Tynnyrin piilotus

Sairaalasta kotiin päästyäni kuvittelin, että viikon lähes ravinnotta olon jälkeen paino olisi tippunut huikeasti. Seuraavana aamuna yllätyksekseni vaaka näytti kuitenkin +5 kg reilun viikon takaiseen lukemaan. Viisi kiloa lisää!!! Olinhan jo sairaalassa ajatellut, että nestettä oli kertynyt ympäri kehoa huomattava määrä, mutta silti vaakalukema oli iso yllätys. Tarkemmin peiliin tutkaillessa en enää ihmetellyt. Nilkat paksut ja jopa jalkapohjat tuntuivat hassuilta kävellessä, nakkisormiin eivät sormukset mahtuneet millään ja kasvotkin selkeästi "täyteläisemmät" kuin normaalisti. Suurin vaikutus näkyi kuitenkin vartalossa - sitä ei ollut. Keskivartalon paikalla oli tynnyri!

Kotioloissa asia ei niin haitannut, turvotus kyllä laskisi vähitellen. Hankalaksi asia muuttui viikonloppuna siinä vaiheessa, kun tarkoitus oli lähteä kodin ulkopuolelle. Farkkuja tai muita housuja oli turha edes ajatella vetävänsä päälle. Eivätkä puolihameet - edes kuminauhavyötäröllisenä - tulleet kysymykseenkään. Niinpä oli käännyttävä mekkovalikoiman puoleen.

Ohuen neulemekon sekä neuletakin yhdistelmä tuntui lopulta parhaimmalta vaihtoehdolta. Musta neuletakki oli kuitenkin sen verran kaponen, että kaipasin hiukkasen lisää peittävyyttä keskivartalolle. Valkoinen paitis hoiti tuon puolen samalla kun raikasti kokonaisuuden. Sain mielestäni tällä yhdistelmällä aika hyvin "tynnyrin" piiloon.

Asu oli niin mieleinen, että se toistui lähes samanlaisena seuraavana päivänä. Tuolloin vain vaihdoin valkoisen kauluspaidan pehmeään flanelliruutuun.

Tilanne on onneksi muutamassa päivässä jo tasoittunut ja pahin turvotus on laskenut.

Harmaasta säästä huolimatta oikein mukavaa viikkoa!

Viikon 46 huiput

Tuntuupa mukavalta palata sairaslomailun jälkeen blogin pariin. Teidän muiden kirjoituksia olen käynyt lukemassa, vaikka kommentointi on jäänyt. Mutta nyt palaan oman blogin suhteen linjoille viikon huippujen myötä.

Viikon huippuihanin asia oli tietysti kotiin pääsy muutaman sairaalavuorokauden jälkeen. Jo pelkästään tippaletkuista vapautuminen toi tunteen terveemmästä olotilasta. Eihän sairastaminen koskaan kivaa ole, mutta puhjenneen umpisuolen operoinnista löytyy hakemalla positiivisiakin puolia: ainakin tiedän, ettei tuosta turhasta lisukkeesta ole enää koskaan vaivaa. Lisäksi minulle oli tehtävä pari muutakin tutkimusta, joihin olin kaavaillut meneväni jo pidemmän aikaa. Tulipahan nuokin nyt samalla hoidettua varsinaisen vaivan sivutuotteena.

Niin hyvää hoitoa ja huolenpitoa kun sairaalassa sainkin ja omassa huoneessa sain tervehtyä rauhassa, toipumisvaihetta on kaikista mukavin viettää kuitenkin oman kodin lämmössä, jossa iloa ja mielihyvää ovat tuoneet pienet asiat. Kynttilöitä sytyttelen jo varhain iltapäivisin ja nautin valtavasti parvekkeen kausivaloista. Ne ehdin ripustaa ennen sairastumistani ja ovatkin ainoa asia, jotka meillä toistaiseksi viittaavat lähestyvään jouluun. Olen lukenut monta lehteä kannesta kanteen ja katsellut välillä tallennuksesta leffoja.
Parempi mieli, nopeampi toipuminen!

