Viikon 45 huiput

Viikonloppu sujui mukavissa merkeissä ja eilisen isänpäivän lisäksi ohjelmaan kuului muutakin juhlintaa. Lauantaina vietettiin serkkuni 40-vuotissynttäreitä. Olipa taas mukava tavata lähisukua jutustelun ja herkuttelun merkeissä. Yhtään ainoaa kuvaa en tilaisuudesta ottanut, en edes herkullisista tarjoiluista. Välillä tekee hyvää keskittyä kameran sijaan läsnäolleisiin läheisiin ja yhdessäoloon. Perjantaina vietin laatuaikaa itseni kanssa, kun Puuhis lähti viettämään jo ennakkoon isänpäivää poikiensa kanssa. Viikon jälkeen oli ihana rauhoittua viikonlopun viettoon ja hyvän ruuan ja viinilasin jälkeen parkkeerasin itseni telkkarin ääreen. Olen syksyn aikana hurahtanut Halcyon, Aika on meidän sekä Ommelten välinen aika sarjoihin, joita yleensä en kuitenkaan ehdi katsoa varsinaisena esitysajankohtana. Onneksi jaksot voi laittaa tallennukseen tai ne löytyvät esim. Yle Areenasta. Perjantai-ilta kuluikin rattoisasti, kun katsoin putkeen 4 katsomatta jäänyttä jaksoa.

Koukuttavien sarjojen lisäksi tavallista runsaanpaan telkkarin katsomiseeni on syynä neulomisintoni. Minähän olen vielä aika noviisi villasukkien kutomisessa, opin homman vasta pari-kolme vuotta sitten. Alkusyksystä kaivoin esiin keskeneräisen sukkaneulomuksen, jonka aloitin viime talvena. Nyt sain vihdoin sukat valmiiksi, mutta neulomiset eivät suinkaan loppuneet siihen. Sukkaparin valmistuttua hankin lisää lankoja ja nyt on menossa jo viides pari. Olen erittäin iloinen, kun vihdoin osaan tehdä perussukan valmiiksi ilman jatkuvaa ohjeiden lukemista. Telkkarin katsominen ja neulominen samaan aikaan onnistuu siis hyvin. Ihastelen valtavasti muiden kutomia upeita kirjoneuleita, joihin itselleni ei vielä ole kärsivällisyys riittänyt. Onneksi esim. Novitalla on lankoja, joista tällainen aloittelijakin saa yhdellä kerällä loihdittua kivoja raitasukkia. Joku päivä sitten minäkin maltan keskittyä oikean kirjoneuleen opetteluun. Tulikin mieleen murre-ero: neulotaanko vai kudotaanko villasukat mielestäsi?

Viikko sitten sain vihdoinkin parvekkeen lopullisesti talvikuntoon. Ruusupapu tosin oli paria kuivunutta oksaan lukuun ottamatta edelleen täysissä voimissaan, mutta "papuverho" vaihtui kausivaloihin. Olin tuonut maalta muutaman pienen kuusentaimen, jotka nyt istutin pariin parvekkeella olevaan ruukkuun. Parvekkeen puolesta talvi voi tulla.

Ensimmäiset joululahjat hankin jo elokuussa, mutta omasta mielestäni en ole ollut muuten vielä lainkaan joulufiiliksissä. Pikku hiljaa taidan kuitenkin päästä joulunodotustunnelmiin, kun viikonloppuna hankin ensimmäisen joulukukan, paistoin ensimmäiset joulutortut - miniversiot omenahillosta ja glögiäkin olisi tehnyt mieli, mutta en muistanut ostaa sitä. Idea tämän vuoden joulukortteihin on toistaiseksi ihan hakusessa, mutta jouluaskartelun makuun pääsin muissa merkeissä. Toin maalta vanhoja ruostuneita hevosenkenkiä tarkoituksena tehdä ovikoristeita. Pari ensimmäistä sain jo valmiiksi ja molemmat annoin lahjaksi.

Viime syksyisen sairaalareissun jälkeen kahvin juontini loppui muutamaksi kuukaudeksi kokonaan. Kahvin korvasin teellä, ja vaikka nykyisin saatan aamulla juoda kupposen kahvia, teetä kuluu edelleen monta kuppia päivässä. Maku- ja teelaatumieltymykset ovat kuukausien aikana vaihdelleet, tällä hetkellä suosikkina ovat  maustetut vihreät teet.

Teenjuonnin lisääntyminen on aiheuttanut lieveilmiöitä: voisin hankkia vaikka kuinka paljon erilaisia purkkeja ja purnukoita irtoteelaaduille ja teepusseille ja haaveilen englantilaistyyppisestä teekannu- ja kuppisetistä. Eihän siinä muuten mitään, mutta kaappitila tekee tiukkaa. Viime viikolla kävin Espoon Iittalan loppuunmyynnissä ja sieltä tarttui mukaan kertakaikkisen ihana teekuppi. Kuvaa ei tähän hätään ole, mutta eiköhän se vilahda instassa joku päivä.

