torstai 22. maaliskuuta 2018

Ei löytynyt laventelia, mutta sinistä kuitenkin


Tammikuussa Tallinnassa käydessäni oli monessa kaupassa myynnissä kauniin laventelinsinisiä paitoja, puseroita, housuja ja ties mitä ihanuuksia. Ehkäpä olin liian fokusoitunut kukkakuoseihin tai pään sotki jokin muu hetkellinen ajatuskatkos, mutta yhtäkään noista upean värisistä vaatteista en loppujen lopuksi kotiuttanut, vaikka hypistelin niitä moneen otteeseen. Arvatkaapa, kaduttiko jo seuraavana päivänä?
Parisen viikkoa sitten kävin naapurimaassa uudemman kerran ja jo etukäteen päätin, että tällä kertaa mukaani lähtee laventelia paidan tai neuleen muodossa. Mutta niinhän siinä sitten kävi, että yhdessäkään käymässäni kaupassa ei enää ollut tarjolla ainuttakaan laventelinsinistä vaatetta. Ja aikaa edellisestä käynnistä oli vain reilu kuukausi! Onhan se kiva, kun kauppojen valikoima vaihtuu, mutta välillä toivoisin, että ihan näin hektistä ei valikoiman uusiutuminen olisi. Mutta saavatpa kaupat tällä toiminnalla lisättyä heräteostosten määrää, kun kuluttaja ei uskalla luottaa siihen, että kiinnostusta herättävä tuote on vielä myynnissä jonkin ajan päästä.


Mieli teki kuitenkin ostaa jotain keväisen vaaleaa, edelliskäynnin hankinnat kun olivat kukkakuvioista huolimatta pääosin tummasävytteisiä. Eräässä kaupassa huomasinkin vaaleansinisen paitapuseron, joka väritykseltään ihastutti melkein yhtä paljon kuin haikailemani laventeli. Samaisesta liikkeestä löysin tummansinisen neuletakin, jollaista olen jo jonkin aikaa etsiskellyt. Monesti asukuvissakin näkynyt pitkä sininen neuletakki on oikein mukava, mutta pituutensa vuoksi se ei ole kaikista käytännöllisin. Pepun peittävä malli on monikäyttöisempi ja helpommin yhdisteltävissä eri asukokonaisuuksiin. 






Molempiin näihin ostoksiini olen ollut supertyytyväinen ja kuka tietää, jospa löytäisin laventelinsinistä ihan täältä kotimaan kaupoista.

Ihanaa loppuviikkoa!







maanantai 19. maaliskuuta 2018

Turistina Kalliossa

Lauantaiaamupäivällä saimme yks kaks idean lähteä katsomaan Kallion kirkkoa, jossa Puuhis ei ollut aiemmin käynyt. Minä olin edelliskerran ollut siellä lähes 15 vuotta sitten ystäväni häissä, mutta kirkko oli tullut tutuksi jo lapsena. Asuin vielä ensimmäisen kouluvuoteni ajan Kalliossa ja tuolloin parhaan kaverini isä toimi kirkossa pappina. Koulun joulu- ym. kirkkojuhlien lisäksi tuli kirkossa piipahdettua muulloinkin. Noiden aikojen johdosta kirkosta on jäänyt lämmin muisto ja nyt oli mukava käydä tutustumassa siihen rauhassa.



Helsingin maamerkkeihin kuuluva, graniitista valmistettu kirkko on vihitty käyttöön syksyllä 1912 ja sen torni risteineen kohoaa peräti 94 metriä merenpinnan yläpuolelle. Kirkko muodostaa upean päätepisteen 2,5 kilometrin pituiselle katusuoralle, jonka muodostavat Kopernikuksentie, Unioninkatu ja Siltasaarenkatu.


Sisältä kirkko on äärimmäisen kaunis. Seiniä koristavat jugend-tyyliset seinämaalaukset ja alttaritauluna on puureliefi. Upeat valaisimet ovat Paavo Tynellin suunnittelemat.




