Viikonloppujen huiput

Edellisestä viikon huiput -kirjoituksesta on jonkin verran aikaa, mutta tällä kertaa voisin tehdä katsauksen siihen, mitä olen puuhaillut viikonloppujen aikana elo-syyskuussa.

Pitkästä aikaa vietin viime viikonlopun kotona ilman yhtäkään ennakkoon tehtyä suunnitelmaa tai tapaamista. Lauantaina käväisin kaupungilla, sunnuntaina keskityin kotitöihin. Tarkoitus oli vaihtaa kaapeista kesähepenet syksyisempiin, mutta aika hurahtikin ihan toisenlaisessa hommassa: kylppärin pesun ja pyykkäyksen jälkeen koti sai syksyisen ilmeen. Olen koko alkusyksyn ajan yrittänyt metsästää ruskan sävyisiä koristetyynyjä, mutta turhaan. Eilen kaupungilla käydessä löysin vihdoin yhden poltetun tiilen värisen. Tyynyssä oli juuri se väri, mitä halusin. Kuosi sen sijaan tuo auttamattomasti mieleeni villakoiran, joten yksi puudelityyny sai riittää. Yhden tai kaksi ruosteen väristä kuitenkin vielä haluaisin, joten vinkkaapa, jos tiedät kaupan, josta sellaisen saisin.

Edellisenä viikonloppuna teimme kaveriporukan kanssa perinteisin "syysretken", eli lauantaista sunnuntaihin kestävän matkan jonnekin lähitienoolle. Viime vuonna olimme Inkoon saaristossa Elisaaressa, tänä vuonna matkamme suuntautui Porvooseen. Ensin kuitenkin kävimme Fazer Vierailukeskuksessa brunssilla, jonka jälkeen tutustuimme Fazeriin opastetulla kierroksella. Tietysti pääsimme maistelemaan tuotteita ja hävettää tunnustaa, että homma vähän karkasi käsistä. Kaikkea piti tietysti maistaa - monia vieläpä useaan kertaan. Sellaista määrää makeaa en ole koskaan syönyt kerralla!

Porvoossa kiertelimme niin ikään oppaan johdolla ja saimme kuulla mielenkiintoisia yksityiskohtia niin itse kaupungin kuin koko Suomenkin historiasta. Välillä aurinko paistoi, mutta todellisuudessa suurimman osan aikaa oli pilvistä ja sää tuntui hyytävän kylmältä. Majapaikkamme oli kertakaikkisen viehättävä Pariisin Ville. Perinteisen vastaanottotiskin sijaan asiakkaat otetaan vastaan idyllisessä loungessa ja huoneet oli sisustettu yksilöllisesti. Sunnuntaina satoi koko aamupäivän, joten vanhassa kaupungissa kiertely jäi lyhyeksi. Lähes kaikki liikkeet olivat suljettu, mutta Brunbergilta sain ostettua  kotiin viemisiä.

Yleensä vietämme rapujuhlia vaihtelevan ystäväporukan kesken. Nuorisomme on vihjaillut useampaan kertaan, että heidänkin kanssaan voisimme joskus syödä rapuja. Yhtenä elokuisena lauantaina istuimmekin nauttimaan saksiniekkoja oman nuorisomme ja heidän aveciensa kanssa.

Maalle olemme suunnistaneet elo-syyskuun aikana aina kun siihen on ollut tilaisuus. Onneksemme joka kerta sää on suosinut ja olen päässyt viettämään aktiivista ulkoelämää. Sieniä on ollut lähimetsissä vähän, mutta kanttarelleja löysin pariin-kolmeen ruokaan. Syötävän sijaan poimin  useimmiten luonnon materiaaleja - jäkälää, sammalta, varpuja, oksia ja heiniä - syysasetelmiin. Osan toin kotiin, osan käytin pihakoristeisiin.
Iltaisin nautin jälleen kerran hiljaisesta järvimaisemasta ja pimenevistä illoista, joihin lyhtyjen loiste toi tunnelmaa.

Aronian oksat notkuivat marjoista, jotka eivät kuitenkaan olleet vielä ihan kypsiä. Tulevana viikonloppuna lähdemme taas maalle, saa nähdä riittääkö marjoja kerättäväksi vai ovatko linnut herkutelleet pensaan tyhjäksi, kuten kävi viime vuonna.

Oikein mukavaa tiistai-iltaa!