Viikon 36 huiput

Viime viikon täydellinen rentoutuminen tapahtui maalaismaisemissa, joten viikon huipuissakin palaan vielä noihin tunnelmiin. Yhtenä päivänä käväisimme Keskisen kyläkaupassa, jonne mennessä pysähdyimme Töysän kenkätehtaan myymälässä. Mukavia ja kauniita syyskenkiä ja -nilkkureita oli useammatkin, mutta yksiäkään en sortunut ostamaan. Täytyy ensin käydä läpi vanhat jalkineet ja vasta sitten tarvittaessa hankkia uusia.

Vaatehankinnat eivät kiinnostaneet lainkaan, kosmetiikkapuolelta sen sijaan löytyi pientä kivaa. Toissasyksynä innostuin Essencen meikeistä. Tuolloin pääkaupunkiseudulta oli kuitenkin vaikea löytää niitä ja minulle tuli tavaksi hankkia Essenceä niin itselle kuin tyttärillekin aina Keskisellä käydessäni. Tuo tapa on jäänyt, vaikka nyt tuotteita saa mm. Citymarketeista. Luomivärit ovat osoittautuneet ihan hyviksi arkimeikeiksi, samoin rajauskynät. Nyt päätin testata sarjan huulipunia ja ostin mustaholkkisen longlasting punan sekä tummempi sävyisen kiiltopunan. Ainakin ensituntuma molemmista on ollut oikein hyvä. Löysin myös pari kivan väristä huultenrajauskynää sekä nuden rajauskynän, joka silmän sisäreunalla käytettäessä kirkastaa katseen.

Olen huuli- ja käsirasvafriikki ja mulla on aina molempia käytössä useita kappaleita. Rasvoja pitää löytyä yöpöydältä, keittiöstä, työpöydältä, käsilaukusta, autosta jne. ja molempia pitää aina olla myös varastossa, ettei vaan pääse loppumaan. Rasvoja tuleekin ostettua aika usein ja varsinkin käsirasvoissa tykkään kokeilla eri merkkien tuotteita. Nyt ostin ensimmäistä kertaa Essencen käsirasvoja. Liilatuubinen hand & nail balm sekä vihreätuubinen hand lotion ovat kevyempiä voiteita, keltainen hand cream puolestaan hieman tuhdimpi versio. Kaikki voiteet imeytyvät nopeasti eivätkä jätä tahmaista tunnetta käsiin. Lisäksi niissä on miellyttävä, mutta erittäin mieto tuoksu.

Vuosien ajan käyttämäni epilaattori alkaa vedellä viimeisiään ja uuden laitteen hankkiminen on ollut mielessä jo jonkin aikaa. Keskisellä oli hyvässä tarjouksessa Babylissin epilaattori, joten olihan se otettava mukaan. Sähkökäyttöinen kasvojen puhdistaja sen sijaan oli täysi heräteostos, mutta kun sekin oli superhypertarjouksessa, en malttanut jättää ostamatta. Kumpaakaan en ole vielä ehtinyt koekäyttää, mutta palaan asiaan muutaman kerran testauksen jälkeen.

Vaikka selkeitä syksyn merkkejä oli jo näkyvissä, myöhässä ollut kesä jatkoi kukoistustaan. Tiikerililjat alkoivat avautua vasta nyt (viime vuonna ne kukkivat kuukautta aiemmin) ja viinimarjat, vadelmat sekä mustikat olivat vielä aivan kerättävässä kunnossa. Tuoreita marjoja oli ihana poimia aamupuuron tai -smoothien sekaan ja käytin niitä myös leivontaan. Mustikat ja vadelmat maustoivat juustokakun ja punaherukat päätyivät piirakkaan. Puolukat ja karviaiset eivät edes olleet täysin kypsiä vielä, joten ne jäivät keräämättä. Toivottavasti ensi kerralla saan niitäkin talteen.

