Tammikuiset Tallinnan matkat

Tammikuussa tulin käyneeksi Tallinnassa kahteen otteeseen. Reilu pari viikkoa sitten kävin siellä mieheni kanssa, viime viikonloppuna suuntasin sinne ystäväni kanssa. Olemme kaverini kanssa käyneet jo usean vuoden ajan katsastamassa tammikuun alennusmyynnit. Viime vuoden matkasta kerroin täällä.

Miehen kanssa tehty matka oli pikainen, sillä maissaoloaikaa oli vain kolmisen tuntia.
Kaupungilla kiertelyn lisäksi ehdin käydä parissa vakiokaupassa, jossa yhdessä silmät iskeytyivät käärmekuvioiseen pitkään paitaan. Siitä lisää asukuvissa lähiaikoina.

Minulla ei ollut minkäänlaista käsitystä paluumatkan esiintyjästä ja olimmekin iloisesti yllättyneitä, kun artistiksi paljastui Paula Koivuniemi. Uskomattoman karismaattinen ja upea viihdetaiteilija, joka sai yleisön mukaansa!

Viime viikonlopun reissun teimme Eckeröllä, joten aikaa oli paljon enemmän. Mutta eikös käynyt kuten aina ennenkin, että loppujen lopuksi aika loppui kesken ja laivaan tuli kiire. Vanhan kaupungin taloja ja maisemia jaksaa ihastella kerta toisensa jälkeen. Tosin totesin ystävälle, että viime vuosina olen käynyt Tallinnassa niin usein, että valokuvaus jää nykyisin hyvin vähäiseksi. Kuvattavaa varmasti kyllä olisi, mutta kun miljöö on jo aika tuttu, ei kuviakaan tule napsituksi entiseen malliin. Tällä kertaa otin katukuvia lähinnä muistin virkistykseksi: Tämän kadun varrelta löytyy tämä suklaapuoti jne. Karu Talu Sokolaad oli muuten kertakaikkisen ihana paikka! Sinne on ehdottomasti päästävä ensi kerrallakin. Puodissa oli toinen toistaan herkullisempia suklaita ja päivän vaikein tehtävä olikin valita niistä jotakin kotiin viemisiksi.

Koska päivän teemana oli alennusmyynnit, pääosa ajasta meni tietysti kenkä- ja vaatekaupoissa kiertelyyn. Viime vuonna teimme vastaavan matkan suunnilleen samoihin aikoihin, mutta tuntuu siltä, että tänä vuonna aletarjonta oli hieman suppeampi. Hyviä löytöjä teimme joka tapauksessa. Tällä kertaa huomasin innostuvani vaatteista, jotka olivat sinänsä simppeleitä, mutta joissa on jokin juju. Beigen neuleen katseenvangitsijana ovat hihat mustine pitsisomisteineen ja valkoinen peruskauluspaita saa erilaisen ilmeen ruutukauluksen tai kimaltelevien koristeiden ansiosta. Mustassa paidassa on nypyläpinnan lisäksi hauska röyhelöreunainen kaula-aukko.

Mielettömän hyvän rapupastalounaan nautimme viihtyisässä miljöössä elävän takkatulen ääressä. Ravintolan nimeä en muista, mutta onneksi tiedän paikan, josta löydän sen jatkossa.

Jostain syystä en ole koskaan aiemmin ostanut Lancomen hajuvesiä, mutta nyt innostuin La vie est belle L'Eclat tuoksusta. Tykästyin tuoksuun niin, että se onkin ollut käytössä päivittäin siitä lähtien, kun ostin sen jo tuon ensimmäisen matkan aikana. Onko tuttu tuoksu teille?

Mukavaa viikkoa!

