Viikon 49 huiput

Tuntuu, että mitä lähempänä joulu on, sitä nopeammin aika kuluu. Osa lahjoista on vielä hankkimatta, korttien postitus jää viime tippaan ja kaikista jouluisimmat koristeet ovat vielä laittamatta esille. Siitä huolimatta olen osannut olla stressaamatta, tulee se joulu ilmankin.

Viikko sitten, ensimmäiseksi adventiksi, sain kotiin luotua jo jonkin verran joulun tunnelmaa. Kyntteliköt, valosarjat ja jouluoksa koristavat ikkunoita, muutama tonttu seikkailee pitkin kotia (ne vaihtavat salaperäisesti paikkaa ja löytyvät milloin mistäkin) ja syksyn aikana tehostevärinä ollut ruskea vaihtui valkoiseen ja punaiseen. Muutamana viime jouluna pääväri on ollut valkoinen ja punaista on ollut vain pieni ripaus. Kuusenkin olen koristellut valkoisin ja hopeavärisin koristein. Tänä vuonna punaista löytyy enemmän ja kuuseenkin etsin kätköistä valkoisen lisäksi punaisia puukoristeita. Piti mallata punaista kaitaliinaakin uuden pöytäliinan päälle. Kiva siitä tulee, kunhan vielä silitän molemmat.

Mahtui viikkoon askarteluja ja kädentaitojakin. Joulukortit tein tänäkin vuonna itse ja Suomi 100 -teeman mukaisesti päädyin sinivalkoisiin väreihin.

Lauantaina kävimme ystävän tyttären yo-juhlissa, ja päivänsankarille tein hopeasta ja mustista hematiittikivistä kaulakorun. Korujen valmistaminen on jäänyt syksyn aikana vähemmälle, ja olen tehnyt koruja vain jos joku on sellaisen tilannut. Kylläpä "koruilu" tuntui jälleen mukavalta.

Itsenäisyyspäivän etkoja vietimme kaveripariskunnan luona illallisella. Isäntäpari oli nähnyt paljon vaivaa ja saimme nauttia suussa sulavista ruuista ja niihin sopivista juomista.

Itsenäisyyspäivän vietimme pääosin kotona rentoutuen ja hyvän ruuan parissa. Mätileivät ja hirvikäristys maistuivat ja ruokailun jälkeen piipahdimme vielä kaupungilla ennen Linnan juhlien tv-lähetystä. Helsingin jouluvalot ja -koristeet ihastuttavat kerta toisensa jälkeen.

Nyt vielä nimet kortteihin, jotta saan ne huomenna postiin.
Hyvää alkanutta viikkoa!

Viikon 48 huiput

Viime viikkoon mahtui jouluvalmisteluita, piipahdus Tallinnassa, kampaajalla käynti, vapaaehtoistyötä, kirppishankintoja ja pikkuista herkutteluakin.

Koti alkaa olla valmis jouluun, edellisviikkona aloittamani koristelu jatkui vielä viime viikolla, kun sain jouluvalot paikoilleen: perinteiset kyntteliköt olohuoneen ja kirjaston ikkunoihin, jouluoksan koristeineen leijumaan ikkunan eteen, lumihiutale työhuoneen ikkunaan sekä valot lyhdyn sisään kynttilän korvikkeeksi.

Joulukuun aikana käymme parikin kertaa Tallinnassa ja niistä ensimmäisen reissun teimme viime tiistaina. Maissaoloaikaa oli tällä kertaa aika vähän, joten jätin suosiolla mm. joulumarkkinat, käsityökorttelit ja muut jouluihanuudet käymättä. Niihin ehdin tutustua paremmalla ajalla ensi viikolla, jolloin meillä on aikaa viettää maissa useampi tunti. Nyt tein muutamaan kauppaan täsmäiskun, jonka jälkeen kävimme rauhassa syömässä.

Mulla on muutama kaveri, jotka ovat keskittäneet kaikki alusvaatehankintansa Tallinnaan ja minäkin tykkään välillä hankkia paikallisista myymälöistä jotain kivaa. Nyt mukaan lähti mustasinisiä hepeniä, joista en sattuneesta syystä tule esittelemään asukuvia :), mutta tässä hieman maistiaisia.