Parina päivänä oli aivan täydellinen sää metsässä samoiluun: juuri sopiva lämpötila eikä hyttysistä, paarmoista tai hirvikärpäsistä ollut tietoakaan. Hyvän tuoksuisessa metsässä liikkuminen oli terapeuttista, enkä lainkaan ihmettele, jos muutama sieniapaja jäi huomaamatta, kun keskityin luonnon ihailemiseen. Löysin sentään muutaman pakastepussin verran kanttarelleja sekä mustatorvisieniäkin, jotka kuivatin puulämmitteisen leivinuunin jälkilämmössä.

Mukavaa iltaa ja loppuviikkoa!

Viikon 35 huiput

Kylläpä on tänään tuntunut syksyiseltä. Päivä on ollut pilvinen ja tihkusadetta on vihmonut useaan otteeseen. Viime viikon alussa tulimme maalle ja vaikka syksyn haikua oli jo ilmassa, tummanvihreä luonto oli vielä kaikin puolin kesäisen oloinen. Parissa päivässä syksy on kuitenkin päässyt valloilleen ja ensimmäistä kertaa sen pystyi myös haistamaan.

Tuntuu oudolta, että vain puolitoista viikkoa sitten vietimme kaverini kanssa leppoisaa kesäpäivää päivitellen kuumaa säätä, kun kävelimme Helsingin kauppatorilta meren rantaa pitkin aina Hernesaareen saakka.

Yksi parhaita syksyisiä asioita maalla ollessa ovat pimenevät illat, joista otan kaiken mahdollisen irti. Ripottelen kynttilöitä sinne tänne ja kukkien sijaan laitan maljakoihin pihlajanoksia tai kanervaa. Kuistikin saa kevyen syysilmeen ja siellä on viihtyisää nauttia päivällistä.

Säilömisvietti jyllää edelleen täysillä ja muutaman päivän aikana olen ottanut talteen niin kanttarelleja kuin marjojakin. Mustat viinimarjat päätyivät hyytelöön, punaisista tein kokeeksi chutneytä. Siitä tuli niin maukasta, että syksyn mittaan teen sitä uudelleen pakastetuista marjoista. Eilen tarkoituksenani oli käydä poimimassa puolukoita pieni annos käristyksen lisukkeeksi. Kuinkas ollakaan, kotiin tuomisena kannoin marjoja pienen satsin sijaan 5 kg!

Syksyn saapuminen näkyy myös vaatehankinnoissani. Viininpunainen on yksi lempiväreistäni ja paikallisessa kaupassa näin ihastuttavia mekkoja ja paitoja kyseisessä värissä. Mekot ja tunikat saivat jäädä, mutta pari puseroa tarttui mukaan. Peplum paita sopii siistimpään asuun, neule puolestaan on omiaan rennossa kokonaisuudessa.

Upeaa syyskuun alkua!

Viikon 31 huiput

Monille heinäkuun päättyminen merkitsee syksyn alkua ja kesän loppumista. Minulle sen sijaan elokuu, varsinkin alkuosa, on aina ollut täyttä kesää ja elokuun ensimmäinen viikko sujuikin kohdallani ihan yhtä kesäisissä merkeissä kuin edeltävät viikotkin. Olemme olleet edelleen maalla ja esim. marjastelut ovat olleet merkittävässä osassa päiväpuuhailuja.

