Rentoa liituraitaa

Meikäläisellä jatkuu vielä parin kolmen viikon ajan tilanne, että täällä blogissa ehdin piipahtaa hyvin harvakseltaan. Aika ei vain tahdo riittää kaikkeen, ja jostain on pakko karsia. Mutta marraskuun ekan viikon jälkeen pitäisi tilanteen normalisoitua. Siihen saakka sinnitellään näin.

Vaikka lähes kaikki vapaa-aika menee edelleen muuttopuuhien merkeissä, pariin rentouttavaan hetkeen oli viime viikolla aikaa: ehdin käväistä kampaajalla ja viikonloppu alkoi mukavasti käynnillä kirjamessuilla.

Vapaa-aika on tosiaan ollut kortilla ja ajatukset ovat ihan muualla kuin asuissa. Niinpä viime aikoina on käynyt useamman kerran niin, että joku mukavalta tuntunut asu on yllä monesti lyhyen ajan sisällä, niin tämänkin kokonaisuus.
Messuasuna olivat mustat liituraitahousut, jotka hankin alkusyksystä. Olen aina tykännyt kyseisestä kuosista ja varsinkin työvaatteiksi liituraitaa on tullut hankittua niin housujen, hameiden, jakkujen kuin pukuliivienkin merkeissä. Näissä housuissa ihastuin ennen kaikkea niiden rentoon malliin. Liituraitavaatteet mielletään yleensä hyvinkin virallisiksi, mutta kuvien housut ovat kaikkea muuta. Ne tuntuvat päällä todella huolettomilta - kuin siistiltä versiolta kotiverkkareista. Siis aivan täydelliset vapaa-ajalle.

Lasitetulla parvekkeellamme kesäkukat jaksavat aina vaan kukkia. Olen hankkinut jo aikapäivää sitten syysistuksia varten kanervia, havuja ym., mutta kun en ole vielä raaskinut luopua kauniisti kukkivista kesäistutuksista, ne odottavat edelleen ruukkuihin pääsyä. Nythän sään ennustetaan viilenevän, joten ehkäpä meilläkin siirrytään syksyyn myös istutusten osalta.

Kivaa viikon jatkoa!

Jälleen persikan sävyä

Niin se on tämäkin viikko vierähtänyt torstaihin saakka ennen kuin ehdin piipahtaa täällä blogimaailmassa. Joka ilta olemme viettäneet vanhassa kodissamme myöhäiseen asti. Varsinainen muutto on jo tehty monta päivää sitten, mutta nyt on ollut hoidettavana se kaikista hitain, hankalin ja tylsin vaihe. Läpikäytävänä ja kuskattavana on vielä niin kellarikomeron kuin ulkovarastonkin sisällöt samoin kuin lukuisat isommat ja pienemmät krääsät, joita ilman tulisi mainiosti toimeen, mutta joita on tullut säilytettyä ja säilöttyä vuosikaudet.

Muutin vanhaan kotiimme tasan kymmenen vuotta sitten ja tuolloin vannoin, että seuraavan muuton aloitan tyhjentämällä ensiksi varastot ja muut "säilöntäpaikat", ja vasta sitten muutetaan varsinaiset tavarat. Mielestäni muutto on nimittäin aivan ihanaa, inhoan vain tuota yleensä aina loppuvaiheeseen jäävää säläkaman setvimistä, joten ajatuksena oli hoitaa ikävin homma heti alkuunsa.

Käytännössä asia ei sitten toteutunutkaan, vaan taas kerran varsinaisen muuton jälkihoitona on ollut ylimääräisen ja jopa turhan tavaramassan selvittely. Enpä voi muuta kuin syyttää itseäni: mitäs olen vuosikausia laiskuuttani laiminlyönyt perusteellisen inventaarion. Tällä viikolla olemme vieneet paljon tavaroita kierrätykseen, osan varastoon ja osa odottaa kuskausta maalle, joten hyvällä mallilla loppujen lopuksi on tämäkin vaihe.

Alkuviikosta maltoin nipistää yli viikon kuvaustauon jälkeen muutaman hetken asukuviin, jotka napattiin ennen kuin aloitimme puuhastelun vanhassa kodissamme.