Viikon piristävimpiä hetkiä oli jälleen kerran kampaajalla käynti. Miten uusi kampaus voikin virkistää olemusta niin kovin. Sivuhiukset olivat päässeet venähtämään ja nyt päädyimme lyhentämään niitä reilusti. Tuntuupa pää taas kevyeltä, kun muuten lyhyen mallin hiukset eivät roiku korvien päällä tai niitä ei tarvitse "kiinnittää" korvan taakse lakan avulla.

Käytän mielelläni valmistamiini nahkakoruihin kierrätysnahkaa, jota hankin kirppiksiltä ja mm. Espoon Nihtisillan kierrätyskeskuksesta. Eräänä päivänä kävin taas Nihtisillassa hankintakäynnillä ja nahkapalojen lisäksi löysin muutakin kivaa.
Olin juuri ostanut kotiin hyasintteja, jotka odottivat vielä sopivia istutus- tai suojaruukkuja. Lasinen pikkukulho oli kuin tehty yksittäiselle kukalle, maksoi pari euroa. Kolmen hyasintin rykelmälle puolestaan löysin kauniin peltisen suojaruukun, hinta 0 euroa!!! Kierrätyskeskuksessa on nimittäin huone, josta tavaraa, pääasiassa vaatteita, kirjoja, mappeja ym., voi ottaa maksutta. Sieltä löytyi myös mielestäni aivan ihastuttava pieni tarjoiluastia. Hopeinen "kehys" oli ilman varsinaista maljaa, johon tarjottavat voi laitttaa. Multa löytyy kuitenkin eri kokoisia lasisia kulhoja, joista löytyikin oikean kokoinen tähän tarkoitukseen.

 

Launtaina, kansainvälisenä hyväntekeväisyyspäivänä, vietin muutaman tunnin vapaaehtoistyössä Narinkkatorilla myyden arpoja. Tulipa hyvä mieli, kun omalla vaatimattomalla panoksellani pystyin osaltani edesauttamaan 5 miljoonan tavoitepotin kerryttämistä Suomen nuorten hyväksi.

Lopuksi vielä viikon herkku. Jouluun ja joulunalusaikaan kuuluu tietysti joulutortut. Normikokoisena ne ovat kuitenkin mielestäni aivan liian suuria, sillä lehtitaikinaa on mun makuun niissä liikaa. Nyt olenkin innostunut minitortuista eli pienistä suupalaversioista. Perinteisen tähtimallin lisäksi innostuin kokeilemaan piparimuotilla tehtyjä leivonnaisia. Näitä on kiva napsia glögin kanssa.

Hyvää itsenäisyyspäivän aattoa!

Viikon 47 huiput

Aloitetaanpa viikon huiput materialistisesti eli viikon tavarauutuuksistani.

Maanantaina vietin synttäreitä, tai oikeastaan en viettänyt niitä millään tavoin, mutta tuolloin tuli taas täyteen numeron verran lisää elettyä elämää. Varsinaiset kakkukekkerit jäivät väliin, mutta Puuhis muisti ihanalla lahjalla. Olemme molemmat kellointoilijoita, ja tuon mukaisesti sain häneltä lahjaksi kauniin ruusukultaisen rannekellon. Tykkään vaihdella kelloja asujen mukaan, ja tämä on hurmaava lisä kellovalikoimaani.

Perjantaina vietettiin Black fridayta, joskin omalta osaltani olin etukäteen ennemminkin kääntynyt En osta mitään -kannatuksen puolelle. Toisin kuitenkin kävi. Olen jo pidemmän aikaa pohtinut hankkivani mustan crossbody laukun. Olen nimittäin yhä useammin kaivannut, että voin kulkea ja kävellä siten, että molemmat kädet jäävät vapaaksi. Nyt satuin bongaamaan Stockalta mukavan kokoisen ja näköisen DKNY:n laukun, enkä kauaa epäröinyt, kun kävelin kassalle. Laitan laukusta lisää kuvia tulevan viikon aikana.

Pakkohan on myös mainita samaiselta ostosreissulta tekemäni toinen löytö; tavara, joka ei monen hankintoihin ole kuulunut. River-kaupan loppuunmyynnistä lähti mukaan miehen puolikas. Naisen figuuri olisi ollut vieläkin parempi, mutta tämä torso saa nyt sitten toimia apuna pidempien kaulakorujen suunnittelussa ja kuvauksissa.