Vadelmia on edelleen kypsynyt hurjat määrät, enkä ole malttannut olla keräämättä lempparimarjaani, vaikka pakastin alkaa pursuta marjoista. Pakastamisen lisäksi yritänkin keksiä uusia käyttö- ja säilömisideoita, joten laitoin vadelmaviinietikan muhimaan.
Aromikas vadelmaetikka antaa kivan säväyksen mm. salaattikastikkeisiin ja olen käyttänyt sitä joskus myös lämpimien kastikkeiden mausteena. Olen aina tyytynyt kauppojen tarjontaan, mutta nyt on hauska kokeilla, miltä omatekoinen versio maistuu. Laitoin hyvin puhdistettuun lasipurkkiin pari desiä villivadelmia ja kaadoin päälle viinietikkaa sen verran, että marjat juuri ja juuri peittyivät (noin 2,5 dl). Omenaviinietikka olisi tarkoitukseen parasta, mutta sen puutteessa käytin valkoviinietikkaa. Etikan annetaan tekeytyä vähintään viikon verran, mielellään ikkunalla auringonpaisteessa, jonka jälkeen marjat siivilöidään ja etikka kaadetaan pulloon.
Nyt pitäisi keksiä uusia ideioita myös viinimarjojen käyttöön, niitä nimittäin jää edellisvuosien tapaan harmillisen paljon pensaisiin; ei vain ole mahdollista säilöä monien pensaiden marjasatoa. Onko hyviä uusia vinkkejä viinimarjojen säilömiseen tai käyttöön pakastamisen, hilloamisen ja mehustuksen lisäksi?

Vuoden ensimmäiset ja arvatenkin myös viimeiset kanttarellit löysin muutama päivä sitten. Kuvittelin, että naapurit ovat ehtineet käydä poimimassa kullankeltaiset herkut parempaan talteen, mutta ilokseni onnistuin bongaamaan vielä yli kilon noita ihanuuksia meille. Kanttarelleja tuskin lähimetsistämme tänä vuonna enää löytyy, mutta syksymmällä toivottavasti saan suppiksia.

Viime viikollä käväisimme Seinäjoella. Niin mielenkiintoinen kohde kuin asuntomessut olisivat olleetkin, se ei kuitenkaan ollut meidän matkamme tarkoitus. Kohteemme nimittäin oli taiteilija Virpi Mäkisen Keltainen keinutuoli pop up -myymälä, joka oli asuntomessujen ajan Seinäjoen torikeskuksessa ja hänen teoksia oli esillä myös neljän asuntomessujen kohteen seinällä.

Viime talvena bongasin jostain kuvia Virpi Mäkisen tauluista ja ihastuin täysin taulujen harmoniseen värimaailmaan ja tunnelmaan. Meillä on ollut muuton jälkeen tarvetta parillekin uudelle taululle ja kuvien perusteella näytti siltä, että tämän tyylinen teos sopisi meidän sisustukseemme ja makuumme täydellisesti. Nyt olikin sitten hyvä mahdollisuus käydä tutustumassa tauluihin "oikeasti". Virpi Mäkinen tekee tauluja myös tilaustyönä ja ajatuksena olikin saada konkreettisempaa näkemystä ja ideoita tilattavaan tauluun näytillä olevista töistä. Taulut olivat luonnossa kuviakin kauniimpia ja lopulta lähdimme kaupasta tyytyväisinä taulupaketti kainalossa. Omasta taulustamme en tajunnut ottaa kuvaa ennen kuin se pakattiin, mutta tässä muutama otos muista hänen tauluistaan, ensimmäisen kuvan taulu oli hänellä tekeillä myymälässä.
Käypä tutustumassa taiteilijan nettisivuihin tämän linkin kautta.

 
Taulukaupan jälkeen piipahdin parissa vaatekaupassa ja kesäisestä fiiliksestäni huolimatta huomasin tutkailevani syksyyn sopivia asuja ja asusteita. Kesävaatteiden alerekit saivat olla rauhassa, sen sijaan löysin muutaman mukavan vaatteen syksyksi. Luumun sävyisessä paidassa oli kiva leikkaus ja simppeli harmaa neulemekko on monikäyttöinen perusvaate, joka sopii moneen käyttötilanteeseen.

Kaunista elokuun jatkoa!

Viikon 36 huiput

Viikon huiput -postaus tulee tällä kertaa päivän viiveellä. Tulimme eilen maalta sen verran myöhään, etten enää jaksanut ryhtyä kirjoittamaan ja valitsemaan kuvia. Sen sijaan oli mukava lueskella muiden blogikuulumisia, maalla kun ei oikein tule blogeissa käytyä.