Ostosreissu Tallinnaan

Lauantaina olin kaverini kanssa päiväreissulla Tallinnassa. Emme kierrelleet vanhassakaupungissa tai hemmotelleet itseämme kasvohoidoissa. Matkan päämäärä oli vain ja ainoastaan tammikuun alennusmyynnit. Ja mehän sitten kiertelimmekin kauppoja ihan urakalla ja lopulta tuli kiire laivaan.

Olemme olleet vastaavalla shoppailumatkalla aiempinakin vuosina ja joka kerta tehneet superhyviä löytöjä. Naapurimaan alennusmyynnit ovat siitä ihania, että alevaatevalikoima on erittäin laaja,  alennukset ovat todella mittavia ja vaatteista löytyy kokoja joka lähtöön. Tälläkään kertaa yksikään vaate ei jäänyt ostamatta sen vuoksi, että en olisi löytänyt omaa kokoani.

Kauppoja kierrellessä saimme tuntumaa myös kevätuutuuksiin, niitä kun oli tullut jo yllättävän paljon valikoimiin. Klassisten mustan, valkoisen ja harmaan lisäksi väreinä näytti olevan eniten tarjolla puuterinsävyjä, hentoa vaaleanpunaista sekä vihreää eri sävyissä. Esim. Ivo Nikkolon valikoimissa puuterin rinnalle yhdistettiin vaaleaa murrettua vihreää, mutta kaupoissa oli esillä hyvin paljon muitakin sävyjä aina heleän kirkkaasta viehättäviin metsänsävyihin. En ole erityisemmin vihreän ystävä, mutta kieltämättä väri alkoi kiehtoa. Jonkin verran näkyi myös pirteää tumman-/sinapinkeltaista varsinkin asusteissa sekä raikasta sinistä.

Raitapaitoja tai raidallisia vaatteita ylipäätään en huomannut juuri lainkaan. Sen sijaan ruutu tuntuu olevan niin housujen, hameiden, mekkojen, bleisereiden kuin ulkotakkienkin suosikkikuosi.

Kaikista silmiinpistävintä kevätvaatteiden joukossa oli kuitenkin kukkakuvioiden runsaus: iloisia sateenkaaren värejä yleensä tummalla pohjalla.
Kukkavaatteita oli myös alerekkien joukossa yllin kyllin, joten minäkin sain jonkinlaisen kukkainspiksen ja tulin hankkineeksi useammankin värikkään vaatteen. Tulipahan kerralla kunnon väripläjäys vaatekaappiin!

Olen jo jonkin aikaa kaivannut uusia mustia farkkuja. Nyt sain niitä jopa kahdet; rennon harmaan mustat ovat passelit vapaa-ajalle, valkoisin kanttauksin koristellut täysin mustat puolestaan sopivat myös työkäyttöön.

Maltoimme sentään käydä syömässä ja paikaksi valikoitui tunnelmallinen kellariravintola Munka Kelder. Saapuessamme oli sopivan tyhjää kuvausta ajatellen, mutta pois lähtiessä ravintola oli lähes täynnä. Suosittu paikka!

Meillä oli rankka, mutta mukava shoppailupäivä ja totesimme, että vuoden päästä otetaan uusiksi. Sitä ennen olisi kiva tehdä hemmottelumatka, jolloin ostosten sijaan keskittyisimme kasvo-, käsi- ja jalkahoitoihin.

Hyvää viikon jatkoa!

Viikon 3 huiput

Taas on viikon huippujen aika. Blogi on viime päivien aikana meinannut jäädä muiden harrastusten jalkoihin. Eilen innostuin pitkästä aikaa suunnittelemaan koruja ja otin ensimmäiseksi aiheeksi hopeiset korvakorut ilman korukiviä tai -helmiä. Siinäpä sitten ilta vierähtikin.

