Lisää ruutua vaatevalikoimaan

Maalla käydessä käväisen mahdollisuuksien mukaan myös paikallisissa vaatekaupoissa, joista olen tehnyt monta hyvää hankintaa. Ja hassuinta on se, että saman merkin tai ketjuliikkeen valikoimista täällä Helsingissä en ole yleensä kyseisiä vaatekappaleita huomannut. Lisäksi löydän noista liikkeistä mallistojen yksittäisiä mallikappaleita, joita on laitettu myyntiin. Lokakuussa, appivanhempien luona käydessä, tein jälleen pari hyvää mallivaatelöytöä, joista toinen on kuvien ruudullinen bleiseri.

Minähän pidän ruutukuosista erityisen paljon, joten ei ole ihme, että bleiseri suorastaan bongahti silmiini vaaterekissä roikkuessaan. Hieman tosin mietitytti, onko ruudutus turhankin näyttävä ja kookas, mutta ihastus jakun väreihin vei voiton. Harmaa, musta ja farkunsininen muodostavat keskenään hyvin toimivan kombinaation ja mahdollistavat monen monituista vaihtoehtoa paidalle ja alaosalle. Vaatekaappi täydentyi siten uudella ruutuvaatteella.

Kokeilin myös saman kuosisia housuja. Jopa ilman jakkua ja yksivärisen paidan kanssa kuvionti vaikutti liian silmiinpistävältä, mutta bleiserin ja housujen yhdistelmä oli suoraan sanoen aika kauhea: edes minä en tykkää niin paljon ruuduista, että olisin pukeutunut niin näyttävään ja suurikuvioiseen ruutuun päästä jalkoihin. Niinpä housut jäivät hankkimatta. Jakussa suuret ruudut eivät samalla tavoin korostu ja varsinkin kun paita ja alaosa ovat keskenään samanvärisiä, bleiserin kuosi ei vaikuta lainkaan liian levottomalta.

Hyvää marraskuun viimeistä päivää ja kivaa viikonloppua!

Visiitti Tallinnaan

Blogissa on ollut suunnittelematon blogitauko, mutta nyt sitten olen jälleen takaisin linjoilla. Tässä katsaus toissa viikonlopun Tallinnan matkaan. Tällä kertaa teimme reissun Vikingillä, joten maissaoloaika jäi noin kolmeen tuntiin. Siinä ajassa ehdin kuitenkin mainiosti hoitaa tärkeimmät eli käväistä edellispäivänä auenneella Raatihuoneen joulutorilla sekä kiertää muutamat vakiovaatekaupat.

Vaatekaupoissa taisin kierrellä "punaiset lasit silmillä", sillä bongasin joka liikkeestä ja näyteikkunasta kaikki punaiset tai edes hieman punaista väriä käsittävät vaatteet. Ihania ne olivatkin! Springfield on yksi niistä kaupoista, joista löydän lähes joka kerta jotain kivaa. Nyt silmät iskeytyivät - kuinkas muuten - punaiseen, pitsisomisteiseen neuleeseen, jonka sitten ostinkin.

Mies jaksoi kärsivällisesti odotella kauppakierrokseni ajan ja pikaisen energiatankkauksen jälkeen suunnistimme kohti vanhaakaupunkia. Nautin suunnattomasti sen jouluisesta tunnelmasta ja myyntikojujen värikkäästä tarjonnasta. Eräästä kojusta olen jo usean vuoden ajan hankkinut yhden tai pari joulukoristetta. Vaikean valinnan jälkeen päädyin höyhentäytteiseen palloon. Torilla nautin myös tämän vuoden ensimmäisen glögin! Tiesittekö, että legendan mukaan vuonna 1441 Raatihuoneen torilla on sijainnut maailman ensimmäinen joulukuusi?

Raatihuoneen torilta olikin aika kiirehtiä takaisin laivalle. Lyhyen maissaolon vuoksi emme ehtineet syödä Tallinnassa, joten pitkästä aikaa päädyimme nauttimaan buffet-pöydän antimista. Tarjolla oli maukkaita jouluisia makuja, mutta eniten minut yllätti vegaanipöytä tarjonnallaan. Sen kaikki ruuat olivat kertakaikkisen mahtavia. Suosittelen! Myönnän, että käväisin myös jälkiruokavalikoiman kimpussa pariin otteeseen, ja lopuksi oli vielä jälkiruuan jälkiruuaksi napattava muutama namu. Huh, mitä ylensyöntiä!

Seuraava Tallinnan käynti on suunnitelmissa tehdä tammikuussa, jolloin käymme ystävättäreni kanssa tsekkaamassa alennusmyynnit.

Mukavaa tiistai-iltaa!