Viikon takaisen kesäisen pellava-asun jälkeen vaihdon asut hieman syksyisempiin. Huiveja olen käyttänyt tosi vähän kesän aikana, mutta nyt innostuin kaivamaan huivit, viitat ja ponchot käyttöön.

Yksi viikon piristysruiskeista oli kampaajalla käynti. Olen useamman kuukauden ajan pitänyt pidempää hiusmallia, vaikka mulle oikeastaan sopii lyhyet hiukset paremmin kuin pitkät. Silti aika ajoin saan päähäni ryhtyä kasvattamaan tukkaa ja olen ihan varma, että alitajuntaan on joskus iskostunut ajatus, joka kiteytettynä kuuluu: "... paksut hiukset hulmusivat, kun hän heilautti ylväästi päätään....". Ilmeisesti kuvittelen, että kun hiukseni saavat lisäpituutta, ne kuin taikaiskusta muuttuvat myös paksuiksi ja minäkin voin upeasti hulmautella hiuskomeuttani. No, ensinnäkään en osaa ylväästi heilauttaa päätäni, vaan pikemminkin yritys näyttää pikemminkin kummalliselta nykimiseltä eikä toisaalta ohuet hiukseni hulmua, vaan hiirenhäntänä viuhahtavat puolelta toiselle. Nyt sain sitten kasvatuksesta tällä erää tarpeekseni ja hiuksia lyhennettiin ihan kunnolla. Samalla väriä vaalennettiin huomattavasti. Olo tuntui heti paljon pirtsakammalta.

Maalla oli viikonloppuna kaunis sää ja perjantai-iltana maisema näytti upealta, kun aurinko paistoi ja järven pinta oli lähes peilityyni. Kyllä kelpasi saunoa.

Lauantaiksi luvattu kokopäivän sade ei yltänyt meille saakka, vaan supistui illan muutamaksi sadekuuroksi ja saimme ihailla sateenkaaria pariinkin kertaan. Luonto näytti aika kuivalta, joten sateet tekivät sille ihan hyvää.

Luonto tarjosi muitakin ilonaiheita ja yllätyksiä. Viimeksi maalta lähtiessämme tiikerinliljat jäivät nupuille ja olin ihan varma, että ne ehtivät kuihtua. Mutta eivätpä olleetkaan, vaan ne hehkuivat edelleen huikean kauniina.

Karviaiset olivat ehtineet kypsyä keräyskuntoon ja viinimarjojakin oli vielä yllin kyllin kerättäväksi. Jopa vadelmia löytyi vielä aamusmoothien ja -tuorepuuron sekaan.

Uskoisitko, että tämä kukka on jo 6 viikkoa viihtynyt maljakossa. Ostin kotiin kimpun sekakukkia Lidlistä heinäkuun lopulla ja kun tuolloin lähdimme maalle, otin sen mukaani. Muiden kukkien kuihtuessa siirsin tämän yhden kukan maljakkoon kuistin seinustalle. Sinne se unohtui ja on näköjään viihtynyt, kun oli edelleen näin hyvässä kunnossa.

Kivaa viikkoa!

Viikon 34 huiput

Sunnuntaikooste painottuu edelleen hyvin maalaisfiiliksiin- ja aiheisiin. Maalla olo, siellä puuhastelut sekä seesteiset maisemat ovat kuitenkin niitä asioita, joiden parissa rentoudun ja joissa sielu lepää. Toisaalta, kotiin ja kaupunkielämän asioihin ehtii hyvin paneutua tulevien kuukausien aikana, kun emme käy landella.

Mistä oli kulunut viikonloppu tehty? Kesäisen lämpimästä säästä nauttimisen ja hyvän ruuan sekä juoman lisäksi ainakin marjoista ja betonista.

