Röyhelöneule

Minulla on pari harmaata, juuri polven yläpuolelle ulottuvaa kynähametta, joista pidän erityisen paljon ja jotka ovat näkyneet kuvissakin lukuisia kertoja. Viikko-kaksi sitten toinen niistä valikoitui jälleen kerran ylleni. Hame on erittäin mukava päällä. Siinä on hieman lycraa, joten napakka kangas joustaa eikä vaate purista tai kiristä mistään. Ohuiden sukkahousujen ja jakun kanssa hame istuu hyvinkin asialliseen kokonaisuuteen. Toisaalta paksujen sukkisten ja neuleen kanssa se soveltuu loistavasti rennompaan meininkiin.

Harmaan hameen seuraksi sopisi melkeinpä väri kuin väri. Kuosissa on ohuen ohut musta-harmaa vinoraidoitus, joten huomaan usein valitsevani tämän hameen pariksi mustan yläosan. Tällä kertaa päädyin neuleeseen, jonka jujuna on pieni röyhelö paidan ja hihojen yläosassa. Se antaa mukavasti ilmettä perusneuleelle olematta liian huomiota herättävä.

Koska röyhelö on neuleen 'juttu', valitsin koruiksi yksinkertaiset hopeakorut. Suunnittelin riipuksen, korvakorut ja rannerenkaan sisältävän setin muutama vuosi sitten. Käytin koruihin ns. neliölankaa, eli hopealankaa, joka on läpileikkaukseltaan kulmikas. Juotin kolme muutaman sentin mittaista hopeapalaa yhteen epäsäännölliseen riviin. Yleensä hopeaa juotettaessa halutaan, että sauma/juotoskohta ei jää näkyviin vaan pinnan on oltava sileä. Tässä setissä sen sijaan nimenomaan halusin, että erilliset palat eli palkit jäävät selkeästi näkyviin. Korusarja sai nimekseen Palkki.

Hyvää keskiviikkoiltaa!

Sinivalkoista

Viime viikkojen aikana asukuvia on tullut napsittua vähemmän kuin koskaan ja noistakin kuvista monet ovat vielä julkistamatta. Nämä kuvat sinivalkoisesta asukokonaisuudesta otimme lähes kolme viikkoa sitten.
Hellepäivän päätteeksi tuntuu hassulta julkaista kuvia, joissa olen pukeutunut pitkään neuletakkiin, mutta tuolloin heinäkuun ensimmäisellä viikolla se oli tarpeen lyhythihaisen mekon seurana. Huoleton raitamekko ja mukavan pehmeät loaferit olivat oiva asu, kun lähdin piipahtamaan Jumbon kauppakeskuksessa.

Käyttämäni mustat käsilaukut tuntuvat usein vähän turhan suurilta, ja olen jo jonkin aikaa kaivannut laukkua, jota voisi käyttää myös crossbodyna. Kuvien sininen laukku on ollut aika passeli; siihen mahtuu paljon tavaraa, mutta litteänä ja pitkähihnaisena se on erittäin kätevä. Vastaavan tyylinen musta laukku on siis ollut hakusessa ja ajatuksena oli käydä mm. katsastamassa, löytyisikö Stoccan alennusmyynnistä uusi käsilaukku.

Kantikas rannekoru on omaa suunnitteluani sekä toteutustani kesäkuun kurssin aikana.

 

Sopivaa laukkua ei tällä erää löytynyt – ei alennuksella eikä normihintaan. Enkä oikein jaksanut innostua muutenkaan aletarjonnasta. Mukaan tarttui ainoastaan Noomin t-paita, jonka pääntien ympäröivään sinikukkaiseen kuviointiin ihastuin.

Upeaa viikon jatkoa!

Keskiviikon kokomusta asu

Viime viikolla vietimme kotona muutaman päivän suihkien sinne sun tänne. Yksi tärkeimmistä ja ennen kaikkea mukavimmista asioista oli kuitenkin yhteinen päivällinen lastemme kanssa, kun onnistuimme pitkästä aikaa saamaan kaikki neljä eli tyttäreni ja Puuhiksen pojat yhtäaikaa kokoon. Tyttäreni viettävät synttäreitään heinäkuussa, ja juhlistimme yhteisellä ravintolaillallisella nuorimmaiseni alkukuun synttäreitä muutaman päivän viiveellä ja vanhimman synttäreitä etukäteen.