Kirkossa on erittäin hyvä akustiikka ja siellä järjestetään usein konsertteja. Lauantaina mennessämme Ortodoksisen kamarikuoron laulajia harjoitteli vajaa tunnin kuluttua alkavaa Ortodoksista passiota.
Kirkon alla on Suomessa ainutlaatuinen hautausmaana toimiva uurnaholvi ja sisäänkäynnin molemmin puolin on kiinnitetty kalliohautaan haudattujen messinkiset muistolaatat. 




Kirkkoon tutustumisen jälkeen päätimme käydä toisessa saman ikäisessä rakennuksessa, Kallion kirjastotalossa. Korttelinsa ainoa rakennus sijaitsee näyttävällä paikalla Viidennellä linjalla Porthanin kadun päässä. Suunnitellessaan kirkkoa Hård af Segerstad korosti tuon ajan mukaisesti lukusalien asemaa, joita olikin peräti neljä. Edelleen kirjastossa on paljon erilaisia lukupisteitä, -soppeja ja -nurkkauksia rauhalliseen lukemiseen, opiskeluun ja vaikkapa tabletin selailuun. 






Kallion kirjastoa on remontoitu muutamaan otteeseen: -40-luvulla sitä korjattiin pommitusten jäljiltä ja -90-luvulla peruskorjauksen yhteydessä mm. otettiin käyttöön aiemmin ullakkona toiminut tila. Nykyään asiakkaita palvellaankin pohjakerroksen ja lehtiparven lisäksi 3 eri kerroksessa.
Viimeisen kerran kirjastoa uusittiin viime vuoden vaihteessa, jolloin ensimmäinen kerros sai uuden ilmeen ja mm. sisääntuloaulaan palautettiin alkuperäinen avara tunnelma. 








Seuraavan kerran, kun haluat katsella Helsinkiä turistin silmin, kannattaa suunnata Kallioon. Kirjaston ja kirkon lisäksi alueella voi ihastella kaunista vanhaa arkkitehtuuria.

Hyvää maanantai-iltaa!









torstai 15. maaliskuuta 2018

Grey day





Odotan malttamattomasti kylmien säiden väistymistä, jotta vaatekaapeissa odottavat kevätvaatteet voi ottaa käyttöön. Välillä on ”pakko” fiilistellä hiipivää kevättä hempeän värisillä puuvillaneuleilla, mutta toisaalta pakkasista johtuen moni talvinen lempivaate ja tummat värit tuntuvat vielä käyttökelpoisilta. Harmaa neulemekko on yksi niistä vaatteista, jota käytän nyt mahdollisimman usein ennen kuin siirrän sen kesäteloille. Mekko on äärimmäisen mukava päällä ja moneen otteeseen olen itsekseni ihastellut, miten hyvin se eleettömän mallinsa johdosta sopii niin asiallisemman toimistoasun kuin rennon vapaa-ajan asunkin osaksi. Lisäksi tummanharmaa väri toimii kivana kontrastina kirkkaille väreille ja sitä vasten esim. kaulakorut tulevat kauniisti esiin.




Eilen oli jälleen neulemekkopäivä ja alkuperäinen ajatukseni oli tuoda kokonaisuuteen keväisyyttä vaalealla neuletakilla ja huivilla. Töissä odotti sisäkenkinä burgundit jalkineet, joiden innoittamana päädyin toisenlaiseen ratkaisuun. Viininpuna-valko-harmaata huivia ei voi kutsua asun piristysruiskeeksi, mutta toi kuitenkin pienen ripauksen väriä muuten harmaaseen yhdistelmään. Jospa sitten ensi viikolla yhdistäisin mekkoon vaaleita sävyjä. 







