Viikon fiilis ja päivän asu

Takana on äärimmäisen mielenkiintoinen ja antoisa, mutta kieltämättä samaan aikaan melkoisen väsyttävä viikko, sillä aloitin maanantaina työt uuden työnantajan palveluksessa. Uusia nimiä, kasvoja, tehtäviä, asiaa ja muistettavaa on tulvinut tajuntaan joka päivä enemmän kuin aivot pystyvät vastaanottamaan. Iltaisin olenkin ollut aivan rätti poikki väsynyt, eikä energiaa ole riittänyt kuin pakollisiin kotitöihin. Pois lukien kesätyöt tai yrityskaupan myötä muuttuneet työnantajat olen työurani aikana vaihtanut hommia viitisen kertaa ja kokemuksesta tiedän, että tilanne tasaantuu parin-kolmen viikon jälkeen. Tuolloin toimenkuva ja tehtävät ovat selkiytyneet, lähimpien työkavereiden lisäksi tutuksi on tullut monia muita kollegoja ja työpaikalla osaa liikkua eksymättä muuallekin kuin omaan huoneeseen, vessaan tai lounaspaikkaan. 

Yhtä ainokaista asukuvaakaan ei tällä viikolla ole otettu; poseeraamisen sijaan kotiin tultuani olen paljon mieluummin vaihtanut mukavan kotiasun päälleni saman tien. Muutamia aiemmin napattuja asukuvia on kuitenkin julkaisematta, joten laitan niitä tänne pikku hiljaa.

Valkopohjainen kukkapaita on yksi Tallinnan aleostoistani. Tummapohjaisten kukkakuosien joukossa tämä vaalea paita herätti huomioni ja tarkemman katselmuksen jälkeen ihastuin siihen ikihyväksi hihojen johdosta. Paidan kaulukseton etuosa on hyvin pelkistetty ja ilman näyttäviä hihoja paita olisi turhankin simppeli. Kolmikerroksinen hiharöyhelö tuo sopivasti runsautta ja näyttävyyttä kokonaisuuteen.

Paras käyttöaika ohuelle paitikselle on vasta tulossa, mutta enpäs sitten malttanut tämänkään vaatekappaleen kohdalla odottaa lämpimämpiä säitä. Hihahörhelöitä en halunnut piilottaa neuletakin tai jakun alle, joten lämmikkeeksi valitsin karvaliivin. Kesää henkivä kukkapaita ja talvinen karvaliivi on hauska kontrastipari.

Mukavaa ja rentouttavaa viikonloppua!

Kukkamekossa

Olen itsekin hieman yllättynyt, kuinka innostunut olen kukkakuosista. Vaatekaapissa on perinteisesti ollut jokunen kukkapaita ja kesähame, mutta varsinainen kukkakuosifriikki en ole koskaan ollut. Muutaman kuukauden aikana ihastus kukkakuvioon on kasvanut tasaista tahtia ja tammikuisella Tallinnan matkalla intouduin ostamaan kukkavaatteita useammankin ja yksi noista hankinnoista oli mustapohjainen mekko. Ostin sen sillä silmällä, että otan mekon käyttöön joskus keväämmällä. Mutta mitäpä sitä kevättä odottelemaan, kun keinonahkaisella karvaliivillä ja tukevilla nilkkureilla asustettuna se soveltuu aivan yhtä hyvin myös talvipukeutumiseen.

Ihastuin mekossa moniin pieniin yksityiskohtiin: Kankaan kuvioissa on monta väriä, joista voi napata ideoita asusteiden väreiksi. Pelkästään punaisen sävyjä on monta aina hempeän puuterista viininpunaiseen. Helman vino leikkaus on näyttävä ja mekon pituus tuo rentoutta. Pussihihat sekä ranteiden leveät kuminauharypytykset vievät ajatukset menneille vuosikymmenille.

Tekemäni korukivikorvikset tuovat mieleen punaiset marjatertut ja ne sopivat mekon tyyliin.

Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille!