Päivällä olin pukeutunut punaiseen, josta asukuvat julkaisinkin muutama päivä sitten. Illaksi asu vaihtui kaupungille lähtiessä kokomustaan. Kotihousujen mukavuuden vertaiset liituraitahousut saivat seurakseen sifonkisen kesäpaidan sekä ohuen pitkän neuletakin. Kotoa lähtiessä nappasin varmuuden vuoksi mukaan pashminahuivin, joka olikin ihan tarpeen illan viiletessä.

Mulla jatkuu edelleen kausi, jolloin käytän useimmiten hopeakoruja ilman korukiviä tai -helmiä. Tämän korusarjan suunnittelin ja tein kesäkuun Kankaanpään kurssilla.

Nuorten kanssa valitsemme yleensä paikan, jossa on rento ja mukava tunnelma sekä monipuolinen ruokalista myös gluteenittoman ruokavalion osalta. Nyt päädyimme kokeilemaan Pizzeria ja Spagetteria MorriSon'sia, jossa en ollut aikaisemmin käynytkään. Annokset olivat oikein maukkaita ja niin reilun kokoisia, että niin minulta kuin tyttäriltäkin jäi suuri osa annoksesta syömättä. Niin hyvin maistui niin pääruoka kuin jälkiruokakin, että kuvaamisen muistin vasta siinä vaiheessa, kun olin kaapinut viimeisetkin rippeet Tiramisusta suuhuni. Ehkä ensi kerralla muistan kuvata annokset alkuruuasta jälkkäriin.

Ennen tämän päiväisiä rankkasadekuuroja pionit olivat vielä upeassa kunnossa.
Aurinkoisia kesäpäiviä!

Leveästi farkuissa

Olen aika hyvin onnistunut viime kuukausina välttämään valitusta säästä tai haikailua kevään tulosta; sää on mikä on ja se ei valittamalla parane. Mutta on kyllä myönnettävä, että nyt tekee mieli sanoa, että kökkö juttu! Vaikka keväisen lämpimiä päiviä ei vielä olisikaan, ei myöskään takatalven olisi tarvinnut iskeä. Lunta ja räntää on tänään satanut koko päivän ajan ja loskaa kertynyt maahan monta senttiä. Se hyvä puoli asiassa on, että päälle valittu valkoinen poolo sekä nilkkurit tuntuivat juuri sopivan talvisilta sään puolesta.

Muutama viikko sitten kaivoin esille vanhoja leveälahkeisia farkkuja, joista yhdet pääsivätkin jo asukuviin viikko sitten mokkatrenssin kanssa täällä. Tänään valitsin ylleni jälleen yhdet noista vanhoista, jo muutama vuosi sitten hankituista housuista.

Farkkutyyppinä tykkään käyttää farkkuja myös töissä. Lähes poikkeuksetta ne ovat tuolloin tummat ja siistit, ns. toimistokelpoiset. Poikkeus vahvistaa säännön ja tänään ylläni olleet leveät farkut ovat yksi noista poikkeuksista. Leveitä vaaleita olen käyttänyt töissä lukuista kerrat ja itse asiassa saattaa olla jopa niin, että  ne ovatkin olleet useammin käytössä töissä kuin vapaa-ajalla. Farkkujen väri on tasaisen vaalea eivätkä ne näytä kuluneen haalistuneilta. Lisäksi prässit tekevät niistä astetta asiallisemmat. Vielä kun useimmiten käytän lisänä jakkua, vaaleatkin farkut toimivat hienosti myös työasuna.

Koruina olivat kaulariipus -60-luvulta sekä rannerengas, joka on äitini saama rippilahja -50-luvulla. Ne sopivat mielestäni kivasti mennyttä aikaa henkivään asuun.

Talvisen oloista maanantai-iltaa!

Ellipsiä

Tänään olikin syksyn ensimmäinen sisäkuvauspäivä. Viimeisten neljän viikon aikana asukuvat on otettu niinä päivinä, kun pääsin kurssilta kotiin sen verran ajoissa, että päivänvalo riitti ulkokuvauksiin. Nyt kun aikataulu normalisoitui, tajusin eilen todenteolla, miten aikaisin hämärä alkaa laskeutua, kun ulkokuvaus ei enää onnistunutkaan. Tänään sitten otettiin kuvat aamulla ennen lähtöä.

