Viikon 36 huiput

Viikon huiput -postaus tulee tällä kertaa päivän viiveellä. Tulimme eilen maalta sen verran myöhään, etten enää jaksanut ryhtyä kirjoittamaan ja valitsemaan kuvia. Sen sijaan oli mukava lueskella muiden blogikuulumisia, maalla kun ei oikein tule blogeissa käytyä.

Viikon takaisen kesäisen pellava-asun jälkeen vaihdon asut hieman syksyisempiin. Huiveja olen käyttänyt tosi vähän kesän aikana, mutta nyt innostuin kaivamaan huivit, viitat ja ponchot käyttöön.

Yksi viikon piristysruiskeista oli kampaajalla käynti. Olen useamman kuukauden ajan pitänyt pidempää hiusmallia, vaikka mulle oikeastaan sopii lyhyet hiukset paremmin kuin pitkät. Silti aika ajoin saan päähäni ryhtyä kasvattamaan tukkaa ja olen ihan varma, että alitajuntaan on joskus iskostunut ajatus, joka kiteytettynä kuuluu: "... paksut hiukset hulmusivat, kun hän heilautti ylväästi päätään....". Ilmeisesti kuvittelen, että kun hiukseni saavat lisäpituutta, ne kuin taikaiskusta muuttuvat myös paksuiksi ja minäkin voin upeasti hulmautella hiuskomeuttani. No, ensinnäkään en osaa ylväästi heilauttaa päätäni, vaan pikemminkin yritys näyttää pikemminkin kummalliselta nykimiseltä eikä toisaalta ohuet hiukseni hulmua, vaan hiirenhäntänä viuhahtavat puolelta toiselle. Nyt sain sitten kasvatuksesta tällä erää tarpeekseni ja hiuksia lyhennettiin ihan kunnolla. Samalla väriä vaalennettiin huomattavasti. Olo tuntui heti paljon pirtsakammalta.

Maalla oli viikonloppuna kaunis sää ja perjantai-iltana maisema näytti upealta, kun aurinko paistoi ja järven pinta oli lähes peilityyni. Kyllä kelpasi saunoa.

Lauantaiksi luvattu kokopäivän sade ei yltänyt meille saakka, vaan supistui illan muutamaksi sadekuuroksi ja saimme ihailla sateenkaaria pariinkin kertaan. Luonto näytti aika kuivalta, joten sateet tekivät sille ihan hyvää.

Luonto tarjosi muitakin ilonaiheita ja yllätyksiä. Viimeksi maalta lähtiessämme tiikerinliljat jäivät nupuille ja olin ihan varma, että ne ehtivät kuihtua. Mutta eivätpä olleetkaan, vaan ne hehkuivat edelleen huikean kauniina.

Karviaiset olivat ehtineet kypsyä keräyskuntoon ja viinimarjojakin oli vielä yllin kyllin kerättäväksi. Jopa vadelmia löytyi vielä aamusmoothien ja -tuorepuuron sekaan.

Uskoisitko, että tämä kukka on jo 6 viikkoa viihtynyt maljakossa. Ostin kotiin kimpun sekakukkia Lidlistä heinäkuun lopulla ja kun tuolloin lähdimme maalle, otin sen mukaani. Muiden kukkien kuihtuessa siirsin tämän yhden kukan maljakkoon kuistin seinustalle. Sinne se unohtui ja on näköjään viihtynyt, kun oli edelleen näin hyvässä kunnossa.

Kivaa viikkoa!

Asuja ja muuta viikon varrelta

Parin päivän asukuvien lisäksi tässä muutama kuva, jotka kuvaavat hyvin tämän syksyn ja hetken fiiliksiä.

Päivien asuni ovat edelleen jatkaneet helppoa farkut+neule tyyliä, eikä kuvia ei tule otettua läheskään joka päivä. Toinen aika luontevakin syy kuvien vähyyteen on tietysti yhä aikaisemmin laskeutuva hämärä, jolloin kuvien ottaminen ei oikein meinaa onnistua. Nämä pari asukokonaisuutta olemme saaneet kuvattua, kun olen päässyt kotiin ajoissa.

Marraskuun harmaan kosteat säät tuntuvat kieltämättä aika ankeilta, mutta tänä aamuna, kun aurinko paistoi, olokin oli heti virkeämpi. Mutta on näissä pimeissä syysilloissa hyviäkin puolia, joista yksi on ehdottomasti kynttilät ja lyhdyt. Lähes joka ilta sytytän kynttilät - paitsi jos istun koneella nukkumaan menoon saakka, heh  - ja ulkolyhdytkin palavat usein. Rakastan kynttilän lämpimän valon luomaa tunnelmaa.

Kuukausi sitten kerroin innostuksestani satsumoihin. Niitä kuluu edelleen, mutta nyt kärkisijalle hedelmien kulutuksessa ovat kiilanneet hunajapomelot ja persimonit. Voi, miten hyviä ne ovat.
Avokado-raejuusto-yhdistelmä on edelleen lemppari välipala, mutta nyt olen innostunut lisäämään usein joukkoon Chian siemeniä, joiden annan turvota ensin joko vedessä tai hyvin laimeassa viinimarjamehussa.
Ihan kamalan näköistähän tuo on, mutta maistuu hyvin raejuuston ja avokadon tai smoothien joukossa.

Olen vähän huono syömään aamiaista, niin terveellistä ja hyödyllistä kun kunnon aamiainen olisikin. Puuro tai leipä ei vaan maistu aikaisin aamulla. Aamukahvin lisäksi jotain on kuitenkin syötävä, jotta päivä lähtee käyntiin, joten jo pidemmän aikaa olen tehnyt itselleni smoothien. Nyt olen innostunut versiosta, jossa pieneen määrään maustamatonta jugurttia lisään useita eri hedelmiä sekä marjoja. Lisänä vielä kauraleseitä sekä joko Chian siemeniä tai pellavansiemenrouhetta. Smoothien koostumus tuleekin näillä aineksilla niin sakeaksi, että melkein voisi ennemminkin puhua tuorepuurosta. Nälän ainakin tämä herkku pitää poissa lounasaikaan saakka.

Onko Chia teille tuttu ja käytättekö leseitä tai siemenrouheita päivittäin?

Hauskaa viikon jatkoa!