Viikon 40 huiput

Viime viikon vietin osittain vielä maalla, jossa teimme ensimmäisiä talvikauteen valmistautumisia. Aivan täysin emme vielä paikkaa sulkeneet tämän vuoden osalta, sillä aiomme käydä siellä vielä kerran tänä syksynä.

Järviveden lämpötila laski 8 asteeseen, eikä enää yhtään tehnyt mieli uimaan sen enempää kuin saunoakaan rantamökin saunassa. Niinpä laituri jouti talveteloille. Purimme myös minikasvihuoneen ja tyhjensin useimmat kesäkukkaistutukset. Mm. ahkeraliisa kesti pari ensimmäistä pakkasyötä, mutta kolmas oli jo liikaa ja se näytti kertakaikkisen surkealta. Sen sijaan samettiruusut, miljoonakellot sekä miniruusu eivät olleet moksiskaan kylmistä öistä. En vielä sitten raaskinutkaan luopua niistä. Haravointihommiakin riitti edelleen, joten kuntoilupuoli tuli jälleen hoidettua hyötyliikunnan avulla.

Kävimme syyspuuhissa myös Puuhiksen vanhempien mökillä. Ajoimme sinne mulle uutta reittiä pitkin, joka kulki mm. Töysän läpi. Paikkakunnalla on kenkätehdas ja sen myymälässä piti tietenkin pysähtyä. Myönnän, että mulla oli etukäteen aikamoisia ennakkoluuloja tehtaanmyymälän tarjonnan suhteen. Olin kuitenkin positiivisesti yllättynyt, kun pelkkien mummokenkien sijaan myynnissä oli aivan ihania kenkiä, saappaita ja nilkkureita tehtaan omien merkkien lisäksi lukuisilta kenkämerkeiltä Vagabondia myöten. Ajanpuutteen vuoksi monet upeat saapikkaat jäivät kokeilematta, mutta yhdet kävelykengät nappasin mukaan. Ihastuin ruskeisiin, miesten kenkiä muistuttaviin jalkineisiin, jotka vaikuttavat laadukkaasti valmistetuilta ja tuntuvat mukavalta jalassa.

Maalle lähtiessä sää oli vielä sen verran lämmin, että käytin pääasiassa mm. kevyempiä kesätakkeja, joiden alle lisäsin tarvittaessa vaatekerroksia. Olen suorastaan odottanut, että saan paksummat neuleet sekä syystakit ja -jalkineet käyttöön. Viikonloppuna siivosin kaapit ja vaihdoin kesävaatteiden tilalle lämpimämpiä varusteita. Harmaa villakangastakki ja viininpunaiset nilkkurit pääsivät heti käyttöön.

Viikon lempiruoka oli marjapuuro, jota en ole syystä tai toisesta tehnyt yli vuoteen. Nyt vispipuuro maistui niin hyvin, että sitä täytyi tehdä toinenkin satsi, ensimmäisen kun söimme alta aika yksikön.

Olipas tämän postauksen julkaisu työn ja tuskan takana. Kuvien lataaminen ei meinannut onnistua millään; en tiedä, onko syynä käyttäjässä, tietsikassa vai Bloggerissa. Sitkeällä kolmen tunnin työllä sain kuin sainkin lopulta liitettyä ne tekstin joukkoon. Lopetuskuva ei tosin latautunut, joten toimikoon puurokulho perinteisen kukkakuvan korvikkeena.

Hyvää alkanutta viikkoa jokaiselle!

Lokakuun alun lempiasu

Kuvien asukokonaisuudesta on tullut yksi viime aikojen suosikeistani. Erityisen viihtyisältä sen käyttö on tuntunut maalla, kun lähdemme omilta tiluksiltamme ihmisten ilmoille. Viimeisen viikon aikana se on ollut ylläni kahdesti, mm. käydessäni Seinäjoella messuilla.

Burgundin, mustan ja harmaan sävyjen lisäksi asussa yhdistyy monta muutakin elementtiä, jotka toistuvat usein ylläni: rennot harmaan mustat farkut, ohut neule, huivi, karvaliivi ja mukavat kengät, joilla jaksaa kävellä ja seistä pidemmänkin aikaa. Neuleen ostin viime kuussa maalla käydessäni paikallisesta liikkeestä. Tykästyin sen väljään malliin ja etukappaletta pidempään takaosaan. Lisäksi mustat kuviot sivuilla ovat myös kiva yksityiskohta.

