Näytetään tekstit, joissa on tunniste ostoksia. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste ostoksia. Näytä kaikki tekstit

tiistai 29. tammikuuta 2019

Tammikuiset Tallinnan matkat


Tammikuussa tulin käyneeksi Tallinnassa kahteen otteeseen. Reilu pari viikkoa sitten kävin siellä mieheni kanssa, viime viikonloppuna suuntasin sinne ystäväni kanssa. Olemme kaverini kanssa käyneet jo usean vuoden ajan katsastamassa tammikuun alennusmyynnit. Viime vuoden matkasta kerroin täällä.

Miehen kanssa tehty matka oli pikainen, sillä maissaoloaikaa oli vain kolmisen tuntia.
Kaupungilla kiertelyn lisäksi ehdin käydä parissa vakiokaupassa, jossa yhdessä silmät iskeytyivät käärmekuvioiseen pitkään paitaan. Siitä lisää asukuvissa lähiaikoina.


Minulla ei ollut minkäänlaista käsitystä paluumatkan esiintyjästä ja olimmekin iloisesti yllättyneitä, kun artistiksi paljastui Paula Koivuniemi. Uskomattoman karismaattinen ja upea viihdetaiteilija, joka sai yleisön mukaansa!


Viime viikonlopun reissun teimme Eckeröllä, joten aikaa oli paljon enemmän. Mutta eikös käynyt kuten aina ennenkin, että loppujen lopuksi aika loppui kesken ja laivaan tuli kiire. Vanhan kaupungin taloja ja maisemia jaksaa ihastella kerta toisensa jälkeen. Tosin totesin ystävälle, että viime vuosina olen käynyt Tallinnassa niin usein, että valokuvaus jää nykyisin hyvin vähäiseksi. Kuvattavaa varmasti kyllä olisi, mutta kun miljöö on jo aika tuttu, ei kuviakaan tule napsituksi entiseen malliin. Tällä kertaa otin katukuvia lähinnä muistin virkistykseksi: Tämän kadun varrelta löytyy tämä suklaapuoti jne. Karu Talu Sokolaad oli muuten kertakaikkisen ihana paikka! Sinne on ehdottomasti päästävä ensi kerrallakin. Puodissa oli toinen toistaan herkullisempia suklaita ja päivän vaikein tehtävä olikin valita niistä jotakin kotiin viemisiksi.





Koska päivän teemana oli alennusmyynnit, pääosa ajasta meni tietysti kenkä- ja vaatekaupoissa kiertelyyn. Viime vuonna teimme vastaavan matkan suunnilleen samoihin aikoihin, mutta tuntuu siltä, että tänä vuonna aletarjonta oli hieman suppeampi. Hyviä löytöjä teimme joka tapauksessa. Tällä kertaa huomasin innostuvani vaatteista, jotka olivat sinänsä simppeleitä, mutta joissa on jokin juju. Beigen neuleen katseenvangitsijana ovat hihat mustine pitsisomisteineen ja valkoinen peruskauluspaita saa erilaisen ilmeen ruutukauluksen tai kimaltelevien koristeiden ansiosta. Mustassa paidassa on nypyläpinnan lisäksi hauska röyhelöreunainen kaula-aukko.





Mielettömän hyvän rapupastalounaan nautimme viihtyisässä miljöössä elävän takkatulen ääressä. Ravintolan nimeä en muista, mutta onneksi tiedän paikan, josta löydän sen jatkossa.


Jostain syystä en ole koskaan aiemmin ostanut Lancomen hajuvesiä, mutta nyt innostuin La vie est belle L'Eclat tuoksusta. Tykästyin tuoksuun niin, että se onkin ollut käytössä päivittäin siitä lähtien, kun ostin sen jo tuon ensimmäisen matkan aikana. Onko tuttu tuoksu teille?


Mukavaa viikkoa!








sunnuntai 19. kesäkuuta 2016

Viikon 24 huiput

Viime sunnuntaina en yksinkertaisesti ehtinyt käydä läpi kuvia viikon huiput -postaukseen, joten tällä kertaa otteita parin viikon ajalta.

Pari viikkoa sitten alkuviikosta teimme päivämatkan Tallinnaan. Laiva taisi olla hieman myöhässä ja kun matkustajia oli laivan täydeltä ja siirtyminen satamaan kesti tavallista kauemmin, meille jäi vajaa kolme tuntia aikaa maissa oleskeluun. Paljoa emme siis ehtineet kierrellä kaupunkia katselemassa. Täällä kotona en ole käynyt vaatekaupoissa aikoihin, joten parissa kaupassa oli "pakko" käydä Tallinnan puolella. Yksi löydöistä oli valkoinen boho-henkinen puuvillapaita, joka jättää hauskasti olkapäät paljaaksi. Ihanteellinen hellevaate, nyt ei sitten enää puutu kuin se helle.





Loppuviikosta matkasimme jälleen maalle, jossa jatkoin istutuspuuhia kukkien, perennojen ja kurkuntaimien osalta. Miehet saivat tehtäväksi siirtää pihan reunustalla olleen kaivonrenkaan näkyvämmälle paikalle ja siihen istutin kuunliljoja. Viime kesänä vanhan navetan kätköistä löytyi pari vanhaa penkkiä, joista toisen sijoitin suuren lehmuksen alle ja sen viereen kannoin ruostuneen maitotonkan. Se sai väripilkuksi pari verenpisaraa, joiden hehkuva pinkki näytti kauniilta patinoitunutta pintaa vasten.





Maanantaina suuntana oli Kankaanpää, jossa odotti viiden päivän mittainen hopeakurssi. Kankaanpään opisto sijaitsee kauniilla paikalla Ruokojärven rannalla. Kurssipäivät tosin keskityin niin täysin koruihin, että maisemien ihailu rajoittui lyhyisiin kävelyihin asuntolan ja työpajan välillä.



Oli ihana viettää monta päivää keskittyen vain lempiharrastukseen samanhenkisten kurssikavereiden kanssa. 11 osallistujasta meistä kahdeksan oli jo vanhoja tuttuja entuudestaan edellisvuosien kurssien perusteella. Viikko oli jälleen erittäin antoisa ja opettavainen. Olen tehnyt koruja viidentoista vuoden ajan, mutta nyt kokeilin ensimmäistä kertaa hopeavalutöitä. En ollut tajunnut ottaa mukaan valamiseen soveltuvia pikkuesineitä, mutta onneksi olin kotoa lähtiessä sentään napannut mukaan avaimenperän, josta sain valettua Puuhikselle tuliaisiksi riipuksen.





Myös kylmäemalointi oli uusi kokeilu minulle. Emalointi oli kivaa puuhaa, jota aion jatkaa myös kotona.
Tässä viikon aikaansaannokseni, tarkempia kuvia koruista myöhemmin asukuvien yhteydessä.


Viikon kosmetiikkatuote oli kynsilakka. Olin kehunut Puuhikselle muutama viikko sitten ostamaani Adoksen kynsilakkaa. Hän oli muistanut asian ja päätti ilahduttaa yllärilahjalla. Ihania värejä hän olikin valinnut, niistä ensimmäisenä kynsiin valitsin tuon oikeanpuoleisimman.


Ihanaa juhannusviikkoa!