Burgundia pitkästä aikaa

Meillä itsenäisyyspäivä sujui erittäin rauhaisissa merkeissä kotoillen. Ei ollut juhlia, kyläilyjä ystävien luona tai vierailijoita. Sen verran päätimme kuitenkin juhlistaa kotimaan syntymäpäivää, että panostimme päivälliseen hippuisen normaalia enemmän. Pääruoaksi valmistin vorschmackia, joka sai hautua reilut neljä tuntia suussa sulavaksi. Lähipäivinä laitan tänne ohjeen, jolla tein sen.

Sunnuntain vieton ihanuutta lisäsi vielä se, että maanantaina oli edessä vapaapäivä. Plussatunteja on parissa kuukaudessa kertynyt yli työviikon verran, joten nyt oli hyvä hetki "kuluttaa" niitä ylimääräisen vapaan merkeissä. Kuin tilauksesta maanantaina oli kerrassaan mahtava sää, joka houkutti pitkälle kävelylenkille. Kierros Seurasaaren ympäri teki hyvää niin fyysisesti kuin psyykkisestikin, sillä ulkoilu on jäänyt parin viime viikon aikana turhan vähäiseksi.

Ja sitten asukuviin. 

Viininpunainen on väri, jota yleensä käytän syksyisin muodossa jos toisessa erittäin paljon. Etätyöskentely - sekin suurelta osin maalta käsin - on vaikuttanut siihen, että tänä syksynä voi laskea yhden käden sormilla ne kerrat, kun ylläni on ollut jotain burgundia. Maalla minulla on "landevaatteet", joiden joukossa ei taida olla mitään viininpunaista. Kotona ollessa olen enimmäkseen valinnut ylleni harmaan ja mustan ohella ruskean tai beigen sävyjä, kuten viime kertaisissa asukuvissa näkyikin.

Tammikuussa, aikaa ennen koronaa, ehdin käväistä jo perinteeksi muodostuneella alennusmyyntireissulla Tallinnassa ystävättäreni kanssa. Tein aika kivoja ale-löytöjä, joista yksi oli viininpunainen bleiseri. Olin sellaista kaivannut jo jonkin aikaa, joten oli mukava sattuma, kun mieluisa löytyi etsimättä.

Minulle jakut ovat vaatekaapin peruspilareita, joita käytän usein ja lemppareita niistä monen vuoden ajan. Tänä syksynä siivosin kaapista kiertoon vielä viime vuonna asukuvissakin esiintyneitä bleisereitä, joista jotkut olen hankkinut 10-15 vuotta sitten. Klassiset perusjakut kestävät muodin muutokset vuodesta toiseen. 

Hyvää loppuviikkoa!

Päivän asussa neutraalit neuleet

Blogini on viettänyt hiljaiseloa pitkään. Hiipuminen alkoi jo helmikuussa, kun Lontoon reissun jälkeinen flunssa verotti voimia usean viikon ajan. Kiireisten työpäivien jälkeen olin umpiväsynyt ja kun vielä korona aiheutti lisähämminkiä niin töissä kuin sen ulkopuolellakin, postaukset harvenivat harvenemistaan. Siinä vaiheessa, kun tajusin tuntevani todella huonoa omaatuntoa ja jopa stressiä blogin päivittämättömyydestä, päätin, että parempi pitää suosiolla taukoa.

Monet kuvat, kesäherkut, horttailukokeilut ja muut pikkukuulumiset jäivät julkaisematta täällä blogin puolella, instaan päivitin niitä melko ahkerasti.  Mutta ehkäpä palaan joihinkin niistä lähiviikkojen aikana, jos ja kun niillä on yhteyttä nykypäivään.

Monet asukuvat jäivät viime kuukausien aikana kameran kätköihin ja vielä sitäkin useammat, kivatkin asukokonaisuudet jopa kuvaamatta milloin mistäkin syystä. 

Tällä viikolla oli kerrankin hyvä tilaisuus napata kuvat valoisaan aikaan. Asussa on kootusti tämän syksyn lempielementit: jalassa mukavat, kiristämättömät housut yhdistettynä yläosan neuleeseen ja väreinä maanläheisiä sävyjä ja mustaa. Olen mieltynyt myös kahden neuleen kerrospukeutumiseen. 

