Ruutua ja mustaa

Asukuvat on otettu viime lauantaina, kun kävin matkamessuilla. Asu oli hyvin samankaltainen kuin tammikuun alussa näissä kuvissa. Poolopaita ja saappaat ovatkin samat ja kaulakorukin vastaavanlainen. Mutta minkäs teet kun tämän tyyppinen kokonaisuus tuntuu tällä hetkellä mukavalta käyttää vapaa-ajan menoissa.

Farkut vaihtuivat edelliseen kertaan verrattuna ruutukuosisiin housuihin. Housuissa on hieman elastaania, joten ne ovat hurjan miellyttävät jalassa - siistimpi versio kotipöksyistä. Olenkin käyttänyt niitä todella usein. Vapaa-ajalla neule on ollut rennoin vaihtoehto housujen pariksi, ja ruutukuviossa olevien ruskeasävyjen vuoksi olen useimmiten tullut valinneeksi yläosaksi jonkin ruskeista neuleistani. Vaikka yleensä suosin mustia paitoja ja neuleita, näiden housujen kanssa puin ensimmäistä kertaan mustan yläosan. Miten sitä jämähtääkin niin helposti aina samoihin väri- tai vaateyhdistelmiin? Työpäivänä olen usein lisännyt paidan tai neuleen päälle vielä jakun, jolla asu on himpun skarpimpi.

Olin unohtanut ottaa sateenvarjon mukaani ja minun tuurillani matkalla alkoi sataa. Kastuneet hiukset eivät todellakaan olleet kauneimmillaan eikä olo muutenkaan tuntunut kovin freesiltä. Siitä huolimatta otimme muutamat kuvat kiertelyn lomassa.

Olen jättänyt matkamessut väliin parina edellisenä vuonna. Meillä oli pieni ajatuksen poikanen niin talviloman vietosta kuin kesämatkastakin ja nyt päätimme käydä katsomassa, voisimmeko varata matkat tai saisimmeko muita lomavinkkejä ja -ideoita. Toiveena oli vanhan ajan keskustelu asiantuntijan kanssa eri vaihtoehdoista nettiselaisun sijaan. Rehellisesti on kuitenkin myönnettävä, että olin hieman pettynyt messujen antiin. Matkojen ja maiden esittelijöitä kyllä riitti, mutta tällä kertaa ne ei eivät osuneet yksiin meidän toiveittemme kanssa. Tulipahan messut käytyä ja matkat varasimme sunnuntaina netistä.

Leppoisaa sunnuntai-iltaa ja oikein hyvää alkavaa tammikuun viimeistä viikkoa!

Kokomustaa ja eläinkuosia

Tammikuu on melkein puolessa välissä, mistä olen enemmän kuin iloinen. Vuoden ensimmäinen kuukausi ei kuulu suosikkeihini, mutta ensimmäiset pari viikkoa ovat kuluneet kuin siivillä. Osaltaan siihen ovat vaikuttaneet vajaat työviikot, osaltaan myös se, että olen yrittänyt olla mahdollisimman aktiivinen.
Viime postauksessa mainitun Amos Rexin lisäksi käväisin HAMissa, jossa oli näytteillä mm. Ellen Thesleffin maalauksia sekä Tove Janssonin teoksia ja hänen elämästään kertovia valokuvia. Pidin paljon Jaakko Niemelän videoanimaatioista, joista Nostalghia oli näytteillä myös kauppatorilla osana Lux Helsinkiä. Mielestäni "oikeampi" paikka animaatiolle oli kuitenkin HAM, jossa sen sanoma tuli paremmin esiin ja suorastaan vangitsi katsomaan.

Upeaa valotaidetta kävin ihailemassa Lux Helsinki -tapahtumassa. Hienoa, että tällainen festivaali järjestetään keskellä pimeintä talvea.
Olette varmasti kaikki nähneet instassa ja facebookissa otoksia mm. tuomiokirkon ja Töölönlahden ympäristön valopilkuista. Sen sijaan kaupungintalon sekä sen sisäpihan kohteet jäivät ainakin omassa ystäväpiirissäni monelta näkemättä.