Lauantaina tein muutaman tunnin päiväretken Espoon puolelle, kun kävin Iso Omenan kauppakeskuksessa. Olin saanut houkuteltua Puuhiksen mukaan lupaamalla tarjota hänelle päivällisen kauppakierroksen päätteeksi. Loppujen lopuksi en käynyt monessakaan vaateliikkeessä, sen sijaan kävin läpi sisustus- ja kodintarvikeliikkeet etsiessäni olohuoneeseen mm. uusia sohvatyynyjä ja muuta pikkurekvisiittaa. Mustien, harmaiden ja valkoisten sisustustavaroiden ja kodintekstiilien lisäksi myynnissä oli paljon vihreää ja hempeää vaaleanpunaista. Sormet syyhysivät puuterin sävyisiä tekstiilejä ja tarvikkeita katsoessa, mutta jätin ne vielä hankkimatta. Katsotaan sitten uudemman kerran keväällä, kun seuraavan kerran vaihdan olohuoneen värityksen.

Olohuoneessa olin päätynyt joulun punaisen jälkeen vaihtamaan sydäntalven tehosteväriksi viininpunaisen. Ennestään kätköistä löytyi pari tyynyä ja torkkupeitto, mutta kaipasin vielä yhtä tai kahta tyynyä sohvan päälle. Taas kävi niin, että kun jotakin oikein etsimällä etsii, niin sitä ei sitten löydä millään. Burgundi ei ole tämän talven värejä eikä kauppojen valikoimissa siten ole viininpunaista oikeastaan lainkaan. Mutta oma apu, paras apu: aloitin iltaneulomistyönä viininpunaisen tyynynpäällisen, se saa sitten riittää vanhojen tekstiilien lisäksi.

Alkuvuoden alennusmyynnit ovat tähän saakka jääneet väliin, mutta viime viikolla lähdin metsästämään mustan, lyhythihaisen juhlamekkoni pariksi jotain pitkähihaista ja värikästä. Alennuksesta löytyikin kiva vedenvärinen bolero. Ja tulihan sitä hankittua vähän muutakin, ruutukuosi vetää edelleen puoleensa.

Kansalaisoikeus ja -velvollisuus tuli täytettyä, kun kävin antamassa ääneni ennakkoon. Oletko käynyt jo äänestämässä vai sitten varsinaisena äänestyspäivänä?

Mukavaa viikkoa!

Viikon 31 huiput

Monille heinäkuun päättyminen merkitsee syksyn alkua ja kesän loppumista. Minulle sen sijaan elokuu, varsinkin alkuosa, on aina ollut täyttä kesää ja elokuun ensimmäinen viikko sujuikin kohdallani ihan yhtä kesäisissä merkeissä kuin edeltävät viikotkin. Olemme olleet edelleen maalla ja esim. marjastelut ovat olleet merkittävässä osassa päiväpuuhailuja.

Vadelmia on edelleen kypsynyt hurjat määrät, enkä ole malttannut olla keräämättä lempparimarjaani, vaikka pakastin alkaa pursuta marjoista. Pakastamisen lisäksi yritänkin keksiä uusia käyttö- ja säilömisideoita, joten laitoin vadelmaviinietikan muhimaan.
Aromikas vadelmaetikka antaa kivan säväyksen mm. salaattikastikkeisiin ja olen käyttänyt sitä joskus myös lämpimien kastikkeiden mausteena. Olen aina tyytynyt kauppojen tarjontaan, mutta nyt on hauska kokeilla, miltä omatekoinen versio maistuu. Laitoin hyvin puhdistettuun lasipurkkiin pari desiä villivadelmia ja kaadoin päälle viinietikkaa sen verran, että marjat juuri ja juuri peittyivät (noin 2,5 dl). Omenaviinietikka olisi tarkoitukseen parasta, mutta sen puutteessa käytin valkoviinietikkaa. Etikan annetaan tekeytyä vähintään viikon verran, mielellään ikkunalla auringonpaisteessa, jonka jälkeen marjat siivilöidään ja etikka kaadetaan pulloon.
Nyt pitäisi keksiä uusia ideioita myös viinimarjojen käyttöön, niitä nimittäin jää edellisvuosien tapaan harmillisen paljon pensaisiin; ei vain ole mahdollista säilöä monien pensaiden marjasatoa. Onko hyviä uusia vinkkejä viinimarjojen säilömiseen tai käyttöön pakastamisen, hilloamisen ja mehustuksen lisäksi?