Kastehelmi-tuikku on niin ikään viimeviikkoinen ostos loppuunmyynnistä. Mattavalkoisia ei enää ollut jäljellä, mutta on harmaakin niin kaunis. Joko te olette päässeet joulunodotusfiiliksiin?

Kivaa alkanutta viikkoa kaikille!

Viikon 47 huiput

Aloitetaanpa viikon huiput materialistisesti eli viikon tavarauutuuksistani.

Maanantaina vietin synttäreitä, tai oikeastaan en viettänyt niitä millään tavoin, mutta tuolloin tuli taas täyteen numeron verran lisää elettyä elämää. Varsinaiset kakkukekkerit jäivät väliin, mutta Puuhis muisti ihanalla lahjalla. Olemme molemmat kellointoilijoita, ja tuon mukaisesti sain häneltä lahjaksi kauniin ruusukultaisen rannekellon. Tykkään vaihdella kelloja asujen mukaan, ja tämä on hurmaava lisä kellovalikoimaani.

Perjantaina vietettiin Black fridayta, joskin omalta osaltani olin etukäteen ennemminkin kääntynyt En osta mitään -kannatuksen puolelle. Toisin kuitenkin kävi. Olen jo pidemmän aikaa pohtinut hankkivani mustan crossbody laukun. Olen nimittäin yhä useammin kaivannut, että voin kulkea ja kävellä siten, että molemmat kädet jäävät vapaaksi. Nyt satuin bongaamaan Stockalta mukavan kokoisen ja näköisen DKNY:n laukun, enkä kauaa epäröinyt, kun kävelin kassalle. Laitan laukusta lisää kuvia tulevan viikon aikana.

Pakkohan on myös mainita samaiselta ostosreissulta tekemäni toinen löytö; tavara, joka ei monen hankintoihin ole kuulunut. River-kaupan loppuunmyynnistä lähti mukaan miehen puolikas. Naisen figuuri olisi ollut vieläkin parempi, mutta tämä torso saa nyt sitten toimia apuna pidempien kaulakorujen suunnittelussa ja kuvauksissa.

Virallisesti olen vielä sairaslomalla ja aika leppoisasti olen viikon ottanutkin. Muutaman tunnin jalkeilla olon jälkeen on tuntunut ihan kivalta pötköttää hetki sohvalla. Jo viime katsauksessa mainitsin Poirot-leffat ja olen nyt aivan koukkuuntunut niihin. Joka arkipäivä olen viettänyt puolitoista tuntisen lepohetken kyseisen monsieurin parissa teetä siemaillen. Hieman on kyllä harmittanut, että juoman olen nauttinut brutaalisti mukista enkä siroista teekupeista leffojen tyylin tapaan. Mutta minkäs teet, kun kaikki kauniit ruusukupit ovat maalla.

Tästä päästäänkin sitten sopivasti viikon juomasuosikkiin eli teehen. Minä, joka aina olen sanonut, etten herää eikä päivä lähde käytiin ilman yhtä tai kahta mukillista kahvia, olen ollut lähes kolme viikkoa ilman aamukahvia. Ensin tietysti kyseessä oli sairastumiseni, mutta edelleenkään ei perussuodatinkahvi maistu. Sen sijaan olen litratolkulla lipitellyt teetä. Aivan sama, onko kyseessä hauduttu tai pussitee tai vihreä, valkoinen, musta tai punainen lajike maustettuna tai maustamattomana, kaikki maistuvat nyt erityisen hyvältä.

Toinenkin mieliteko on hallinnut niin kuluvaa kuin jo aiempiakin syysviikkoja, nimittäin persilja, johon mulla on jokin ihmeellinen hinku. Lisään sitä ruokiin esim. keittoihin, salaatteihin ym. aina kun mahdollista ja mm. munakasrulla sai lisämakua kyseisestä yrtistä. Kaikkein parasta se on kuitenkin leivän, hapankorpun tai riisikakun päällä. Onkohan mulla jonkin vitamiinin puutosta.

Joulun tunnelma alkaa hiipiä meidänkin kotiin. Lukeudun jouluihmisiin, mutta omalla kohdallani aloitan koristelut vasta marraskuun lopulla. Muutamia koristevaloja on vieläkin laittamatta paikoilleen, mutta ruskeat tyynyt ja torkkupeitot vaihtuivat jouluisempiin. Nyt olohuonetta värittää valkoinen ripauksella punaista.

Tunnelmallista ensimmäistä adventtia!