Asujen suhteen vuoden alku on lähtenyt liikkeelle tummissa merkeissä. Asut ovat lähes poikkeuksetta olleet mustan, harmaan ja tumman ruskean sävyisiä. Kokomustia asukokonaisuuksia olen syksyn aikana käyttänyt harvinaisen vähän, mutta nyt nekin ovat taas päässeet suosioon.

Ostin kesällä Pohjanmaalla käydessäni parit nilkkurit; täällä blogissakin aiemmin näkyneet punaiset sekä kuvien leopardikuvioiset.
Eräänä aamuna kaipasin bleiserin ja keinonahkahousujen komboon jotain särmää ja leopardinilkkurit toivatkin asuun juuri sen kaivatun lisän. En ollut lainkaan kaulakorutuulella, mutta yläosa kaipasi jotain tasapainotusta. Laatikoiden kätköistä löytyi vanha eläinkuosinen huivi, joka hoiti tuon puolen kuntoon.

Keinonahkahousut ovat edelleen yksi suosikkivaatteistani. Ne ovat todella mukavat päällä, joustavat puristamatta eivätkä hiosta lainkaan. Lisäksi eritavoin asustettuna ne sopivat niin työasuksi kuin vapaa-ajalle.

Viihtyisää viikonlopun jatkoa!

Shoppailupäivän asu

Aiemmin, kun olin töissä Helsingin keskustassa, Aleksin ja Espan liikkeisiin oli helppo piipahtaa kotimatkalla. Yleensä en mitään ostanut, mutta oli kamalan kiva ihan vain katsastaa kauppojen tarjontaa. Nykyisen työpaikan lähettyvillä ei kauppoja ole ja kotimatkan varrellekin houkutuksia ilmaantui vasta kauppakeskus Triplan avauduttua. Viime perjantaina pidin lomapäivän ja päätin pitkästä aikaa lähteä kunnon kauppakierrokselle. Keskustan sijaan päädyin uuteen Triplan kauppakeskukseen, jossa olin muutaman kerran käynyt täsmäiskuna "oikeilla asioilla". 

Reilun puolentoista tunnin kiertelyn jälkeen olin löytänyt parit housut, joita olin toivonut saavanikin. Hakusessa oli myös mekko, mutta mieleistä ei vielä löytynyt. Jos väri, kuosi ja malli muuten miellyttivät silmää, mekon pituus nousi esteeksi: monet nimittäin olivat lähes nilkkapituisia. Sinänsä pitkät hameet ja mekot ovat viehättäviä ja naisellisia, mutta en nyt kaipaa sellaista työasukseni. Mekko jäi siten vielä hankintalistalle.

Shoppailupäivän asu oli rennon mukava - farkut ja poolo. Mustan paidan seuraksi valitsin tekemäni paksun hopeisen ketjun, jonka punosta kutsutaan Tuplalenkki cordelliksi sekä sydänriipuksen. Hopeakorut, varsinkin mustaa taustaa vasten, ovat mielestäni vaikeimpia kuvauskohteita. Nytkään en monen yrittämisen jälkeenkään saanut korvakoruista tarkkaa kuvaa eikä niiden taottu pinta tule kuvassa esiin.

Mahtavaa alkanutta vuotta 2020!

Farkkumekko jakkuna ja vähän työkuulumisia

Tämä viikko on sujunut odottavissa tunnelmissa, johon on kuulunut niin haikeita kuin pienoisia jännityksenkin tunteita. Vuosi sitten, helmikuun puolessa välissä, aloitin uudessa työssä ja nyt on jälleen muutoksen aika: huomenna perjantaina aloitan jälleen uusissa työkuvioissa.  Työnantaja pysyy samana, mutta edessä ovat uudet tehtävät toisessa toimipisteessä. Haikein mielin luovun ihanista työkavereista, mutta onneksi uudet tulevat työkaverit vaikuttavat parin tapaamisen perusteella ihan yhtä mukavilta. Vuosi on ollut erittäin antoisa ja mielenkiintoinen. Olen oppinut valtavasti uutta ja vaikka pääsin sisälle työhön aika nopeasti, uutta tietoa ja asiaa on tullut edelleen lähes päivittäin. Ja uuden työn myötä omaksuttavaa tulee olemaan hurjasti. Menneen vuoden aikana kertynyt tietotaito toimii hyvänä pohjana tulevassa uudessa tehtävässä, mutta nyt pääsen syventämään osaamistani tietyillä osa-alueilla. Mielenkiintoinen kevät tulossa!