Virallisesti olen vielä sairaslomalla ja aika leppoisasti olen viikon ottanutkin. Muutaman tunnin jalkeilla olon jälkeen on tuntunut ihan kivalta pötköttää hetki sohvalla. Jo viime katsauksessa mainitsin Poirot-leffat ja olen nyt aivan koukkuuntunut niihin. Joka arkipäivä olen viettänyt puolitoista tuntisen lepohetken kyseisen monsieurin parissa teetä siemaillen. Hieman on kyllä harmittanut, että juoman olen nauttinut brutaalisti mukista enkä siroista teekupeista leffojen tyylin tapaan. Mutta minkäs teet, kun kaikki kauniit ruusukupit ovat maalla.

Tästä päästäänkin sitten sopivasti viikon juomasuosikkiin eli teehen. Minä, joka aina olen sanonut, etten herää eikä päivä lähde käytiin ilman yhtä tai kahta mukillista kahvia, olen ollut lähes kolme viikkoa ilman aamukahvia. Ensin tietysti kyseessä oli sairastumiseni, mutta edelleenkään ei perussuodatinkahvi maistu. Sen sijaan olen litratolkulla lipitellyt teetä. Aivan sama, onko kyseessä hauduttu tai pussitee tai vihreä, valkoinen, musta tai punainen lajike maustettuna tai maustamattomana, kaikki maistuvat nyt erityisen hyvältä.

Toinenkin mieliteko on hallinnut niin kuluvaa kuin jo aiempiakin syysviikkoja, nimittäin persilja, johon mulla on jokin ihmeellinen hinku. Lisään sitä ruokiin esim. keittoihin, salaatteihin ym. aina kun mahdollista ja mm. munakasrulla sai lisämakua kyseisestä yrtistä. Kaikkein parasta se on kuitenkin leivän, hapankorpun tai riisikakun päällä. Onkohan mulla jonkin vitamiinin puutosta.

Joulun tunnelma alkaa hiipiä meidänkin kotiin. Lukeudun jouluihmisiin, mutta omalla kohdallani aloitan koristelut vasta marraskuun lopulla. Muutamia koristevaloja on vieläkin laittamatta paikoilleen, mutta ruskeat tyynyt ja torkkupeitot vaihtuivat jouluisempiin. Nyt olohuonetta värittää valkoinen ripauksella punaista.

Tunnelmallista ensimmäistä adventtia!

Viikon 50 huiput

Joulu tulla jollottaa ja meillä koti alkaa olla joulutunnelmissa, vaikka osan koristeista laittelen paikoilleen vasta ensi viikolla. Homma etenee pikkuhiljaa, ilman stressiä.
Ensimmäisenä otin käyttöön kausivalot niin parvekkeelle kuin sisällekin. Muutaman ikkunan eteen sijoitin perinteiset joulukyntteliköt. Olen tosi iloinen, kun ikkunoiden edessä on kapea syvennys, johon kyntteliköt tai tuikut voi asetella.
Meillä on sängyn yläpuolella vanha ikkunanpoka, jonka olen joskus muinoin petsannut tummanruskeaksi. Nyt innostuin hankkimaan siihen tähtivalot. Sammutan valot yöksi, mutta illalla ne luovat kivan tunnelman.

Kynttelikköjen lisäksi ripustin olohuoneen ikkunoiden eteen jouluoksan eli metsästä löytyneen kuivuneen oksantyngän, johon laitoin valosarjan sekä muutamia koristeita. Jouluoksa on jo usean vuoden ajan kuulunut meidän must-juttuihin joulukoristelussa.

Vaikka tykkään tehdä käsillä erinäisiä puuhasteluja, en ole mikään (paperi)askartelija. Ihailen ja arvostan suunnattomasti niitä, jotka tuosta noin vaan taiteilevat vaikkapa onnittelukortteja tai juhlakoristeita. Joulukortit olen kuitenkin tehnyt itse muutaman vuoden ajan. Viime vuonna kortit olivat mustaa, valkoista, hopeaa ja höyhentä ripauksella blingiä. Tänä vuonna kortit perustuvat luonnonmateriaaleihin. Toin maalta kesällä kaadettujen koivujen tuohta sekä naavaa, joita sitten käytin koristeina paperi- tai juuttinarun lisäksi.

