Konjakin värinen hame

Kyllä on upeaa, että on enää yksi työpäivä ja sitten koittaa neljän päivän vapaa!  Ja kyllä kelpaa sekin, että edessä on tämän viikon jälkeen vielä pari normaalia lyhyempää työviikkoa. Jossain vaiheessa mietimme pääsiäispyhien viettoa maalla, mutta suunnitelmat kariutuivat ja vaikka maalle on kova hinku, olen oikeastaan tyytyväinen kotiin jäämisestä. Ainoa etukäteen suunniteltu juttu on nuorison kanssa nautittu pääsiäisateria perjantaina. Ihana, laiskan rento viikonloppu siis tulossa.

Asukuvat ovat viime viikolta, jolloin jälleen kerran valitsin ylleni konjakin värisen hameen. Kapeaa kynähametta tykkään käyttää varsinkin työpukeutumisessa, mutta leveähelmainen, midimittainen hame on ehkä kuitenkin enemmän oma juttuni. Hame sai parikseen eläinkuosisen paidan, joka on parin vuoden takainen löytö Tallinnasta. Musta bleiseri ryhdisti kokonaisuuden.

Hyvää pääsiäisen odotusta!

Kevätklassikko raitapaita

Olen kuukauden verran käynyt töissä uudessa työpaikassa, joka sijaitsee lähes yhtä kätevän työmatkan päässä kuin entinenkin. Iso plussa on myös se, että hyvin usein pääsen kulkemaan matkat miehen kyydissä. Silti en voi kieltää, että haikailen välillä edellisen työpaikkani sijainnin perään; nautin suunnattomasti työpisteestä kaupungin ydinkeskustassa. Miinuksena tosin oli se, että viime kesän hellejaksoa lukuun ottamatta vanhan talon toimistotilat olivat erittäin kylmät. Aina piti olla neule, jakku tai vaikkapa shaali lämmikkeenä.

Yksi uuden toimipaikan ilon aiheista onkin lämpimät työtilat. On ollut ihanaa, kun aamuisin vaatteet on voinut valita vain sen hetkisen mieltymyksen mukaan vaivaamatta päätään sillä, tarkeneeko asussa. Tähän aikaan vuodesta on aina kiva kaivaa esiin kepeämpiä vaatteita, mutta tänä vuonna olen edellä mainitusta syystä entistäkin innokkaampi siirtymään kevätvaatteisiin.

Yksi ensimmäisiä kevään merkkejä pukeutumisessani on aina raitapaidat. Talvikautena en niitä juurikaan käytä, mutta viimeistään maaliskuun loppupuolella niitä alkaa kaivata ylleen.

Eilen valitsin raitapaidan seuraksi beiget housut ja mustan jakun. Talvisemmat nilkkurit ja saappaat olen jo jättänyt odottamaan ensi talvea. Ohut vuoriset, konjakin väriset nilkkurit sen sijaan ovat juuri passelit näille lämpötiloille.

Jo kolmessa päivässä ovat silmut alkaneet avautua maalta keräämissäni oksissa ja varsinkin sireenissä on jo ihan hyvän kokoiset lehden alut.

Hyvää viikon jatkoa!

Farkut kuin silloin ennen

Olen monesti pohtinut, miten paljon nykyisissä pukeutumismieltymyksissäni ja tyylissäni on vaikutteita, jotka ovat saaneet alkunsa jo teini-iässä. Toki pukeumiseen vaikuttaa kulloinkin vallitseva muoti ja onhan vuosien mittaan mieltymyksetkin ehtineet muuttua. Siitä huolimatta on vaatteita, malleja ja värejä, joissa viihtyy vuodesta toiseen.

Teini-iässä oli kausi, jolloin pillifarkut olivat kova sana. Stretch-denimistä ei ollut tietoakaan, joten jos kaupan farkut eivät olleet tarpeeksi kapeat, ne kavennettiin itse. Minäkin kavensin äidiltä salaa kaikkien farkkujen lahkeet ja eräidenkin Levisten saumoista otin niin paljon sisälle, että housut olivat erittäin vaikea saada jalkaan. Sitten muoti alkoi muuttua ja Mic Mac toi markkinoille porkkanamalliset farkut. Yksi luokkani tytöistä oli ostanut sellaiset ja aikani kinuttua minäkin sain lopulta itselleni himoitsemani Mic Macin farkut. Ai että ne olivat supermageet! Löysissä farkuissa oli normaalitaskujen lisäksi toisessa reidessä pitkulainen kapea tasku ja toisen reiden puolelle oli lisätty "vasaralenkki".

Vuosi sitten Tallinnassa bongasin mustat, valkoisin tikkauksin varustellut farkut, jotka suorastaan huusivat päästä mukaani. Farkut esittelin mm. näissä asukuvissa.

Vaikka farkut eivät olekaan olleet kuluneen vuoden aikana ne kaikkein eniten käyttämäni, ovat ne aina tuntuneet jotenkin kotoisilta ylläni. Lopulta tajusin, että ne muistuttavat hyvin paljon noita teini-ikäisenä käyttämiäni legendaarisia Mic Macin farkkuja, vaikka lisätasku ja työkalulenkki puuttuvat, väri on sinisen sijaan musta ja farkkuihin on ommeltu prässi. Jotkut mieltymykset näyttävät pysyvän.