Neuletakki on tämän syksyn hankintoja, ja se sopii kivasti niin kynähameen, simppelin mekon kuin housujenkin kanssa pidettäväksi. Sen alla olevan neulepaidan väri on kuvissa hieman vääristynyt. Luonnossa väri taittuu ennemminkin vaaleanruskeaan kuin harmaaseen. Mutta eipä hullummalta näyttäisi, vaikka neule olisikin vaalean harmaa.

Tunnelmallista torstai-iltaa!

Lomapäivän viettoa

Ensimmäinen kesälomaviikko on sujunut oikein rentouttavissa, joskin täysin erilaisissa merkeissä, mitä vielä muutama kuukausi sitten suunnittelimme. Kerrankin olimme tammikuussa niin ennakoivia, että varasimme yhdellä istumalla niin talviloma- kuin kesälomamatkatkin. Mutta kuinkas sitten kävikään.

Maaliskuinen Kanarian matka jäi väliin, kun lähtöpäivänä alkoi koronan seurauksena ulkomaan matkustuskielto. Samainen pandemia oli syynä heinäkuun alkuun varatun Garda-järvelle suuntautuvan matkan peruuntumiselle. Niinpä vietämmekin tällä kertaa loman täysin kotimaan matkailua suosien, joka sinänsä onkin mitä mainion vaihtoehto.

Viimeiset työpäivät ennen loman alkua tein etätöitä maalta käsin, joten lomakin on ollut luontevaa aloittaa samoilta kulmilta. Eilen kohteenamme oli Ruovesi ja siellä ennen kaikkea Muroleen kanava. Siellä vietimme pari tuntia maisemista ja säästä nauttien ja seurasimme veneiden kulkua kanavan läpi sekä höyrylaiva Tarjanteen pysähtymistä ennen kuin se jatkoi matkaansa. S/s Tarjanne liikennöi keskiviikkoisin ja perjantaisin Tampereelta Muroleen ja Ruoveden kautta Virroille ja torstaisin sekä lauantaisin takaisin Tampereelle. Muroleesta jatkoimme matkaa Ruovedelle, jossa niin ikään kävimme ihastelemassa laivarannan maisemia. Muutaman tunnin visiitti lähialueelle oli mukavan leppoisaa kesäpäivän viettoa.

Sääennuste oli luvannut pilvistä, joskin lämmintä säätä ja sen mukaisesti pohdin päivän asuvaihtoehdoiksi joko mustia pellavahousuja tai hametta. Päädyin loppujen lopuksi hameeseen sekä röyhelösomisteiseen toppiin ja asuvalinta osoittautuikin päivän mittaan onnistuneeksi valinnaksi. Sääennuste piti sinänsä paikkansa, että pilviä kyllä oli taivaalla joka puolella, mutta auringon eteen ne eivät kuitenkaan lipuneet. Lämpötila nousi lähelle hellelukemia, joten vilpoisa hame oli mitä mukavin päällä.

Nilkkapituinen hame oli viime viikkoinen heräteostos ja "markettilöytö" yllätti itseni täysin. Vihreää ei nimittäin minun vaatekaapistani löydy, mutta hameen kukkakuosi oli niin raikkaan kesäinen, että ihastuin siihen täysin. Ja kun kuvioinnissa on vihreän sävyjen lisäksi myös mustaa ja valkoista, sopiva yläosa löytyy helposti vaatekaappini valikoimista.

Tarkkoja jatkosuunnitelmia tai aikatauluja loman suhteen emme vielä ole tehneet. Katsotaan, mitä tuleman pitää.

Aurinkoisia heinäkuun päiviä!