Mulla on monen vuoden ajan ollut tapana kesäloman ja –viikonloppujen ratoksi touhuta maalla jonkinlaisen kesäprojektin parissa. Jokunen vuosi sitten innostuin tekemään kaadetun koivun risuista koristeita, seuraavana vuonna kokeilin pajun punontaa. Viime kesänä näpertelin munankennoista ja steariinista sytykeruusuja. Betonisten raparperilaattojen valamista olen kokeillut jo parina kesänä aiemmin, mutta tänä kesänä tehtailin rapskunlehtiä urakalla ja polun 122 betonilehdistä suurin osa onkin tämän kesän aikaansaannoksiani. Eilen sijoitimme viimeiset laatat paikoilleen ja nyt polku möksän edustalta laiturille on viimeistelyä vaille valmis. Myönnän, että olen enemmän kuin tyytyväinen!

Marjapuskat työllistivät edelleen myös tänä viikonloppuna. Vadelmia oli edelleen pilvien pimein kerättäväksi, mutta nyt poimin niiden lisäksi herukoita. Minä olen kerännyt viinimarjat jo monena vuonna poimurilla, homma sujuu todella nopeasti sen avulla. Lapsena kuulin aina sanottavan, että marjat pitää poimia kantoineen, jotta satoa tulee seuraavanikin vuonna. Mutta pensaissa näyttäisi marjoja riittävän vuodesta toiseen, vaikka kannat pensaisiin jäävätkin.

Kesän kasvatukset eivät kaikilta osin ole sujuneet ihan odotetusti. Tomaatti ja chili eivät millään meinaa tuottaa kypsiä hedelmiä. Chilit ovat edelleen aivan raakileita, tomaateissa sen sijaan muutama kypsä yksilö löytyy. Minikasvishuoneesta huolimatta kesä on tainnut olla liian kylmä.

No, joku istuttamistani vihenneksista sentään kasvaa. Toukokuussa laitoin yrttipenkkiin kaupan ruukkusalaatin jämät. Se alkoi kasvaa ja parin viikon kuluttua otinkin muutamia lehtiä salaattiin. Sitten salaatti intoutui todella ja nyt sen keskeltä sojottaa toista metriä korkea torni, jonka päässä on iso kukinnon tapainenkin. Annanpa kasvaa ja kehittyä rauhassa; hauska nähdä, mitä tuleman pitää.

Mun mielestä kesällä pitää viettää ainakin yksi ”Kuoharia ja mansikoita –päivä” laiturilla. Viime vuonna se toteutui….

…  mutta eipäs olla tänä vuonna sellaiseen vielä saatu mahdollisuutta: on ollut puute sopivan helteisestä säästä ja jos sellainen on ollut, ei ole ollut kuoharia, mansikoita tai laituria. Perjantaina iltapäivällä landelle saavuttua ja kauppa- ym. kassit purettua päätimme relata. Laituria ja mansikoita ei ollut edelleenkään, sen sijaan ”Kuohari ja picnic rannalla” –teema onnistui mainiosti. Olipa kiva ”työleirin” lomassa laiskotella, vaikka paria tuntia enempää emme malttaneetkaan toimettomana pysytellä. Saunan lämmitys kutsui!

Olen miettinyt, miksi viime viikkoina on päässä pyörinyt aiempaa useammin korvamato. Syy selkeni: normaalisti radio on päällä vain herätyksen verran, kun kelloradio tulee päälle. Kesän aikana radiota tulee kuunneltua pitkillä automatkoilla ja myös maalla on tullut tavaksi näpsäistä keittiöradio auki heti aamusta ja se on auki alkuiltaan saakka. Niinpä hittibiisit tarttuvat korvaan välittömästi ja niitä sitten lauleskelee mielessään. Ärsyttävintä on se, kun korvaan jää soimaan uusi kappale, jonka sanoituksesta ei osaa muuta kuin kertosäkeestä pienen pätkän. Olisihan kiva osata sävelen lisäksi muutakin kuin sanan tai pari, käy nimittäin vähän yksitoikkoiseksi omassakin mielessä hyräily. Tällä viikolla onkin niin ”……ihanaa ti-di-dii-di, ihanaa …ta-daa-da-daada ihanaa... ” 

Ihanaa viikkoa!