Ihanaa, huomenna on perjantai ja edessä viikonloppu ilman minkäänlaisia ennakkosuunnitelmia. 
Oikein mukavaa loppuviikkoa!








tiistai 13. maaliskuuta 2018

Kuvajournalismi 2017 näyttely

Kuinka moni on tietoinen, että Helsingin kaupungintalon aulassa on kymmenen vuoden ajan toiminut Virka-Galleria näyttelytila, jossa on vuosien mittaan esitelty lukuisia maksuttomia, kaikille avoimia taide- ja kulttuurihistoriallisia näyttelyitä? Minä kuulin vasta pari vuotta sitten, että Kaupungintalon aulaan on ylipäätään avoin pääsy ja neuvonnan lisäksi siellä voi vaikkapa lukea päivän lehden tai hoitaa asioitaan kaupunginkirjaston asiakastietokoneilla. Taidenäyttelyiden olemassa oloon heräsin vasta muutama kuukausi sitten. Kun katsoo listausta kolmen viime vuoden aikana pidetyistä näyttelyistä, oikein harmittaa, kuinka monta mielenkiintoista näyttelyä on jäänyt näkemättä.

Viime viikon torstaina Virka-galleriassa avattiin kuvajournalismikilpailun (entinen Vuoden Lehtikuva –kilpailu) satoa esittelevä Kuvajournalismi 2017 näyttely. Olin mukana avajaisissa ja ohessa pieni otos näyttelyn kuvista.



Vuoden lehtikuvaksi valittiin Ella Kiviniemen pakastettua riekkoa esittävä kuva, joka symbolisoi laajemmaltikin mm. ilmastonmuutosta ja sen vaikutusta elinympäristöömme.


Kuvajournalisti 2017 palkinnon voittanut Akseli Velmunen on kuvannut intiimejä lähikuvia menestyneistä suomalaisista kuten OP-ryhmän pääjohtajasta ja hänen vaimostaan.



Uutiskuva 2017 palkinnon sai Liisa Huiman uutiskuva Turun torilla tapahtuneesta  puukotustapauksesta, joka on meidän monen mieleen jättänyt unohtumattoman jäljen.



Sami Keron palkitussa 10-osaisessa Reportaasi-sarjassa on ylhäältä päin kuvattu avantoja ja avantouimareita. Mielenkiintoinen kuvakulma.



Joel Karppanen palkittiin Uusi kuvajournalisti -palkinnolla niin ikään kymmenen kuvaa käsittävällä sarjallaan, josta esimerkkinä kauniin utuinen Liikuntapuisto kuva.



Martti Kainulaisen ilmakuva jääkarusellista voitti Uutiskuva 2017 kunniamaininnan, enkä yhtään ihmettele, sillä kuva on salaperäisen kiehtova.



Meeri Koutaniemi oli yleisön suosikki ja hänen kuvakokoelmansa onkin ainutlaatuisen upea.




Blogiin ottamani näpsäisyt eivät tee oikeutta hienoille valokuville, niihin kannattaakin käydä tutustumassa paikan päällä. Näyttely on avoinna toukokuun loppupuolelle saakka. 

Mukavaa viikon jatkoa!












tiistai 6. maaliskuuta 2018

Keväistä sävyä ja avainketju kaulakoruna


Viime viikkoista ruutujakku-postausta kirjoittaessa sain ajatuksen, että laittaisin jakun ylleni seuraavana päivänä yhdistettynä ruskeaan paitaan tai neuleeseen. Kokeilin jakun alle sekä tummanruskeaa pooloa että ohutta neuletta. Ihan kivoja yhdistelmiä molemmat, mutta eipä kumpikaan loppujen lopuksi säväyttänyt niin paljoa, että olisin pukeutunut niihin seuraavana aamuna. Ruskea väri vaikutti turhan tunkkaiselta ja talviselta ja kaipasin ylleni jotain raikkaampaa. Paukkupakkasten johdosta kevyt kevätvaatetus ei kuitenkaan tullut kysymykseen. Vaatekaappien penkomisen tuloksena löytyi vaaleanpunainen puuvillainen neuletakki sekä raidallinen poolo. Hempeä väri toikin asuun kaipaamani keväisen tuulahduksen, jota eivät edes useat vaatekerrokset haihduttaneet. 






