Viikon huiput: helmikuun helmet

Tänään oli paras ulkoilusää, mitä talvisaikaan voi olla: tuuleton pikkupakkanen ja upea auringon paiste. Tein parin tunnin kävelylenkin, jonka aikana mm. kiersin Seurasaaren jäätä pitkin. Olipa hauska katsella tuttuja maisemia eri näkökulmasta.

Viikon huiput ovat olleet talviunilla helmikuussa, mutta tehdäänpä nyt katsaus helmikuuhun. Kuukausi tuntui kuluneen tasaiseen tahtiin ilman sen kummempia kohokohtia, mutta yllättävän paljon neljään viikkoon mahtui.

Kuukauden ensimmäisenä lauantaina vietimme ystäväni häitä Suomenlinnassa ja seuraavalla viikolla suunnistimme parin päivän minilomalle Etelä-Pohjanmaalle. Molemmat tapahtumat katkaisivat kivasti arkirutiinit ja piristivät talven keskellä.

Kuukauden puolessa välissä aloitin työt uuden työnantajan leivissä. Nyt palasin siinä mielessä alkujuurille, että työurani alkuvuosina parin työnantajan toimipisteet sijaitsivat Helsingin keskustassa. Väliin mahtoi työpaikkoja niin Espoon puolelta kuin Helsingin taajamistakin. Nyt nautin äärettömän paljon siitä, että työpaikka sijaitsee aivan "ytimessä" ja odotan malttamattomana kevättä ja kesää, jolloin Helsinki näyttää parhaat puolensa.

Keskustassa työskentelyssä on myös lieveilmiönsä: on ihan hirvittävän (=liian) helppo jäädä päivän päätteeksi shoppailemaan tai piipahtaa viikonlopun alkajaisiksi perjantaikuoharilla. 
Suuremmilta herätehankinnoilta olen vielä säästynyt, sillä kovien pakkasten vuoksi on ollut pakko pukeutua erityisen lämpimästi ja niissä tamineissa ei kaupoissa kiertely suuremmin houkuttele. 

Yhden kivan aleostoksen olen kuitenkin tehnyt. Satuin huomaamaan alerekissä keinonahkaisen kynähameen. Onnekseni tuo yksi ainoa jäljelle jäänyt kappale sattui olemaan omaa kokoani, joten olihan se ostettava. Kylmien aamujen vuoksi hame ei ole vielä päässyt käyttöön, mutta eivätköhän kovat yöpakkaset ala vähitellen olla ohi ja aamulla tarkenee lähteä hame päällä liikkeelle.

Viiniklubissa maistelimme Etelä-Ranskan viinejä, jotka olivat jälkiruokaviiniä lukuunottamatta Gérard Bertrandin tuottamia. Kaikki olivat erinomaisia, omaksi suosikiksi nousi Gèrard Bertrand Château l'Hospitalet Art de Vivre. 

Mukavaa alkavaa viikkoa!

Viikon 5 huiput

Viime viikolla olin niin iloinen, kun inhokkikuukauteni tammikuu vaihtui helmikuuksi. Miettikääpä, nyt voimme sanoa, että ensi kuussa on kevät!!!

Viime viikko oli liikunnan suhteen kehnonlainen. Alkuviikosta tein parina iltana kunnon kävelylenkit ja askeleita kertyi runsaasti. Sitten tuli lunta, räntää ja aikatauluhaasteita ja lenkkeily jäi haaveeksi. Kyllä harmittaa, mutta minkäs teet. Eilen olikin ihan pakko päästä ulos kävelylle nauttimaan upeasta aurinkoisesta säästä.

Pari viikkoa sitten mainitsin, etten ollut löytänyt etsimisestä huolimatta viininpunaisia sohvatyynyjä. Nyt kun en enää etsimällä etsinyt, sellaiset osuivat kohdalle sattumalta. Kävin Jumbon Stockalla ja eikös siellä ollut poistomyynnissä mm. silkkisiä tyynynpäällisiä ja kasaa penkoessa joukosta löytyi myös pari viininpunaista. Joskus lykästää!

Silmän ja mielen iloa ovat myös tuottaneet pari Tallinnan ostostani, jotka tein vaatehankintojeni lisäksi. Vein marraskuussa tablettini huoltoon ja tuolla vientikeikalla onnistuin hukkaamaan laitteen pehmustepussin. Tallinnassa olin kukkakuosien lumoissa ja innostuin ostamaan suojapussinkin sen mukaisesti. Ei ole lainkaan mun tyylinen, mutta tykkään siitä silti tosi paljon. 