Tällä kertaa farkut päätyivät osaksi työasua. Niiden ja t-paidan rennon yhdistelmän skarppasin toimistokelpoiseksi ruutubleiserillä. Konjakin väriset asusteet sekä helmikorvikset viimeistelivät päivän tyylin.

Olipa muuten kiva, kun tänään tarkeni mainiosti nappaamaan kuvat ilman, että olisin ollut kuvissa umpikylmissäni ja nenä punaisena.

Hauskaa viikonlopun odottelua!

Päivän asu ja työpukeutumismuistelu

Reilun parinkympin ikäisenä opiskeluiden jälkeen ensimmäinen ihka oikea työpaikkani oli eräässä ministeriössä. Toimistoamme johti patriarkaalisin ottein herra Teollisuusneuvos, joka todellakin oli teollisuusneuvos isolla T:llä: leppoisan mukava, mutta kunnioitusta herättävä vanhan ajan johtaja, jolla oli vankat mielipiteet. Yksi hänen järkkymättömistä näkemyksistään oli, että naiset eivät käytä töissä housuja. Piste. Mitäpä minä olin vastaanväittämään ja mukisematta (ainakaan ääneen) pukeuduin kiltisti hameeseen. Ennen eläkkeelle jäämistään herra Teollisuusneuvos oli kuitenkin useaan otteeseen pois ja sen verran kapinahenkeä minussa oli, että käytin tilaisuutta hyväkseni ja käytin niinä päivinä pitkiä housuja. Hyvin usein hän saattoi pelmahtaa toimistoon kesken vuosi- tai sairaslomansa. Hän ei kertaakaan huomauttanut housuasuistani, mutta silti tunsin itseni kuin pahanteosta yllätetyksi.

Sittemmin siirryin yksityisen työnantajan palvelukseen, jossa pukeutumiskoodi oli paljon vapaampaa. Tuon ensimmäisen työpaikkani puolentoista vuoden ajanjakso on kuitenkin vaikuttanut työpukeutumiseen näihin päiviin saakka. Suurinta osaa vaatteistani käytän toki sekä töissä että vapaa-ajalla, mutta on myös jokunen ns. työvaate sekä toisaalta tosi rentoja vaatteita, joihin ei tulisi mieleenkään pukeutua töihin lähtiessä. Yksi tämän hetken lemppariasuistani on konjakin värisen hameen ja mustan yläosan yhdistelmä, jota tykkään käyttää niin toimistossa kuin vapaallakin. Leveähelmainen hame on aika ohut ja sopii oikeastaan paremmin käytettäväksi lämpimämmillä säillä. Paksut sukkahousut ja neule tai poolo päivittävät sen kuitenkin mitä mainioimmaksi talviasun osaksi.

Ihanaa loppuviikkoa!

Viime päivien väri-innostus on konjakinruskea

Blogikuvausta ajatellen tämä loppusyksy on kertakaikkisen surkeaa aikaa. Aiemmin kuvasimme monet asut töihin lähtiessäni, mutta nyt ei valo vain tahdo riittää. Niinpä eilis aamuna nappasimme kuvat olohuoneessa. Eipä ole hurraamista, mutta näillä kuvalaaduilla mennään seuraavat kuukaudet.

Viime päivien väri-innostus on ollut konjakinruskea ja eilen lisäsin sitä kokomustaan asuun asusteiden muodossa. Tykkään kovasti tästä väriyhdistelmästä: jo näinkin vähäisessä määrin ruskea pehmentää mustan värin luomaa jyrkkyyttä ja toisaalta musta korostaa ruskean kaunista sävyä.

Nilkkurit sekä DKNYn laukku ovat hankintoja viime kuun Hulluilta Päiviltä. Toivelistalla oli jo jonkin aikaa ollut uusi vaaleanruskea laukku. Kun mieluista ruskeaa laukkua ei syksyn aikana sattunut kohdalle, ajattelin käydä katsastamassa, olinko nyt syksyllä yhtä onnekas laukkuhankinnassa kuin keväällä, jolloin tein erittäin hyviä laukkulöytöjä Stockan Hullareilta. Niinpä Hullujen päivien ensimmäisenä aamuna töihin mennessä pyörähdin Stockmannin kautta. Aamulla kahdeksan maissa laukkutarjonta oli vielä erinomainen, ja minäkin löysin monien ihanuuksien joukosta juuri sellaisen, jota olin etsiskellyt. Laukku ei ole kovin kookas, mutta sinne mahtuu muiden tarpeellisten tarvikkeiden lisäksi vaikkapa pari hedelmää töihin vietäväksi. Pikkulaukut ovat näpsäköitä, mutta kiva, kun aina ei tarvitse kantaa mukana kassia hedelmän tai vesipullon vuoksi.

Samaan syssyyn käväisin myös kenkäosastolla ja sieltäpä löytyi saman väriset nilkkurit. Ruskeita nilkkureita ja saappaita kokeilin jo viime talvena, mutta tuolloin ne jäivät hankkimatta. Ihastuin oitis matalavartisiin buutseihin. Ja voitte vain kuvitella, kuinka iloinen olin, kun tällaisena jalka- ja nivelrikkovaivaisena löysin trendikkäät, ei-mummomaiset kengät, jotka ovat jalassa erittäin hyvän tuntuiset. Enpä siis millään muotoa voinut jättää nilkkureita kauppaan.

Tuhruisen harmaasta säästä huolimatta kivaa viikon jatkoa!