Marraskuun huiput

Vaikka marraskuun pimeys tuntuu aika ajoin ankealta, ja monet sanovat sen olevan vuoden synkintä aikaa, en tunnusta itse kärsiväni yleensä kaamosväsymyksestä tai -masennuksesta. Tänä syksynä olen kuitenkin ollut poikkeuksellisen vetämättömissä. Sen kerran kun olen ollut kotona ajoissa, illat ovat kuluneet enemmän tai vähemmän sohvan ja nojatuolin syövereissä laiskotellen. Vai pitäisikö todeta hieman kauniimmin: olen keskittynyt rentoutumiseen ja työpäivän rasitteista toipumiseen, heh :) Kun muistelen viime viikkoja kännykkäkuvien muodossa, huomaan, että olen loppujen lopuksi tehnyt muutakin kuin lekotellut. Katsotaanpas, mitä kuukauteen mahtui.

Heti kuukauden alkajaisiksi kävimme maalla ja päätimme omalta osaltamme mökkikauden. Haravoinnin ja lyhtyasetelmien kokoamisen lisäksi kippistelin lonkeron harmaalle järvimaisemalle.

Parvekeruukkuihin vaihdoin syysistutukset lokakuussa, nyt sain viimeisteltyä ne pienillä maalta tuoduilla kuusentaimilla. Samalla ripustimme ensimmäiset kausivalot.

Olen ottanut kaiken ilon irti kaupunkikuvaan vähitellen ilmestyvistä kausi- ja jouluvaloista sekä joidenkin kauppojen eteen asetetuista lyhtyjen loisteesta. Aamuisin on ollut ihana seurata, mitä uutta on yön aikana ripustettu työmatkareitin varrelle.

Työkavereiden kanssa kävimme Kaupunginmuseon Pelko-näyttelyn avajaisissa. Näyttelyssä voi kohdata omat pelkonsa ja tutustua muiden pelkoihin. Mutta enpäs kerrokaan niistä sen enempää, vaan käykääpä itse tutustumassa näyttelyyn, joka on avoinna 3.3.2019 saakka.

Viiniklubissa maistelimme Veneton alueen viinejä sommelier Antti Uusitalon opastamana. vielä joku kommentti tähän.

Pienimuotoinen leivontainnostus iski pari kertaa. Sen seurauksena pyöräytin yhtenä iltana ohra-perunarieskoja, toisena taas glögin seuraksi pikkuruisia joulutorttuja.

Keskiviikkona aukeaa uusi upea kaupunkikirjasto Oodi. Minä olen päässyt pariinkin otteeseen tutustumaan paikkaan jo etukäteen keskelle viimeistely tohinoita.
Ensimmäisessä kerroksessa on vilkkaan sisääntuloaulan ja kauttakulkureitin lisäksi mm. elokuvateatteri Kino Regina, leikkipuisto Loru, monitoimisali, neuvontapisteitä sekä n. 120 henkilön kahvila-ravintola. Toinen kerros on varattu työskentelyyn, harrastustoiminnoille ja yhdessäoloon. Erilaisia toimintatiloja on neuvottelut- ja oppimishuoneista editointi-, valokuvaus- sekä soittotiloihin ja laitteita 3D-tulostimista ompelukoneisiin ja saumureihin.
Kolmas kerros on nimensä mukainen Kirjataivas, jonka 100 000 niteen valikoimasta jokainen löytää varmasti mieleistänsä lukemista. Avaraan tilaan on ripoteltu sinne tänne oikeita, eläviä musta oliivipuita sekä levähdyspaikkoja antoisia lukuhetkiä varten. Eduskuntatalon kanssa tismalleen samalla tasolla olevalta Kansalaisterassilta voi ihailla aukeavaa kaupunkimaisemaa. Tuskin maltan odottaa, että pääsen tutustumaan Oodiin tarkemmin.

Oikein ihanaa joulukuun alkua!

Heinäkuun huiput

Päättynyt heinäkuu oli hyvin poikkeuksellinen, se nimittäin sujui työn teon merkeissä. Olen aina aiemmin viettänyt heinäkuun lomaillen, tänä vuonna ensimmäistä kertaa työhistoriani aikana loma sijoittuu toiseen ajankohtaan. Hellesäät ovat heijastuneet myös tänne blogiin: kun työpäivän viettää lähes 30 asteen toimistossa, en malta istua koneen ääressä enää illalla. Niinpä blogikin on viettänyt enemmän tai vähemmän hiljaiseloa. Palaan muutamin otoksin vielä kuitenkin heinäkuun loppupuolen hetkiin.

Kuukauden lempparishampoo ja hoitoaine ovat kotimaista Four Reasons sarjaa. Väri- ja UV-suojan Blond-tuotteissa on väri- ja UV-suoja ja ne sisältävät sitruunauutetta, joka onkin kirkastanut kivasti vanhojen raitojen sävyä.

