Marraskuun huiput

Vaikka marraskuun pimeys tuntuu aika ajoin ankealta, ja monet sanovat sen olevan vuoden synkintä aikaa, en tunnusta itse kärsiväni yleensä kaamosväsymyksestä tai -masennuksesta. Tänä syksynä olen kuitenkin ollut poikkeuksellisen vetämättömissä. Sen kerran kun olen ollut kotona ajoissa, illat ovat kuluneet enemmän tai vähemmän sohvan ja nojatuolin syövereissä laiskotellen. Vai pitäisikö todeta hieman kauniimmin: olen keskittynyt rentoutumiseen ja työpäivän rasitteista toipumiseen, heh :) Kun muistelen viime viikkoja kännykkäkuvien muodossa, huomaan, että olen loppujen lopuksi tehnyt muutakin kuin lekotellut. Katsotaanpas, mitä kuukauteen mahtui.

Heti kuukauden alkajaisiksi kävimme maalla ja päätimme omalta osaltamme mökkikauden. Haravoinnin ja lyhtyasetelmien kokoamisen lisäksi kippistelin lonkeron harmaalle järvimaisemalle.

Parvekeruukkuihin vaihdoin syysistutukset lokakuussa, nyt sain viimeisteltyä ne pienillä maalta tuoduilla kuusentaimilla. Samalla ripustimme ensimmäiset kausivalot.

Olen ottanut kaiken ilon irti kaupunkikuvaan vähitellen ilmestyvistä kausi- ja jouluvaloista sekä joidenkin kauppojen eteen asetetuista lyhtyjen loisteesta. Aamuisin on ollut ihana seurata, mitä uutta on yön aikana ripustettu työmatkareitin varrelle.

Työkavereiden kanssa kävimme Kaupunginmuseon Pelko-näyttelyn avajaisissa. Näyttelyssä voi kohdata omat pelkonsa ja tutustua muiden pelkoihin. Mutta enpäs kerrokaan niistä sen enempää, vaan käykääpä itse tutustumassa näyttelyyn, joka on avoinna 3.3.2019 saakka.

Viiniklubissa maistelimme Veneton alueen viinejä sommelier Antti Uusitalon opastamana. vielä joku kommentti tähän.

Pienimuotoinen leivontainnostus iski pari kertaa. Sen seurauksena pyöräytin yhtenä iltana ohra-perunarieskoja, toisena taas glögin seuraksi pikkuruisia joulutorttuja.

Keskiviikkona aukeaa uusi upea kaupunkikirjasto Oodi. Minä olen päässyt pariinkin otteeseen tutustumaan paikkaan jo etukäteen keskelle viimeistely tohinoita.
Ensimmäisessä kerroksessa on vilkkaan sisääntuloaulan ja kauttakulkureitin lisäksi mm. elokuvateatteri Kino Regina, leikkipuisto Loru, monitoimisali, neuvontapisteitä sekä n. 120 henkilön kahvila-ravintola. Toinen kerros on varattu työskentelyyn, harrastustoiminnoille ja yhdessäoloon. Erilaisia toimintatiloja on neuvottelut- ja oppimishuoneista editointi-, valokuvaus- sekä soittotiloihin ja laitteita 3D-tulostimista ompelukoneisiin ja saumureihin.
Kolmas kerros on nimensä mukainen Kirjataivas, jonka 100 000 niteen valikoimasta jokainen löytää varmasti mieleistänsä lukemista. Avaraan tilaan on ripoteltu sinne tänne oikeita, eläviä musta oliivipuita sekä levähdyspaikkoja antoisia lukuhetkiä varten. Eduskuntatalon kanssa tismalleen samalla tasolla olevalta Kansalaisterassilta voi ihailla aukeavaa kaupunkimaisemaa. Tuskin maltan odottaa, että pääsen tutustumaan Oodiin tarkemmin.

Oikein ihanaa joulukuun alkua!

Viikon huiput - viikonloppu maalla

Vietimme viikonlopun maalla jo toista kertaa toukokuun aikana. Tällä kertaa kuten pari viikkoa sitten pystyimme lähtemään sinne jo keskiviikkona. Pidennetyn viikonlopun ja huippuhienojen säiden ansiosta molemmat käynnit tuntuivat aivan minilomilta. Tänä vuonna varsinainen lomani on hyvin pirstaleinen, joten nautin täysin siemauksin pitkien viikonloppujen joka hetkestä. Sisällä en malttanut juurikaan viettää aikaa ja pidin tarkoituksella lomaa myös some-maailmasta. Muutaman kerran vierailin blogeissa, mutta omat päivitykset saivat jäädä. Instan kuvavirtaa kyllä selailin ja lisäilin omiakin kuvia, mutta muuten pieni irtiotto someilusta teki hyvää.