Talvinen karvaliiviasu

Tähän postaukseen kuvia valitessa tajusin erikoisen jutun: tällä viikolla olen joka päivä valinnut ylleni jotain ruskeaa, välillä tummaa, joku toinen päivä vaaleampaa. En ole perehtynyt värien symboliikkaan, värien merkityksestä meihin tai värien valintaan, mutta uskon syvästi siihen, että alitajunta vaikuttaa esim. siihen mitä väriä aamukiireessä päälleen valitseen. Olisi hauska tietää, miksi ruskea on vetänyt tällä viikolla puoleensa.

Pari vuotta sitten alkanut innostukseni karva- ja turkisliiveihin jatkuu edelleen ja vaikka asukuviin liivit eivät ole päätyneet, käytän niitä todella usein. Alkuviikosta musta t-paita ja farkut saivat seurakseen yhden karvaliiveistäni sekä ruskeat mokkasaappaat. Aluksi kokeilin liiviä ohuen vyön kanssa, ja vaikka liivi on reilun kokoinen, asu tuntui ja Puuhiksen sanoja lainatakseni myös näytti "täyteläiseltä". Ilman vyötä ja avonaisena asu oli paljon mukavamman oloinen. Simppeliksi kaulakoruksi valitsin nahkanauhan, johon ripustin tekemäni rintaneulan.

Nyt meitsi lähtee blinien paistoon.

Viihtyisää lauantai-iltaa!

Lokakuun alun lempiasu

Kuvien asukokonaisuudesta on tullut yksi viime aikojen suosikeistani. Erityisen viihtyisältä sen käyttö on tuntunut maalla, kun lähdemme omilta tiluksiltamme ihmisten ilmoille. Viimeisen viikon aikana se on ollut ylläni kahdesti, mm. käydessäni Seinäjoella messuilla.

Burgundin, mustan ja harmaan sävyjen lisäksi asussa yhdistyy monta muutakin elementtiä, jotka toistuvat usein ylläni: rennot harmaan mustat farkut, ohut neule, huivi, karvaliivi ja mukavat kengät, joilla jaksaa kävellä ja seistä pidemmänkin aikaa. Neuleen ostin viime kuussa maalla käydessäni paikallisesta liikkeestä. Tykästyin sen väljään malliin ja etukappaletta pidempään takaosaan. Lisäksi mustat kuviot sivuilla ovat myös kiva yksityiskohta.

Otin tällä kertaa maalle mukaan jonkin verran korukiviä ja hopeaa, joista olen iltaisin valmistanut koruja. Kaulakoru on yksi näistä viime viikon luomuksistani.

Yöpakkasista huolimatta miniruusut jatkavat kukoistustaan.
Aurinkoista loppuviikkoa!

Talvinen asu

Loistavaa uuden vuoden alkua jokaiselle! Miten vuodenvaihde sujui? Onko tinat valettu ja lupaukset tehty? Meillä uusi vuosi otettiin vastaan rauhallisesti kotioloissa. Tinoja en valanut tänäkään vuonna enkä tehnyt uuden vuoden lupauksia. Sen sijaan söimme hyvää ruokaa, korkkasimme kuohuvaa ja kävimme ulkona ihastelemassa ilotulituksia.

Mutta nyt vuoden ensimmäisiin asukuviin, jotka tosin otettiin viime vuoden puolella.
Lauha ja lumeton syksy on vaikuttanut mm. siihen, että mulla on edelleen pitkävartiset "kunnon" talvisaappaat ja -takit olleet tiiviisti kellarissa, jonne vein ne muuton yhteydessä. Ohuemmat takit ja kevyemmät nilkkurit tai kengät ovat riittäneet mainiosti, mutta heti kun saimme lunta edes nimeksi, teki mieli kaivaa esiin talvisempia varusteita. Niinpä keskiviikkona käytin tänä talvena ensimmäistä kertaa pari vuotta sitten hankkimiani ruskeita mokkasaappaita karvaliivin ja neuleen seurana. Vaikka en ole ollenkaan talvi-ihminen, talvinen asu tuntui oikein mukavalta vaihtelulta.