Toimistopäivän asu

Olen mennyt jo laskuissa sekaisin, kuinka monta viikkoa olen tehnyt pääasiassa etätöitä. Heti koronaepidemian alussa työnantaja edellytti, että etätyöhön siirtyvät kaikki ne henkilöt, joiden työtehtävät eivät välttämättä edellytä lähityöskentelyä. Tuon jälkeen olenkin käynyt toimistolla harvakseltaan, noin joka toinen viikko. Yhteydet ja tarvittavat ohjelmat toimivat aivan yhtä hyvin meidän maalla, joten huhtikuun puolessa välissä siirsin kotitoimiston maalaismaisemiin. Vaikka kevät on ollut todella kylmä, on ollut mukava, kun työpäivän päätteeksi on voinut puuhastella pihalla ja puutarhassa kevätaskareiden parissa. 

Vuosien ajan minulla on ollut tapana kotona ollessa pukeutua rentoakin rennompaan kotiasuun. Jo ennen korona-aikaa otin kuitenkin etäillessä tavaksi vaihtaa aamuisin yökkäri, verkkarit tai kotiasu farkkuihin ja vaikkapa neuleeseen tai collegepaitaan, kuten oheisessa maalla otetussa kuvassa. Saan siten viritettyä itseni tehokkaammin työfiilikseen, joka ei mitenkään onnistuisi yöpaita ja aamutakki päällä.

Mutta vieläkin tärkeämmäksi osoittautui vaatteiden vaihto työpäivän päätteeksi. Etäpäivänä minulle nimittäin jää herkästi työmoodi päälle varsinaisen työajan päätyttyä ja pitkin iltaa tulee vilkaistua sähköposteja, suunniteltua seuraavaa päivää tai pohdittua tiimiläisten asioita. Vapaa-ajan asuun pukeutuminen toimii hyvänä symbolisena eleenä vapaalle siirtymisessä. 

Niin mukavia kuin etäpäivien farkkuasut ovatkin, niin lähityöpäivinä on ollut erittäin kiva etsiä päälle jotain muuta. Kangashousut, mekko tai hame tuovat vaihtelua pukeutumiseen ja jos kuitenkin päädyn farkkuihin, skarppaan kokonaisuuden bleiserillä. 
Toissaviikolla kaivoin esiin kaappien syövereistä muutamia keväisempiä vaatteita. Ensimmäisenä niistä valikoitui ylle beigen-ruskeat kangashousut. Vaikka yhdistin niihin mustapohjaisen paidan ja mustan jakun, olo tuntui todella keväiseltä. Kevät on aina kevät vaikka lämpötila ei vielä kovin korkealle ole noussutkaan!

Monet työkavereistani ovat päätyneet vastaavanlaiseen etäpukeutumismalliin. Miten te pukeudutte etäpäivinä?

Aurinkoista viikkoa!

Harmaa puuvillaneule

Tosi mukavaa, kun päivät ovat selkeästi alkaneet pidentyä ja työmatkoja ei tarvitse enää kulkea ihan pilkkopimeässä. Lumeton talvi on vain korostanut, kuinka pitkä pimeä jakso meillä on ja olen lopen kyllästynyt tämän viikon vesisateisiin. Onneksi tänään iltapäivällä sää selkeni ja oli oikein mukava käydä kävelyllä.
Tympeästä säästä huolimatta kevät on alkanut hiipiä omiin ajatuksiini. Pastellisävyt ovat jääneet talvikauden ajan lähes täysin käyttämättä, mutta tällä viikolla innostuin kaivamaan paitakaapista vaaleansiniset ja -punaiset paidat esiin. Silitin ne käyttökuntoon, kun olivat päässeet rutistumaan turhan ahtaasti ladotulla tangolla. Pitääpä joku ilta tehdä inventaario ja laittaa kiertoon kaikki ne kauluspaidat, jotka "eivät enää tuota iloa", kuten konmaritus toteaa.

Kamerassa on kuitenkin vielä parit asukuvat, joissa vaatteiden värit toistavat viime viikkojen tyypillistä harmaa-mustaa väritystä. Toissaviikkoinen asu koostui vajaamittaisista housuista, joiden seuraksi valitsin Objectin puuvillaneuleen. Ostin sen parisen vuotta sitten ja olen ollut tosi tyytyväinen, sillä se sopii mainiosti käytettäväksi myös kesällä, kun iltaisin tai viileämpinä päivinä on tarvinnut päälle jotain lämmikettä kesävaatteiden seuraksi.

