Viikon 26 huiput

Tänään tulimme maalta kotiin, viikon huiput sen sijaan vielä maalaistunnelmissa.

Jylhimmät maisemat ja maukkaimmat pullakahvit koimme perjantaina, jolloin kävimme Virroilla kantatie 66 varrella sijaitsevilla Torisevan rotkojärvillä. Järvet ovat kuuluisia jylhistä äkkijyrkistä rannoistaan sekä syvyydestään. Upeissa maisemissa oli kiva nauttia pullakahvit viihtyisässä Torisevan Kahvimajassa, joka on perustettu jo vuonna 1936 Lotta Svärd -järjestön toimesta.

Pakastimessa on edelleen paljon viime kesän marjoja, ja nyt yritän keksiä niille uusia käyttökohteita.
Tällä kertaa vuorossa oli mustikkakukko, jonka leivoin ensimmäistä kertaa elämässäni. Maku oli erinomainen, vaikka ulkonäkö ei oikeanlainen ollutkaan. Harjoittelu tekisi mestarin.

Loppuviikosta alkoivat ensimmäiset kukat avautua niin juhannus- kuin kurtturuusupensaissakin. Yhdellä aurinkoisella seinustalla muutama oksa oli täpötäynnä ihania valkoisia ruusuja, muualla lukuisten nuppujen seassa oli avautunut vasta jokunen yksittäinen kukka. En ole koskaan aiemmin nähnyt juhannusruusupensaissamme noin paljon ruusuja.

Tavallista enemmän tuntui kukkivan myös niityt, jotka olivat täynnä valkoisia koiranputkia ja liilan värisiä kurjenpolvia. Niitä oli kiva kerätä myös maljakkoihin.

Rantamökin pihalla kukinnan aloitti myös alppiruusupensas. Ihmeellistä kyllä, se on viihtynyt jo 25 vuoden ajan rannan tuntumassa, vaikka kasvupaikka on aivan päinvastainen, mitä pitäisi. Sinänsä hassua, mutta rannassa kukkivat keskikesän kukkien lisäksi myös kielot sekä pari valkoista narsissia. Mistähän nuo narsissit ovat tontille eksyneet, itse en ole koskaan istuttanut niitä enkä ole niitä aiemmin nähnyt.

Viikon löytö olivat vanhat, pahviset matkalaukut, jotka bongasin aitasta. Aika huonossa kunnossa ne ovat, mutta ehkäpä saan ne jonkinmoiseen kuntoon jos ei muuten, niin valkoisella maalilla. Mieluummin tosin kunnostaisin ne mahdollisimman alkuperäisen oloisiksi. Isomman jo pesin ja rapsuttelin sisältä pois paperisen vuorauksen. Kapsäkkien tuunaus jatkuu seuraavan käynnin yhteydessä, kun vien kotoa lisää tarvikkeita.

Eräänä iltana, kun kävelin rannalta päätalolle, kohtasin söpön pienen pienen keltasirkun? poikasen. Tuntui, että se ei niinkään pelännyt minua vaan oli enemminkin hädissään, kun ei päässyt tieltä lentoon. Sen sirkutus oli liikuttavaa kuultava.

Hyvää heinäkuun alkua!

Viikon 26 huiput

Me olemme juhannuksen jälkeen jatkaneet lomailua maalla ja koska näin kesällä asiat voi ottaa rennosti, koostekin tulee ’mañana’-meiningillä vasta tänään maanantaina.

Perjantaina kävimme Virroilla ja siellä mm. paikallisessa kirpputorimyymälässä. Kyltti ”Uusia kenkiä kirpputorihinnoilla” herätti kiinnostuksen, vaikka yleensä en oikein innostu ajatuksesta kirppiksellä myytävistä uusista tuotteista. Mikä kirppis se sellainen on! No, nyt tsekkasin kuitenkin kenkähyllyn ja sieltäpä silmään pisti kivan näköinen kenkäpari. Tummansiniset herrainkengät sopivat täydellisesti jalkaani ja 8 euron hinta nahkaisista uusista kengistä kuulosti aivan uskomattomalta. Eipä siis tarvitse arvailla, ostinko kengät!!!