Hyvästä toipumisesta kertoo sekin, että ruokakin alkaa pikku hiljaa maistua. Takana on kertakaikkinen paastojakso, jolloin viikon aikana olin useamman päivän syömättä kokonaan, jonain päivänä söin desin jugurttia tai pienen annoksen velliä. Leikkauksen jälkeiset nestemäiset annokset eivät sairaalassa ruokahalua nostaneet ja vielä perjantaina kotona pelkkä ruuan ajatteleminenkin etoi. Hedelmillä ja vihanneksilla sekä teekupposten ja voileipien avulla sain vähitellen ruokahalun nousemaan.

Yksi huippuharmituksen aihekin viikkoon mahtuu: olen koko syksyn ajan odottanut Tampereen käsityömessuja ja järjestellyt muita menoja sen mukaan, että pääsen käymään tapahtumassa. Ei voi mitään, vointi ei vielä riittänyt monen tunnin matkaan ja messuiluun. Mutta tuleehan noita messuja. Piakkoin aukeavat erinäiset joulumarkkinat ja -tapahtumat ja korumateriaaleja voin tilata netin kautta.

Isältä saatujen ruusujen myötä rattoisaa sunnuntai-iltaa!

Blogi sairaslomalla

Blogin viime viikolla alkanut sairaslomailu jatkuu edelleen.

Kun torstain vastaisena yönä alkanut ja normaalia rajummaksi luulemani vatsatauti ei alkanut hellittää, lähdin sunnuntaina päivystykseen. Kovien vatsakipujen, heikon olon ja huonovointisuuden syynä ei ollutkaan vatsatauti vaan puhjennut umpisuoli, joka operoitiin viime yönä. Olotila on heti alkanut tuntua paremmalta, kun on hyvässä hoidossa.

Minä lepäilen sairaalassa muutaman päivän ja kotiin pääsen, kun kuume ja lähes 300 kivunneet tulehdusarvot saadaan laskemaan.

Kiitoksia kaikille toivotus- ja tsemppiviesteistä instagramissa. Blogin ja instan pariin palaan, kunhan vointi kohenee.

Mukavaa viikkoa!

Luumun sävyjä

Lumimyräkän ja talvisen maiseman keskellä tuntuu oudolta, että vasta reilu viikko sitten luonto oli kovin syksyinen. Asukuvia oli kiva ottaa ulkona, jossa vielä tarkeni olla kuvauksen ajan ilman takkia. Nyt sitten alkaa jälleen muutaman kuukauden haasteellinen kausi, kun sisätiloissa ei valo oikein tahdo riittää kuvaamiseen.

Pliseerattujen hameiden lisäksi harmaa kynähame on tämän syksyn suosikkejani ja etenkin neuleen kanssa olen tykännyt käyttää sitä monesti. Kyseinen hame oli ylläni mm. tässä postauksessa, jolloin asu oli muutenkin hyvin samanhenkinen kuin nyt.
Mustan neuleen sijaan päädyin vaihteeksi luumunväriseen Fransan neulepuseroon, joka on tämän syksyn hankintojani. Neuleessa on hieman normaalia lyhyemmät hihat ja ne ovat olleet aika kätevät, jos haluaa jättää esim. valkoisen paitiksen hihansuut hieman näkyville.

Joustavaa kangasta oleva hame on päällä äärettömän mukava ja rentojen yläosien lisäksi se sopii oikein mainiosti myös "virallisempaan" kokonaisuuteen jakun pariksi. Aluksi hieman karsastin toisella sivulla olevaa melko syvää halkiota, mutta ei se loppujen lopuksi häiritsevän paljastavalta tunnukaan, varsinkaan paksujen sukkisten kanssa.