En ole koskaan tykännyt roikottaa ID-korttia tai avainnippua kaulassa ja varsinkin kaiken kirjavat, yrityslogoilla varustetut nauhat ovat olleet niitä ”pahimpia”. Paljon mieluummin olen ripustanut henkilökortin nipsulla vaikkapa jakun kaulukseen tai rintataskuun ja avaimet kiinnittänyt vyölenkkiin karbiinihaalla. Neuleeseen, mekkoon tai hameeseen ei kiinnitys kuitenkaan onnistu ja jos kortti täytyy pitää reilusti näkyvillä, kaulanauha on ainoa vaihtoehto. Värikkäiden nauhojen sijaan olen tykästynyt käyttämään korukivistä tekemiäni ketjuja, jotka käyvät samalla mainiosti kaulakorusta. Valkosävyisen lisäksi olen valmistanut mustista ja harmaista korukivistä toisen, joka väriensä puolesta sopii hyvin tummien vaatteiden kanssa pidettäväksi. Työlistalla on pelkistä hopearenkaista tehty ketju, joka neutraalina käy asuun kuin asuun.


Kivaa tiistai-iltaa!


sunnuntai 4. maaliskuuta 2018

Viikon huiput: helmikuun helmet

Tänään oli paras ulkoilusää, mitä talvisaikaan voi olla: tuuleton pikkupakkanen ja upea auringon paiste. Tein parin tunnin kävelylenkin, jonka aikana mm. kiersin Seurasaaren jäätä pitkin. Olipa hauska katsella tuttuja maisemia eri näkökulmasta.






Viikon huiput ovat olleet talviunilla helmikuussa, mutta tehdäänpä nyt katsaus helmikuuhun. Kuukausi tuntui kuluneen tasaiseen tahtiin ilman sen kummempia kohokohtia, mutta yllättävän paljon neljään viikkoon mahtui.

Kuukauden ensimmäisenä lauantaina vietimme ystäväni häitä Suomenlinnassa ja seuraavalla viikolla suunnistimme parin päivän minilomalle Etelä-Pohjanmaalle. Molemmat tapahtumat katkaisivat kivasti arkirutiinit ja piristivät talven keskellä.







Kuukauden puolessa välissä aloitin työt uuden työnantajan leivissä. Nyt palasin siinä mielessä alkujuurille, että työurani alkuvuosina parin työnantajan toimipisteet sijaitsivat Helsingin keskustassa. Väliin mahtoi työpaikkoja niin Espoon puolelta kuin Helsingin taajamistakin. Nyt nautin äärettömän paljon siitä, että työpaikka sijaitsee aivan "ytimessä" ja odotan malttamattomana kevättä ja kesää, jolloin Helsinki näyttää parhaat puolensa.




Keskustassa työskentelyssä on myös lieveilmiönsä: on ihan hirvittävän (=liian) helppo jäädä päivän päätteeksi shoppailemaan tai piipahtaa viikonlopun alkajaisiksi perjantaikuoharilla. 
Suuremmilta herätehankinnoilta olen vielä säästynyt, sillä kovien pakkasten vuoksi on ollut pakko pukeutua erityisen lämpimästi ja niissä tamineissa ei kaupoissa kiertely suuremmin houkuttele. 



Yhden kivan aleostoksen olen kuitenkin tehnyt. Satuin huomaamaan alerekissä keinonahkaisen kynähameen. Onnekseni tuo yksi ainoa jäljelle jäänyt kappale sattui olemaan omaa kokoani, joten olihan se ostettava. Kylmien aamujen vuoksi hame ei ole vielä päässyt käyttöön, mutta eivätköhän kovat yöpakkaset ala vähitellen olla ohi ja aamulla tarkenee lähteä hame päällä liikkeelle.



Viiniklubissa maistelimme Etelä-Ranskan viinejä, jotka olivat jälkiruokaviiniä lukuunottamatta Gérard Bertrandin tuottamia. Kaikki olivat erinomaisia, omaksi suosikiksi nousi Gèrard Bertrand Château l'Hospitalet Art de Vivre. 



Mukavaa alkavaa viikkoa!