Viikon 22 huiput

Tähänkin viikkoon mahtui taas sekä maalais- että kaupunkilaistunnelmia. Alkuviikon nautimme lähes 30 lähentelevistä hellepäivistä.

Suurimpia ilon aiheita kuluneella viikolla niin kuin oikeastaan koko keväänkin ajan, on ollut seurata luonnon kehittymistä.

Olen maalla käydessämme napsinut kuvia silloin tällöin päätalolta mökille johtavasta tiestä ja näkymästä. Muutama päivä sitten luonto näytti ihastuttavan rehevältä ja pirteältä keltaisena hehkuvine voikukkineen. Pari viikkoa aikaisemmin näkyi vielä jälkiä edellisvuoden kasveista ja puut olivat vasta heräilemässä kevääseen.

Toukokuun alussa maisema oli vielä harmaanruskean ankea, päivälleen kuukautta aikaisemmin jopa talvinen.

 

Ilokseni viime vuonna urakoimani raparperipolun kaikki betonilehdet olivat säilyneet ehjänä talven yli. Osan polun lehdistä junttasin jo syksyllä tiukemmin hiekkaan laittamalla väleihin savipitoista maata. Olin kesän aikana valanut monen säkillisen verran lehtiä ja syksyllä koko homma alkoi vähän maistua puulta. Niinpä myös pieni pätkä polku jäi vielä odottamaan kiinnittämistä. Nyt kun olen katsellut kevään raparperien upeita lehtiä, mieli tekee käyttää niitä uusien betonilaattojen muottina. Pitää vielä keksiä paikka, johon lehtiä "tarvitaan".

Ensimmäiset tomaatin- ym. taimet pääsivät Puuhiksen viime kesänä nikkaroimaan minikasvihuoneeseen. Pieneltä ne vielä näyttävät, mutta eivätköhän ne pikapuolin rehevöidy.

Viikkoon mahtui myös pari uutta kokkailukokeilua. Intoni villivihanneksiin jatkuu edelleen ja nyt keräsin puoli korillista tuoreita nokkosen lehtiä sekä pari litraa kuusenkerkkiä.

Viime vuonna valmistin nokkosista lettuja, nyt tein ensimmäistä kertaa keittoa. Se oli todella maukasta, täytyy kiehauttaa uusi keitto heti, kun seuraavan kerran menemme maalle.

Kuusenkerkistä keitin siirappia. Olin vähän ennakkoluuloinen siirapin suhteen, mutta lopputulos ylitti odotukseni. Keräsinkin heti kuusenkerkkiä pakastimeen, jotta voin syksymmällä kiehauttaa uuden siirapin.

Viikon hajuvesi on Calvin Kleinin Sheer Beauty. CK:n Beauty on ollut pitkään yksi lempparituoksuista arkikäytössä, Sheer Beautyn hankin toukokuussa. Sen kukkaiset aromit sopivat mielestäni kivasti kesään ja otin tuoksun tällä viikolla käyttöön.

Tällä viikolla käyttöön pääsi ensimmäistä kertaa pariin vuoteen maksimittainen kukkaleninki. Viime vuonna helle- ja maksimekkojen käyttö oli minimaalista, nyt oli kiva pitkästä aikaa pukeutua kepeisiin hepeniin. Kuvia asusta tulossa blogiin myöhemmin.

Parveke on ollut jälleen kerran ahkerassa käytössä. Musta on aivan ihanaa istua siellä ja nauttia lämmöstä ja kesäisestä näkymästä aina vain kun siihen on aikaa. Siellä nautimme viikonloppuna kesän ensimmäisen mansikoita ja kuohuviiniä -hetken.

Aurinkoista viikkoa!

Beige asukokonaisuus parin viikon takaa

Me tulimme tänään maalta kotiin. Aina landelta lähtiessä takaraivossa kaihertaa pieni haikeus, samalla kun toisaalta odottaa innokkaana kotiin pääsyä ja yöunia omassa sängyssä. Ja kyllä olikin aivan ihana tulla kotiin! Vähän jännitin, miten parvekkeen kesäistutukset ovat kestäneet kuumuutta, mutta iloiseksi yllätyksekseni kukkaset voivat yllättävän hyvin. Sen verran kaupunkilainen olen mieleltäni, että maaseudun super-rauhallisen elämänmenon jälkeen on taas todella kiva olla kaupungissa, nähdä ja tavata tuttuja ja vaikkapa vain istua parvekkeella ja nauttia urbaanista kesäympäristöstä.