Asukuvat otettiin eräänä tuulisena päivänä, jolloin poseerasin useimmissa kuvissa kirjaimellisesti tukka putkella. Muutama siistimpi versio löytyi sentään julkaistavaksi.

Mustien, kuluneeksi käsiteltyjen farkkujen ja valkoisen t-paidan seuraksi valitsin mustaharmaan farkkumekon, joka toimii oikein mainiosti jakkuna. Useimmiten olen käyttänyt sitä kuitenkin "oikean" tarkoituksensa mukaisesti mekkona. Asustuksen suhteen tuolloin pitää tosin olla tarkempi: jos mekkoasuun ei lisää näyttäviä asusteita, kuten koruja, huivia, vyötä tms., mekko näyttää mielestäni aivan lottapuvulta. Samaisen kommentin kuulin parilta työkaveriltanikin, kun olin ilman värikkäitä asusteita ja matalat kengät jalassa.

Töitten jälkeen käväisin läksiäisjuomalla entisten työkavereiden kanssa helmikuun alussa avatussa uudessa viihtyisässä after work -paikassa Karaoke Loungessa. Kampin kauppakeskuksen ja Tennispalatsin läheisyydessä, Baanan varrella sijaiseva ravintola oli mukavan ja viihtyisän oloinen, jossa kannattaa piipahtaa uudemman kerran.

Mukavaa loppuviikkoa!

Päivän asu ja työpukeutumismuistelu

Reilun parinkympin ikäisenä opiskeluiden jälkeen ensimmäinen ihka oikea työpaikkani oli eräässä ministeriössä. Toimistoamme johti patriarkaalisin ottein herra Teollisuusneuvos, joka todellakin oli teollisuusneuvos isolla T:llä: leppoisan mukava, mutta kunnioitusta herättävä vanhan ajan johtaja, jolla oli vankat mielipiteet. Yksi hänen järkkymättömistä näkemyksistään oli, että naiset eivät käytä töissä housuja. Piste. Mitäpä minä olin vastaanväittämään ja mukisematta (ainakaan ääneen) pukeuduin kiltisti hameeseen. Ennen eläkkeelle jäämistään herra Teollisuusneuvos oli kuitenkin useaan otteeseen pois ja sen verran kapinahenkeä minussa oli, että käytin tilaisuutta hyväkseni ja käytin niinä päivinä pitkiä housuja. Hyvin usein hän saattoi pelmahtaa toimistoon kesken vuosi- tai sairaslomansa. Hän ei kertaakaan huomauttanut housuasuistani, mutta silti tunsin itseni kuin pahanteosta yllätetyksi.

Sittemmin siirryin yksityisen työnantajan palvelukseen, jossa pukeutumiskoodi oli paljon vapaampaa. Tuon ensimmäisen työpaikkani puolentoista vuoden ajanjakso on kuitenkin vaikuttanut työpukeutumiseen näihin päiviin saakka. Suurinta osaa vaatteistani käytän toki sekä töissä että vapaa-ajalla, mutta on myös jokunen ns. työvaate sekä toisaalta tosi rentoja vaatteita, joihin ei tulisi mieleenkään pukeutua töihin lähtiessä. Yksi tämän hetken lemppariasuistani on konjakin värisen hameen ja mustan yläosan yhdistelmä, jota tykkään käyttää niin toimistossa kuin vapaallakin. Leveähelmainen hame on aika ohut ja sopii oikeastaan paremmin käytettäväksi lämpimämmillä säillä. Paksut sukkahousut ja neule tai poolo päivittävät sen kuitenkin mitä mainioimmaksi talviasun osaksi.

Ihanaa loppuviikkoa!