Beige asukokonaisuus parin viikon takaa

Me tulimme tänään maalta kotiin. Aina landelta lähtiessä takaraivossa kaihertaa pieni haikeus, samalla kun toisaalta odottaa innokkaana kotiin pääsyä ja yöunia omassa sängyssä. Ja kyllä olikin aivan ihana tulla kotiin! Vähän jännitin, miten parvekkeen kesäistutukset ovat kestäneet kuumuutta, mutta iloiseksi yllätyksekseni kukkaset voivat yllättävän hyvin. Sen verran kaupunkilainen olen mieleltäni, että maaseudun super-rauhallisen elämänmenon jälkeen on taas todella kiva olla kaupungissa, nähdä ja tavata tuttuja ja vaikkapa vain istua parvekkeella ja nauttia urbaanista kesäympäristöstä.

Lähtiessämme lämpötila oli hellelukemissa, kuten se oli ollut jo muutaman päivän ajan. Eilen järvivesi oli jo 18 asteista ja vilvoittava uintireissu teki hyvää kesken pihatöiden. Nykyisin en oikein malta viettää luppoaikaa edes helteellä, vaan mieli tekee puuhastella vaikka jotain pientä. Viime päivinä tosin pihalla laiskottelua rajoittivat myös miljoonat hyttyset, jotka olivat kimpussa heti, kun hetkeksi pysähtyi. En muista koskaan maalla olleen niin paljon hyttysiä kuin nyt.

Asukuvat on otettu reilu pari viikkoa sitten ennen maalle lähtöämme. Kuten olen jossain maininnut, toukokuussa olin syystä tai toisesta erityisen ihastunut mustiin ja nuden sävyihin. Kokobeige asuja käytin usemmankin kerran, näissä kuvissa vaaleiden chinos-housujen ja mokkatakin seuraksi valitsin pari vuotta sitten ostamani puseron, jonka soikiokuviot tuovat mieleeni paksut kettingit. Talvikätköistä kaivoin esiin nudet tennarit sekä vanhan nahkaisen käsilaukun, jota en ole käyttänyt moneen vuoteen. Asun hopeakorut vilahtivatkin jo viikon huipuissa toissa viikolla.

Onpa mukavaa, kun vielä huomiseksi on luvattu kaunista säätä ja minäkin pääsen nauttimaan täysillä kesä-Helsingistä.

Kielot ovat olleet lapsesta lähtien yksi lempparikukistani. Ilokseni niitä kasvaa maalla niin päätalon ruusu- ja syreenipuskien alla kuin mökilläkin. Tuoksuvaa loppuviikkoa!