Viime päivien väri-innostus on konjakinruskea

Blogikuvausta ajatellen tämä loppusyksy on kertakaikkisen surkeaa aikaa. Aiemmin kuvasimme monet asut töihin lähtiessäni, mutta nyt ei valo vain tahdo riittää. Niinpä eilis aamuna nappasimme kuvat olohuoneessa. Eipä ole hurraamista, mutta näillä kuvalaaduilla mennään seuraavat kuukaudet.

Viime päivien väri-innostus on ollut konjakinruskea ja eilen lisäsin sitä kokomustaan asuun asusteiden muodossa. Tykkään kovasti tästä väriyhdistelmästä: jo näinkin vähäisessä määrin ruskea pehmentää mustan värin luomaa jyrkkyyttä ja toisaalta musta korostaa ruskean kaunista sävyä.

Nilkkurit sekä DKNYn laukku ovat hankintoja viime kuun Hulluilta Päiviltä. Toivelistalla oli jo jonkin aikaa ollut uusi vaaleanruskea laukku. Kun mieluista ruskeaa laukkua ei syksyn aikana sattunut kohdalle, ajattelin käydä katsastamassa, olinko nyt syksyllä yhtä onnekas laukkuhankinnassa kuin keväällä, jolloin tein erittäin hyviä laukkulöytöjä Stockan Hullareilta. Niinpä Hullujen päivien ensimmäisenä aamuna töihin mennessä pyörähdin Stockmannin kautta. Aamulla kahdeksan maissa laukkutarjonta oli vielä erinomainen, ja minäkin löysin monien ihanuuksien joukosta juuri sellaisen, jota olin etsiskellyt. Laukku ei ole kovin kookas, mutta sinne mahtuu muiden tarpeellisten tarvikkeiden lisäksi vaikkapa pari hedelmää töihin vietäväksi. Pikkulaukut ovat näpsäköitä, mutta kiva, kun aina ei tarvitse kantaa mukana kassia hedelmän tai vesipullon vuoksi.

Samaan syssyyn käväisin myös kenkäosastolla ja sieltäpä löytyi saman väriset nilkkurit. Ruskeita nilkkureita ja saappaita kokeilin jo viime talvena, mutta tuolloin ne jäivät hankkimatta. Ihastuin oitis matalavartisiin buutseihin. Ja voitte vain kuvitella, kuinka iloinen olin, kun tällaisena jalka- ja nivelrikkovaivaisena löysin trendikkäät, ei-mummomaiset kengät, jotka ovat jalassa erittäin hyvän tuntuiset. Enpä siis millään muotoa voinut jättää nilkkureita kauppaan.

Tuhruisen harmaasta säästä huolimatta kivaa viikon jatkoa!

Eläinkuosia

Loiko maanantaina satanut ensilumi teille lainkaan jouluista tunnelmaa? Tai eihän tuo meteorologien mukaan vielä ollut oikeastaan mikään ensilumi, mutta minä olin sen johdosta koko maanantain aivan joulu- ja talvifiiliksissä. Tunne tosin katosi tiistaiaamuun mennessä, kun lumesta ei ollut kuin rippeet jäljellä. Mutta kylläpä vaan aloin esim. ensimmäistä kertaa tänä syksynä pohtia, minkälaisia joulukortteja teen ja eilisellä kauppareissulla tulin jopa ostaneeksi hieman materiaalia niitä varten.
Toisaalta olen iloinen, että lumivaippa ei vielä tullut jäädäkseen. Minusta ei löydy niin paljoa talvi-ihmistä, että jaksaisin innostua lokakuun lopusta kevääseen saakka kestävästä viiden kuukauden mittaisesta lumijaksosta. Arvostan suuresti neljää vuodenaikaamme, ja mieluummin koen syksyn syksynä, vaikka ankea harmaus ei aina kovin mieltä ylentävältä tunnukaan. Ja minusta on oikein mukavaa, että vielä voin käyttää ohutpohjaisia syyskenkiä tai -nilkkureita kunnon talvijalkineiden sijaan eikä vielä tarvitse ottaa käyttöön niitä kaikista paksuimpia takkeja tai neuleitakaan. Kuvien asu sen sijaan on sellainen, jota uskon käyttäväni monesti myös tulevan talven aikana.

Viime perjantaina kaipasin päälleni jotain mukavaa ja lämmintä. Töissä ei ollut tiedossa mitään sellaista tapahtumaa, joka olisi vaatinut muodollisempaa pukeutumista, joten pystyin valitsemaan ylleni suht rennon asun. Niinpä päädyin jälleen kerran keinonahkaisiin housuihin, joiden pariksi valitsin leopardikuosisen Soyaconceptin puseron. Paidan ja housujen tummanpuhuvaan yleisilmeeseen vaalea puuvillainen neuletakki toi sopivasti raikkautta.
Paidan ostin tänä syksynä ja olen kovasti tykästynyt siihen. Mustan bleiserin kanssa se istuu mainiosti asialliseen kokonaisuuteen, mutta aivan yhtä hyvin se käy rennomman asun osaksi. Perjantainen asu oli niin miellyttävä, että niissä suunnistin myös lauantaina kirjamessuille. Olen vuosien mittaan tottunut siihen, että työ- ja vapaa-ajanasut poikkeavat toisistaan. Nyt tuntuukin ihan oudolta, kun samat vaatteet ja vaateyhdistelmät soveltuvat molempiin.