Jos pitäisi valita jokin yksittäinen vaatekappale, jota olen käyttänyt lukumääräisesti eniten alkusyksyn ajan - pois lukien muuttopuuhissa käyttämäni parit farkut -  voiton veisi yllättäen persikan värinen neule! Yleensä olen syksyisin tykästynyt käyttämään pääsääntöisesti tummia neuleita ja paitoja, mutta tänä vuonna olen poikkeuksellisesti ollut totaalisen kiintynyt tähän puuvillaiseen vaaleaan neuleeseen. Viime aikoina ei ole liiemmälti ollut aikaa tai halua miettiä vaatetusta, ja miellyttävän tuntuinen puuvillaneule on ollut helppo valinta. 
Useimmiten sen seuraksi olen valinnut huivin, jota olen pitänyt myös persikan värisen paitiksen kanssa.

Nyt täytyy siirtyä tori.fi -palveluun; olen tällä viikolla elämäni ensimmäisen kerran myynyt tavaroita ja huonekaluja siellä ja nyt täytyy laittaa uutta tavaraa kaupan.

Huomenna on edessä odotettua vaihtelua viimepäivien ohjelmaan, sillä aion mennä jälleen messuilemaan.
Oikein kivaa viikonlopun odotusta jokaiselle!

Punainen piristää

Blogini samoin kuin koko blogimaailma on ollut katkolla viikon ajan. Muuttopuuhat ovat vieneet niin paljon aikaa ja energiaa, ettei blogin päivitykseen puolen yön maissa ole enää riittänyt puhtia. En ole ehtinyt lukea muiden blogijulkaisuja, enkä ole käynyt edes instassa, joten olen aivan blogipimennossa viime päivien tapahtumista. Kamalaa!

Olemme kuskanneet tavaroita uuteen kotiin pikkuhiljaa ja "päämuuton" eli isoimpien huonekalujen siirron suunnittelimme ensi viikoksi. Monen asian loksahdettua paikoilleen suunniteltua aikaisemmin varsinainen muutto tapahtuikin jo tällä viikolla. Muuttolaatikoita olenkin sitten pakannut ja purkanut urakalla ja nyt on huonekalujen lisäksi mm. astiat, kirjat ja vaatteet uudessa kodissamme.

Asukuviakaan en ole ottanut yli viikkoon, mutta kamerasta löytyi parit julkaisemattomat kuvat viime viikolta.
Viimeksi kerroin, että vaatteita oli kahdessa asunnossa ja monena päivänä mustaan perusasuun toin muutosta vaihtamalla huivin tai jakun/neuleen väriä ja tyyliä. Näissä kuvissa asua täydensi vaaleanpunainen, edellisenä päivänä yllä oli ollut pirteää punaista neuletakin ja silkkihuivin myötä.
Housut ja paita olivat samat, mutta pienillä muutoksilla kokonaisuus näytti aivan toiselta. Taas kerran tuli mieleen, että kyllä meillä naisilla on etu puolellamme, kun voimme saada näin yksinkertaisilla keinoilla asut uuden näköisiksi.

Tavaraa on vielä jäljellä vanhassa kodissa ja vaikka luovutamme asunnon uusille asukkaille vasta marraskuun puolella, töitä riittää edelleen. Kaikki korutarvikkeet ovat vielä muuttamatta ja varastot ja paljon muutakin odottaa vielä läpikäymistä ja siirtoa kotiin, kierrätykseen tai roskiin. Nyt ollaan kuitenkin jo voiton puolella ja tänään ehdin käväistä - joskin pikaisesti - I love me -messuilla. Eiköhän taas blogikin päivity normaaliin tahtiin ja pääsen lukemaan muiden kuulumisia.

Ihanaa viikkoa!

Vaaleanpunaista Roosa nauha -päivänä

Nopea piipahdus ja asukuvien päivitys tänne blogin puolelle ennen viikonlopun kiireitä. Kuskaamme jälleen parhaamme mukaan kaikenlaista henkilöautoon mahtuvaa tavaraa - astioita, pienempiä huonekaluja ym. - uuteen kotiimme. Suuremmat kalusteet viemme vasta vähän myöhemmin, mutta siitä huolimatta asumme tästä illasta lähtien Helsingin puolella. Tiedossa on siten parin viikon ajan sompailua kahden asunnon välillä.

Pääosan vaatekaappien sisällöstä olen jo siirtänyt parin viikon aikana eli sellaisia vaatteita, joita en arvellut tarvitsevani. Kesävaatteet pakkasin ja kiikutin suoraan uuteen kellariin, ja juhlavaatteet, useimmat hameet, housut sekä paidat löysivät paikkansa tulevan kodin kaapeista. Vanhassa kodissa vaihtoehdot päivän vaatetukselle ovat olleet kuluneen viikon aikana normaalia vähäisemmät, mutta kun huivit, neuletakit ja jakut ovat vielä olleet saatavilla, niiden avulla olen saanut kätevästi ja helposti vaihtelua mustaan perusasuun. Eilen mustat housut ja paita saivat piristystä punaisesta neuletakista ja huivista, tänään niitä täydensi päivän teemaankin sopiva vaaleanpunainen.

