Viikon 36 huiput

Viikon huiput -postaus tulee tällä kertaa päivän viiveellä. Tulimme eilen maalta sen verran myöhään, etten enää jaksanut ryhtyä kirjoittamaan ja valitsemaan kuvia. Sen sijaan oli mukava lueskella muiden blogikuulumisia, maalla kun ei oikein tule blogeissa käytyä.

Viikon takaisen kesäisen pellava-asun jälkeen vaihdon asut hieman syksyisempiin. Huiveja olen käyttänyt tosi vähän kesän aikana, mutta nyt innostuin kaivamaan huivit, viitat ja ponchot käyttöön.

Yksi viikon piristysruiskeista oli kampaajalla käynti. Olen useamman kuukauden ajan pitänyt pidempää hiusmallia, vaikka mulle oikeastaan sopii lyhyet hiukset paremmin kuin pitkät. Silti aika ajoin saan päähäni ryhtyä kasvattamaan tukkaa ja olen ihan varma, että alitajuntaan on joskus iskostunut ajatus, joka kiteytettynä kuuluu: "... paksut hiukset hulmusivat, kun hän heilautti ylväästi päätään....". Ilmeisesti kuvittelen, että kun hiukseni saavat lisäpituutta, ne kuin taikaiskusta muuttuvat myös paksuiksi ja minäkin voin upeasti hulmautella hiuskomeuttani. No, ensinnäkään en osaa ylväästi heilauttaa päätäni, vaan pikemminkin yritys näyttää pikemminkin kummalliselta nykimiseltä eikä toisaalta ohuet hiukseni hulmua, vaan hiirenhäntänä viuhahtavat puolelta toiselle. Nyt sain sitten kasvatuksesta tällä erää tarpeekseni ja hiuksia lyhennettiin ihan kunnolla. Samalla väriä vaalennettiin huomattavasti. Olo tuntui heti paljon pirtsakammalta.

Maalla oli viikonloppuna kaunis sää ja perjantai-iltana maisema näytti upealta, kun aurinko paistoi ja järven pinta oli lähes peilityyni. Kyllä kelpasi saunoa.

Lauantaiksi luvattu kokopäivän sade ei yltänyt meille saakka, vaan supistui illan muutamaksi sadekuuroksi ja saimme ihailla sateenkaaria pariinkin kertaan. Luonto näytti aika kuivalta, joten sateet tekivät sille ihan hyvää.

Luonto tarjosi muitakin ilonaiheita ja yllätyksiä. Viimeksi maalta lähtiessämme tiikerinliljat jäivät nupuille ja olin ihan varma, että ne ehtivät kuihtua. Mutta eivätpä olleetkaan, vaan ne hehkuivat edelleen huikean kauniina.

Karviaiset olivat ehtineet kypsyä keräyskuntoon ja viinimarjojakin oli vielä yllin kyllin kerättäväksi. Jopa vadelmia löytyi vielä aamusmoothien ja -tuorepuuron sekaan.

Uskoisitko, että tämä kukka on jo 6 viikkoa viihtynyt maljakossa. Ostin kotiin kimpun sekakukkia Lidlistä heinäkuun lopulla ja kun tuolloin lähdimme maalle, otin sen mukaani. Muiden kukkien kuihtuessa siirsin tämän yhden kukan maljakkoon kuistin seinustalle. Sinne se unohtui ja on näköjään viihtynyt, kun oli edelleen näin hyvässä kunnossa.

Kivaa viikkoa!