Otin tällä kertaa maalle mukaan jonkin verran korukiviä ja hopeaa, joista olen iltaisin valmistanut koruja. Kaulakoru on yksi näistä viime viikon luomuksistani.

Yöpakkasista huolimatta miniruusut jatkavat kukoistustaan.
Aurinkoista loppuviikkoa!

Viikon 39 huiput

Viime päivät olemme viettäneet maalla. Ilma on ollut erittäin suosiollinen, useimpina päivinä olemme saaneet nauttia vuoden aikaan nähden erittäin lämpimästä säästä.
Syksy on edennyt muutaman päivän aikana huikeasti, josta hyvänä esimerkkinä pihapiirin mustamarja-aronia. Tullessamme siinä oli vasta muutama lehti kellastumassa, nyt se suorastaan hehkuu keltaisen ja punaisen sävyjä. Järvimaisemakin on jälleen kerran innoittanut kuvaamaan upeita auringonlaskuja ja heijastuksia peilityynestä pinnasta. Vesi on mun mittapuun mukaan jo tosi kylmää, hädin tuskin 11 astetta, mutta saunomisen yhteydessä olen kuitenkin uskaltautunut järveen.

Päiviin on kuulunut hyvin perinteisiä syyshommia. Sienimetsällä olen käväissyt pari kertaa, mutta kovin pienenlaiseksi ovat saaliit jääneet. Kantterellejä löytyi sen verran, että niistä sain parille henkilölle pienen muhennoksen. Suppilovahveroita sain hieman reilummin, mutta lähes sateeton syyskuu on vaikuttanut niidenkin kasvuun. Monet löytämistäni sienistä olivat pienen pieniä ja osa suorastaan kuivunut pystyyn.

Tontilla sekä sen ympärillä on paljon lehtipuita ja yksi suurista syysurakoista onkin haravointi. Se on mielestäni ihan kivaa puuhaa, varsinkin, kun lehdet ovat kuivia ja kevyitä, kuten nyt. Hyötyliikunta on useana päivänä näkynyt myös Polarin mittarissa, kun aktiivisuustoteuma on ylittänyt reippaasti 200 prosentin rajan.

Perjantaina lähdin käymään Seinäjoella ja siellä kohteenani oli käsityömessut. Lähes 300 näytteilleasettajan joukossa oli monta yrittäjää, joiden hienoihin tuotteisiin ole tutustunut aiemmin Helsingin tai Tampereen messulla. Mukana oli kuitenkin lukuisa määrä käsityöalan taitajia, joiden tuotteet olivat minulle täysin uusia. Ostin mm. tarvikkeet helppotekoiseen ponchoon.

Kesäkukat jaksavat syksystä huolimatta kukoistaa.

Kuulaan kaunista lokakuun alkua!

Ruskean sävyissä

Viikon huipuissa kerroin, että vaihdoin olohuoneeseen ruskean sävyjä. Väri jäi ilmeisesti kummittelemaan mielen sopukoihin, sillä viime viikolla valitsin myös ylleni hyvin mielelläni samoja sävyjä. Tässä yksi noista kokonaisuuksista. Ruskeisiin housuihin yhdistin nuden neulepuseron sekä -takin, jossa on tummanruskeat tekonahkapaikat kyynärpäiden kohdalla. Nahkaa oli myös tekemässäni kaulakorussa sekä leveässä rannekorussa, jonka ostin pari vuotta sitten.

Ruskealla korukivellä varustetut korvikset ovat yksi harvoja ostamiani hopeakoruja. Hankin ne vuosia sitten, jolloin en vielä itse tehnyt koruja. Sinänsä kivoissa korviksissa yksi asia on vaivannut alusta alkaen: vaakatasossa oleva väkänen, jolla korvan läpi sujautettava koukku suljetaan. Väkänen tarttuu vaatteisiin, huiveihin sekä kauluksiin jättäen mm. neuleisiin inhottavia silmuja. Vuosia olen manannut asiaa ja vasta nyt pälkähti mieleen, että minähän voin korjata asian ihan itse! Tuumasta toimeen ja niinpä napsaisin hopealangan poikki ja tein uuden silmukan korukiven kiinnittämiseksi. Välillä ei voi kuin ihmetellä, miten hölmö tai ajattelematon sitä voi olla. Vuosia ärsyttänyt asia korjaantui parissa minuutissa ja nyt korvikset ovat entistä ehommat!

Minä vietän seuraavat muutamat päivät maalla nauttien syksyn upeista näkymistä ja fiiliksistä.
Mahtavaa loppuviikkoa!