Päivän asun teemaa voisi kuvata sanalla ellipsi. Näin puseron viime Hulluilla päivillä ja tykästyin heti sen kuosiin. Pidin myös 3/4 pituisista hihoista sekä vesiputouskauluksesta ja kun vaate tuntui päällä miellyttävältä, pusero tarttui mukaani. 
Pukuhuoneessa arvailin, onko pusero tummansininen vai musta. Päädyin jälkimmäiseen vaihtoehtoon ja vasta kun käytin sitä ensimmäisen kerran, päivänvalo paljasti värin siniseksi.

Ellipsi-kuvio toi jo puseroa sovittaessa mieleeni hopeisen korusetin, jonka tein muutama vuosi sitten. Hauska sattuma on myös se, että korujen ellipsit ovat lähes samankokoiset kuin puserossa.

Huomenna onkin normaalirutiineista poikkeava päivä jälleen, ohjelmassa on nimittäin päiväreissu Tallinnaan hyvän ystäväni kanssa. Tiedossa siis kauppoja ja paljon kävelyä, ihanaa! Yritän kuitenkin pitää jalat maassa, sillä mitään en oikeasti (tai valitettavasti, heh) tarvitse - ehkä...

Hauskaa tiistaita!

Keskiviikko rennosti sinisissä

Ensimmäiset valmennuspäivät ovat sujuneet vauhdilla ja iltaisin on ollut aika takki tyhjänä -olo. Eilenkin sohva veti vastustamattomasti puoleensa, mutta onneksi sain riuhdottua itseni lenkille. Reippaan kävelyn jälkeen olo oli huomattavasti pirteämpi ja sen jälkeen jaksoi taas tehdä vähän kotitöitäkin. Jo pelkästään raikkaan syysilman hengittäminen tuntui tuovan rutosti energiaa.

Tänään pääsin kotiin sen verran ajoissa, että asukuvat ehdittiin ottaa viimeisten auringonsäteiden paistaessa. Päivän asu koostui haalistuneen vaaleista Leviksen farkuista ja neuletakista. Valkoinen nepparein varustettu kauluspaita on pehmeää puuvillaa ja tarpeeksi väljä, jotta se ei tunnu päällä "pönäkältä", päinvastoin. Kokonaisuus oli juuri sopivan mukava koko päivän neukkarissa istumiseen.

Koruissa on hopean lisäksi värjättyjä simpukankuorihelmiä. Helmet olivat alun perin tummansiniset, mutta parissa vuodessa väri on vaalentunut huomattavasti. Onpahan nyt sitten vahingossa korusetti, joka on samaa sävyä kuin neuletakki tai farkut.

Nyt lenkille ja sen jälkeen saunaan!

Kivaa keskiviikkoa!

Mustaa ja luonnonvalkoista

Tänään asu koostui yksinkertaisista pääelementeistä: mustista farkuista ja mustasta puserosta. Asiallisuutta ja ripauksen väriä kokonaisuuteen sain kermanvalkoisella jakulla. Viikonlopun ruoka- ym. ostoksille lähtiessä vaihdoin jakun kuluneeseen nahkatakkiin sekä korkkarit matalampiin kenkiin. Asu oli siten helposti muokattu rentoon moodiin.

 

Kaula- ja rannekorut tein kesäkuun korukurssilla. Korut on koottu suorakaiteen muotoisista hopeapalasista, jotka on liitetty toisiinsa lomittain. Ennen yhteenliittämistä kuumensin jokaista palaa kuumalla liekillä, jolloin hopean pinta alkoi sulaa ja mennä kasaan. Näin jokaisesta palasesta tuli yksilöllinen.

Ruotsin matka tuli tehtyä ja mukavaa oli. Kuvia otin aika vähän; en viitsinyt kantaa mukanani järkkäriä, vaan tyydyin näpsimään otoksia Ipadillä, kännykällä ja pikkukameralla. En tiedä, johtuuko laitteista vai niiden asetuksista, mutta en saanut ladattua yhtään kuvaa esim. Instaan. Sekä Ipad että puhelin päivittivät Instan, FBn ym. tiedot ajantasalle, mutta omien kuvien tai juttujen lataaminen ei monista yrityksistä huolimatta onnistunut. Harmillista, mutta ehkäpä teen kuvista kollaasin tänne.
Oli muuten varmaan ensimmäinen Ruotsin matkani ikinä, jolta en tehnyt ainuttakaan vaatehankintaa! Jotain pientä tarpeellista ostelin tax-freestä, mutta niistä lisää joku toinen kerta.


Tämä puska on huomista herkuttelua varten. Maittavaa viikonloppua!