Lähtiessämme lämpötila oli hellelukemissa, kuten se oli ollut jo muutaman päivän ajan. Eilen järvivesi oli jo 18 asteista ja vilvoittava uintireissu teki hyvää kesken pihatöiden. Nykyisin en oikein malta viettää luppoaikaa edes helteellä, vaan mieli tekee puuhastella vaikka jotain pientä. Viime päivinä tosin pihalla laiskottelua rajoittivat myös miljoonat hyttyset, jotka olivat kimpussa heti, kun hetkeksi pysähtyi. En muista koskaan maalla olleen niin paljon hyttysiä kuin nyt.

Asukuvat on otettu reilu pari viikkoa sitten ennen maalle lähtöämme. Kuten olen jossain maininnut, toukokuussa olin syystä tai toisesta erityisen ihastunut mustiin ja nuden sävyihin. Kokobeige asuja käytin usemmankin kerran, näissä kuvissa vaaleiden chinos-housujen ja mokkatakin seuraksi valitsin pari vuotta sitten ostamani puseron, jonka soikiokuviot tuovat mieleeni paksut kettingit. Talvikätköistä kaivoin esiin nudet tennarit sekä vanhan nahkaisen käsilaukun, jota en ole käyttänyt moneen vuoteen. Asun hopeakorut vilahtivatkin jo viikon huipuissa toissa viikolla.

Onpa mukavaa, kun vielä huomiseksi on luvattu kaunista säätä ja minäkin pääsen nauttimaan täysillä kesä-Helsingistä.

Kielot ovat olleet lapsesta lähtien yksi lempparikukistani. Ilokseni niitä kasvaa maalla niin päätalon ruusu- ja syreenipuskien alla kuin mökilläkin. Tuoksuvaa loppuviikkoa!

Viikon 21 huiput

Viikon 21 huiput tulevat jälleen enemmän tai vähemmän maalaistunnelmien valtaamana. Tulimme landelle vajaa viikko sitten, joten maailman meno on pyörinyt näissä merkeissä monen päivän ajan.

Viime viikolla käväisimme päivä"retkellä" Pohjanmaan puolella. Puuhis jätti minut Keskiseen ja kävi itse vanhempiensa mökillä auttelemassa veneen nostossa ym. hommissa parin-kolmen tunnin ajan. Hänen keikauksensa ajan minä kiertelin katsastamassa kyläkaupan yhä laajenevaa tarjontaa. Kosmetiikkapuolella sain aikaa kulumaan ihan uskomattoman paljon ja kyllähän ostoskoriin kertyi yhtä sun toista.

Huulipunafriikkinä innostuin taas hankkimaan niin huulipunia kuin -kyniäkin. Keväällä ostamastani Essencen rajauskynästä mulla on oikein hyviä kokemuksia, joten nyt ostin pari heleää, kesään sopivia sävyjä. Samoin huulipunista löysin muutaman sävyn, joita mulla ei (mukamas) ollut.

Yleensä tykkään käyttää nimenomaan huulipunia, -kiiltoja käytän myös, mutta paljon harvemmin. Jokin aika sitten ostin kokeeksi Lumene Natural Coden huulikiiltokynän. Aluksi tuote oudoksutti, mutta kun olin tottunut sen koostumukseen ja käyttöön, ihastuin kiiltokynään täysin. Keskiseltä ostinkin uuden sävyn entisen rinnalle.

Niin Adoksen kuin Essencenkin lakat ovat mulle täysin outoja, mutta nyt päätin kokeilla molempia. Adoksen lakoista ostin valkoisen sekä hennon vaaleanpunaisen, Essencen lakoista mukaan lähtivät nudenvärinen geelilakka sekä mattaefektin luova päällyslakka. Mitään näistä en ole vielä ehtinyt kokeilla, mutta jossain vaiheessa voin kertoa kokemuksia mulle uusista tuttavuuksista.