Vuoden ensimmäiset ja arvatenkin myös viimeiset kanttarellit löysin muutama päivä sitten. Kuvittelin, että naapurit ovat ehtineet käydä poimimassa kullankeltaiset herkut parempaan talteen, mutta ilokseni onnistuin bongaamaan vielä yli kilon noita ihanuuksia meille. Kanttarelleja tuskin lähimetsistämme tänä vuonna enää löytyy, mutta syksymmällä toivottavasti saan suppiksia.

Viime viikollä käväisimme Seinäjoella. Niin mielenkiintoinen kohde kuin asuntomessut olisivat olleetkin, se ei kuitenkaan ollut meidän matkamme tarkoitus. Kohteemme nimittäin oli taiteilija Virpi Mäkisen Keltainen keinutuoli pop up -myymälä, joka oli asuntomessujen ajan Seinäjoen torikeskuksessa ja hänen teoksia oli esillä myös neljän asuntomessujen kohteen seinällä.

Viime talvena bongasin jostain kuvia Virpi Mäkisen tauluista ja ihastuin täysin taulujen harmoniseen värimaailmaan ja tunnelmaan. Meillä on ollut muuton jälkeen tarvetta parillekin uudelle taululle ja kuvien perusteella näytti siltä, että tämän tyylinen teos sopisi meidän sisustukseemme ja makuumme täydellisesti. Nyt olikin sitten hyvä mahdollisuus käydä tutustumassa tauluihin "oikeasti". Virpi Mäkinen tekee tauluja myös tilaustyönä ja ajatuksena olikin saada konkreettisempaa näkemystä ja ideoita tilattavaan tauluun näytillä olevista töistä. Taulut olivat luonnossa kuviakin kauniimpia ja lopulta lähdimme kaupasta tyytyväisinä taulupaketti kainalossa. Omasta taulustamme en tajunnut ottaa kuvaa ennen kuin se pakattiin, mutta tässä muutama otos muista hänen tauluistaan, ensimmäisen kuvan taulu oli hänellä tekeillä myymälässä.
Käypä tutustumassa taiteilijan nettisivuihin tämän linkin kautta.

 
Taulukaupan jälkeen piipahdin parissa vaatekaupassa ja kesäisestä fiiliksestäni huolimatta huomasin tutkailevani syksyyn sopivia asuja ja asusteita. Kesävaatteiden alerekit saivat olla rauhassa, sen sijaan löysin muutaman mukavan vaatteen syksyksi. Luumun sävyisessä paidassa oli kiva leikkaus ja simppeli harmaa neulemekko on monikäyttöinen perusvaate, joka sopii moneen käyttötilanteeseen.

Kaunista elokuun jatkoa!

Viikon 2 huiput

Tällä viikolla käväisimme Etelä-Pohjanmaalla. Matkan perimmäinen syy oli autokaupat, mutta perjantaina en innostunut ollenkaan viettämään tuntia tai kahta autokaupassa. Niinpä miesten hoidellessa autokauppa- ja rekisteröintiasioita, minä vietin omaa aikaa kierrellen Seinäjoen vaate- ja kenkäkauppoja. Hassua, miten tietyn kaupan tai kauppaketjun liikkeistä löytyy aina jotain mukavaa, kun niissä käy kotipaikkakunnan sijaan jossain muualla. Samoin jotkut tietyt vaatemerkit kiinnostavat huomattavasti enemmän, kun ne bongaa oudon  kaupan tarjonnasta. Nyt ostamistani vaatteista monet ovat Soyaconceptin mallistoa. En ole varmaan koskaan ostanut Soyan vaatteita Helsingistä, mutta maalla käydessä löydän mallistosta aina kivaa.