Sen verran kylmä ilman päällysvaatteita tuli, ettemme muistaneet lainkaan kuvata koruja. Violetin värisistä kivistä ja hopeasta tehdyn kaulakorun ja korvikset kuvasin sitten jälkikäteen ja laitoin niistä kuvan tänään Nellona Designin instaan. Käypä kurkkaamassa.


Talvista viikon jatkoa!

Viikon 44 huiput

Tämän viikon olen viettänyt maalla, joten viikon huiputkin näissä maalaistunnelmissa.

Alkuviikosta maalle saapuessamme loppusyksy näytti kauneimmat puolensa. Viimeiset kesäkukat sinnittelivät ruosteisissa kottikärryissä, ruusupensaat hehkuivat keltaisina ja tyyni järven pinta heijasti upeasti puut. Olin kuvitellut joutsenten lähteneen lämpimille maille jo aiemmin, mutta niitä lenteli edelleen järven yllä.

Etelä-Suomen saavuttanut lumisade ei heti yltänyt meille saakka ja onkin tuntunut ihan hassulta katsella kuvia talvisista maisemista. Lumivaippaa odotellessa päätin käväistä vielä kerran katsastamassa, vieläkö löytäisin sieniä. Viime käynnillä koluamani vanhat tutut apajat eivät pettäneet tälläkään kertaa, ja vähäsateisesta lokakuusta huolimatta onnistuin löytämään ihan kunnon saaliin suppilovahveroita.

Pakkasta sen sijaan on riittänyt. Öisin elohopea on laskenut reippaasti yli 10 pakkasasteen ja päivisinkin pakkasta on ollut mukavasti. Viimeisen parin vuorokauden aikana on hiljalleen satanut pakkaslunta, ja syksyinen maisema muuttunut talviseksi. Kerrassaan upeita ulkoilusäitä!

Sinänsä päivät ovat sujuneet paljon rauhallisemmissa merkeissä kuin yleensä maalla. Haravoinnit, muut pihapuuhat ja puutyöt on tältä vuodelta tehty, eikä oikeastaan ohjelmassa ole ollut mitään kummempia "pakollisia" syyshommia. Aurinko laskee neljän huitteilla, mutta hämärä alkaa hiipiä jo ennen sitä. Ja kun pimeys laskeutuu, pihalla on  t o d e l l a  pimeää! Niinpä onkin ollut tosi kiva nauttia sisätiloissa syksyn pimeydestä takan ja kynttilöiden loisteessa.

 

Tänään kannoimme keinun ja muut pihakalusteet vanhan tallirakennuksen suojiin ja tyhjensimme muutenkin pihan grillistä ja muista kesätarvikkeista. Lopuksi laskin puoli vuotta tangossa liehuneen viirin. Mukava landekausi on tämän vuoden osalta pulkassa. Nähdään taas puolen vuoden kuluttua!

Mukavaa sunnuntai-iltaa ja kivaa alkavaa viikkoa!

Burgundiperjantai

Syksyn aikana olen innostunut käyttämään paria jo jokunen vuosi sitten hankkimaani pliseeraattua hametta ja varsinkin musta keinonahkainen versio on ollut ylläni moneen otteeseen. Asukuvissakin se näkyi tässä postauksessa.  Yksi syksyn trendeistä on pliseerattu hame metallisävyisenä. Ne näyttävätkin erittäin kauniilta, mutta omalla kohdallani tyydyn perinteisiin sävyihin.

Burgundi hameasu oli ylläni viikko sitten, kun kävin kirjamessuilla. Aamusta lähtien olin viininpunaisissa fiiliksissä ja hameen pariksi valitsin paidan ja nilkkurit samaa sävyä. Ohut sifonkinen paita tuntui yksinään kuitenkin hieman liian kepeältä syyssäähän ja kaipasin sen lisäksi jotain "lisuketta". Viime talvena Seinäjoen käynnillä heräteostoksena hankkimani turkisliivi tuntui tähän tarkoitukseen parhaalta vaihtoehdolta. Liivi lämmitti sopivasti, sopi passelisti syksyiseen asuun ja värinsä puolesta rikkoi kokoburgundin vaikutelman. Hyvin tällä kokonaisuudella jaksoi kierrellä messualueella monen tunnin ajan.