Mulla on edessä ahkera ja työntäyteinen viikonloppu tavaroita siirrellen ja paikoilleen asetellen.

Rattoisaa viikkistä ja hyvää Roosa nauha -päivää teille!

Lierihatussa

Syksyn hattukauteni alkoi viime viikolla burgundin huopahatun myötä. Se sopi hyvin paksun villaviitan seuraksi, ja lisäksi se toi viitan ohella kivaa kontrastia kevyelle sinfonkihameelle.

Lierihatuista olen pitänyt aina, mutta omalta osaltani niiden käyttö on aiemmin jäänyt olemattomaksi. Olen miettinyt ehkä vähän turhankin paljon, että ne ei sovi mulle, tukka menee lyttyyn jne. Viime vuonna innostuin hatuista kuitenkin todenteolla, ja heitin aiemmat epäröinnit romukoppaan. Hattujuttu viime marraskuulta löytyy tästä linkistä. Suosikkejani viime vuonna olivat pari mustaa hattua. Niistä en vieläkään luovu, mutta veikkaan, että viininpunaisesta tulee nyt uusi lempparini. Väri piristää asukokonaisuutta, mulla kun on useimmat syys- ja talvitakeista tummia ja sopiihan se omiin kasvoihini paljon paremmin kuin musta.

Viime viikolla tarkeni vielä mainiosti pelkällä viitalla, tällä viikolla onkin sitten saanut kaivaa paksumpaa vaatetusta ylle. Mutta mikäs siinä; musta on oikein kiva käyttää taas nilkkureita, pehmeän muhkeita neuleita ja lämpimiä takkeja.

Aurinkoisia syyspäiviä!

Viikon 40 huiput

Meidän viikonloppu on sujunut syksyisissä merkeissä mökillä. Perjantain myrsky ei täysin voimin osunut kohdalle, mutta oman osuutemme saimme mekin. Perjantai-iltana olimme ilman sähköä, lauantai puolestaan kului myöhäiseen iltaan asti netti- ja puhelinpimennossa. Oli herättävää huomata, kuinka riippuvainen sitä on tietysti sähköstä, mutta myös toimivista yhteyksistä. Oli hieman orpo olo, kun tiesi, että meitä ei kukaan saa kiinni emmekä me voineet olla yhteydessä ulkomaailmaan. Toisaalta luonnon aiheuttama breikki oli ihan tervetullut, vaikken normaalistikaan maalla ollessa vietä juurikaan aikaa koneen ääressä.

Perjantain muutaman tunnin sähkökatkon ajan saimme valoa takan lisäksi lukuisista kynttilöistä ja tuikuista, joita ripottelin myös vessaan, eteisen rappusille ja muihin ei niin normaaleihin kynttiläpaikkoihin valoa tuomaan. Ihanan tunnelmallista, varsinkin, kun se ei ole jokapäiväistä.

Torstaina käväisin pika pikaa Sokoksen 3+1 –päivillä.  Loppujen lopuksi en ollut pätkän vertaa shoppailutuulella. Etukäteen olin bongannut esitteestä pari kiinnostavaa vaatetta ja kosmetiikkaa, mutta en sitten kuitenkaan ostanut mitään etukäteen kaavailemistani tuotteista. Sen sijaan hankin kivat nilkkurit. Oikea jalka on alkanut viimeisten kuukausien aikana vaivata sen verran, että pakon sanelemana olen alkanut yhä useammin käyttää matalia kenkiä. Toivottavasti kengät osoittautuvat käytössä yhtä hyville, miltä ne tuntuivat kaupassa kokeiltaessa.

Sitten näihin syksyn hyviä puolia –juttuihin. Meillä on muutamia ruokia, jotka mielestäni kuuluvat talvikauden herkkuihin. Viikonloppuna korkkasimme syyskauden alkaneeksi myös tältä osin, kun nautimme monen kuukauden tauon jälkeen raclettea. Kaikkea muuta kuin terveellistä ja kevyttä, mutta ah niin herkullista. Seuraavaksi voisikin olla fonduen vuoro.