Viikon 38 huiput

Syksy alkaa näkyä myös meillä kotona. Yleensä vaihdan olohuoneen tehostevärin 3-4 kuukauden välein. Jossain vaiheessa kevättä vaihdoin vaalean yleisvärityksen kumppaniksi turkoosin, johon sitten jämähdin monen kuukauden ajaksi. Viime viikolla sain aikaiseksi aloittaa kodin yleisilmeen päivittämisen syksyiseksi. Harkitsemani sinisen ja mustan sijaan päädyin lopulta maanläheiseen ruskeaan, jota meillä ei olekaan ollut pitkään aikaan.

Suurin osa parvekkeen kesäkukista jatkaa edelleen kukoistamista, joten ne saavatkin olla vielä jonkin aikaa ruukuissaan. Syysistutushinkua lievittämään hankin kuitenkin kesäkukkien joukkoon muutaman callunan sekä koristekaalin, joista nyt tykkään erityisesti. Espoon kodissa laitoin niitä muutaman kerran syysistuksiin, mutta ne hävisivät nopeasti nälkäisiin suihin, kun rusakot ja citykanit viettivät herkutteluhetkiä.

Toinen viikko 5:2 ruokavaliota on takana ja se on sujunut odotettua helpommin. Paino on tippunut parisen kiloa, niin kuin aina jonkun sortin dieetin tai laihdutuskuurin alussa käy. Mutta ennen kaikkea olotila on jo nyt huomattavasti parempi kuin aiemmin: epämääräiset vatsavaivat, närästys ja ähkyolo ovat vähentyneet merkittävästi. Juuri niitä asioita, joita olen ruokavalion muutoksella hakenutkin.

Mulla ei ole vielä kokemusta ja näppituntumaa nauttimieni ruokien tai ruoka-aineiden kaloreista, joten kaikki täytyy punnita tarkkaan. Niinpä olen toistaiseksi mennyt sieltä, mistä aita on matalin ja syönyt sitä, minkä kalorit ovat helposti laskettavissa tai saatavilla: vähäkalorinen eineskeitto on maistunut kummasti, kun lisäsin siihen yrttejä ja kokeilin myös maustamatonta mifua kasvisten ja tonnikalan kanssa. Suosikkivälipalani eli raejuusto-avokadoyhdistelmän olen vaihtanut paastopäivinä raejuusto-tomaatti-kurkkukombinaatioon. Lisämakua tuo vaikkapa persilja, ruohosipuli tai joskus siivu kinkkua. Tällä nälkä on pysynyt hyvin aisoissa ja päivittäiset kalorit tavoitetason puitteissa. Seuraava steppi onkin se, että alan kokkailla paastopäivän ruuat itse.

Ihanaa syyskuun viimeistä viikkoa!

Alkuviikon harmaa asu

Hrrrr, että olen palellut tänään. Tyhmyyksissäni lähdin liikenteeseen liian heppoisissa vetimissä ja siitä kärsin koko päivän. Kesän jatkeena olen sinnitellyt nahkatakeissa sekä muissa kevyissä päällysvaatteissa ajatellen, että paksumpia ehtii käyttää liiankin kanssa. Tarpeen vaatiessa olen harrastanut kerrospukeutumista ja lisännyt ohuen takin alle vaatetusta enemmän tai vähemmän. Tänään arviointikyky petti, enkä osannut lisätä kerroksia riittävästi biker-takin alle. Viluisen päivän jälkeen totesin, että ei kai auta muu kuin alkaa kaivaa esiin syystakkeja, käsineitä ja pipoja.

Alkuviikolla iltapäivän auringossa tarkenin mainiosti tätä päivää kevyemmässä vaatetuksessa. Viihdyn bleisereissä ja tunnen oloni kotoisaksi niissä myös vapaa-ajalla. Sään salliessa musta on oikein mukava käyttää niitä myös ulkotakin korvikkeena. Tiistaina "takkina" toimi harmaa villakangasjakku, jonka alle riitti loistavasti puuvillaneule.

Oikeastaan neuletta pitäisi kutsua puolipuuvillaneuleeksi. Takakappale ei ole neuletta vaan viskoosia tai muuta kangasta, joka sinänsä tuntuu aika miellyttävältä niin päällä kuin jakun allakin pidettävänäkin.

Lopuksi vähän väriä tähän harmaaseen väriskaalaan viime viikonlopun ruusukimpulla.

Ihastuttavaa viikonloppua!