Tietsikan ääressä istumisen ja koti-iltojen sijaan olen viettänyt hyvin paljon aikaa ulkona. Monesti olemme ottaneet mukaan pienet eväät ja istuskelleet muutaman tunnin ajan meren äärellä. Kotia lähellä sijaitsevan Seurasaaren lisäksi tutuksi ovat tulleet niin Hakaniemen kuin Ruoholahdenkin rannat, joissa tunnelma on ollut kuin ulkomailla.

Tutustuin myös Hakaniemen hallin väistötilana toimivaan lasihalliin. Nostalginen hallitunnelma tietysti puuttuu, mutta muuten samat monipuoliset myyntikojut palvelevat myös väliaikaisissa tiloissa.

Heinäkuun näyttävimmät lounaspuitteet ovat olleet Robert’s Coffee Jugendissa eli Pohjoisesplanadilla sijaitsevassa kahvilassa. Jostain kumman syystä en ole tullut käyneeksi koskaan kyseisessä paikassa ja olin todella vaikuttunut, kuinka upea Lars Sonckin suunnittelema tila on. Monipuolisen salaattipöydän ja tai keittovalikoiman päätteeksi lounaan kruunaa hintaan kuuluva oman jäätelötehtaan jäätelö tai sorbetti. Kerrassaan ihana lounaspaikka!

Heinäkuun suosikkiateriat ovat olleet salaatteja, jotka ovat maistuneet niin lounaaksi kuin kotonakin. Vaikka yleensä tykkään ruuanlaitosta, kuumuuden vuoksi en ole viihtynyt hellan ääressä. Terveellisten salaattien vastapainoksi on tullut herkuteltua vähän turhankin paljon - ja se näkyy! Nyt on aika palata ruotuun myös ruokavalion suhteen.

Ihanaa ja aurinkoista elokuun alkua!

Muisteluja kesäkuulta

Viikon huiput on tällä kertaa kuukauden huiput, joten tässä kesäkuisia poimintoja.

Rentouttavimmat hetket kesäkuussa vietin maalla, jossa juhannusviikon loma hurahti hetkessä. Kesä näyttäytyi hehkeimmillään: järvi loisti monena päivänä huikean sinisenä ja niin luonnon kuin puutarhankin kukat olivat kauneimmillaan. Lämmin sää mahdollisti perinteisen kuoharia laiturilla -päivän viettämisen ja muutenkin tällä kertaa päivät soluivat ennemminkin rentoutuen kuin työn touhussa. 
Hyttysiä oli edelleen niin paljon, että ulkona syömisen sijaan söimme mieluummin kuistilla, joka sekin oli aivan ihanaa monen kuukauden jälkeen. 
Juhannuksena ei sää ollut yhtä suosiollinen, mutta onneksi säästyimme vesisateelta. Kun pukeutui riittävän lämpimästi, vietimme erittäin viihtyisiä hetkiä läheisten kanssa mölkkypelin ja frisbee-kisailun parissa.

Kesäkuuhun mahtui monen monta - ja oikeastaan liian monta - herkutteluhetkeä. On juhlittu juhannusta, lähipiirissä olleita synttäreitä ja nautiskeltu grilliherkuilla. Kesäkuun alkupuolella kävin Tallinnassa ja paluumatkalla söimme buffetissa. Vieläkin ähkytyttää, kun muistelen, miten intouduin katkaravuista ja jälkiruokapöydän antimista aivan kuin joskus vuosia sitten. 

Tiimin työhyvinvointipäivänä kävimme tutustumassa Harakka saareen. Kaivopuiston rannasta lähtevällä lautalla matka kestää vain muutaman minuutin, mutta en ole koskaan aiemmin tullut käyneeksi saarella. Olin yllättänyt, kuinka mielenkiintoinen paikka se oli. Saari on aikoinaan kuulunut puolustusvoimille, jolla oli siellä mm. kemian koelaboratorio ja bunkkereita. Nykyisin saarella on luontokeskus, joka tarjoaa elämyksiä ja toimintaa koululaisille ja päiväkotilapsille, maksuttomia luontoretkiä, saariseikkailuja, yleisötapahtumia, näyttelyjä ja tietoa uusiutuvan energian käytöstä ja energiamuotojen esittelyä. 
Saarella on myös luontopolkuja, joihin voi lähteä omatoimiretkelle ja akvaariotalossa voi tutustua kaloihin, äyriäisiin ja muihin eliöihin. Saarella pesii erittäin paljon lintuja ja mekin jouduimme varomaan askeliamme, kun lokit ja valkoposkihanhet vahtivat juuri kuoriutuneita poikasiaan. 

Saaressa toimii taiteilijatalo, josta helsinkiläiset taiteilijat ja käsityöläiset voivat vuokrata työtiloja käyttöönsä ja jossa järjestetään näyttelyitä. Taiteilija Aino Faven kertoi meille omista näyttelytöistään, jotka kaikki on tehty kierrätysmateriaaleista kuten muovipusseista ja -pulloista. Tutustuimme myös mielenkiintoiseen Visa Hietalahden Meren sisäiset maisemat -valokuvanäyttelyyn.

Ihanaa alkanutta heinäkuuta!