Kävin tällä viikolla kampaajalla ja sen jälkeen jäin Tapiolaan kiertelemään kauppoja tarkoituksena tehdä jouluostoksia. Kiertelin kauppoja ja sainkin idoita muutamaan puuttuvaan lahjaan, joita en kuitenkaan vielä hankkinut. Sen sijaan löysin itselleni oikein kivan laukun, olkoon se sitten synttäri- ja joululahja minulta minulle.
Olen nimittäin kaivannut sinistä käsilaukkua, mutta syksyn aikana en ole löytänyt sopivaa. Kesän ja syksyn aikana olen nähnyt todella kauniin mallisia vaihtoehtoja, mutta väri ei ole ollut ihan se, mitä olen halunnut, "tavallista" tummansinistä. Stockalta bongasin DKNYn laukun, joka oli juuri sitä sävyä, mitä kaipasin. Muutaman päivän käytön jälkeen laukku on osoittautunut juuri niin hyväksi kuin arvelinkin. Se on hyvän kokoinen; mukaan mahtuu kaikki oleellinen olematta liian massiivinen. Lisäksi säädettävän metallihihnan johdosta laukku soveltuu käytettäväksi myös crossbodyna.

Eilen kävin Porvoossa ihastelemassa paikallisia joulumarkkinoita. Kävimme mm.Taidetehtaan joulumarkkinoilla sekä Vanhan Raatihuoneentorin markkinoilla. Tarjolla oli aivan ihastuttavia myyntipisteitä ja -artikkeleita ja väkeä oli tungokseen asti. Niinpä heti alkuunsa totesin, että jätän kuvaamisen sikseen ja keskityn fiilistelemään, vaikka kuvattavaa olisi ollut mielin määrin.
Joulumarkkinoiden lisäksi oli tietysti pakko käydä Brunbergin tehtaanmyymälässä. Innostuin vähän shoppailemaan, huh.

Hyvää kolmatta adventtia!

Tunnelmia marraskuulta

Joulukuun alkajaisiksi ohessa muutamia kuvia ja tunnelmia marraskuun parilta viimeiseltä viikolta.

Viime viikon pukeutuminen oli kokonaisuudessa aika tummapainotteinen ja musta hallitsi asuja lähes joka päivä. "Värikkäimmät" asut olivat keskiviikolta, jolloin päivällä ylläni oli harmahtavan ruskea kokonaisuus. Illalla piipahdin kyläilemässä kaverini luona ja vaihdoin päälle rennompaa. Vaaleaa lilaa käytän erittäin harvoin, enkä nytkään tuntenut oloani kotoisaksi, vaikka pusero ihan kiva onkin. Sinisen sävyt ovat paljon mieluisampia ja tämä toissasunnuntaina ylläni ollut neule on yksi suosikeistani.

Pari viikkoa sitten päiväkävelyllä ihanassa auringonpaisteessa ihmettelin useampaankin kertaan ruohon vihreyttä. Jopa muutama kukkakin näytti vielä kukoistavan. Ei olisi uskonut, että syksy oli jo pitkällä. Viikkoa myöhemmin lumivaippa peittikin maan, harmi vain, että lumi suli saman tien.

Monille marraskuu on vuoden kuukausista se kaikista inhottavin. Vaikka harmaan ankea sää ja pimeys eivät juuri mieltä kohota, minä en koe marraskuuta ikävimmäksi ajanjaksoksi. Löytyyhän silloin monia positiivisia asioita:
Mitä tylsempi sää, sitä ihanampaa on vetäytyä sohvan nurkkaan pehmeän torkkupeiton alle mukava kirja tai lehti ajankuluna. Eikä ole yhtään huono omatunto, kun laiskottelun sijaan jättää ulkoilun vähemmälle.

Marraskuussa on hyvä hetki avata myös glögikausi. Vaikka tykkään glögistä kovastikin, jostain syystä sitä ei tule nautittua kuin näin loppusyksystä ja jouluna.

Tähän aikaan vuodesta poltan kynttilöitä joka ilta. Erilaiset tuikut sekä pöytä- ja lyhtykynttilät luovat ihanaa tunnelmaa.

Kuten olen useampaankin kertaan todennut, rakastan erilaisia valosarjoja. Väriksi hyväksyn kuitenkin vain valkoiset, monen kirjavat ja välkkyvät valot eivät ole minun makuuni. Isojen ruukkujen vieressä olevaan lyhtyyn laitoin myös valosarjan, näin siinä loistaa valo jatkuvasti. Lisäksi oikeilla kynttilöillä varustettuja lyhtyjä poltetaan ahkerasti.
Minusta on tosi kiva käydä kaupoissa ja kauppakeskuksissa kun niissäkin on kauniit valokoristeet. Ihastelin mm. Forumin valoja kuin pikkutyttö, mielestäni ne ovat niin upeat!

Hyvää joulukuun alkua!