Vaatepuoleenkin ehdin tutustua rauhassa. Toivomaani asua erääseen tilaisuuteen en löytänyt, mutta muutaman muun kivan oloisen hankinnan tein. Tässä niistä muutama, joita en ryhtynyt nyt ryhtynyt kuvia varten silittämään, vaikka kamalan ryppyisiltä näyttävätkin kauppakassista kaivamisen jälkeen. Vilan suorassa mustassa paidassa oli kiva kaula-aukko ja hinta-laatusuhde kohdillaan.

 

Kukkakuosisia vaatteita käytän erittäin harvoin, vaikka muiden päällä ne näyttävät todella kivoilta. Nyt silmiin osuivat ylileveät kukkahousut. Niiden kuosi on mun makuuni ihan liian kirjavat, mutta ehkäpä juuri sen vuoksi ne tuntuivatkin "kamalan ihanilta" kesäpöksyiltä. Mustalla kantattu henkäyksen ohut vaaleanpunainen jakku on myös kiva lisä viileinä kesäiltoina.

Muuten aika on maalla sujunut hyvin perinteisin hommin ja töin. Olen saanut istutettua ensimmäiset kukat amppeliin, vanhoihin ruostuneisiin kottikärryihin sekä pariin ruukkuun. Samoin muutamat yrtit olen saanut istutettua maahan ja chilin, tomaatin ja paprikan taimet kunnon ruukkuihin. Lisää kasveja täytyy hankkia, mutta hyvällä alulla kesäistutukset ovat.

Musta on ollut aivan ihanaa, kun joutsenet alkoivat jokunen vuosi sitten majailla pienellä järvellämme. Rannalla käydessä on meitä on tänäkin vuonna ihastuttanut joutsenpariskunta.

Lilat syreenit ovat kauneimmillaan, valkoisten loistoa vielä odotellaan muutaman päivä. Hellepäivän jälkeen mukavaa iltaa!

Kokomustaa ja hopeaa

Viime päivät olemme viettäneet maalla ja pukeutuminenkin on ollut sen mukaista. Vanhat flanelliset ruutupaidat, t-paidat sekä kulahtaneet farkut tai shortsit ovat olleet ahkerassa käytössä.

Kotona sen sijaan asujen väriskaala oli parin viime viikon ajan ennen maalle lähtöä aika yksoikoinen: mustaa ja beigeä yhdessä tai erikseen, joskus vaihdoin mustat farkut sinisiin tai yhdistin asuihin valkoisen t-paidan. Kokomustat kokonaisuudet tuntuivat kaikista mieluisimmilta, ja niitä käytinkin erittäin usein.

Mokkanahkaiset biker-takit mustana tai nudena ovat olleet niin ikään lähes päivittäisessä käytössä. Vaihteeksi valitsin kuitenkin harmaanmustien farkkujen ja mustan t-paidan seuraksi bleiserin. Siisti jakku toi kontrastia asun kuluneen oloisille farkuille ja perus t-paidalle. Viimeaikojen mieltymysten mukaisesti asustin kokonaisuuden hopeakoruilla.

Minä lähden pihalle istutuspuuhiin. Kivaa torstaita kaikille!

Viikon 20 huiput

Tällä viikolla tai oikeastaan jo viimeisen parin viikon ajan, olen intoutunut käyttämään hopeakoruja. Ainahan minä niistä pidän, mutta nyt on taas sellainen kausi meneillään, että ne ovat aika suuressa roolissa päivän asussa ja pukeutumisessa. Korukiviä ja -helmiä sisältävät korut ovat jääneet taka-alalle, sen sijaan olen enimmäkseen sonnustautunut puhtaasti hopeasta tehtyihin koruihin. Harrastuksestani johtuen mulla on aika paljon vaihtoehtoja, joista valita ja olenkin viime päivinä käyttänyt koruja ja korusettejä, jotka olen tehnyt jo vuosia sitten.