Olen aina tykännyt kristallisista kynttilänjaloista ja varsinkin yksinkertaisen koristelemattomat ovat mielestäni äärimmäisen kauniit kynttilöiden loisteessa. Tallinnasta löysin tulevan kokoelmani ensimmäisen kappaleen. 

Viime viikon mukavin juttu oli lauantaina pidetyt ystäväni häät. Joskus nuorena tuntui siltä, että häitä vietettiin jatkuvasti, kun ystävä toisensa jälkeen purjehti avioliiton satamaan. Parhaimpina kesinä häitä saattoikin olla useammat. Tässä iässä hääjuhlia sen sijaan on aiempaan verrattuna erittäin harvoin, nytkin edellisistä oli vierähtänyt useampi vuosi. Eikä muistaakseni koskaan aiemmin kukaan ystävistäni tai sukulaisistani ole mennyt naimisiin talvella. Uusi kokemus minulle oli niin ikään hääjuhlinta Suomenlinnassa.
Hääpari ei halunnut pelejä tai leikkejä, morsiamen ryöstöä tai kilpailuja. Juhlat olivat ilman niitäkin kerrassaan ihanat "aikuisten häät".

Kirkko toimii myös majakkana

Juhlatilan paksut kiviseinät ja upea ikkuna olivat vaikuttavan näköiset

Suomenlinnassa ei ole taksiautoja, mutta hääpari liikkui pyörätaksilla

Huomisaamuna suuntaamme appivanhempien luokse Etelä-Pohjanmaalle. Parin päivän irtiotto arjesta tekee hyvää ennen ensi viikolla alkavia ihan uusia kuvioita työrintamalla. 

Mukavaa talvista viikkoa!

Lauantain asu ja sälää viikon varrelta

Viikolla en ottanut yhtään asukuvaa lukuun ottamatta tuunaamaani turkisliiviä. Ja mitäpä kuvaamista kotiasuissa olisikaan.
Tämä sinivalkoinen asu on lauantailta, jolloin käväisimme Tapiolassa. Puseron neulos on löyhää ja alla oleva paita kuultaa sen läpi reilusti. Kaulakoru ei sopinut alkuunkaan yhteen "reikäisen" neuleen kanssa, joten tyydyin vain ranne- ja korvakoruihin.

Stockan alesta tarttui mukaan nude trikoopaita sekä tummansininen ja kermanvalkoinen pitsipusero. Näistä kunnon kuvia sitten myöhemmin.

Pari asustetta on ollut tällä viikolla ylitse muiden:
Toinen näistä on jyvätyyny, jota lämmitän monta kertaa päivässä ja sidon kaulaliinalla vyötärölle. Lämpö tekee ihmeitä kolottavalle lihakselle.
Toinen on "laukku" eli kangaskassi, johon sujautin jämäkän sohvatyynyn. Istuessa paketti tukee selkää mukavasti ja olenkin kantanut kassia mukanani esim. kampaajalle. Kangaskassi on siitä kätevä, että tyynyä ei tarvitse edes poistaa sen sisältä.
Takana näkyvällä sohvalla en ole pystynyt istumaan viikkoon, vaan nojatuolina toimii yksi ruokapöytämme tuoleista. Arvatkaapa, tekisikö mieli löhötä pehmeällä sohvalla!

Torstaiksi olimme jo etukäteen hankkineet liput lätkämatsiin. En seuraa kovinkaan aktiivisesti jääkiekkoa, mutta kerran kauden aikana on hauska käydä katsomassa ottelu. Varsinkin nyt, monen päivän kotona oloilun jälkeen, matsi kiinnosti entistä enemmän.
Seuraaminen onnistuikin hyvin, kun normaalien istumapaikkojemme sijaan valitsemme paikat halliravintolan vieressä olevalta alueelta. Korkea baarijakkara tuntui miellyttävältä selälle ja lisäksi pystyin välillä nousemaan ja kävelemään. Tässä seuraan poikien lämmittelyä ennen matsin alkua.

