Punaista ja röyhelöä

Kevättalvesta lähtien olen ollut hirmuisen innostunut käyttämään punaisen eri sävyjä. Viininpunainen on tosin jäänyt kesäkuukausien aikana vähemmälle, mutta sitäkin useammin olen pukeutunut kirkkaanpunaiseen tai vaaleanpunaisen eri sävyihin. Innostuin jopa ostamaan loaferit näissä väreissä ja kaiken huipennuksena löysin kesäalesta punaisen käsilaukun, jota olen pitkään himoinnut.

Valkoisin kukkasin varustettu paita on ollut yksi punaisten yläosieni suosikeista. Raikkaan värin lisäksi pienet röyhelöt kaula-aukossa, hihansuissa ja helmassa ovat paidat juju, jota maltillinen kukkakuvionti ei jätä varjoonsa. Helmaröyhelö tulee kivasti esiin lyhytmallisen neuletakin tai jakun alta, mutta parhaimmillaan paita on kuitenkin sellaisenaan. Ainoa miinuspuoli on ainakin työpukeutumis hieman liian avara kaula-aukko, jonka vuoksi alle on aina puettava toppi.

Omaan pukeutumiseen kaipaisin uskallusta niin värien kuin kuosienkin uudenlaiseen yhdistelyyn. Kuvissa ja muiden päällä huomiota herättävät kombinaatiot ovat kerrassaan upeita, itsellä ruutujen, raitojen ja kuvioiden "sekamelska" tuntuu oudolta ajatukselta. Nippa nappa rohkenin valita  kukkapaidan pariksi housut, joiden kuosi on pientä ruutua :).

Toissa viikonlopun työrupeaman vastapainoksi vietän loppuviikon vapaalla. Niinpä suunnistimme eilen maalle, jossa ainakin tämä päivä on kulunut helteisissä merkeissä.

Ihanaa torstai-iltaa!

Viikon 27 huiput - viikonlopun fiiliksiä

Viime perjantaina odotin edessä häämöttävää viikonloppua ja parin päivän vapaata tavallista innokkaammin. Olin ollut poikkeuksellisesti edellisen viikonlopun töissä ja takana oli 12 päivän työrupeama. Perjantaiksi olin sopinut päivällistreffit isäni ja Puuhiksen kanssa Salveen, mutta muuten en ollut laatinut minkäänlaisia ennakkosuunnitelmia. Aikomus oli tehdä mitä mieleen juolahtaa - tai olla tekemättä yhtään mitään.

Vuonna 1897 perustettu ja aikoinaan merimieskapakkana tunnettu Salve on paikka, jossa tykkään käydä silloin tällöin syömässä. Klassikkolistalta löytyvien silakoiden, Salven pannun tai wieninleikkeen sijaan päädyimme nauttimaan Salven taidemenuun. Kermainen kukkakaalikeitto sekä siika parsarisotolla olivat kerrassaan maittavia ja aterian kruunasi simppeli, mutta täydellisesti kesään sopiva jälkiruoka jäätelö ja tuoreet mansikat. Ruoka oli aivan yhtä hyvää kuin aina ennenkin!

Lauantaiaamuna Puuhis ehdotti, että lähtisimme liikkeelle kaupunkipyörillä ja suuntana Linnanmäki. Siellä onkin pitänyt jo jonkin aikaa käydä fiilistelemässä - hurjia laitteita ei pää enää kestä kuten nuorena - mutta loppujen lopuksi en jaksanut innostua asiasta. Niinpä keskityimme käyskentelemään pitkin Kalliota ja Sörnäistä "turistina" Pussikalja-elokuvastakin tutuksi tulleissa maisemissa. Yhden yhtä kuvaa en muistanut Kalliossa ottaa, mutta laitanpa muutaman asukuvan mukavaakin mukavammasta raitamekosta, joka oli ylläni niin lauantaina kuin sunnuntainakin. 

Sunnuntaina päätimme lähteä Seurasaareen eväitten kera. Kaupunkipyörillä matka taittui muutamassa minuutissa Seurasaaren sillan kupeeseen, saareenhan ei pyörillä saa mennä. Kävelijöitä ja retkeläisiä oli liikkeellä paljon, mutta onnistuimme löytämään suht rauhallisen ja tuulelta suojaisan picnic-paikan. Aurinkoinen ilma muuttui pilviseksi, mutta sää pysyi siitä huolimatta hyvin lämpimänä. Viihdyimme meren äärellä monta tuntia ja jopa minä ikuisena vilukissana tarkenin mainiosti hihattomassa hellemekossa. 

Kotimatkalla pyöräilimme Meilahden arboretumin ruusutarhan läpi. Paras kukinta-aika oli jo ohi, mutta vielä näkyi monta upeaa kukkivaa lajiketta.

Pikkupurtavasta huolimatta kotimatkalla yllätti nälkä eikä miehelle tarvinnut kuin vihjaista, niin löysimme itsemme pizzalta. Ruuanlaitto on kivaa puuhaa varsinkin viikonloppuisin, jolloin siihen voi panostaa enemmän aikaa ja vaivaa. Tänä viikonloppuna tuli ravintolaruokaa syötyä turhan usein, mutta kieltämättä oli kertakaikkisen rentouttavaa unohtaa pariksi päiväksi kaikki kotityöt. 