Kuten kuvista näkyy, meidän parveke ei vielä ole täysin syysmoodissa, kun krassit ja pelargonit kukkivat edelleen. Ensi viikolla landelta paluun jälkeen on aika päivittää myös parveke talvikuntoon.

Rentouttavaa viikonloppua!

Viikon 42 ja 43 huiput

Edellinen viikon huiput jäi väliin, mutta tällä kertaa otoksia niin viime viikolta kuin sitä edeltävältäkin. Otsikoksi sopisi tosin paremmin Viikkojen visiitit.

Viime perjantaina osallistuin Helsingin kirjamessuille sekä ruoka- ja viinitapahtumaan. Rakastan kirjoja ja kirjojen tuoksua ja on ihana kierrellä selailemassa niin uusia kuin vanhempiakin teoksia ja pysähtyä kuuntelemaan mielenkiintoisia haastatteluja. Muutama kirja päätyi kotiin vietäväksi, osasta vihjaisen joulupukin apulaiselle.

Kirjapuolen jälkeen siirryimme maistelemaan juoma- ja ruokapuolen herkkuja. Maukkaita vaihtoehtoja löytyi molemmista.

Lauantaina kävimme illansuussa syömässä. Ravintolakäynnissä ei sinänsä ole mitään ihmeellistä, mutta nyt tahdon nostaa asian esille valitsemamme paikan vuoksi. Välillä on virkistävää illallistaa jossain Helsingin klassikkoravintoloista, sillä niiden tunnelma on ainutlaatuinen niin atmosfäärin kuin ruokalistojenkin suhteen. Tällä kertaa kävimme pitkästä aikaa töölöläisessä perinteikkäässä taiteilijaravintolassa Elitessä. Valinta oli jälleen kerran mitä mainioin: alkuruokamme tryffelillä maustettu kukkakaalikeitto oli taivaallisen hyvää ja pääruokani hiillostettu nieriä suussa sulavaa. Aterian kruunasi kirpeän maukas passion crème brûlée.

Alkuviikolla vietimme pari yötä appivanhempien luona. Anopin maittavien riistaherkkujen lisäksi saimme nauttia kauniiden syyspäivien myötä hienoista ulkoilusäistä. Pihapiiristä löytyi vielä yksi kauniisti kukkiva pensaskin, mikä lie nimeltään.

Edellisen viikon ohjelmaani mahtuivat käynnit niin Helsingin valokarnevaaleilla kuin I love me -messuillakin. Linnanmäellä ihastelin valoja ja vempeleitä pikkulasten tavoin. 

I love me -messuista olette varmasti lukeneet monen bloggaajan kirjoittamana, joten minä en palaa tunnelmiin sen enempää. Messut olivat kaiken kaikkiaan kiva kokonaisuus, jonka tarjonnasta voisin mainita mm. Doppin stailaustilaisuus, I love fashion muotinäytös sekä monet mielenkiintoiset hyvinvointi-, terveys- ja kauneusalan tuotteet, näytökset ja esittelyt. Päivän antoisinpiin hetkiin kuului muutaman bloggaajakamun tapaaminen. Olipa aivan ihana tavata kerrankin oikeasti Fab Forty Something, Lady of The Mess, Tuula's life sekä tuulanneli blogien kirjoittajat. Jälkeen päin harmittelin, etten tajunnut napata kuvia näistä ihanista leideistä. Optimismia ja energiaa  blogin Katjan sentään muistin ikuistaa.  

 

Kuluva viikko sujuu sitten rauhallisimmissa merkeissä, sillä suurin osa viikosta kuluu maalla. Ihanaa marraskuun alkua!