Yksi viikon tyytyväisyyden hetkistä ovat sijoittuneet ruokailuun. Enkä nyt tarkoita ihastusta ruokaan vaan sen sijaan ruokailupaikkaan. Päätalon veranta on vuosia ollut samannäköinen ja muuttumaton sisustukseltaan ja sen tehtävä on ollut toimia kulkuväylänä sisätiloihin sekä erinäisten tavaroiden säilytyspaikkana. Tänä keväänä järjestelin verannan uuteen uskoon: vaihdoin kalustusten paikkaa, poistin turhaa tavaraa, vaihdoin pöydän toiseen jne. Tilasta tuli aivan ihastuttava ja nyt siellä on mukava viettää aikaa. Säiden salliessa tykkään syödä ulkona, mutta toistaiseksi ilmat eivät ole sitä juuri suosineet. Milloin on liian kylmä, tuulista, sadekuuroista, hyttysiä jne. mutta  nyt uudelleen järjestetyllä kuistilla ruokailu on todella mieluista. Olemmekin juhannusviikonlopusta lähtien nauttineet ateriamme useimmiten verannalla.

Pöydällä oleva kynttelikkö on muuten myös yksi kirppislöydöistäni. Kylällä on kirpputori, joka myy niin omistajansa tuotteita kuin lahjoituksena tulleita tavaroita, joiden tuotto menee hyväntekeväisyyteen. Juhannusviikonloppuna löysin sieltä tämän kauniin kynttelikön. Todennäköisesti vien sen jossain vaiheessa kotiin, mutta toistaiseksi se on käytössä verannalla. Löysin myös monta makeanveden helmistä tehtyä kaulanauhaa, jotka ovat jo sellaisenaan kauniita, mutta joista kenties saan hopeaan yhdistettynä tehtyä jotain kivaa.

Möksän seinustalle pesän tehneestä pikkulinnusta kerroin viikko sitten. Aivan varma linnun lajista emme ole, mutta veikkaamme sitä pajulinnuksi. Munien määräksi jäi loppujen lopuksi viisi ja niitä emo on uutterasti hautonut. Yhteiselommekin on alkanut sujua, sillä vaikka kävelemme silmien korkeudella olevan pesän ohi vain noin metrin päässä, lintu tarkkailee tilannetta, eikä lähde lentoon. Nyt jännitämme, milloin munat alkavat kuoriutua ja miten emo silloin suhtautuu läsnäoloomme.

 

Monet ovat odotelleet lämpimiä säitä ja "kesän tuloa". Kieltämättä itsekin tykkäisin kunnon helleaallosta, mutta ilman sitäkin olen täysin siemauksin nauttinut kesästä. Luonnon vehreys ja kukkiminen, kukkien tai koivikon tuoksut ja uskomaton valo ovat niitä asioita, joista olen todella paljon iloinnut. Jopa sellainen pieni asia kuin yrttien kukoistus on tuottanut mielihyvää. Enkä jaksa olla ihmettelemättä, miten upeasti kaupan ruukkusalaattien jämät ovat innostuneet kasvamaan uudelleen, kun roskiksen sijaan istutin ne maahan.

Juhannusruusut ovat vasta puhkeamaisillaan kukkaan ja nuppujen määrästä päätelleen ne tulevat kukoistamaan upeasti. Parin päivän aikana ovat kurtturuusun ensimmäiset kukat alkaneet avautua ja mulle nimeltä tuntemattoman ruusupensaikon lukuisat pienet nuput auenneet. Muutama päivä sitten vallalla ollut valkoisten kukkien loisto vaihtuu pinkkiin.

Ihanaa ja aurinkoista viikon jatkoa!