Upeaa heinäkuista viikkoa!

Pilkkumekon sisko

Kuluva heinäkuu on kohdallani hyvin poikkeuksellinen, sillä se kuluu työn merkeissä. Vuosien mittaan olen oppinut mieltämään heinäkuun itselleni ainoaksi oikeaksi lomakuuksi, sillä opiskeluaikaisten kesätöiden jälkeen olen ollut joka ikinen heinäkuu lomalla. Useat aiemmista työnantajista ovat suositelleet lomien pitämistä juhannuksen ja elokuun alun välissä ja kuuliaisesti noudatin tuota toivetta. Kieltämättä muiden lomakuvia ja -päivityksiä katsellessa tulee pienoinen kaipuu lomalle, mutta toisaalta tuntuu mielenkiintoiselta kokea, miltä arkinen kesähelsinki tuntuu ja näyttää. Ja hyvältähän se on vaikuttanut. Helsingin ytimessä kadut vilisevät turisteja ja tunnelma on huolettoman hyväntuulinen. Ja myös ei-lomalaisista paikkakuntalaisista voi aistia selvästi normaalia leppoisamman meiningin.

Kuvien mekko on kesäkuussa kuvissa näkyneen pilkkumekon "sisko" eli sama malli eri kuosilla ja hieman pidemmillä hihoilla. Pilkullinen mekko on ollut useammin käytössä, ehkä sen maltillisempi kuviointi on enemmän omaan makuuni. Toisaalta tykkään, kun tässä mekossa on useampaa väriä - mustaa, valkoista, harmaata ja hennon vaaleanpunaista. Näin kokonaisuutta rauhoittavalle jakulle tai neuletakille on monta vaihtoehtoa.

Töissä on selvästi kesäkuuta rauhallisempi tahti, eikä kiire pukkaa päälle, mutta kylläpä on ihanaa, että huomenna on perjantai.

Aurinkoista viikonloppua!

Muisteluja kesäkuulta

Viikon huiput on tällä kertaa kuukauden huiput, joten tässä kesäkuisia poimintoja.

Rentouttavimmat hetket kesäkuussa vietin maalla, jossa juhannusviikon loma hurahti hetkessä. Kesä näyttäytyi hehkeimmillään: järvi loisti monena päivänä huikean sinisenä ja niin luonnon kuin puutarhankin kukat olivat kauneimmillaan. Lämmin sää mahdollisti perinteisen kuoharia laiturilla -päivän viettämisen ja muutenkin tällä kertaa päivät soluivat ennemminkin rentoutuen kuin työn touhussa. 
Hyttysiä oli edelleen niin paljon, että ulkona syömisen sijaan söimme mieluummin kuistilla, joka sekin oli aivan ihanaa monen kuukauden jälkeen. 
Juhannuksena ei sää ollut yhtä suosiollinen, mutta onneksi säästyimme vesisateelta. Kun pukeutui riittävän lämpimästi, vietimme erittäin viihtyisiä hetkiä läheisten kanssa mölkkypelin ja frisbee-kisailun parissa.

Kesäkuuhun mahtui monen monta - ja oikeastaan liian monta - herkutteluhetkeä. On juhlittu juhannusta, lähipiirissä olleita synttäreitä ja nautiskeltu grilliherkuilla. Kesäkuun alkupuolella kävin Tallinnassa ja paluumatkalla söimme buffetissa. Vieläkin ähkytyttää, kun muistelen, miten intouduin katkaravuista ja jälkiruokapöydän antimista aivan kuin joskus vuosia sitten. 

Tiimin työhyvinvointipäivänä kävimme tutustumassa Harakka saareen. Kaivopuiston rannasta lähtevällä lautalla matka kestää vain muutaman minuutin, mutta en ole koskaan aiemmin tullut käyneeksi saarella. Olin yllättänyt, kuinka mielenkiintoinen paikka se oli. Saari on aikoinaan kuulunut puolustusvoimille, jolla oli siellä mm. kemian koelaboratorio ja bunkkereita. Nykyisin saarella on luontokeskus, joka tarjoaa elämyksiä ja toimintaa koululaisille ja päiväkotilapsille, maksuttomia luontoretkiä, saariseikkailuja, yleisötapahtumia, näyttelyjä ja tietoa uusiutuvan energian käytöstä ja energiamuotojen esittelyä. 
Saarella on myös luontopolkuja, joihin voi lähteä omatoimiretkelle ja akvaariotalossa voi tutustua kaloihin, äyriäisiin ja muihin eliöihin. Saarella pesii erittäin paljon lintuja ja mekin jouduimme varomaan askeliamme, kun lokit ja valkoposkihanhet vahtivat juuri kuoriutuneita poikasiaan. 

Saaressa toimii taiteilijatalo, josta helsinkiläiset taiteilijat ja käsityöläiset voivat vuokrata työtiloja käyttöönsä ja jossa järjestetään näyttelyitä. Taiteilija Aino Faven kertoi meille omista näyttelytöistään, jotka kaikki on tehty kierrätysmateriaaleista kuten muovipusseista ja -pulloista. Tutustuimme myös mielenkiintoiseen Visa Hietalahden Meren sisäiset maisemat -valokuvanäyttelyyn.

Ihanaa alkanutta heinäkuuta!