Tänään teimme muutaman tunnin ”retken” Etelä-Pohjanmaalle ja kävimme auttamassa Puuhiksen vanhempia laittamaan heidän mökkinsä talviteloille. Sää oli mielettömän kaunis ja oli kiva puuhastella ulkona. Sainpa myös kokea ensimmäisen kerran joutsenparven kokoontumisen järvelle ennen kuin ne suunnistavat kohti etelän lämpöä. Laskeskelimme, että järvellä oli viitisenkymmentä lintua. Siitä ne sitten pikku hiljaa lennähtivät milloin pareittain milloin muutaman linnun parvena lentoon. Mökille ajaessa olimme nähneet läheisellä pellolla niin ikään kymmeniä joutsenia, ja arvelimme, että nämäkin lensivät sinne aterialle.

Ennen kuin jatkoimme matkaa omille tiluksille, kävimme Keskisen kyläkaupassa. Olen ruutupaitafani, ja nyt en vaan voinut vastustaa kiusausta, kun näin ihanan ruutupaidan syksyn väreissä. Paidan väreinä on luumu, sininen, roosa, luonnonvalkoinen, musta ja harmaa, joten se sopii yhdistettäväksi tosi moneen ylä- ja alaosaan.

Lämpimän syksyn johdosta viimeiset kesäkukat sinnittelevät edelleen ja tomaatitkin ovat viime käyntimme jälkeen jaksaneet tehdä uusia raakileita.

Hyvää viikon alkua!

Persikan ja sinisen sävyjä

Monet näyttävät siirtyvän syksyn myötä tummempiin asukokonaisuuksiin - niin minäkin. Ennen kaikkea musta ja harmaa sekä niiden lisäksi tummansininen, ruskea ja burgundi ovat niitä värejä, jotka ovat voimakkaimmin  esillä ja tuntuvat mukavimmilta asuissani tällä hetkellä. Joskus täytyy kuitenkin poiketa mukavuusalueelta.

Heinäkuun lopulla ostin persikan värisen neuleen sekä astetta tummemman kauluspaidan syksyä silmällä pitäen. Jälkikäteen kyllä vähän mietitytti, tulenko loppujen lopuksi kuitenkaan käyttämään näitä värejä syysaikaan, yleensä kun miellän persikan sävyn ennemminkin kevät- ja kesäväriksi. Elokuun ajan neule ja paita odottivat kaapissa, mutta syyskuun tullen innostuin niistä ja varsinkin neule on ollut päällä monet kerrat.

Keskiviikkona oli vaihteeksi paitiksen vuoro. Sen seuraksi valitsin siniset housut ja neuletakin, joihin sain sysäyksen huivin väreistä. Huivi on hankinta Keskisen kyläkaupasta, jossa on toisinaan suorastaan huikeita alennuksia. Ihastuin huivin materiaaliin ja kuosiin niin, että tämän kyseisen lisäksi ostin samanlaisen marjapuuron sävyisenä. Suloisen pehmeä, 60% puuvillaa ja 40% silkkiä sisältävä huivi onkin osoittautunut käytössä erittäin miellyttäväksi. Nyt harmittaa, etten ostanut paria muutakin väriä, joita oli myynnissä. Huivin hinta kun oli vaivaiset 2€, mutta jotenkin ajattelin, ettei näin halpa voi olla hyvää! Ainakin toistaiseksi sanonta ei pidä paikkaansa.

Me olemmekin pitkästä aikaa maalla viettämässä pidennettyä viikonloppua enemmän tai vähemmän hyödyllisistä syistä. Toisaalta emme olisi oikein malttaneet lähteä muuttojärjestelyiden keskeltä mihinkään, mutta toisaalta saimmepa tuotua mukanamme tavaroita, joille ei ole käyttöä kerrostaloasunnossa, mutta joita saatamme tarvita landella. Samalla käymme myös Etelä-Pohjanmaalla auttamassa Puuhiksen vanhempia mm. laiturin nostossa.

Tullessamme iltapäivällä oli vielä kaunis ilma, aurinkokin välillä pilkahteli. Maisema möksän rannalla näytti jo kovin syksyiseltä. Nyt  tuulenpuuskat ovat koventuneet ja selvästi myrsky tekee tuloaan, sähkötkin katkesivat juuri. Todennäköisesti tämä ilta sujuu tunnelmoidessa takkatulen äärellä kynttilöiden välossa ilman tietsikaa tai muita sähköisiä välineitä. Tervetullutta vaihtelua sekin.

Ihanaa viikonloppua!