Tällä viikolla ruoka on noussut ihmeen suureen rooliin. Viikon paras ateria oli ehdottomasti äidin tekemä kaalilaatikko, joka maistuu aina niin hyvältä! Toiseksi maittavin ruoka oli valmistamani parsakeitto maukkaalla parmesaani-ilmakuivattukinkkulisukkeella. Reseptin laitoin toiseen blogiini tänne. Mielenkiintoisin kokeilu oli kuitenkin parsan tapaan tehdyt maitohorsman versot, joita tein ruuaksi ensimmäistä kertaa elämässäni. Monet villiyrtit vaativat opettelua, joten horsman tarjosin varmuuden vuoksi lisukkeilla eli paahdetun parmankinkkusilpun ja hollandaisekastikkeen kera. Mielenkiintoinen maku; vähän kirpeämpää kuin parsa, mutta jotain yhteneväistä olin aistivinani.

Viikkoon mahtui myös pientä luopumisen tuskaa. Mulla on ollut muutamaa lyhyttä ajanjaksoa lukuun ottamatta oma auto koko aikuisikäni. Varsinkin, kun tytöt olivat pieniä, perheen toinen auto oli enemmän kuin tarpeen. Kakkosautoon ei moneen vuoteen ole kuitenkaan ollut pakottavaa tarvetta, Puuhiksen kanssa työmatkatkin kun aloimme jossain vaiheessa tehdä useimmiten samalla autolla. Syksyisen muuttomme jälkeen totesimme kahden auton pitämisen turhaksi. Hyvät julkisen liikenteen yhteydet joko bussilla tai ratikalla osoittautuivat useimmiten kätevimmiksi kuin autolla kulku eikä kaupungissa asuessa parkkipaikkojen järkkääminen kahdelle autolle ollut helppoa. Auto onkin seissyt monta kuukautta äitini ja hänen miehensä talon pihalla. Nyt oli lopulta aika myydä monta vuotta hyvin palvellut auto. Järkevää, mutta silti tunsin - hölmöä kyllä - haikeutta. Kaipa oma auton omistaminen toi jollain tapaa riippumattomuuden ja kulkemisen vapauden fiilistä, vaikkei sitä ollut päivittäin tai edes viikoittain käyttänytkään.

Olen täysin siemauksin ja kaikin aistein nauttinut toukokuisesta heleän vehreästä luonnosta. Ihanaa, kun kotona ulos astuessa vastaan pöllähti angervon sekä tuomen tuoksut ja kukkivat pensaat sekä puut hurmasivat kauneudellaan. Oli ihan pakko kerätä muutama tuoksuva kukkaoksa oman kotioven lasitaskumaljakkoon. Kun loppuviikosta tulimme maalle, pääsin edelleen nauttimaan näistä samoista ihanuuksista, kevät kun on maalla muutamaa päivää jäljessä. Tuomet kukkivat kauneimmillaan ja omenapuut sekä monet muut kasvit ovat vasta nupuillaan. Säihkyvän keltaiset rentukat loistavat rannassa ja näyttää ihan siltä, kuin joku olisi viskonut kukkakimppuja veden äärelle. Puuhis saa päivittäin kuulla kyllästymiseen saakka, kun toistan "kyllä on kaunista", "oi, miten hyvältä tuoksuu", "ah, miten ihania vihreän sävyjä".

Nyt maalla ollessa voin vain tosiaan todeta, että kesä on alkanut. "Omat" pääskyset ilmestyivät saman tien, kun tulimme ja avasimme tallin ovet. Parilla edellisen käynnin yhteydessä olemme lämmittäneet päätalon sähkösaunan, nyt aloitimme kesäkauden myös saunomisen osalta, kun lämmitimme mökkini rantasaunan.

Talviturkistakin luovuin, kun perjantaina kävin ensimmäistä kertaa uimassa. Heh, tai uiminen on turhan liioitellusti sanottu, pikemminkin olen käynyt kastautumassa, joka sekin on tuntunut samaan aikaan kamalalta ja niin ihanan virkistävältä. Lisäksi olen ilmeisesti ollut kertakaikkinen herkkupakkaus, niin monta piirittäjää on kimpussani pyörinyt.

Upean kesäistä säätä on edelleen luvassa. Rannassa vaahteran lehdet ovat vielä pieniä ja ruttuisia, mutta eivätköhän nekin ala näyttää siltä, miltä pitääkin. Aurinkoista viikkoa!