Viime vuosina käynnit maalla ovat olleet niin työn täyteisiä, että olemme kutsuneet paikkaa työleiriksi. Tänä keväänä olen opetellut ottamaan asiat vähän rennommin ja keveämmällä otteella. Touhusin hommien parissa, mutta maltoin aiempaa useammin istahtaa pihakeinuun nauttimaan kesäisestä säästä ja lintujen laulusta tai järvimaiseman häikäisevästä sinestä. 


Talviturkin heitin jo edellisellä käynnillä, jolloin parin ensimmäisen päivän aikana vesi oli vain 7 asteista. Huh, tuntui tosi kylmältä! Parissa päivässä se nousi neljääntoista ja tällä käynnillä mittari näytti jo reilut 19 astetta. Kelpasi käydä uimassa ilman saunomista.

Luonnon herääminen on meidän maalla jonkin verran myöhäisemmässä kuin täällä Etelä-Suomessa. Oli hauska todeta, miten huimaa vauhtia kevät oli kuitenkin edennyt parin viikon poissaolomme aikana. 

Päätalolta mökille johtava tie samoin kuin naapurin koivikko näyttivät uskomattoman kauniilta ja suorastaan loistivat heleän vihreää sävyä.

Toukokuun puolessa välissä siellä skillat ja käenrieskat loistivat kauneimmillaan, tänä viikonloppuna kukoistivat omenapuut, syreenipensaat, rentukat, mäkitervakot ja kielot. Huumaavan tuoksuisia kieloja ja syreeneitä toin kodinkin kaunistukseksi.

Pihan antimia hyödynsin myös herkutteluun: kevään ensimmäinen raparperipiirakka maistuu aina äärettömän hyvälle ja nuoret nokkoset päätyivät piirakkaan fetajuuston seuraksi. 

Maaseudun rauhan jälkeen jaksaa puurtaa arkirutiinien parissa.

Hyvää alkanutta viikkoa! 

Viikon 42 huiput

Perjantaina kävin I love me -messuilla. Hyvinvointia, kauneutta, ihania meikkejä, terveyttä, superfoodia, luonnonkosmetiikkaa ja kaikkea muuta mielenkiintoista oli niin paljon esitteillä, että olisin hyvin voinut käyttää messualueseen tutustumiseen pari päivää. Omalla kohdallani visiitti supistui kuitenkin kolmeen-neljään tuntiin.
Alunperin epäilin, etten ehdi edes käväistä messuilla lainkaan, mutta sain sumplittua aikatauluja siten, että ehdin kuin ehdinkin perjantaina messuille heti ovien auettua. I love fashion -muotishown lisäksi ehdin kiertää messualueen, mutta aika hätäisesti. Kunnolla en sitten ehtinyt perehtyä mihinkään enkä montaa kuvaakaan ottanut, vaikka kerrankin olin ottanut kameran mukaan. Olen ollut oikein iloinen, kun muut bloggaajat ovat julkaisseet kivoja ja kattavia postauksia messuihin liittyen.

Kiertelyn lomassa tein pikkuisen shoppailuja kuten pari EcoToolsin meikkisivellintä, Himalayan käsi- ja hoitovoiteita sekä Vichyn kosteusvoidetta. Vichyn tuotteita en olekaan käyttänyt muutamaan vuoteen, mutta nyt heräteostoksena mukaan tarttui Liftactiv Supreme -voide, joka muistini mukaan tuntui aiemmin oikein hyvältä.
Pyykkietikka kuuluu varmasti monen pyykkärin vakiovarusteisiin, minä sen sijaan en ole koskaan aiemmin edes kokeillut tuotetta. Päivä-kaksi ennen messuja silmiin sattui taas kerran jokin juttu pyykkietikkaan liittyen ja päätin, että haluan vihdoinkin kokeilla itsekin, miten ekologinen ja antiseptinen neste vaikuttaa huuhteluaineen sijasta pyykkiin. Yhdellä messuosastolla näin Murena Decon etikkapullorivistön ja haistelin kaikki tuoksuvaihtoehdot läpi ja valinta kohdistui Monoi - kukka -tuoksuun. Ulkonäöllään pullo ei liiemmin houkuttele, mutta eipä minulla kylppärissä olekaan avohyllyä, jossa voisin säilyttää kauniit käyttöesineet, vaan pyykinpesuun tarkoitetut tuotteet ovat visusti oven takana piilossa. Pyykkietikan sanotaan raikastavan pyykin ja kirkastavan värit, poistavan tahrat, tuoksut ja sähköisyyden. Lähdin messuilta suoraan maalle, joten vielä en ole kokeillut, miltä etikka tuntuu käytännössä. Katsotaan huomenna.

Perjantaina tosiaan suunnistimme maalle laittamaan paikat talviteloille. Vuoden viimeistä landekäyntiä vietämme aina hieman haikein mielin, onhan seuraavaan visiittiin noin puolen vuoden aika. Must-juttujen lisäksi kävin vielä kerran sienimetsällä (suppiksia löytyi ihan kivasti) ja omilta tiluksilta otin muutaman kuusen ja katajan taimen sekä mustikanvarpuja. Ensimmäiset lumihiutaleetkin leijailivat maahan, vaikka sitten sulivatkin muutamassa tunnissa.

