Viikon 13 huiput

Käväisin viikolla eräänä päivänä Kaaren Sokoksen alennusmyynnissä ja löysin aivan ihanat kengät. Hyllyssä oli jäljellä yksi pari Iconin nauhakenkiä ja mikä onnen kantamoinen, että ne olivat mun kokoa. Joudun laittamaan kevään aikana suurimman osan vanhoista kengistäni kiertoon, sillä jalkavaivojen vuoksi en voi enää käyttää niitä. On ollut kova pala tällaiselle kenkäfriikille, kun ei voi enää entiseen malliin pitää ja hankkia ihanuuksia, joita olisi tarjolla. Siitä syystä olen sitäkin iloisempi, kun satun löytämään muitakin kuin "mummokenkiä", jotka tuntuvat jalassa mukavilta. Voi kun sää lämpenisi nopeasti, jotta saan kengät käyttöön.

Viikon hyvinvointihetki ja mielen piristys tuli kampaajalla käynnin johdosta. Kampaajalla käydessä varaan aina uuden ajan muutaman viikon päähän ja alunperin olin varannut ajan viime viikoksi. Olimme tarkoituksella jättäneet käyntien välille hieman normaalia pidemmän ajan ja hiukset olivat tosiaankin leikkausta vaille. Odottelin siis kuin kuuta nousevaa kampaajalle pääsyä, mutta kuinkas kävi? Manuaalisesta kalenterista, sähköisistä kalentereista ja niistä tulevista muistutuksista huolimatta skippasin ajan ja olin menossa kylläkin oikeana päivänä, mutta vääränä kellonaikana. Kyllä potutti, mutta onneksi sain uuden ajan tälle viikolle. Pitkästä aikaa sivuhiukset lyhennettin kunnolla ja yleisväriksi valittiin hieman tummempi sävy, mitä hiuksissa oli edellisen värjäyksen jälkeen. 

Alkuviikosta laitoin herneitä multaan kasvattaakeni versoja salaattiin ja leivän päälle. Ihmeesti pienet verson alut herättivät uinuvat ja vaatimattomat puutarhuritaitoni ja innostuin hankkimaan myös muutamia muita siemeniä. Mulla on vähän hakusessa, mitä kukkia ja kasveja laitan parvekkeelle kesäksi, mutta köynnöksiä ainakin aion kasvattaa näkösuojaksi parvekkeen kirkkaan lasituksen kohdalle. Nyt ostinkin jo ruusupavun ja krassin siemeniä, vaikka en yhtään tiedä, miten ne viihtyvät paahtavan kuumalla partsilla.

Tämä viikonloppu on sujunut herkuttelun merkeissä. Tänään kävin kummitätini 75-vuotisjuhlissa ja enkä tietenkään voinut vastustaa ihania suolaisia ja makeita tarjottavia. Eilen puolestaan oli varsinainen junk food -päivä, sillä saman päivän aikana söin sekä hampurilaisen että pizzaa.  Olin kaupungilla ja asiointien välillä päätimme käydä syömässä välipalaksi hampurilaiset. Kylläpä se maistuikin hyvältä, edellisestä kerrasta oli vierähtänyt yli puoli vuotta. Kotimatkalla sitten Puuhis alkoi houkutella pizzalla ja niinpä sitten kävi, että päivälliseksi aiottu poronkäristys vaihtui lähiravintolan pizzaan. Ja sekin maistui, nams. Huh, onneksi tällaisia ei tule kohdalle useammin.

Mulla ei ole kuukausiin soinut korvamatona jokin tietty kappale, mutta tällä viikolla Vesalan Tytöt ei soita kitaraa on kaikunut päässä joka päivä. Musiikin myötä ihanaa viikkoa.

Viikon 36 huiput

Viikon huiput -postaus tulee tällä kertaa päivän viiveellä. Tulimme eilen maalta sen verran myöhään, etten enää jaksanut ryhtyä kirjoittamaan ja valitsemaan kuvia. Sen sijaan oli mukava lueskella muiden blogikuulumisia, maalla kun ei oikein tule blogeissa käytyä.

Viikon takaisen kesäisen pellava-asun jälkeen vaihdon asut hieman syksyisempiin. Huiveja olen käyttänyt tosi vähän kesän aikana, mutta nyt innostuin kaivamaan huivit, viitat ja ponchot käyttöön.

Yksi viikon piristysruiskeista oli kampaajalla käynti. Olen useamman kuukauden ajan pitänyt pidempää hiusmallia, vaikka mulle oikeastaan sopii lyhyet hiukset paremmin kuin pitkät. Silti aika ajoin saan päähäni ryhtyä kasvattamaan tukkaa ja olen ihan varma, että alitajuntaan on joskus iskostunut ajatus, joka kiteytettynä kuuluu: "... paksut hiukset hulmusivat, kun hän heilautti ylväästi päätään....". Ilmeisesti kuvittelen, että kun hiukseni saavat lisäpituutta, ne kuin taikaiskusta muuttuvat myös paksuiksi ja minäkin voin upeasti hulmautella hiuskomeuttani. No, ensinnäkään en osaa ylväästi heilauttaa päätäni, vaan pikemminkin yritys näyttää pikemminkin kummalliselta nykimiseltä eikä toisaalta ohuet hiukseni hulmua, vaan hiirenhäntänä viuhahtavat puolelta toiselle. Nyt sain sitten kasvatuksesta tällä erää tarpeekseni ja hiuksia lyhennettiin ihan kunnolla. Samalla väriä vaalennettiin huomattavasti. Olo tuntui heti paljon pirtsakammalta.

Maalla oli viikonloppuna kaunis sää ja perjantai-iltana maisema näytti upealta, kun aurinko paistoi ja järven pinta oli lähes peilityyni. Kyllä kelpasi saunoa.

Lauantaiksi luvattu kokopäivän sade ei yltänyt meille saakka, vaan supistui illan muutamaksi sadekuuroksi ja saimme ihailla sateenkaaria pariinkin kertaan. Luonto näytti aika kuivalta, joten sateet tekivät sille ihan hyvää.

Luonto tarjosi muitakin ilonaiheita ja yllätyksiä. Viimeksi maalta lähtiessämme tiikerinliljat jäivät nupuille ja olin ihan varma, että ne ehtivät kuihtua. Mutta eivätpä olleetkaan, vaan ne hehkuivat edelleen huikean kauniina.

Karviaiset olivat ehtineet kypsyä keräyskuntoon ja viinimarjojakin oli vielä yllin kyllin kerättäväksi. Jopa vadelmia löytyi vielä aamusmoothien ja -tuorepuuron sekaan.

Uskoisitko, että tämä kukka on jo 6 viikkoa viihtynyt maljakossa. Ostin kotiin kimpun sekakukkia Lidlistä heinäkuun lopulla ja kun tuolloin lähdimme maalle, otin sen mukaani. Muiden kukkien kuihtuessa siirsin tämän yhden kukan maljakkoon kuistin seinustalle. Sinne se unohtui ja on näköjään viihtynyt, kun oli edelleen näin hyvässä kunnossa.

Kivaa viikkoa!