Musta-ruskean käsilaukun väri tuntui jossain vaiheessa tympeältä ja muutenkin tykkäsin käyttää vähän suurempia laukkuja. Pikkulaukku jäi siten kaapin kätköihin muutamaksi vuodeksi. Nyt olen taas innostunut pienikokoisemmista laukuista, joissa on tarpeeksi pitkä hihna olan yli käyttöön. Värikään ei tunnu ollenkaan hullummalta, niinpä laukku on päässyt jälleen aktiivikäyttöön. Pienehköstä koostaan huolimatta sinne mahtuu kaikki oleellinen; eipä tule kerättyä turhaa krääsää laukun pohjalle.

Leppoisaa lauantai-iltaa!

Harmaan maanantain harmaanruskea asu

Niin on joulukuu koittanut ja tuntuu kuin olisimme siirtyneet aimo askeleen lähemmäksi joulua. Ihanaa!
Vaikka minua ei marraskuun ankea, "lonkeron harmaa" sää ahdista samaan malliin kuin monia muita, kieltämättä tuntui virkistävältä, kun tänään sää oli heti auringon nousun jälkeen huomattavasti kirkkaampi kuin eilen ja aurinkokin pilkisteli iltapäivällä hetken aikaa.

Eilinen asu oli väritykseltään itselleni yllätyksellinen. Mulle nimittäin yhdistelmä maanantaiaamu ja surkea sää tarkoittaa lähes poikkeuksetta kokomustaa tai muuten hyvin tummanpuhuvaa kokonaisuutta. Eilen ei näin jostain syystä ollut, vaan etsin päälleni harmaanruskeita, "pitkästä aikaa päällä" -vaatteita. Suurikauluksinen poolopusero oli tänä syksynä ensimmäistä kertaa päällä, samoin ruskea karvaliivi. Ostin liivin kirpputorilta viime keväänä ja ilmat lämpenivät sen jälkeen niin, etten tullut käyttäneeksi sitä kuin kerran tai kaksi. Se olikin suloisen lämmin lisuke poolon seuraksi.

Hyvää joulukuun alkua!

Löytö vaatekaapista – karvaliivi

Muuton aikana vaatteita kaappiin asetellessa monen vaatekappaleen kohdalla tuli mieleen ajatus ”enpä ole käyttänyt pitkään aikaan, mukava pukeutua tuohon pitkästä aikaa”. Osasyynä oli se, että harvinaisen lämpimän syksyn vuoksi en ollut edes kaivannut kyseisiä vaatteita vielä.

Näiden ’kesän jälkeen kiva käyttää’ –vaatteiden lisäksi tein mukavia löytöjä vaatteista ja asusteista, joiden olemassaoloa en edes muistanut. Kamalaa, mutta totta! 

Vanhassa kodissa oli kaappitilaa aika reilusti, joten esim. yläkaappeihin oli päässyt unohtumaan yhtä sun toista. Useimmat näistä "toisista" päätyivät kierrätykseen, mutta kyllä aika moni vaate löysi paikkansa vaatekaapista aktiivikäyttöön.

Tummanharmaa karvaliivi on yksi noista uudelleen käyttöönotetuista vaatteista. Viime talvena innostuin karvaliiveistä ja tuunasin turkis-neuletakista liivin ja loppukeväästä ostin kirppikseltä toisen . Kumpaakaan en ole vielä tänä syksynä pitänyt, mutta vuonna yksi tai kaksi laskettelureissun yhteydessä Rukalta tai Pyhältä ostamani liivi on noussut lemppariasusteeksi viimeisen parin viikon aikana. Onneksi ”löysin” sen nyt!

Viime sunnuntaina yhdistin liivin valkoiseen neuleeseen ja tartan-huiviin. Viime keväänä käytin huivia paljon, ja eiköhän nyt käy samoin, kun otin sen vihdoin käyttöön kesätauon jälkeen.

Liivi on mukana myös täällä maalla, siitä sitten lisää kuvia myöhemmin.

Luonnon taideteoksen, jäkälän, myötä mukavaa maanantaita!