Kotona ollessa ei muistakaan, miten aikaisin maalla hämärä laskeutuu ja kuinka pilkkopimeää illalla on. Pimeä on tosi pimeää, vain tähdet näkyvät uskomattoman kauniina. Toisenlaista väriloistoa kävimme sen sijaan ihailemassa alkuviikosta Linnanmäen valokarnevaaleilla. Upeita valoja ja valoefektejä!

Syyspimeiden iltojen iloksi kynttilät ja tuikut luovat lämpöä ja tunnelmaa.

Viikon 20 huiput

Viikon maallaolon jälkeen kotiuduimme eilen. Viikon aikana sää vaihteli laidasta laitaan maanantain 4 asteen kylmyydestä lauantain 25 asteen helteeseen. Vaikka kotona on ihana taas olla, täytyy myöntää, että vähän haikein mielin lähdimme kotiin. Lähtiessämme sää oli mitä kaunein ja sunnuntaina vihdoin myös koivuissa alkoi näkyä vihreitä hiirenkorvia.  Muut lehtipuut alkoivat vihertää jo muutamaa päivää aiemmin, ja luonto kaunistui päivä päivältä. Kuin taikaiskusta ruusupensaiden alle ilmestyi satoja keltaisia käenrieskoja. Järven tuntumassa rentukat eivät vielä nousseet, vaikka niitä näkyi kotimatkalla monessa paikassa.
Talliin saapuivat taas "omat" pääskyset, hyttyset inisivät korvan juuressa ja ampiaiset kimalaiset pörräsivät kukkien joukossa. Paras tapa aloittaa päivä olikin, kun pystyi nauttimaan aamiaisen ulkona auringonpaisteessa luonnon ihmeitä seuraten.

Järven vesikin lämpeni 12 asteeseen. Hirvittävän kylmältä se tuntui edelleen, mutta ihan yhtä pahasti vesi ei enää kylmettänyt nilkkoja, eikä ollut niin kiire vetäistä kylpytakkia päälle. Laituri on vielä asentamatta paikoilleen, mutta iloksemme runko oli säilynyt ehjänä jäiden puristuksessa. Pari vuotta sitten jäät veivät sen mukaan ja runko tehtiin uusiksi viime vuonna. Yhtä ilahtunut olin siitä, että pari vuotta sitten valmiiksi saamani betonilaattapolku, johon olin käyttänyt raparperilehtiä muottina, oli sekin säilynyt aivan ehjänä roudan kourissa.

Kesäkauden alku näkyi myös ruokavaliossa. Monena päivänä nautimme kasviksia tai kevyttä keittoa, mutta vastapainona avasimme grillikauden ja lämpimän sään johdosta pystyimme syömäänkin ulkona. Kokonaisena grillattu possun pihvifilee ja ohuet broilerpihvit olivat kertakaikkisen maukkaita, ja miten jopa jauhelihapihvit voivatkin maistua niin paljon paremmilta grillattuna. Kasvisnyytit ja -gratiini sekä parsat olivat itsestään selviä lisukkeita kevään ensimmäisille grilliruuille, samoin "Mössö". Mössö on perheen ja lähisuvun antama nimi majoneesi-juustoraaste-valkosipulitahnalle (mausteena mustapippuria, paprikajauhetta ja grillimaustetta) ja se on ehdoton must-lisuke kaikelle grillatulle herkulle.

Ihan pelkkää syömistä ja luonnon ihastelua ei maalla olomme tälläkään kertaa ollut. Aloitin ikkunan- ja verhonpesurumban. Huh, mikä urakka ja vasta ns. sali ja keittiö on hoidettu. Kyllähän ne ikkunat pesee nopeasti, mutta varsinainen työ on sitten ikkunan puitteiden ja välien puhdistuksessa. Asiaa ei yhtään nopeuttanut se, kun holautin täysinäisen vadillisen pesuvettä puulattialla, jota sitten moppasin tovin jos toisenkin. Ainakin tuli lattia pestyä niiltä osin perusteellisesti :)

Verhojen silitys tai lattian moppaus ei kuulu lempparipuuhiini, mutta sen sijaan kirveen varteen tartun mielelläni - varsinkin, kun yleensä miehet hoitavat puunpilkkomiset ja minä teen sitä satunnaisesti huvikseni.
Sainpahan hyötyliikuntaa, kun sytykepuiden lisäksi ja pilkoin ihan oikeita klapejakin. Tästä pinosta noin kolmasosa on aikaansaannostani.

Nyt olisi edessä silityspuuhia. Pari viikkoa sitten siirsin kesävaatteet varastosta kaappiin, mutta suurin osa on edelleen silittämättä. Täytyy kantaa silityslauta ja -rauta telkkarin eteen, niin homma sujuu sutjakkaammin.

Kivaa maanantai-iltaa!