Elimistöni reagoi heti alkuviikosta vähäiseen liikkumiseen ja vaikutti aineenvaihduntaan. Vaikka tällä viikolla olen syönyt todella kevyesti, olo tuntuu tukalalta. Siitä huolimatta lauantaina herkuttelimme hieman. Aamiaiseksi valmistin juusto-paahtoleipärullia (ohjeen kirjoitin tänne.) ja illalla nautimme talven ensimmäiset blinit. Tykkään kokeilla uusia reseptejä, mutta joitakin ruokia valmistan vuodesta toiseen saman reseptin mukaisesti. Blinit ovat yksi näistä ja tätä ohjetta olen käyttänyt jo -90-luvun alusta lähtien. Mitäpä sitä hyvää vaihtamaan.

Selkäni on jo niin hyvässä kunnossa, että yli viikon tauon jälkeen kävin tänään päiväkävelyllä. Vaikka matkaa oli tehtävä rauhallisesti ja hitaasti, eikä lenkin pituuskaan päätä huimannut, pönäkkää oloa se helpotti suunnattomasti.

 Bongasin kävellessä myös talven ensimmäiset pajunkissat ja muutama oksa oli otettava maljakkoon.
 

Mahtavaa alkavaa viikkoa!

Reippailua

Uudenvuodenlupaukset eivät ole mun juttu. Elämäntapamuutokset erinäisine aloituksineen, lopetuksineen, parannuksineen ym. onnistuvat huomattavasti paremmin ja pitkäkestoisemmin - jopa pysyvästi - kun teen ne ilman "lupauksia" silloin kun siltä tuntuu. Siitä huolimatta uuden vuoden aloittaminen on useimmiten alkusykäys myös jonkinlaiselle uudelle tai paremmalle. Samalta tuntuu aina alkusyksyllä, kun lomat on vietetty ja paluu arkeen alkaa; kesän jälkeen on puhtia ja intoa tarttua uudella innolla asioihin.

Edellisessä kirjoituksessa kerroin joulukauden laiskottelustani, mutta oikeastaan aktiivinen liikkuminen väheni jo loppuvuodesta. Varsinkin joulukuun alussa alkanut flunssa sai innostuksen laimenemaan entisestään ja jumpat ja salikäynnit jäivät ja lenkkeilykin lähes tyystin. Vuoden alkajaisiksi elämänmeno on palautunut myös aktiivisuuden suhteen normaalimpaan suuntaan. Pitkiä lenkkejä olen tehnyt jo useampaan kertaan ja olen vakaasti päättänyt aloittaa myös säännölliset kuntosali- ja jumppakäynnit.

Eilen oli niin upea ilma, että olisi ollut synti jättää ulkoilut tekemättä. Pakkasta oli 14 astetta, mutta kun oli tuuletonta ja hieno auringonpaiste, sää tuntui paljon lämpimämmältä.  Kevätajan luonnon herääminen, kesän vehreys ja syksyn väriloisto luovat upeat puitteet ulkoilulle kotimme ympäristössä, mutta näin vähälumisen talven aikana maisemat ovat vähän tylsät. Kamera oli mukana maisemakuvia varten, mutta eipä tullut montaa kuvaa otettua. Tärkeintä kuitenkin on, että talvisin kunnossapidettäviä ulkoilureittejä ja kävelyteitä löytyy kiitettävästi.

Askelia kertyi ihan mukavasti lenkin aikana.

Liikunnan lisäämisen lisäksi ruokavaliotakin oli tarpeen järkeistää herkuttelukauden jälkeen. Varsinainen ruokailu onkin muutaman päivän aikana keventynyt kuin itsestään, mutta ylimääräisen napostelun sekä suklaalla herkuttelun lopettaminen onkin sitten jo haastavampaa. Ihan tosissaan saa tsempata, ettei makeannälän yllättäessä käy jatkuvasti kaapilla suklaata hakemassa. Mekin käytimme hyväksi kauppojen ale-hinnat ja suklaata ja muuta herkkua tuli hamstrattua isot määrät.

Ruoka on keventynyt, mutta silti lorautan välillä kunnon kermaa sekaan. Näin tein eilenkin, kun valmistin paahdettua punajuurikeittoa ja vuohenjuustomoussea. Silti olo tuntui mukavan kevyeltä ja nälkä lähti.  Mikäli ohjeet kiinnostavat, kurkkaa tänne.

Reipasta viikon jatkoa!