Kaupoissa oli huomattavat alennukset, joten innostuin hankkimaan vähän useamman vaatekappaleen. Sinänsä ihan tarpeellisia, vaikkeivät kaikki oleetkaan hankintalistalla:

Sininen mokkajäljitelmäjakku ihastutti niin materiaaliltaan, väriltään kuin kauluksen leikkaukseltaan. Mustan, valkoisen, harmaan ja vaaleanpunaisen sävyttämä paita näytti aluksi hieman levottomalta, mutta sovittaessa huomasin, että väritys tuo harmaaseen tai mustaan asuun kivasti eloa.

Pörröisessä musta-harmaassa neuleliivissä on myös hauska kaulus ja liivi sopii niin farkkujen kuin siistimpienkin housujen tai hameen seuraksi. Suloisen pehmeää ja lämpimän oloista vaaleaa turkisliiviä en voinut vastustaa, joten myös se päätyi mukaani.

Mekot ovat olleet suosikkejani jo muutaman vuoden ajan. Uusia en ole hankkinut pitkään aikaan, mutta nyt löytyi pari tosi kivan oloista. Pilkullisen mekon pohjaväri on tummansininen, toisessa toistuvat saman värit kuin t-paidassa. Molemmat mekot ovat kauniisti laskeutuvia ja malliltaan monelle vartalotyypille sopivia.

Tiistaina osallistuimme vuoden ensimmäiseen viiniklubi-iltaan. Tällä kertaa teemana oli Itävallan viinit. Maistelussa oli kolme punaviiniä (Heinrich Zweigelt 2013, Heinrich Blaufränkisch 2013 sekä Schneider Sankt Laurent 2013), yksi valkoviini sekä yksi jälkiruokaviini. Punaviinit olivat mielenkiintoisia kokeilla ja valkoviini, Felsner Lössterassen Grüner Veltliner 2014, oli oikein hyvää. Viidentenä maistelussa ollut Nittanaus Eiswein Welschriesling 2012 on makea jälkiruokaviini ja se oli illan viineistä suosikkini. Eiswein on siitä mielenkiintoinen viini, että sen valmistuksessa käytetyt rypäleet poimitaan ja puristetaan jäätyneinä.

 

Toukokuussa keräsin isot määrät nokkosta  ja kuivatuksen jälkeen murskasin sitä lasipurkkeihin säilytykseen. Syksyn aikana purkit unohtuivat kaapin perukoille, mutta nyt olen jälleen innostunut lisäämään nokkosta niin smoothien, tuorepuuron kuin keittojenkin joukkoon. Nokkonenhan on kaikista Suomen vihanneskasveista ravintopitoisin sisältäen suuret määrät kalsiumia, rautaa, piitä ja vitamiineja (varsinkin C-vitamiinia). Hyvää, edullista ja taatusti puhdasta superfoodia!

Marraskuussa toin maalta muutaman pienen kuusentaimen, joista useimmat istutin parvekkeen ruukkuihin. Yhden puuntaimenen tyrkkäsin parvekkeella olleeseen lasipurkkiin odottamaan istutusta ja silloin tällöin muistaessani lorautin vähän vettä juurelle. Juuri ennen joulua laitoin pikkukuusen ruukkuun ja toin sen olohuoneen koristukseksi. 

Multaa ei sillä hetkellä ollut, mutta lisäsin ruukkuun hieman sammalta varren tueksi ja kosteutta pitämään. Tänään huomasin, että kuusen latvaan on ilmestynyt vaaleanvihreää uutta kasvustoa. Myös kuusen juureen jäänyt puolukan varpu kasvattaa uutta lehteä. Sitkeitä kasveja ovat molemmat, kun karuista olosuhteista huolimatta jaksavat kasvaa.

Kivaa alkavaa viikkoa!