Mekkokuvia kesäisissä maisemissa

Kuten olen pariin otteeseen ohimennen maininnut, meillä on syksyn mittaan edessä muutto. Lähes 30 vuotta sitten muutin Helsingin puolelta Espooseen, jossa olen viihtynyt erittäin hyvin. Lapset syntyivät, kasvoivat ja kävivät koulua mukavassa ja viihtyisässä ympäristössä ja omassa elämässäni tapahtui muutos jos toinenkin. Aikansa kutakin ja nyt on asumisen suhteen uusien tuulien aika.

Kodin vaihdon lisäksi edessä on nimittäin asumiseen liittyviä muitakin muutoksia. Kodin lisäksi meillä muuttuu niin asuinalue kuin kotikaupunkikin. Lisäksi paritalo vaihtuu kerrostaloasuntoon ja luonnonläheinen asuinympäristö kaupunkimaisemaan. Viime viikolla tutustuimme lähemmin uuteen asuinympäristöömme ja samalla napsimme asukuvat tulevan kotimme huitteilla.

Kaupunkiasumista haluamme, mutta sen verran olen kuitenkin Espoo-vuosieni myötä tottunut luonnon läheisyyteen, että olin enemmän kuin iloinen, kun tajusin, kuinka vehreää ympäristö on myös tulevalla asuinalueellamme. Aivan kaupunkimaisen alueen vieressä on viihtyisät ulkoilumaastot laajoine viher-, puisto- ja merialueineen.

Ihan Helsingin ytimeen emme muuta, mutta keskustaan pääsee sujuvasti bussin lisäksi myös ratikalla. Niinpä tunnen, että piiiitkän ajan jälkeen minusta tulee ei pelkästään helsinkiläinen vaan stadilainen! Mieltä kutkuttava ajatus!

Näissä maisemissa otetaan sitten jatkossakin asukuvia ja asunnosta sekä muutosta kuulette varmasti vielä lisää kyllästymiseen saakka.

Aurinkoisia päiviä!

Viikon 33 huiput

Omissa ajatuksissani on kuluneella viikolla eniten pyörinyt tuleva koti, muutto ja niihin liittyvät käytännön seikat. Pikkuisen hirvittää, mihin joudun tavarapaljouden kanssa: vaatteita, huonekaluja ja pikkukrääsää on kertynyt vuosien aikana paljon, ja nyt on pakko laittaa osa kiertoon, osa roskikseen ja osa maalle. Onkin ollut jo pidemmän aikaa suunnitelmissa karsia kaappien ja varastojen sisältöä ja nyt se tulee lopultakin tehtyä.

Innoissamme kävimme eräs iltapäivä jälleen kiertelemässä tulevaa asuinaluettamme. Vaikka tunnen alueen entuudestaan jotenkuten, olin yllättynyt, että hyvinkin urbaanin asuinalueen reunamilla maisema on kaikkea muuta kuin kaupunkilaista. Käynnin jälkeen odotan entistäkin innokkaammin muuttoa. Näistä asuntokuviosta ja –aatoksista sekä alueesta enemmän myöhemmin.

Elokuinen koulujen alkaminen on mulle yleensä merkki syksyn alkamisesta – olkoonkin sää kuinka lämmin tahansa. Tänä vuonna ei jostain syystä näin ole, vaan olen edelleen ollut aivan kesäfiiliksissä niin ajatusten kuin pukeutumisenkin osalta. Koko viikon olen käyttänyt hyvinkin kesäisiä asuja ja kevyt hame tai mekko on ollut päällä useampana päivänä. Olen kuitenkin sydänjuuriani myöten farkkuihminen ja ykskaks tajusin, etten ole lähes kolmeen viikkoon käyttänyt farkkuja. Vieroitusoireitahan siitä melkein syntyi ja perjantaina maalle lähtiessä oli ihan pakko vetäistä farkut jalkaan. Voi että ne osasivatkin tuntua mukavilta! Kuulostaako ihan kamalalta kun sanon, että tuolloin mielen sopukoissa kävi toiveen omainen ajatus syksyisemmistä vaatteista ja asuista. Farkkujakin tulisi taas käytettyä useammin. Heh, oikean syksyn koittaessa muistelen kuitenkin sitten kaiholla tämän viikon lämpimiä ”hame”ilmoja.

Marjat olivat oleellisin syy tämänkertaiseen landella käyntiin ja niitähän riitti. Vadelmat ovat tänä vuonna aivan järkyttävän suuria! En ole koskaan nähnyt meidän puskissa noin suuria marjoja ja kun ne kaiken lisäksi ovat pariin viime vuoteen verrattuna erittäin puhtaita eli matoja ei juurikaan ole, pensaista ei malttanut millään lähteä pois. Mustaherukat eivät vielä olleet keräyskypsiä, mutta kyllä sieltä jokunen marja syötäväksi löytyi. Meillä ei ole kotona marjapensaita, mutta maalla käytän marjoja kaikkeen mahdolliseen: aamujugurttiin, -tuorepuuroon tai -smoothieen, vesipulloon, jälkiruokiin jne. Eilen lisäsin muutaman vadelman jopa grillikuuman kasvisnyytin päälle. Antoivat muuten oikein kivan säväyksen.

Kerroin joku aika sitten, että korvamatona soi Haloo Helsingin Pulp Fiction. Edelleen se pyörii päässä usein, mutta sen rinnalle on kiilannut pari muuta radiossa soitettavaa biisiä. Useammin hyräilemäni jääköön esiteltäväksi ensi viikkoon. Sen kuulee radiosta niin usein, että todennäköisesti lauleskelen kappaletta ensi viikollakin.
Tämän linkin takaa löytyy kappale, joka jo jäi pariksi päiväksi unholaan, kunnes eilisestä lähtien on jälleen kaikunut korvissa löydettyäni kylmäsäilöön unohtamani ituiset perunat. 

Tiedossa edelleen kesäisen lämpimiä päiviä, joten upeaa viikkoa!