Viikon 27 huiput - viikonlopun fiiliksiä

Viime perjantaina odotin edessä häämöttävää viikonloppua ja parin päivän vapaata tavallista innokkaammin. Olin ollut poikkeuksellisesti edellisen viikonlopun töissä ja takana oli 12 päivän työrupeama. Perjantaiksi olin sopinut päivällistreffit isäni ja Puuhiksen kanssa Salveen, mutta muuten en ollut laatinut minkäänlaisia ennakkosuunnitelmia. Aikomus oli tehdä mitä mieleen juolahtaa - tai olla tekemättä yhtään mitään.

Vuonna 1897 perustettu ja aikoinaan merimieskapakkana tunnettu Salve on paikka, jossa tykkään käydä silloin tällöin syömässä. Klassikkolistalta löytyvien silakoiden, Salven pannun tai wieninleikkeen sijaan päädyimme nauttimaan Salven taidemenuun. Kermainen kukkakaalikeitto sekä siika parsarisotolla olivat kerrassaan maittavia ja aterian kruunasi simppeli, mutta täydellisesti kesään sopiva jälkiruoka jäätelö ja tuoreet mansikat. Ruoka oli aivan yhtä hyvää kuin aina ennenkin!

Lauantaiaamuna Puuhis ehdotti, että lähtisimme liikkeelle kaupunkipyörillä ja suuntana Linnanmäki. Siellä onkin pitänyt jo jonkin aikaa käydä fiilistelemässä - hurjia laitteita ei pää enää kestä kuten nuorena - mutta loppujen lopuksi en jaksanut innostua asiasta. Niinpä keskityimme käyskentelemään pitkin Kalliota ja Sörnäistä "turistina" Pussikalja-elokuvastakin tutuksi tulleissa maisemissa. Yhden yhtä kuvaa en muistanut Kalliossa ottaa, mutta laitanpa muutaman asukuvan mukavaakin mukavammasta raitamekosta, joka oli ylläni niin lauantaina kuin sunnuntainakin. 

Sunnuntaina päätimme lähteä Seurasaareen eväitten kera. Kaupunkipyörillä matka taittui muutamassa minuutissa Seurasaaren sillan kupeeseen, saareenhan ei pyörillä saa mennä. Kävelijöitä ja retkeläisiä oli liikkeellä paljon, mutta onnistuimme löytämään suht rauhallisen ja tuulelta suojaisan picnic-paikan. Aurinkoinen ilma muuttui pilviseksi, mutta sää pysyi siitä huolimatta hyvin lämpimänä. Viihdyimme meren äärellä monta tuntia ja jopa minä ikuisena vilukissana tarkenin mainiosti hihattomassa hellemekossa. 

Kotimatkalla pyöräilimme Meilahden arboretumin ruusutarhan läpi. Paras kukinta-aika oli jo ohi, mutta vielä näkyi monta upeaa kukkivaa lajiketta.

Pikkupurtavasta huolimatta kotimatkalla yllätti nälkä eikä miehelle tarvinnut kuin vihjaista, niin löysimme itsemme pizzalta. Ruuanlaitto on kivaa puuhaa varsinkin viikonloppuisin, jolloin siihen voi panostaa enemmän aikaa ja vaivaa. Tänä viikonloppuna tuli ravintolaruokaa syötyä turhan usein, mutta kieltämättä oli kertakaikkisen rentouttavaa unohtaa pariksi päiväksi kaikki kotityöt. 

Upeaa heinäkuista viikkoa!

Kukkakuosinen maksimekko

Viikon huipuissa näittekin jo vilauksen maksimekosta, jota käytin viime viikolla. Mainitsin myös, miten vuosi sitten niin helle- kuin maksimekotkin jäivät harmillisen pienelle käytölle. Nytpä käytin muutaman hellepäivän heti hyväkseni ja pukeuduin kepeään maksimekkoon. Se olikin ihanan vilpoisa ja huoleton.

Nyt vedän hieman takaisin aikaisempia toteamuksiani: Olen monesti todennut, että kukkakuosit eivät ole se kaikista luontevin ja yleisin kuvio vaatteissani. Taidan kuitenkin olla kukkakuosien saladiggari, sillä käydessäni läpi kesävaatteitani huomasin, että mulla onkin yllättävän monta kukkavaatetta. Varsinkin mekkoja ja hameita kyseisellä kuvionnilla olen hankkinut monia. Mikäs siinä, kukat sopivat kesään kuin nenä päähän.

Kuumasta säästä huolimatta spagettiolkaimellinen yläosa ei tällä kertaa oikein tuntunut miellyttävältä, joten puin mekon päälle kesäpaidan. Asu tuntui heti paljon mukavammalta ylläni eikä ohut paita ollut lainkaan kuuman tai tukalan tuntuinen.

Koruina suht yksinkertaiset ketjut niin kaulassa kuin ranteessakin. Ilmavan ja kevyen ketjun yksittäiset lenkit muistuttavat mielestäni sitruunaa, joten nimesin hopeasetin sen mukaisesti Sitruunaksi. Ranteessa lisäksi Cordell-ketju sekä Cordell-tyyppinen ketjumalli.

Kivaa torstaita!

Hellemekkoilua

Mustavalkoinen hellemekko on ollut ahkerassa käytössä viime päivinä. Ylipäätään tykkään kuumalla ilmalla käyttää kevyttä hametta tai mekkoa, mutta tästä ilmavasta asusta on tullut lempivaatteeni näillä helteillä.

Äitini oli bongannut mekon keväällä Roomassa käydessään ja osti sen minulle. Oikeastaan kyseessä on rantamekko, mutta se on ollut aivan ihana myös "kaupunkiasuna". Kaula-aukko on minun makuuni hieman liian avonainen, joten käytän alla ohutta toppia. Mekkoa käytin monesti myös viime viikon reissullamme ja se osoittautui loistavaksi matkavaatteeksi: miellyttävä päällä, vilpoisan kevyt, ei rypisty ja ihan kivan näköinen.

Reissumme aikana koruina olivat pelkistetyt hopeaketjut. Tällä kertaa laitoin kuitenkin kaulaan hieman näyttävämmän hopeisen kukkakorun ja ranteeseen pari ohutta rengasta.

Minkälaiseen asuun te tykkäätte pukeutua helteellä ja onko jokin vaate noussut viime päivinä suosikiksi?


Hauskaa viikon alkua!