Useimmiten käyttämäni korut ovat omaa tuotantoani, mutta vaihtelu virkistää ja välillä on kiva turvautua ostotuotteisiin. Kolmekerroksisen teräsketjukorun ostin monta vuotta sitten kirpparilta ja käytän sitä, kun haluan esim. simppeliin neuleasuun ripauksen särmää. Hopeiset korvakorut sen sijaan olen tehnyt itse. Mattapinta on kivasti tummunut ajan myötä, ja sopii siten paremmin tumman kaulakorun seuraksi kuin täysin kirkas hopea.

Osan parvekkeen kausivaloista olin sammuttanut jo aiemmin tammikuussa ja viimeiset, kuvissakin näkyvät, sammuivat tänään.

Ihanaa helmikuuta!

Viikon huiput - päivä Tallinnassa

Nostot viime viikon mukavista hetkistä keskittyvät lauantaiseen Tallinnan matkaan.
Monen vuoden ajan olemme tehneet ystäväni kanssa päivämatkan eteläiseen naapuriin tammikuun loppupuolella. Ohjelmaan yleensä kuuluu kaupungilla kiertely, alennusmyyntien ja ensimmäisten kevätuutuuksien katsastaminen, hyvä ruoka ja keskustelut, joiden aiheet poukkoilivat laidasta laitaan.

Sää oli ihanan keväinen, jota kukkaloisto vain korosti. Lukuisissa väreissä hehkuvia kimppuja olisin voinut kuvata vaikka kuinka kauan.

Viikon muotikatsaus tuli tehtyä kierrellessämme paikallisissa kaupoissa. Kukkakuosit nousivat näkyvimmin esille kevätuutuuksien joukosta. Oli mekkoja, hameita, housuja ja paitoja. Maltoin pitää pintani, eikä yksikään näkemistäni kukkivista ihanuuksista päätynyt mukaani - vielä. Ehkäpä sitten myöhemmin keväällä.

Jotain pientä toki hankin, mm. tummanruskeat kapeat keinonahkahousut. Niistä sitten kuvia jossain vaiheessa myöhemmin. Viikon paras ostos oli kuitenkin tummansiniset nahkaa ja mokkaa käsittävät nilkkurit, joihin ihastuin ensisilmäyksellä. Jäljellä olevista kolmesta parista yksi sattui olemaan omaan kokoani, ja kun jo alennetusta hinnasta tuli vielä 20% alennus, en voinut vastustaa kiusausta.

Viikon harmituskin tapahtui samaisella reissulla. Paikan päällä selvisi, että jostain syystä puhelimeni nettiyhteys ei toiminut. Puhelut ja tekstarit onnistuivat kyllä, mutta nettiin pääsy oli mahdotonta. Roaming-asetukset olivat puhelimessa oikein eikä puhelimen buuttauskaan auttanut. Niinpä mm. instan päivitykset jäivät tekemättä. Sunnuntaina sitten chat bottailin Teliaan ja selvisi, että liittymän asetuksissa data roaming oli pois päältä eikä sitä pystynyt näkemään puhelimella. Edelleen on epäselvää, mistä tuo johtui, sillä en ole itse käynyt muuttamassa niitä edellisen reissun jälkeen. No, vahingosta viisastuneena täytyy jatkossa käydä varmuuden vuoksi tsekkaamassa roaming-asetukset ennen ulkomaan matkaa.

Ennen satamaan paluuta kävimme syömässä ja löysimme vanhasta kaupungista viihtyisän italialaisen ravintolan. Tykkään paljon Tallinnan kellariravintoloista ja niiden tunnelmallisesta ilmapiiristä. Valitsemani rapurisotto oli kerrassaan maittavaa!

Meillä oli kerrassaan ihana päivä, jonka aikana ehdimme kaiken muun lisäksi suunnitella seuraavan naisten kesken -matkamme ohjelmaa. Suunnistamme nimittäin helmikuussa viikonlopuksi Lontooseen. Tuskin maltan odottaa!