikeikseni ja huomaan valitsevani ne ylleni aiempaa useammin. Ne sopivat mainiosti rennomman kokonaisuuden osaksi ja toisaalta ovat riittävän siistit asialliseen toimistokelpoiseen asuun jakun seuraksi. Tällä kertaa asu oli semi-siisti valkoisen silkkipaidan ja huivin sekä neuletakin myötä. Aamulla asua valitesssa mietin, oliko pitkä neuletakki liiankin paksu ja talvinen, mutta loppujen lopuksi ilma oli viileämpi, miltä se auringonpaisteesta johtuen vaikutti. 

Kivaa viikon jatkoa!

Silkkiä ja keltakultaa

Ostin ensimmäisen silkkisen kauluspaidan -80-luvun loppupuolella parikymppisenä. Ihastuin siihen niin, että pian hankin toisen ja muutaman kuukauden jälkeen vielä kolmannen ja neljännen. Yksikään noista ei ollut valkoinen, vaan tuon ajan mukaisesti - ja ehkä myös reilun parinkympin iästäni johtuen - iloisen värisiä: vaaleansininen, keltainen, punainen sekä turkoosi.
Noista ajoista lähtien silkkiset kauluspaidat ovat olleet suosikkejani. Kirkkaat värit ovat vaihtuneet hillitympiin ja useimmat silkkipaitani ovatkin valkoisia. Noiden klassikkopaitojen joukossa on kuitenkin muutama poikkeus, esim. tämän päivän asun ruskeakuvioinen silkkipaita, joka sai seurakseen mokkajakun ja farkut.

Käytän keltakultaisia koruja erittäin harvoin. Jostain syystä tämän kauluspaidan kanssa valitsen lähes poikkeuksetta keltakultaa ja varsinkin mummun perintösormus on "must" juttu.

Kivaa torstai-iltaa!

Kokobeige

Viime kirjoituksessani mainitsin tämän kesän innostuksestani beigeen ja varsinkin kokobeigeen asuun. Siitä hyvänä esimerkkinä kuvien kokonaisuus.

Silkkipaita esiintyikin asukuvissa jokin aika sitten niin ikään kokobeigessä kokonaisuudessa tässä jutussa. Chinos-housujen ja tennareiden yhdistelmä oli rento, nyt paita oli yllä osana astetta asiallisempaa vaatetusta.

Farkkuhameen tyylisen hameen ostin talvella samaan aikaan paidan kanssa. Etukäteen kuvittelin, että siitä tulee yksi kesän käytetyimmistä vaatteistani. Mitä vielä! Alkukesän viileistä säistä johtuen sen käyttö jäi kokonaan ja melkein jo unohdin hameen olemassa olon kokonaan. Onneksi se sattui silmiini vaatetangolta yhtenä päivänä, kun etsin yhtä toista hametta.

Piparkakuksi nimeämäni kaulakorun suunnittelin ja tein useita vuosia sitten. Kaikessa yksinkertaisuudessaan  ja keveydessään se on mitä mainioin kesäkoru yhdistettäväksi kepeisiin vaatteisiin.

Rentoa lauantai-iltaa!

Sä oot silkkii mun....

Leudossa talvisäässä on se hyvä puoli, että aamulla voi asuksi valita muutakin kun villaneuleita tai muita lämpimiä vaatteita. Tänään vaatevalinta osui silkkipaitaan. Silkkipaitikset ovat aivan ihania käytössä; kesällä ne ovat mukavan vilpoisia eivätkä hiosta ja talvella materiaali tuntuu mukavan lämpimältä ihoa vasten.

Tämän kuviollisen silkkipaidan bongasin tammikuussa alerekistä. Minun tuurillani käy usein niin, että himoitsemastani tuotteesta oma kokoni on jo loppunut. Olinkin iloisesti yllättynyt, kun paidasta löytyi kuin löytyikin sopiva koko, joten olihan paita ostettava.
Tänään yhdistin paidan kapeisiin housuihin, joiden väri oli lähes samaa vaaleanruskeaa kuin paidan kuviot.

Yli kymmenen vuoden ajan olen enimmäkseen käyttänyt hopea- tai valkokultakoruja ja keltakultaisten korujen kokoelmani on jäänytkin pieneksi. Tänään oli kuitenkin kiva vaihteeksi kokeilla kullankimallusta muutaman vuoden tauon jälkeen.

Kuviollisen silkkipaidan tyyliin sopii mielestäni upeasti mummon perintösormus, jossa on suuri ruskea kivi. Minulla ei ole aavistustakaan, mikä kivi on kyseessä, mutta hienolta se näyttää. Nostalgista fiilistä lisäsi se, että pyöreä ranneketju on toisen mummon perintöä.

Aamulla silkkipaitaa pukiessani mieleeni tuli Jukka Pojan Silkkii-kappale ja laulu on sen jälkeen soinut koko päivän päässä 'korvamatona '. Kappale on ihan hyvä, mutta pikku hiljaa alkaa kyllästyttää saman rallatuksen toistaminen. Mutta jospa mieleen putkahtaisi joku toinen biisi, kun sain silkkiaiheen käsiteltyä ja päällä on kotiverkkarit.

Mukavaa maanantai-iltaa!