Lokakuu hurahti ohi ja huomenna vaihtuu jälleen kuukausi. Hyvää marraskuuta kaikille!

Syksyn luottoasu - bleiseri ja rennot housut

Syksy on ollut upean värikylläinen ja viime viikkoina lähitienoon puut ja pensaat ovat toimineet hienoina puitteina asukuvissa. Parkkialueen villiviinin edessäkin on kuvattu useampikin otos. Nyt tuulet ovat riipineet sen lähes lehdettömäksi, mutta pari viikkoa sitten se loisti vielä hehkuvana punaisen ja oranssin sävyjä. Hieno tausta musta-harmaalle asulle! Neuleiden ohella ruutubleiserit ovat olleet alkusyksyn suosikkejani ja jälleen kerran yhdistin jakkuun rentoakin rennommat housut. Vastaavaa yhdistelmää olen käyttänyt niin usein, että sitä voisi kutsua tämän syksyn luottoasukseni. Tällä kertaa yleisvaikutelmaan toi ripauksen hempeyttä paidan pitsinen yläosa toi.

   

Niin kevään korvalla kuin syksyisinkin vuodenaikojen etenemisen huomaa parhaiten, kun viikonloppujen jälkeen palaa arkirytmiin. Jo jonkin aikaa aamuisin töihin lähtiessä on ollut pimeää, mutta tällä viikolla päivän lyhenemisen on huomannut todella konkreettisesti. Tänään olin töissä vain hieman normaalia pidempään, mutta niin vain hämärä alkoi laskeutua ja katuvalot syttyivät jo kotimatkani aikana. Tajuntaan jysähti ymmärrys, että tästä eteenpäin muutaman kuukauden ajan on pimeää niin töihin mennessä kuin kotiin saapuessakin. Onneksi pimeistä illoista voi löytää monta hyvääkin puolta: vaikkapa, että kynttilöillä ja tuikuilla saa luotua kodikkaan lämpöisen tunnelman ja että pian saa etsiä kausivaloja iltojen ja parvekkeen piristeeksi!

Kivaa viikkoa!

Mustaa, harmaata ja valkoista

Kylläpä aamut ovat pimentyneet hurjasti. Pari viikkoa sitten otimme kuvat burgundin värisestä midihameesta aamulla ennen töihin lähtöäni. Tällä viikolla kotoa lähtiessä on ollut jo sen verran hämärää, että kuvien napsiminen ei enää onnistu, vaikka kuinka haluaisin. Kotiin olen tullut mutkan kautta tai on ollut kiire vaikkapa jumppaan, joten silloinkaan en ole malttanut jäädä poseeraamaan. Pitää kai alkaa entistä useammin kuvata asuja viikonloppuisin.

Nämä kuvat otettiinkin viime lauantaina, jolloin olimme kaupungilla. Olin käynyt viikolla Stockan Hulluilla päivillä (juu, kyllä. Löysin kivan laukun ja nilkkurit, jotka olivat olleet hankintalistalla jo pidempään. Mutta niistä sitten kuvia myöhemmin.) Lauantaina oli vuorossa shoppailut Puuhikselle, joka tarvitsi mm. uuden pikkutakin ja muutakin tarpeellista työvaatetusta. Lähdin mukaan makutuomariksi ja ostosrumban jälkeen kävimme syömässä. Välillä on ihana panostaa, pukeutua hippuisen paremmin ja lähteä illalliselle juhlamielellä. Tällä kertaa emme kuitenkaan olleet edes aikoneet mennä mihinkään fine-dining -paikkaan, joten pukeutuminenkin oli rennon viihtyisää.

Keinonahkahousuja en käyttänyt lainkaan kesäkuukausien aikana, mutta nyt olen jälleen innostunut niistä. Viime viikolla ne päätyivät jalkaan ensin töihin pariinkin otteeseen ja sen jälkeen myös lauantaina. Työasuissa ne saivat pariksi bleiserin, viikonlopun rennompi kokonaisuus syntyi, kun valitsin yläosaan harmaan neuleen. Huippumukavat! Miksi ihmeessä en ole käyttänyt niitä pitkään aikaan!

Huomisaamuna suunnistamme vuorokauden pikareissulle Puuhiksen vanhempien luokse. Kiva käydä pitkästä aikaa Etelä-Pohjanmaan suunnalla, vaikka vähän harmittaa, että I love me -messut jäävät tänä vuonna väliin.

Mukavaa messuilua niille osallistuville ja teille muille ihanaa viikonloppua muuten vaan!